Koiran seuraaminen

Ole antanut huomiota, en kiinnitä koiraan huomiota kun teen omia hommiani. En esimerkiksi juttele tai silittele samalla. Mieheltäni se juuri hakee huomiota ja yrittää miellyttää, minua vain tuijottaa ja seuraa. Miten tätä kiintymystä saa vähennettyä?

tottuu ja sitten kun koira on vanha sitä jää kaipaamaan :(

Jos koira vaatii koko ajan huomiota ihmiseltään, se on ns. palveluskoiratyyppi. Se tahtoo saada tehtäviä suorittaakseen, se haluaa toteuttaa palvelusalttiuttaan: tämä rotu/yksilö nauttii, kun saa totella käskyjä ja toimia juuri kuten johtajansa sanoo. Vaikka olen itsekin näitä palveluhalukkaita elämäni varrella kohtalaisen paljon harrastanut, niin pakko todeta: mitä kypsemmäksi itse kypsyn, sitä enemmän pidän itsenäisistä ja auktoriteetteja tottelemattomista, omia mielipiteitä omaavista tyypeistä. Sekä koirissa että ihmisissä:-))

Vaan mitä tulee 'ärsyttää...' nimimerkin tilanteeseen, niin helpointa tietysti on olla välittämättä koiran palvonnasta. Jopa 'potkittava' sitä etäämmälle, toivottavasti ymmärrät kielikuvan: se on opetettava pysymään omalla paikallaan tai ns. reviirillään, esim. jossakin tietyssä huoneessa tai joillakin tietyillä neliöillä, jossa on sen peti yms. Kun se sen oppii, niin saattaahan se saada tuosta tehtävästä jotakin iloa itselleenkin, siis ainakin sitä, että tekee kuin johtaja pyytää...

Vaan kyllä tosi on, että palveluskoiratyyppisellä koiralla täytyisi olla elämässään jonkinlainen, edes pieni jokapäiväinen palvelustehtävä, jotta se olisi oikeasti onnellinen. Keksi sie ite nimim. 'ärsyttää...' mikä se voisi olla teidän elämässä, niin olet tehnyt tosi paljon perusihanan koirasi eteen. -Voisiko se olla vaikkapa tohvelinnoutaja, kun se on spanieli? Hakisi tossut käskystä... Tai riistanvartija? Opettaisit sen tarkasti vahtimaan kaupasta ostettua kanankoipirasiaa, kunnekka valmistat sen (koiralle itselleen?) ruuaksi? Näitä tehtäviähän kyllä orjille löytyy, ihmisen mielikuvitus (mielikuvituksettomuus?) vain rajana.

Onnellisia tulevia päiviä nimimerkille 'ärsyttää...' sekä ihanalle rotutyypilliselle spanielilleen

tiinamuori kirjoitti:

Jos koira vaatii koko ajan huomiota ihmiseltään, se on ns. palveluskoiratyyppi. Se tahtoo saada tehtäviä suorittaakseen, se haluaa toteuttaa palvelusalttiuttaan: tämä rotu/yksilö nauttii, kun saa totella käskyjä ja toimia juuri kuten johtajansa sanoo. Vaikka olen itsekin näitä palveluhalukkaita elämäni varrella kohtalaisen paljon harrastanut, niin pakko todeta: mitä kypsemmäksi itse kypsyn, sitä enemmän pidän itsenäisistä ja auktoriteetteja tottelemattomista, omia mielipiteitä omaavista tyypeistä. Sekä koirissa että ihmisissä:-))

Vaan mitä tulee 'ärsyttää...' nimimerkin tilanteeseen, niin helpointa tietysti on olla välittämättä koiran palvonnasta. Jopa 'potkittava' sitä etäämmälle, toivottavasti ymmärrät kielikuvan: se on opetettava pysymään omalla paikallaan tai ns. reviirillään, esim. jossakin tietyssä huoneessa tai joillakin tietyillä neliöillä, jossa on sen peti yms. Kun se sen oppii, niin saattaahan se saada tuosta tehtävästä jotakin iloa itselleenkin, siis ainakin sitä, että tekee kuin johtaja pyytää...

