Tämä nousee aina esiin aika ajoin, miksi hyvää/kunnollista puolisoa petetään? Mitä se on se kunnollisuus ja hyvyys? Kuinka se käytännössä teidän mielestänne näkyy? Miksi sellaista puolisoa haetaan?
Omalta kohdaltani voin sanoa että jo sana ”kunnollisuus” kuulostaa ikävältä. Se tarkoittaa yleensä muiden mielestä kunnollista, keskiluokkaista, jäykkää, ahdasmielistä sekä kaavoihinsa kangistunutta. Ihminen joka tekee kaiken ”niin kuin pitää” mutta ei koskaan uskalla rikkoa rajojaan. Hän on aina ennalta arvattava ja Hän on niin kunnollinen että väistämättä tuntee itsensä huonoksi ja epäkelvoksi.
Ainakin itselläni on niin paljon vikoja ja virheitä, etten voi kuvitella edes eläväni ”kunnollisen” ihmisen kanssa. Mieluummin haluan että hän on kunnollinen niissä asioissa joita itse arvostan ja toteutan.
Kunnollinen ihminen ei uhraa elämäänsä omakotitaloprojekteille tai työlle. Hän hoitaa asiansa mutta osaa irrotella ja olla yllättävä. Hänellä on” paheita” joiden kanssa tulee toimeen. Hän kykenisi elämään yksinkin hoitaen niin vaatteensa, ruokansa kuin harrastuksensa. Kunnollinen ihminen ei luovu periaatteistaan mutta kykenee kasvamaan. Hän osaa pitää puolensa, riidellä mutta myös halata ja harrastaa uteliasta seksiä. Hän tekee väärin, mutta uskaltaa olla rehellinen. Hän pitää sen minkä lupaa, eli ei edes lupaa jos epäilee sen pitämistä. Tässä nyt muutamia.
Entä mitä te ymmärrätte tällä ”kunnollisella”?
Omalta kohdaltani voin sanoa että jo sana ”kunnollisuus” kuulostaa ikävältä. Se tarkoittaa yleensä muiden mielestä kunnollista, keskiluokkaista, jäykkää, ahdasmielistä sekä kaavoihinsa kangistunutta. Ihminen joka tekee kaiken ”niin kuin pitää” mutta ei koskaan uskalla rikkoa rajojaan. Hän on aina ennalta arvattava ja Hän on niin kunnollinen että väistämättä tuntee itsensä huonoksi ja epäkelvoksi.
Ainakin itselläni on niin paljon vikoja ja virheitä, etten voi kuvitella edes eläväni ”kunnollisen” ihmisen kanssa. Mieluummin haluan että hän on kunnollinen niissä asioissa joita itse arvostan ja toteutan.
Kunnollinen ihminen ei uhraa elämäänsä omakotitaloprojekteille tai työlle. Hän hoitaa asiansa mutta osaa irrotella ja olla yllättävä. Hänellä on” paheita” joiden kanssa tulee toimeen. Hän kykenisi elämään yksinkin hoitaen niin vaatteensa, ruokansa kuin harrastuksensa. Kunnollinen ihminen ei luovu periaatteistaan mutta kykenee kasvamaan. Hän osaa pitää puolensa, riidellä mutta myös halata ja harrastaa uteliasta seksiä. Hän tekee väärin, mutta uskaltaa olla rehellinen. Hän pitää sen minkä lupaa, eli ei edes lupaa jos epäilee sen pitämistä. Tässä nyt muutamia.
Entä mitä te ymmärrätte tällä ”kunnollisella”?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kunnollisena kai pidetään yleensä sitä, että on käyty koulut ajallaan, opiskeltu säällinen ammatti, ollaan töissä, tavataan jossain vaiheessa nuoruutta tyttö/poika, mennään naimisiin ja saadaan pari mukeloa. Siinä sivussa tehdään töitä, otetaan lainaa ja rakennetaan se omakotitalo ja ajetaan farmarivolvolla jne. jne.... Olipa se sitten oma todellinen unelma hyvästä ja tyydyttävästä elämästä tai ei.
Itse en ole toiminut aina niin kuin "pitäisi" ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, ja välillä mietin ansaitsenko rakkautta ollenkaan. Sun kuvaus kunnollisuudesta kuulostaa ihan hyvältä minusta. Yleensä pyrin itse siihen, että en kovin kävelisi toisten yli, mutta se on tehnyt minusta kynnysmaton jossain määrin... Ihmisten kovuus jaksaa hämmästyttää. Minulle on tärkeää myös se, että jos toiselle lupaa jotakin, niin myös pitää sen. Omien sanojen takana pitää pystyä seisomaan. Se onko eronnut karannut vai mitä lie -ja miten itsensä elättää ei merkitse minulle paljoakaan. En ole täydellinen, miksi vaatisin sitä muiltakaan.
millainen on kunnollinen mies.
Minusta tuntuu että naiset ovat rakentaneet sellaisen kuvitelman millainen kunnollinen mies on, joka mielestäni kuulostaa seuraavalta:
Työssä käyvä, hoitaa lapsia ja kotia töiden jälkeen, omaa joitakin omia harrastuksia (mutta ei vietä niissä paljon aikaa), ei vietä aikaa ystävien kanssa (kaljoittelemassa), tekee mitä vaimo käskee , viettää kaiken vapaa-aikansa perheen kanssa jne.
MIelestäni tuo kuulostaa erittäin tylsältä, ehkä reilu 20 vuotta sitten olisin halunnut tuollaisen miehen, mutta iän karttuessa voisi sanoa, että käsitys kunnollisesta miehestä on muuttunut.
Tällä hetkellä käsitän kunnollisen miehen seuraavasti:
Työssä käyvä, makaa sohvalla televisiota tuijottaen (ei toki joka ilta), omaa mielellään vaikka useampia harrastuksia, käy kavereiden kanssa ulkona, ei tottele minua kuin palveluskoira (eli omaa tahtoa pitää olla), osaa siivota omat jälkensä, osaa puhua ja pussata, on aktiivinen seksin suhteen (siis minun kanssa ei muiden naisten kanssa), ei tarraudu, elää tässä ja nyt.
Nämä on tälläisen keski-ikäisen naisen käsitys kunnollisesta miehestä.
Tuon mittapuun mukaan mieheni tais olla nuorena "hieman renttu", vaikka työt hoitikin eikä nyt sentään laiminlyönyt perhettään. Mutta nyt keski-ikäisenä kunnollinen: ;)))))
ehkäpä mies joka yrittää parhaansa ja yrittää kantaa vastuunsa kuin mies. On oma epätäydellinen itsensä.
Aika kova juttu olisi lähteä pettämään miestä jonka tietää rakastavan minua tälläisenä kuin olen ja ennenkaikkea miestä jonka tiedän luottavan minuun 100 %. Siinä olisi itsensä kanssa tekemistä. Hyvälle ja kunnolliselle miehelle haluaa olla rehellinen ja hoitaa asiat niinkuin ne kuuluukin hoitaa.
Mies on kunnollinen jos hänen vilpitön tarkoituksensa on olla sitä. Vaikka minä loukkaannun jostakin hänen sanomisestaan tai tekemisestään tiedän että hänen perimmäinen tarkoituksensa ei ollut minun loukkaamiseni. Loukkaantumiseni johtuu joko väärinkäsityksestä, erilaisesta arvoajattelusta tai tarpeestani loukkaantua jostakin.