Miehet/Naiset onko naisen/miehen ammatilla väliä vai voittaako rakkaus? Itse en tiedä esimerkkejä, mutta onhan se nyt suhtkot varmaa että joku tohtori voi kyllä elää elämänsä onnellisena jonkun tavallisen tytön kanssa, mutta ei korkeasti koulutetut naiset mittään työläisiä kattele.
Itse olen halunnut opettajaksi pienestä asti. Joten ehkä alankin, mutta vaadittavan insinöörin koulutuksen hankin työn ohessa. Enkä koskaan sanoisi ylpeänä, että olen insinööri tai rehvastelisi palkallani, miten nykyajan nuoret insinöörit tekee.
Itse olen halunnut opettajaksi pienestä asti. Joten ehkä alankin, mutta vaadittavan insinöörin koulutuksen hankin työn ohessa. Enkä koskaan sanoisi ylpeänä, että olen insinööri tai rehvastelisi palkallani, miten nykyajan nuoret insinöörit tekee.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tottahan on väliä. Pitäähän sen verran ajatella asioita eteen päin.
Ammatteja jotka jäävät huomiotta:
- vartija
- kaikki autokuskit
- myyjä
- siivooja
- urheilukentänhoitaja
- kaupungin puistotyöntekijät
- kiinteistönhoitajat
Ja paljon muitakin matalapalkkaisia aloja löytyy.
Jos olet jo vanha niin sinun nuoruudessasi asiat ovat voineet eri tavalla ja luokkajako vahvempi. Nykyään ainakin on niin että jakoa työläisiin ja sitä korkeampaan luokkaan ei Suomen kaltaisessa maassa juurikaan ole, tai se ylemmän luokan määrä on niin pieni marginaali ettei se hirveästi näy. Korkeasti koulutetut ovat työläisiä siinä missä muutkin, jos eivät pääse johonkin valtion virkaan jossa ei tarvitse tehdä mitään.
"Nykyään ainakin on niin että jakoa työläisiin ja sitä korkeampaan luokkaan ei Suomen kaltaisessa maassa juurikaan ole, tai se ylemmän luokan määrä on niin pieni marginaali ettei se hirveästi näy. Korkeasti koulutetut ovat työläisiä siinä missä muutkin, jos eivät pääse johonkin valtion virkaan jossa ei tarvitse tehdä mitään."
Se mitä minä näen esim. insinöörin ja työläisten erossa niin eroa on yhtä paljon kuin sokerissa ja suolassa.
Mutta jos puhut totta, niin alan itkemään ilosta, mutta oletko nähnyt nuorta insinööriä? Ne tuntuu olevan aika täynnä itseään
On onhan se nyt selvää, ettei tuollaiset torppariajassa elävät penskat naisille kelpaa
Perusteekkari?
On sillä väliä sen verran, että pitää työn pitää olla ainakin laillista. Tottakai jonkun yliopistotaustaisen kanssa voisi löytyä enemmän yhteistä kuin vaikkapa linja-autokuskin, mutta eipä tuo nyt niin kauhea kriteeri ole. Tähän mennessä olen tapaillut/seukkaillut lähinnä yliopistotaustaisten kanssa, joten suurempaa kokemusta muista ei ole.
Joku ammatti. Onnellisuus on kokonaisuus.
Tarvitset: Terveyttä, kodin, työn, pysyvyyden, terveet sukulaiset, harrastuksen, rahaa, kaverit... Siltikin sanon että vaikka asuisit rakkaasi kanssa viidakossa ilman penninpyörylää ja jossain teltassa, niin ne kurjuudetkin olisi sittenkin puolet siitä, kuin mitä yksinäinen miettiessään autossa jossain ydinkeskustassa, että tärkein puuttuu.
Mikä sitten on tärkeää... Kullekkin. Tunne itsesi ja ihan sama mitä joku itsestään humaltunut ajattelee.
Jokainenhan tietysti asettaa itselleen kriteerit.... Mutta! Kun tuollaisia asioita alkaa miettiä, niin kannattaa todellakin miettiä.... Mitä haluaa. Ymmärrän sen että ihmisillä on ulkonäkö, ikä ja luonnekriteerejä, mutta karsinointi ammatti, tai koulutuskategorioihin.... EI,EI,EI.