Vaan kyllä tosi on, että palveluskoiratyyppisellä koiralla täytyisi olla elämässään jonkinlainen, edes pieni jokapäiväinen palvelustehtävä, jotta se olisi oikeasti onnellinen. Keksi sie ite nimim. 'ärsyttää...' mikä se voisi olla teidän elämässä, niin olet tehnyt tosi paljon perusihanan koirasi eteen. -Voisiko se olla vaikkapa tohvelinnoutaja, kun se on spanieli? Hakisi tossut käskystä... Tai riistanvartija? Opettaisit sen tarkasti vahtimaan kaupasta ostettua kanankoipirasiaa, kunnekka valmistat sen (koiralle itselleen?) ruuaksi? Näitä tehtäviähän kyllä orjille löytyy, ihmisen mielikuvitus (mielikuvituksettomuus?) vain rajana.

Onnellisia tulevia päiviä nimimerkille 'ärsyttää...' sekä ihanalle rotutyypilliselle spanielilleen

Lue lisää

niistä itsenäisistä koiraroduista, jotka näyttävät ihmiselle keskisormea ja tekevät kuten itse huvittaa. Enemmän pidän niistä roduista, jotka ovat palvelualtiita ja tulevat kaikkien kanssa toimeen ettei aina tarvitse pelätä milloin koira puree kulman takaa juoksevaa lasta.

en pidä kirjoitti:

niistä itsenäisistä koiraroduista, jotka näyttävät ihmiselle keskisormea ja tekevät kuten itse huvittaa. Enemmän pidän niistä roduista, jotka ovat palvelualtiita ja tulevat kaikkien kanssa toimeen ettei aina tarvitse pelätä milloin koira puree kulman takaa juoksevaa lasta.

Lue lisää

nimimerkki 'en pidä': et pliis laittaisi yhtäläisyysmerkkiä ns. itsenäisten rotujen ja ihmisiä purevien koirien välille, kun noilla ominaisuuksilla ei mitään yhtäläistä taustaa ole. Koiran käyttäytyminen akselilla puree ihmistä - ei pure ihmistä kuuluu ihan toiseen kategoriaan kuin alkukantainen - palveluskoira.

tiinamuori kirjoitti:

nimimerkki 'en pidä': et pliis laittaisi yhtäläisyysmerkkiä ns. itsenäisten rotujen ja ihmisiä purevien koirien välille, kun noilla ominaisuuksilla ei mitään yhtäläistä taustaa ole. Koiran käyttäytyminen akselilla puree ihmistä - ei pure ihmistä kuuluu ihan toiseen kategoriaan kuin alkukantainen - palveluskoira.

Lue lisää

tilannehan on tosiaan miltei päinvastoin. Eli eniten vakavien puremien takia ihmisiä joutuu sairaalahoitoon juuri palveluskoirien hampaista. Saksanpaimenkoirat, Belgit, Holskut, Dobberit ja Rotikat ym.

tiinamuori kirjoitti:

Jos koira vaatii koko ajan huomiota ihmiseltään, se on ns. palveluskoiratyyppi. Se tahtoo saada tehtäviä suorittaakseen, se haluaa toteuttaa palvelusalttiuttaan: tämä rotu/yksilö nauttii, kun saa totella käskyjä ja toimia juuri kuten johtajansa sanoo. Vaikka olen itsekin näitä palveluhalukkaita elämäni varrella kohtalaisen paljon harrastanut, niin pakko todeta: mitä kypsemmäksi itse kypsyn, sitä enemmän pidän itsenäisistä ja auktoriteetteja tottelemattomista, omia mielipiteitä omaavista tyypeistä. Sekä koirissa että ihmisissä:-))

Vaan mitä tulee 'ärsyttää...' nimimerkin tilanteeseen, niin helpointa tietysti on olla välittämättä koiran palvonnasta. Jopa 'potkittava' sitä etäämmälle, toivottavasti ymmärrät kielikuvan: se on opetettava pysymään omalla paikallaan tai ns. reviirillään, esim. jossakin tietyssä huoneessa tai joillakin tietyillä neliöillä, jossa on sen peti yms. Kun se sen oppii, niin saattaahan se saada tuosta tehtävästä jotakin iloa itselleenkin, siis ainakin sitä, että tekee kuin johtaja pyytää...

