jotka jäivät täyttymättä eikä niitä voi tehdä ilman sitä rakasta... vai voisiko sittenkin? Jos ette löydä kultaa viereenne, jätättekö unelman toteuttamatta vai toteutatteko sen jotenkin silti? Kuinka kauan ajattelitte odottaa, jos sittenkin...
Itse olen elämässäni tehnyt ja kokenut korvaamattoman arvokkaita asioita, MUTTA olen monen muun tavoin unelmoinut hääpäivästä ja on siihen joskus ollut mielestäni aihettakin. Sitä päivää ei kuitenkaan ole koskaan tullut ja nyt olen alkanut miettimään, että pian olen liian vanha elämään unelmaani. Pitäisikö unelman jäädä toteutumatta, koska en löydä elämänkumppania vai voisiko sen korvata jotenkin? Sitä oleellistahan ei mitenkään voi korvata, mutta rakkaushan voi löytyä vaikka vasta 50v. jolloinen enää prinsessapäivää ehkä haluaisi.
Olen pian saavuttanut muut nuoruudessa asettamani tavoitteet ja olen miettinyt, pitäisinkö silloin kaikista saavutuksista, synttäreistä yms. yhteenvedetyn iltapukujuhlan läheisimmille ystävilleni ja sukulaisille. Antaisin itselleni luvan hankkia kauniin silkkipuvun ampiaisvyötäröllä, kiertäisin kiharat ylös ja olisin yhden illan kauneimmillani rakkaideni keskellä. Valokuvaaja ottaisi minusta kuvia suloisten pikkupoikieni kanssa, söisimme hyvin ja päättäisimme illan tanssimalla keskiyöhön.
Itse olen elämässäni tehnyt ja kokenut korvaamattoman arvokkaita asioita, MUTTA olen monen muun tavoin unelmoinut hääpäivästä ja on siihen joskus ollut mielestäni aihettakin. Sitä päivää ei kuitenkaan ole koskaan tullut ja nyt olen alkanut miettimään, että pian olen liian vanha elämään unelmaani. Pitäisikö unelman jäädä toteutumatta, koska en löydä elämänkumppania vai voisiko sen korvata jotenkin? Sitä oleellistahan ei mitenkään voi korvata, mutta rakkaushan voi löytyä vaikka vasta 50v. jolloinen enää prinsessapäivää ehkä haluaisi.
Olen pian saavuttanut muut nuoruudessa asettamani tavoitteet ja olen miettinyt, pitäisinkö silloin kaikista saavutuksista, synttäreistä yms. yhteenvedetyn iltapukujuhlan läheisimmille ystävilleni ja sukulaisille. Antaisin itselleni luvan hankkia kauniin silkkipuvun ampiaisvyötäröllä, kiertäisin kiharat ylös ja olisin yhden illan kauneimmillani rakkaideni keskellä. Valokuvaaja ottaisi minusta kuvia suloisten pikkupoikieni kanssa, söisimme hyvin ja päättäisimme illan tanssimalla keskiyöhön.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei, toi sun ideas kuulostaa hyvältä! Järjestä sellaset juhlat.
//Antaisin itselleni luvan hankkia kauniin silkkipuvun ampiaisvyötäröllä, kiertäisin kiharat ylös ja olisin yhden illan kauneimmillani rakkaideni keskellä. Valokuvaaja ottaisi minusta kuvia suloisten pikkupoikieni kanssa, söisimme hyvin ja päättäisimme illan tanssimalla keskiyöhön. //
Mikä ihmeen takia odottanut näin pitkän??? Anna palaa!!!
Kiitos kannustuksesta :)
Ei ole helppoa alkaa suunnitella elämää yksin, kun aina kuvitteli, että siinä olisi rinnalla ihana ja luotettava mies. Elämä ei vaan millään halua mennä siten kuin minä haluaisin. Voisinhan tehdä sen ja jos se sielunystävä yht'äkkiä elämään tupahtaisi, niin silloin sitten jotain muuta.
Oikeastaan ainoa asia mikä minulla liittyy toteutumattomiin parisuhdehaaveisiin on se arjen jakaminen, itse parisuhde. Rakkaus. Ei sitä voi korvata millään. En tarvitse naista asuntolainan ottamiseen tai matkailuun, voin tehdä tuollaiset asiat yksin jos haluan.