Alan todella uskoa ettei teillä ole mitään järkevää, saati toimivaa suhdetta ikinä ollut. Millainen ääliö luokittelee nykypäivänä ihmiset sellaisten asioitten mukaan? Niinpä niin.... Ihminen joka on täynnä omaa erinomaisuuttaan. (Epävarmuuttaan). Ihminen joka osaa arvostaa enää vain itseään. (Todennäköisesti katkera, entinen koulukiusattu nyhverö). Ihminen jonka elämänkokemus on hankittu lukemalla kirjoja ja ainoa asia millä voi loistaa on hyvä palkka.
Korkeasti koulutetut naiset ovat yleensä kaikista epävarmimpia ja heillä on usein niin huono itsetunto, etteivät he kestä itsestään mitään kritiikkiä. Kuka oikeasti ajatteleva ja työtä tekevä mies sellaisen haluaisikaan?
Kysykääpä naiselta jolla on terve itsetunto, valitseeko hän mielummin itselleen palomiehen, vaiko insinöörin? 99% duunari voittaa.
Itse ainakin haluan oppia kumppaneiltani jotain uutta ja nähdä maailmaa toisenlaisista kulmista. Töitä tekemällä ansaitsee kuitenkin sen mitä tarvitsee ja paljon enemmänkin. En ainakaan itse tarvitse elimeni jatkeeksi lompakkoa. En vaihtaisi kiinnostavaa ihmistä mihinkään titteliin. Rahalla varmasti saa suhteita... mutta onko silloin kiinnostavampi se raha, vaiko toinen ihminen?
Onko huono itsetunto aina ongelma. Ja löytyy niitä aivan joka luokasta noita heikolla itsetunnolla varustettuja. Mutta kyllä joo olen aika samoilla linjoilla muuten.
Noi duunijutut on tärkeitä vain niille, jotka hakee statusta itselleen. En voisi elää sellaisen kanssa mitenkään, joten aivan sama mitä moiset ajattelee. Joo.
Kovin on ristiriitainen kirjoitus.
Ensin sanot, että "Ymmärrän sen että ihmisillä on ulkonäkö, ikä ja luonnekriteerejä, mutta karsinointi ammatti, tai koulutuskategorioihin.... EI,EI,EI."
...mutta sitten alat julistamaan ennakkoluuloisia "totuuksiasi" korkeasti koulutetuista. Mistäs sinä nuo totuutesi revit? Onko sinulla siis oikeus lokeroida ihmiset, mutta korkeammin koulutetuilla ei? Mikä tekee koulutus- tai ammattikriteereistä vähemmän hyväksyttäviä kuin vaikka ulkonäkö- tai ikäkriteereistä? Sekö, että juuri sinulla ei ole jotain koulutusta?
Onko koulukiusaus mielestäsi hyväksyttävää? Onko "nyhverö" ansainnut kiusatuksi tulemisen? Oletko kenties itse entinen koulukiusaaja?
Mihin perustat tietosi, että korkeasti koulutetut naiset olisivat keskimääräistä epävarmempia? Onko kyseessä ihan oma mutusi, vai onko jotain faktaa heittosi pohjalle? Entä millä perusteella duunari voittaa 99 varmuudella? Saman oman mutusi pohjalta? Omien havaintojeni mukaan naisia on aika monenlaisia, toinen pitää jostain miehistä ja toiselle ne ovat täysi turn-off. Mutta joo, sovitaan että se duunari on aina parempi, jos se sinua lohduttaa.
Miksi kiinnostava ihminen täytyisikään mihinkään titteliin vaihtaa? Eikä jonkun tittelin omistava voi olla muuten kiinnostava ihminen?
"
Alan todella uskoa ettei teillä ole mitään järkevää, saati toimivaa suhdetta ikinä ollut. Millainen ääliö luokittelee nykypäivänä ihmiset sellaisten asioitten mukaan?"
