Periaatteessa kun mä katselen mun avomiestä, mä tunnen valtavaa hellyyttä ja ihastusta. Mä oon kai oikeastaan rakastunut? Tuntuu jotenkin kuitenkin kun tavallinen elämä on sellaista toisen puheen kuuntelua, toisen päivittäisen pahantuulisuuden kuuntelua ja katselua, että oma panos tahtoo tässä suhteessa jäädä kauheen vähälle. Mies kuuluu semmoisiin vähän heikkohermoisiin ja helposti hermostuviin tyyppeihin, on käynyt nuorempana lusimassakin väkivaltaisuudesta.
Muuten hän on parina vallan hauska, toiminnallinen aktiiviharrastaja. Tahtoo harrastusmahdollisuudet nykyään vain minun kanssani, josta jatkuva vääntö, kun en minä kaikkiin miesten hurja-harrastuksiin oikein tahdo. Tyytyy kyllä mutta näkyy naamasta. Harrastavat miesystävät puuttuvat.
Kaikkein ikävintä on se ettei meillä pysty puhumaan meistä. Mies hermostuu ihan selvästi jos otan aiheen ja kysyn mitä tykkäät tästä meidän jutusta, käääntää tilanteen huumorin puolelle ja pakenee. Jos itsepintaisesti haluan palata asiaan, ärtyy ja häipyy jonnekin.
Mä olen työtön, ollut jo kolmevuotta, minua kiusaa asia, että olen tässä suhteessa koska niukan rahatilanteeni vuoksi olisi yksinasuminen tositiukkaa. (Muuten olisin häipynytkin jo aikaa sitten).
Tuntuu että elämä menee hukkaan….
Muuten hän on parina vallan hauska, toiminnallinen aktiiviharrastaja. Tahtoo harrastusmahdollisuudet nykyään vain minun kanssani, josta jatkuva vääntö, kun en minä kaikkiin miesten hurja-harrastuksiin oikein tahdo. Tyytyy kyllä mutta näkyy naamasta. Harrastavat miesystävät puuttuvat.
Kaikkein ikävintä on se ettei meillä pysty puhumaan meistä. Mies hermostuu ihan selvästi jos otan aiheen ja kysyn mitä tykkäät tästä meidän jutusta, käääntää tilanteen huumorin puolelle ja pakenee. Jos itsepintaisesti haluan palata asiaan, ärtyy ja häipyy jonnekin.
Mä olen työtön, ollut jo kolmevuotta, minua kiusaa asia, että olen tässä suhteessa koska niukan rahatilanteeni vuoksi olisi yksinasuminen tositiukkaa. (Muuten olisin häipynytkin jo aikaa sitten).
Tuntuu että elämä menee hukkaan….
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Periaatteessa kun mä katselen mun avomiestä, mä tunnen valtavaa hellyyttä ja ihastusta. Mä oon kai oikeastaan rakastunut?"
Taisi tajunnanvirtasi lähteä uiskentelemaan.... "(Muuten olisin häipynytkin jo aikaa sitten). Tuntuu että elämä menee hukkaan…."
mutta jos sä oot niin saamaton tollo, että pysyttelet suhteessa ainoastaan taloudellisen tilanteen takia, ja kaikki muu on enemmän tai vähemmän hankalaa, ni älä sitte vingu..tää menee samaan kastiin ku päänsärky - jos ei burana kelpaa ni sitte turpa kiinni. äärimmäisen säälittävää.
Kuulostaa siltä, että te olette vaan hiukan turhautuneita molemmat. Sä ehkä siksi, että olet työtön eikä elämässäsi juuri nyt ole työkavereita ja työn mukanaan tuomaa vaihtelua yksityiselämän arkeen. Miehesi taas kaipais niitä mieskavereitakin, muttei jostakin syystä ole niitä löytänyt, tai ainakaan sellasta kaveria, jonka kanssa vois harrastaa niitä hurja-harrastuksia, joista puhuit. Ehkä hän myös kokee, että hänen pitää jotenkin "aktivoida" suakin ja siksikin hän vie sua tunnollisesti mukanaan kaikkialle. Se on rakkautta sekin.
Säkin sanot rakastavasi miestäsi, joten parisuhteesta luopuminen tänhetkisen notkahduksen takia ei musta ole perustaltua. Parisuhteessa on aina paljon hyviäkin puolia ja niitähän säkin yrität selvästikin löytää.
Tunnut tuntevan miehesi luonteenkin aika hyvin, ymmärrät miksi hän kiukkuaa jne. ja se on vaan hyvä asia. Panostuksen puutteesta en siis puhuisi, sillä tollasella tiedostamiskyvyllä sä voit jopa ohjailla teidän suhdettannekin, jos vaan haluat... :)
Monelle miehelle tunteista ja parisuhteen kiemuroista puhuminen on paljon vaikeempaa kuin naisille ja mieluiten he kiertäväkin koko "akkain aiheen" ja ryhtyvät tekemään jotakin konkreettista sen sijaan (esim. painelevat pubiin tai muuten vaan ulos talsimaan :).
On kuitenkin hyvä tunnistaa ensin ne itseä riivaavat tarpeet ennen kuin menee vaatimaan toiselta jotakin, joka on hälle selkeästi vaikeaa.
Sä kaipaatkin nyt ehkä eniten juttukaveria ja yrität tehdä sitä miehestäsi, ihan samoin kuin hän yrittää tehdä susta harrastuskaveria itselleen. No, sekin on vaan ihan normaalia kun te kerran olette toistenne parhaat kamut! : )
Ei elämä hukkaan mene, siinä on vaan erilaisia periodeja. Jotta ei turhautuis kun tasasempi periodi iskee, niin pitäis yrittää löytää vaan niitä positiivisia juttuja, yhdessä ja yksin, jotta se "arki" olisi joka päivä hiukan erilaista. Ei se elämä sen kummempaa ole. Pienistä hetkistä se koostuu ja jokainen hetki pitää elää, sillä hetki on hetkessä ohi ja historiaa.
Joo halusin vain purkaa itseäni tällä palstalla ja sinä tunnuit ymmärtävän ja kuuntelevan sydämelläsi minua. Empaattisuutesi kevensi mieltäni.
Kiitos sinulle Lättyseltä