Vaan kyllä tosi on, että palveluskoiratyyppisellä koiralla täytyisi olla elämässään jonkinlainen, edes pieni jokapäiväinen palvelustehtävä, jotta se olisi oikeasti onnellinen. Keksi sie ite nimim. 'ärsyttää...' mikä se voisi olla teidän elämässä, niin olet tehnyt tosi paljon perusihanan koirasi eteen. -Voisiko se olla vaikkapa tohvelinnoutaja, kun se on spanieli? Hakisi tossut käskystä... Tai riistanvartija? Opettaisit sen tarkasti vahtimaan kaupasta ostettua kanankoipirasiaa, kunnekka valmistat sen (koiralle itselleen?) ruuaksi? Näitä tehtäviähän kyllä orjille löytyy, ihmisen mielikuvitus (mielikuvituksettomuus?) vain rajana.

Onnellisia tulevia päiviä nimimerkille 'ärsyttää...' sekä ihanalle rotutyypilliselle spanielilleen

Lue lisää

Ja tuo on meilläkin koettu ajoittain aika hankalaksi piirteeksi, vaikkakin koira ei todellakaan ole mitenkään liian vähällä aktiviteetilla. Mutta me kyllä asia kerrallaan jatkuvasti opetamme koiraa selviämään sen vessareissun ajan itsekkin :) Joo, ja koira tosiaan on ihan älyttömän seurallinen, ja nyt kun se ei enää seuraa jokapaikkaan, niin vielä valitsee makuupaikkansa kuitenkin niin, että se näkee. Emme ainakaan pääse salaa karkuun siltä.

Keinoina meillä on ollut aika, pitkät hermot, ja johdonmukaisuus. Vessaan ei koira tule, se ei tule saunaan, eikä se pääse kuin minun aloitteestani vaikkapa lehdenhakumatkalle mukaan. Jos se hakee huomiota, se ei sitä saa. Tälle koiralle kun opettaa vahingossa jonkin huonon tavan, niin sen poiskitkeminen on hankalaa.

Sensijaan olemme sallineet sille jotakin tapoja ja taipumuksia, kuten esineiden kantamisen, sekä nojatuolissa ikkunasta päivystämisen. Se saa osallistua kodinaskareisiin, kuten pyykinlaittoon, mutta ihan kauheasti emme kannusta sitä siihen. Koira ei kestä eroon joutumista meistä, kun olemme kotona, esimerkiksi jos se jää johonkin huoneeseen oven taakse, niin se kyllä kusee sinne vielä, menee jotenkin ihan sekaisin. Nyt siis opettelee näitä perusasioita ihan portin avulla, eli on joskus eri huoneessa, mutta kuitenkin näkee kokoajan. Edetään pikkuhiljaa, koska kokemus on opettanut, että nopeasti siinä ei eteenpäin päästä, päinvastoin koiraparan pää menee ihan sekaisin vaan :)

Varsinaisesta eroahdistuksesta ei mielestäni ole kyse, koska poissaolomme sillä menee hienosti. Se ei ole koskaan tuhonnut mitään, pitkien päivien aikana se hiukan kanniskelee tavaroita, mutta ei sen kummempaa. Ongelmaa esiintyy vain silloin, kun olemme itse kotona. Tavallaan tämä piirre on kuitenkin myös iso etu, luoksetulo kutsusta on todella loistava ollut jo pennusta asti, eikä se halua lähteä lenkillä vapaanakaan omille teilleen. Ja palvelualttiutta löytyy kyllä, joskus liikaakin. Koira vaan jotenkin haluaa tehdä kaikkea mitä ihmisetkin tekevät, se esimerkiksi kiipesi trampalle lasten perässä kesällä, se seuraa tarkasti kaikkea mahdollista kotityötä, ja tekee kyllä kaiken perässä, tai ainakin yrittää. Mutta siltikin se on tietyissä asioissa ehdottoman kova työskentelemään, esimerkiksi jäljestäessä se on ensisijaisesti työmyyrä, silloin ei ole ihmisestä riippuvuus niin suurta. Samoin kun se bongaa riistaa, niin ei se silloin mieti muuta kuin sitä tehtävää, johon se on luotu.