Niin. Lueppa oma kirjoituksesi uudelleen ja mieti kuinka paljon siinä on ennakkoluuloja, tuomitsemista ja yleistämistä.
Kuten sanottua: ristiriitainen kirjoitus ja sen lisäksi myös tekopyhä.
Itsetuntoakin kun on olemassa ainakin kahta lajia ja valitettavasti ne jotka kuvittelevat sellaisen itselleen, saavat osan ihmisistä uskomaan sen olevan oikeaa itsetuntoa. Sellainen ihminen on yleensä muita helposti ja hanakasti arvosteleva, mutta ei kestä kritiikkiä itsestään, saati pystyisi omista heikkouksistaan laskemaan leikkiä.
Sillä oikealla itsetunnolla varustettu ihminen keskittyy huomioimaan muut ja nauraa avoimesti omille vajavaisuuksilleen. Sellainen ihminen jolla ei riitä kiinnostusta vertailla itseään jatkuvasti muihin, tai miettiä jotain toisen varallisuutta, tai asemaa. Ihminen jolla on keskusteluvalmis, kunhan vastapuoli ihmisenä on vain kiinnostava.
Ei huono itsetunto välttämättä ole ongelma, mutta jos sitä rupeaa tekaistusti korjaamaan, peittämällä sen rahan tai aseman taakse, niin silloin se on enemmänkin säälittävää.
Jos siitä pystyy puhumaan avoimesti, niin silloinhan se ei ole mikään ongelma, vaan jo pikkuhiljaa parantumassa oleva pikku juttu.
En keksi ainakaan hetisillään mitään lisättävää tahi korjattavaa, noin sen täytyy olla. :)
Hyvä itsetunto on kai sitä, että vertaa itseään itseensä. Ei muihin, vaan itseensä. Ja sitten niin, että ei ikään kuin pidä pakkona kuitenkaan mitään pyrkimystä parempaan. Tavoite on jees.
Ja vääristyneestä omakuvasta ei voi olla seurauksena muuta kuin vääristynyt itsetunto. Se on kuitenkin sanottava, että jos vertaa joskus itseään muihin että perhana oon mä aika hyvä sittenkin kun oon tuon ja tuon tehnyt, niin minusta asia ei sittenkään ole paha, jossei itsestä kuitenkaan humallu. Jalat maassa ja noin. Kaikki tässä kuolee joskus. Ja kaikkien paska haisee pahalle. :D Naiset ei tietenkään edes piere koskaan... ;)
Oikein yhdellä oireella ei voi selittää itsetuntoa. Mutta kyllä sen huomaa sitten.
Ei pidä hermostua jos vähän kärkevästi sanoo ja yleistämällähän tämä koko juttu on mennyt. Valitettavan usein se suuri ura ajaa koko ihmisen elämän edelle. EI KAIKILLA. Etsitään kumppani tietystä lokerosta kun ura sen sallii, muutetaan yhteen kun katsotaan sen sopivan uraan, mennään naimisiin kun se on uran kannalta otollista, suunnitellaan ja toteutetaan lapsen tekeminen ja äitiysloma niin ettei se vain häiritse etenemis mahdollisuuksia jne...
Se vain on valitettavan yleistä ns. ylemmissä luokissa. Mihin kohtaan sitä uraa mahtuu elämästä nauttiminen? Kun on koko elämänsä omistanut työlleen, niin sitten eläkkeelle jäädessä on pakko hommata paikka jostain firman hallituksesta kun alkaa pelottaa elää ilman työtä.
Ratkaisu tuokin ja ei siitä ketään pidä tuomita. Meillä on vain yksi elämä ja sen saa halutessaan käyttää makunsa mukaan. Kuolinvuoteella voi sitten muistella elämäänsä. Sitä uraa ja rahaa ei hautaan saa mukaan. Mutta onnellisena elettyä elämää siinä on varmasti mukava muistella.