Hyvä aloitus.
Niin, voisiko sen sijaan, että antaa täyttymättä jääneiden unelmien jähmettää, elää eteenpäin ja ehkä tehdä vaihtoehtoisesti. Kauheaa jos unelma onkin vain jokin kaava, jonka mukaan olisi pakko toimia. Varmaa ainakin on, että elämällä eteenpäin ja vaihtoehdot nähden ne unelmat edes mahdollisesti toteutuisivat joskus.
Helppo sanoa. Vaikea toteuttaa. Ainakin minun omassa elämässäni.
Häistä en ole koskaan haaveillut. En ole osannut enkä arvosta sellaista. Ainakaan mihinkään kirkkoon mua ei saisi kirveelläkään, mutta voihan olla muunkinlaisia hääjuhlia.
On mahtava idea että pitäisit juhlat joita kuvailit. Olla prinsessa edes yhtenä päivänä... on siinä jotain. Prinsessoja on monenlaisia.
ei ikinä kirkkohäitä eikä varsinkaan mitään patriarkaalista seremoniaa, jossa isä luovuttaa tyttärensä miehelään. Olen kerran ollut naimisissa ja silloin tavoitteena oli se avioliitto eikä häät, eli meidät vihittiin maistraatissa. Toista kertaa en halua mennä naimisiin lainkaan (mikä sittemmin aiheutti viimeisimmän parisuhteen katkeamisen, koska mies halusi "kaiken tai ei mitään"). En muista että olisin lapsenakaan haaveillut koskaan prinsessahäistä, tai ylipäänsä häistä (tai avioliitosta).
Mikäs siinä, jos niistä haaveilee, mutta jos haave sisältää nimenomaan tuon "päivä prinsessana" -osuuden niin miksei voisi juhlia jotain muuta kuin naimisiinmenoa?
Ja onhan niitä ulkomailla naisia mennyt "itsensä kanssa naimisiin" eli kyllä juhlaan aina syyn löytää.
Perinne on aina perinne, osa isompi kiertokulkua, historian pitkää linja, jatkumoa, osallisuutta, yhteyttä. Nykyään kun korostetaan individualismia niin pidetään jotain Star Wars -seremonioita vasemman kätensä kanssa. On ihanaa kun saa toteuttaa itseään, mutta aika yksinäistä se on.
En ollut tullut ajatelleeksikaan, että voisihan se olla potentiaalisen avioliiton kannalta hyväkin, ettievät lapsuuden prinsessahaaveet olisi siinä rasitteena!
Mutta en nyt olettanutkaan, että muilla olisi samanlaisia haaveita. Itsellänikään tämä mikään ykköshaave ole, mutta se joka on tähän elämänvaiheeseen kuuluba ja vielätoteuttamatta. Onhan joku voinut haaveilla tietystä elämäntyylistä, omakotitalosta, tietystä matkasta tms. -ja nyt unelma vaan odottaa...
Ei enempää eikä vähempää.
Miksi et pysynyt lastesi isän vierellä?
ei kannata jättää liian pitkäksi aikaa odottamaan, koska elämä on loppujen lopuksi lyhyt. Itse ainakin matkustan niin paljon kuin mahdollista juuri NYT, en "sitten joskus". Ystäväpiirissäni on yksi nainen, joka on rakennuttanut itse itselleen ihan uuden ok-talon ja pari sellaista, jotka ovat ostaneet talon. Henkilökohtaisesti en halua panostaa asumiseen, koska en kuitenkaan jää Suomeen sen jälkeen kun eräs työasioihin liittyvä hanke toteutuu.
Kaiken muun kai elämässä voi tehdä yksinkin paitsi pitää häät, eli ei ole mitään syytä haudata haaveitaan kaapin perälle.
ehkäpä se olikin lasten isä, joka otti ja lähti, kun ei arki huvittanut.
tuliko tällainen mieleen?
Niinhän siinä kävi, että siein vielä kun petti, mutat kun alkoi lyödä raskaana olevaa, niin se oli vähän liikaa. Sai vapautensa. Siitäkin selvittiin.