Mutta joo, tiedän mistä aloittaja puhuu. Hänen kannattaa vaan alkaa kitkemään tuota jonkin verran pois. En usko että kokonaan sitä saa, eikä se spanielin luonteenomaiseen käytökseen kuulukkaan, että se ei haluaisi osallistua. Mutta pakko tunnustaa, paimenkoiran jälkeen kyllä oli todella suuri yllätys tämä. Tuo koira vaan haluaa tietää, mitä kaikkea siihen salaattiin laitetaan, ja mistä kohdalta jääkaappia se maitotölkki löytyy. Se osaa nimetä paljon erilaisia esineitä, se toi jopa kerran olut pullon (täyden sellaisen siis) minulle miellyttämisenhalun puuskassaan. Koiran lempihuveihin kuuluu lasten lelujen kokeilu, mm. mmumiläppäristä se erittäin varovasti painelee erilaisia ääniä napeista, ja on silminnähden ihastunut joihinkin tiettyihin ääniin, ja pohtii, mistä napista se tulikaan. Jos pelaamme lautapelejä muksujen kanssa, niin koira istuu kuin tatti ringissä seuraamassa peliä. Kaikkea tällaista me kyllä sallimme sille, jos se vaan tekee sen rauhassa. Koska se vaan varmasti on luonteeltaankin sen tyyppinen, että rakastaa ihmisseuraa. Tosin seuiralaisen lajillakaan ei ole merkitystä, kyllä se tuntuu olevan erittäin ihastunut mihin vaan tapaamaansa elolliseen. Jopa peilikuvaansa. Senkin kanssa sillä on aika ajoin tuijotuskisoja, joskus se vie lelua sille tarjolle, ja onpa myöskin vahtinut luuta omalta peilikuvaltaan.

Meillä siis on sprinkku, nyt vuoden ikäinen. Seurallisuus ei ole varsinaisesti enää ongelma, mutta ihan jatkuvasti en turvallisuussyistäkään halua sen jaloissa pyörivän. Mutta jos jossain jotain tapahtuu, niin tämä on siellä ensimmäisenä ottamassa asiasta selvää.

................ kirjoitti:

Ja tuo on meilläkin koettu ajoittain aika hankalaksi piirteeksi, vaikkakin koira ei todellakaan ole mitenkään liian vähällä aktiviteetilla. Mutta me kyllä asia kerrallaan jatkuvasti opetamme koiraa selviämään sen vessareissun ajan itsekkin :) Joo, ja koira tosiaan on ihan älyttömän seurallinen, ja nyt kun se ei enää seuraa jokapaikkaan, niin vielä valitsee makuupaikkansa kuitenkin niin, että se näkee. Emme ainakaan pääse salaa karkuun siltä.

Keinoina meillä on ollut aika, pitkät hermot, ja johdonmukaisuus. Vessaan ei koira tule, se ei tule saunaan, eikä se pääse kuin minun aloitteestani vaikkapa lehdenhakumatkalle mukaan. Jos se hakee huomiota, se ei sitä saa. Tälle koiralle kun opettaa vahingossa jonkin huonon tavan, niin sen poiskitkeminen on hankalaa.