On vain rikkaus että haluamme kaikki elää elämämme tavallamme ja saamme ansaitsemamme huomion haluamallamme tavalla. Minulle se on sitä että saan arvostusta ihmisenä. Tokihan kaikki työstä saatu kiitos on mukavaa, mutta minulla työasiat jää työpaikalle työpäivän jälkeen. En vie niitä kotiin, en mieti niitä ihmeemmin vapaalla. Voin hyödyntää vapaa-aikani oppimalla muilta ihmisiltä aivan muihin töihin ja asioihin liittyviä juttuja ja ihan vain nauttia elämästä ilman paineita.
Jokaisella oma tie ja kulkekoot miten haluaa. Joillekin nauttiminen elämästä on muuten oikeastaan eriasia kuin toisille. Jotkut ei kestä hiljaisuutta yhtään ja se onkin jotain perheen parissa hektistä juttua. Ja toiselle se on erämaamökissä köllöttelyä ja saunomista.
Kukin taaplaa tyylillään. Suotakoon kaikille omansa.
Se ei tosiaan ole tuon ihmeellisempää. Positiivinen asenne itseään kohtaan ilman paineita tai katkeruutta.
Positiivinen asenne muita kohtaan ja taito osata nauttia toisen onnistumisesta ja hyvistä puolista. Itsensä ja muiden huomioon ottaminen. Kirjoitit kyllä asian paljon kuvaavammin kuin minä. Juurikin niin.
Eli jos ei allekirjoita jonkun keskustelijan väitteitä, niin automaattisesti "krittiikki osui ja upposi"? Pitäisi vaan olla hiljaa ja kommentoimatta, jotta ko. kirjoittaja voisi elää siinä luulossa, että oli täysin oikeassa? Eikös tämä ollutkaan keskustelupalsta?
Valtaosa korkeammin koulutetuistakin elää ihan normaalia elämää, eikä pelkästään juokse rahan tai statuksen perässä. Jos joku ala kiinnostaa, niin pitäisikö olla opiskelematta, jos siihen vaaditaan korkea koulutus?
"On vain rikkaus että haluamme kaikki elää elämämme tavallamme ja saamme ansaitsemamme huomion haluamallamme tavalla. Minulle se on sitä että saan arvostusta ihmisenä. Tokihan kaikki työstä saatu kiitos on mukavaa, mutta minulla työasiat jää työpaikalle työpäivän jälkeen. En vie niitä kotiin, en mieti niitä ihmeemmin vapaalla. Voin hyödyntää vapaa-aikani oppimalla muilta ihmisiltä aivan muihin töihin ja asioihin liittyviä juttuja ja ihan vain nauttia elämästä ilman paineita."
Ihan samoilla linjoilla. Miksi luulet, että tuo olisi automaattisesti koulutuksesta riippuvaa ja tekeekö joku koulutus muka ihmisestä jonkun "ylempiluokkaisen"? Ehkä kannattaisi tutustua myös niihin korkeammin koulutettuihin avoimesti ihan ihmisenä? Voisit huomata, että suuri osa ei sinusta kauheasti eroa ihmisenä tai arvoiltaan.
Ei tuo kirjoittaja minun mielestä nyt mitenkään koulutustasi, tai asemaasi kritisoinut.
Minusta se oli vain korostetun liioiteltu malliesimerkki väärin elävästä ihmisestä. Saman tarinan voisi varmaan kirjoittaa jostakin alkoholistista, joka elää elämänsä "väärin". Minusta se oli positiivinen kirjoitus. Tietyt ihmiset sortuvat helpommin tiettyihin ongelmiin. Korkeasti koulutetuilla se on ylimielisyys ja vinksahtanut itsetunto. Duunareilla yleisemmin alkoholismi. Kaikilla on vikamme ja heikkoutemme. Ne on hyvä tuoda esille ja jopa laskea niistä leikkiä. Silloin ne eivät patoudu mihinkään ja aiheuta itselle, eikä muille kärsimystä.
No minua vaan sattuu korpeamaan kaikenlainen yleistäminen ja tuomitseminen, suuntaan taikka toiseen.
Kyllä minua vituttaa jos joku on ylimielinen ja halveksii alemmin koulutettuja, mutta ihan yhtälailla vituttaa, jos joku asettaa korkeasti koulutetun johonkin tiettyyn muottiin automaattisesti. Ei se yleistäminen ja haukkuminen ole minusta yhtään hyväksyttävämpää siltä alemmin koulutetulta.
Kyllä korkeasti koulutetutkin saavat aika usein kuulla kuinka he ovat "tuhlanneet aikaansa koulussa", ovat pelkkiä paperinpyörittäjiä, tai heidän täytyisi mennä "oikeisiin töihin". Ei kai se duunaristakaan mukavalta tunnu, jos joku vähättelee hänen työtään?
Omissa ystävissäni on monenlaista tyyppiä, eikä heitä yhdistä mikään koulutus tai palkkaluokka, vaan se että he ovat mukavia ihmisiä, joiden seurassa viihdyn.
Juu, olen samaa mieltä siinä että kaikissa meissä on heikkoutemme ja ne olisi hyvä itsekin tunnistaa. Järkipuhettä (tai siis kirjoitusta). Ehkä minulla on vaan verensokeri alhaalla, kun noin kärkkäästi reagoin tällä kertaa? Syömään siis.
Hyvää viikonloppua itse kullekin, koulutustasosta, varakkuudesta tai ammatista riippumatta!
Keskustelua vaan parhaimmillaan. Toinen kirjoittaa jotain ja siihen toinen keksii jotain lisäystä. Sitähän se keskusteleminen on. Ei paremmuutta vaan jotain lisäystä edelliseen. Hyvään aloitukseen on helppoa keksiä jatkoa ja samaa mieltähän tässä ollaan.
Suomen kielessä ei ole sanaa 'juurikin'. Se on 'juuri noin', 'juuri niin', 'aivan niin'.
Olen syvästi pahoillani huonosta suomenkielen käytöstäni. Puhutko itse aina vain puhdasta kirjakieltä? Huomautatko aina jos joku puhuu esimerkiksi jotain murretta?
No eipä tuo "juurikaan" minua haittaa.
Ne isoimmilla egoilla varustellut tyttöset löytyvät todellakin vähän koulutettujen perus-pirkkojen tupakkaringeistä - kaikissa ikäluokissa. Itsetunto on kuintenkin eri asia kuin suuri suu ja reteä asenne.
"Se vain on valitettavan yleistä ns. ylemmissä luokissa. Mihin kohtaan sitä uraa mahtuu elämästä nauttiminen? Kun on koko elämänsä omistanut työlleen, niin sitten eläkkeelle jäädessä on pakko hommata paikka jostain firman hallituksesta kun alkaa pelottaa elää ilman työtä."
Ikävä kyllä, ihan peruspaskaduunipaikoillakin on näitä ihmisraunioita, joilla siis on vähän koulutusta ja ankea työ, mutta jotka tunkevat töihin vielä eläkkeelläkin. Miksi? Koska heidän elämässään ei ole sisältöä. Ehkä elämä on heiltä jäänyt jonkun mielestä elämättä. Minun mielestäni he ovat vain tehneet typeriä valintoja ja katkeroituneet päitään aukoviksi luusereiksi, joiden tähtihetki on ampaista työpaikalle kuin näyttelijä teatterin näyttämölle. Sieltä käsin he esittävät rooliaan ja haukkuvat ihmisiä, jotka oikeasti tekevät työt ja hoitavat hommat.
"Suomen kielessä ei ole sanaa 'juurikin'. Se on 'juuri noin', 'juuri niin', 'aivan niin'."
Älä ihminen ikinä lue kirjoja, niissä monissa käytetään aika värikästäkin kieltä. Toisille se on piristävää mutta sun pää varmaan vaan sauhuais.
MINULLA OLI PAHA MIELI, NYT KUN LUIN TEIDÄN HIENOT VIESTINNE NIIN EN OLE ENÄÄ SURULLINEN. PAHUKSEN HIENOJA VASTAUKSIA. HALAUKSET MIEHILLE JA PUSUT NAISILLLE!!
POIS PÄÄLTÄ.