Sensijaan olemme sallineet sille jotakin tapoja ja taipumuksia, kuten esineiden kantamisen, sekä nojatuolissa ikkunasta päivystämisen. Se saa osallistua kodinaskareisiin, kuten pyykinlaittoon, mutta ihan kauheasti emme kannusta sitä siihen. Koira ei kestä eroon joutumista meistä, kun olemme kotona, esimerkiksi jos se jää johonkin huoneeseen oven taakse, niin se kyllä kusee sinne vielä, menee jotenkin ihan sekaisin. Nyt siis opettelee näitä perusasioita ihan portin avulla, eli on joskus eri huoneessa, mutta kuitenkin näkee kokoajan. Edetään pikkuhiljaa, koska kokemus on opettanut, että nopeasti siinä ei eteenpäin päästä, päinvastoin koiraparan pää menee ihan sekaisin vaan :)

Varsinaisesta eroahdistuksesta ei mielestäni ole kyse, koska poissaolomme sillä menee hienosti. Se ei ole koskaan tuhonnut mitään, pitkien päivien aikana se hiukan kanniskelee tavaroita, mutta ei sen kummempaa. Ongelmaa esiintyy vain silloin, kun olemme itse kotona. Tavallaan tämä piirre on kuitenkin myös iso etu, luoksetulo kutsusta on todella loistava ollut jo pennusta asti, eikä se halua lähteä lenkillä vapaanakaan omille teilleen. Ja palvelualttiutta löytyy kyllä, joskus liikaakin. Koira vaan jotenkin haluaa tehdä kaikkea mitä ihmisetkin tekevät, se esimerkiksi kiipesi trampalle lasten perässä kesällä, se seuraa tarkasti kaikkea mahdollista kotityötä, ja tekee kyllä kaiken perässä, tai ainakin yrittää. Mutta siltikin se on tietyissä asioissa ehdottoman kova työskentelemään, esimerkiksi jäljestäessä se on ensisijaisesti työmyyrä, silloin ei ole ihmisestä riippuvuus niin suurta. Samoin kun se bongaa riistaa, niin ei se silloin mieti muuta kuin sitä tehtävää, johon se on luotu.

Mutta joo, tiedän mistä aloittaja puhuu. Hänen kannattaa vaan alkaa kitkemään tuota jonkin verran pois. En usko että kokonaan sitä saa, eikä se spanielin luonteenomaiseen käytökseen kuulukkaan, että se ei haluaisi osallistua. Mutta pakko tunnustaa, paimenkoiran jälkeen kyllä oli todella suuri yllätys tämä. Tuo koira vaan haluaa tietää, mitä kaikkea siihen salaattiin laitetaan, ja mistä kohdalta jääkaappia se maitotölkki löytyy. Se osaa nimetä paljon erilaisia esineitä, se toi jopa kerran olut pullon (täyden sellaisen siis) minulle miellyttämisenhalun puuskassaan. Koiran lempihuveihin kuuluu lasten lelujen kokeilu, mm. mmumiläppäristä se erittäin varovasti painelee erilaisia ääniä napeista, ja on silminnähden ihastunut joihinkin tiettyihin ääniin, ja pohtii, mistä napista se tulikaan. Jos pelaamme lautapelejä muksujen kanssa, niin koira istuu kuin tatti ringissä seuraamassa peliä. Kaikkea tällaista me kyllä sallimme sille, jos se vaan tekee sen rauhassa. Koska se vaan varmasti on luonteeltaankin sen tyyppinen, että rakastaa ihmisseuraa. Tosin seuiralaisen lajillakaan ei ole merkitystä, kyllä se tuntuu olevan erittäin ihastunut mihin vaan tapaamaansa elolliseen. Jopa peilikuvaansa. Senkin kanssa sillä on aika ajoin tuijotuskisoja, joskus se vie lelua sille tarjolle, ja onpa myöskin vahtinut luuta omalta peilikuvaltaan.

Meillä siis on sprinkku, nyt vuoden ikäinen. Seurallisuus ei ole varsinaisesti enää ongelma, mutta ihan jatkuvasti en turvallisuussyistäkään halua sen jaloissa pyörivän. Mutta jos jossain jotain tapahtuu, niin tämä on siellä ensimmäisenä ottamassa asiasta selvää.

Lue lisää

mieluisaa. Jos koiraa aktivoidaan esim agilla, koska omistaja tykkää lajista, niin ei hyvää seuraa. Tarkkaile koiraasi, niin lopulta huomaat, mitkä ovat "sen lajit". Varmista terveys, sairas koira voi hakea apua omistajalta seuraamalla sitä.