TODELLA ILOINEN
Olen mies eikä naisen koulutuksella tai ammatilla ole suurempaa väliä. No sen verran että sillä pitäisi pystyä elättämään itsensä koska minusta suhde missä toinen elättää toisen täysin on epätasa-arvoinen (ellei sitten toinen vanhempi ole kotona lasten kanssa).
Mulla on korkeakoulututkinto (en tarkenna) ja koulutusta tavallaan vastaava työ (en sitäkään tarkenna). Palkka on hyvä. Jos muija tienaa paljon vähemmän, olen valmis maksamaan enemmän menoista. Ei raha ole kovin tärkeää.
Mutta tyhmää naista en katsele.
Mikä on hyvä palkka? yli 6000€ kuussa? vai 10000€?
No minun mielestäni hyvä palkka Helsingissä lähtee jostain 4000-5000e/kk ja ylärajaa ei ole.
Ite tienaan alle ton 6000€ ja palkkani ei mielestäni ole hyvä.
Vertaan sitä keskiarvoon. 4000-5000e on jo palkkakeskiarvon yli, joten se on mun ikäiselle hyvä palkka. Omaa tulotasoani en viitsi paljastaa mutta se on siis tuon määritelmän mukaan vähintään "hyvä".
Ei sillä tietenkään rikastumaan pääse.
Ei täältä mitään mukaansa saa kun lähtö käy.
Mua ei raha kiinnosta, tienaan sen mitä tartten ja matkusteluun kuluu tietty. Kama ei kiinnosta. Materia ellottaa. Turhuutta.
Velkojen maksuun. Sitten kun olen velaton, vaihdan ammattiin josta pidän enemmän. Tai siis vaihdan tekemään suurinpiirtein samaa hommaa mutta joko freelancerina tai toiselle vähemmän kapitalistiselle työnantajalle.
Helsingissä nyt ei paljon alle 3000e/kk kuitenkaan pärjää jos aikoo asua jossain. Vuokraan menee se tonni.
Kuulostaa liioittelulta. Määrittelet hyväksi ansiotasoksi 4000-5000€ euroa, minkä jälkeen toteat tienaavasi "vähintään hyvin". Tämä tarkoittanee reilusti yli 5000€ kuukaudessa. Minun on hyvin vaikea uskoa (tilastojenkin valossa), että monikaan korkeakoulutettu (tarkoitatkohan amk-tutkintoa vai yliopistotutkintoa?) voi tienata kolmikymppisenä noin paljon. Työvuosia ei kuitenkaan takana voi olla vielä kovinkaan monta.
Oli pakko takertua tähän ilmeiseen epäloogisuuteen.
Vähintään viittaa alarajaan, tässä tapauksessa 4000€. Esim. DI:n alkupalkka on n. 3500€, joten ei siitä paljon tarvitse mennä keskiarvon yli, kun muutaman korotuksen jälkeen ollaan jo tuossa rajassa.
Olen eri mieltä. Otetaanpa esimerkki:
Henkilö A: "Minun mielestäni hyvä kuukausiansio on noin 4000€."
Henkilö B: "Siinä tapauksessa minä tienaan vähintään hyvin."
Henkilö B haluaa sanoa, että hänen kuukausiansionsa on (reilusti) yli 4000€, jolloin hän tienaa vähintään hyvin ja vielä enemmänkin. Mikäli hän sanoisi, että "Siinä tapauksessa minä tienaan ENINTÄÄN hyvin", hän tarkoittaisi, että hänen ansiotasonsa on juuri ja juuri 4000€ kuukaudessa, ei kuitenkaan yhtään ylitse.
Ei, vaan yli 4000e/kk se tarkoittaisi.
Olen ylipalkattu. Se johtuu muutamasta asiasta, lähinnä siitä että olen firman ainoa työntekijä joka kykenee hoitamaan yhden homman ja käytän tätä palkkani nostamiseen uhkaamalla vaihtaa firmaa.
Mutta olen myös töissä alalla jossa keskipalkka on hyvin korkea. Meidän firmassa on minua 5-10v vanhempia henkilöitä jotka tienaavat 8000-9000 euroa kuukaudessa.
"Esim. DI:n alkupalkka on n. 3500€, joten ei siitä paljon tarvitse mennä keskiarvon yli, kun muutaman korotuksen jälkeen ollaan jo tuossa rajassa."
No niinpä. Tunnen paljon ikäisiäni jotka tienaavat sen 4000-5000 euroa. Esimerkiksi koodarit pk-seudulla tienaa ihan yleisesti tuon summan ja enemmänkin vaikkeivät olisi edes mitään huippuja.
Sitä en nyt viitsi tarkentaa paljonko tienaan ja mikä on koulutukseni. Mutta teen työtä joka on paremmin palkattua kun suoraan koulutusta vastaava työ.
Useimmat tekee jotakin vain elääkseen, enemmän olisin kiinnostunut harrastuksista, elämänkatsomuksesta sekä -tyylistä.
Minä olisin ollut mieluusti kirjailija tai taidemaalari, silti elääkseni duunari ja harrastukseksi kirjoitan&maalaan.
ammatilla eikä koulutuksella mutta sitäkin enemmän viisaudella ja yleissivistyksellä. Pitää pystyä keskustelemaan samoista asioista ja samalla tasolla.
Koulutuksella itsessään ei ole suoraa merkitystä, joskin koulutuksen välillinen merkitys on melko suuri. Rautalangasta väännettynä: lääketieteen tohtorin kanssa on ehkä hieman paremmat edellytykset jutella tieteestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä kuin siivoojan. Eikä tuo ole mitään syrjintää vaan täysin normaali asia. Erilaisissa ammateissa olevien ihmisten kokemuspiiri on varsin erilainen - viettäväthän he valtaosan valveillaoloajastaan työssään.
Kuka haluaa viettää vapaa-aikansa puhumalla työasioista? Tuohon siivoojakommenttiin voisin sanoa että tunnen kaverin joka tekee työkseen liukuhihnatyötä tehtaassa ja on vapaa-ajallaan kiinnostunut noista tiede ym. jutuista. Kaveri kuuluu mensaan ja saa tiedoillaan varmasti monet alalla toimivatkin punastelemaan.
Eiköhän samalla taajuudella olevat ihmiset tule toimeen, riippumatta ammatista tai koulutuksesta? Ihmissuhteet kun yleensä perustuvat muuhun kuin koulutukseen.
Ei kai sitä nyt työasioista välttämättä niinkään puhu kuin tieteestä yleensä. Aika helvetisti saa kyllä siellä liukuhihnalla ollessaan lukea, että saa kiinni tyypit, jotka tekevät tutkivat hänen lukemiaan ilmiöitä työkseen. Väitän, että 9/10 liukuhihnatyöntekijästä ei kuitenkaan yllä tämän esimerkkisi tasolle.
Noinhan se varmaan on niissä tapauksissa joissa se on tärkeää. Kuinka tärkeää se 'tieteestä' keskustelu kenellekkin sitten on, on oma ongelmansa. Matemaattisesti suuntautuneelle miehelle tuskin löytyy montaa naispuolista keskutelukumppania. Humanistille varmaan jo löytyykin.
Aika suppeaksi jää potentiaalisten partnerien määrä jos pitää olla sivistynyt ja vielä sivistynyt juuri tietyllä alalla. Tosi 'friikkien' tapauksessa kyllä tämmöisen tavallaan ymmärrän, jotka eivät muutenkaan hirveästi kaipaa ihmisten seuraa ja seuran pitää sitten olla juuri prikulleen samaa tasoa.
-
Koulussa tai opistossa oppii aika vähän muusta kuin siitä omasta alastaan. En näe syytä miksi jonkun vain vähän tutkintokoulutusta käyneen sivistävä harrastus (esim.kansalaisopisto) ei kompensoisi tuollaista.
Kuinka moni lääketiedettä opiskellut päätyy tutkijaksi? Kyllä lääkärin arki on paljon samankaltaista kuin lähihoitajankin. Likaisia hommia ja ihmisten ronkkimista.
Eikö parisuhteen rikkaus olekaan se, että ollaan hieman erilaisia kaikki. Kyllä minua ainakin viehättää hieman erilaiset ihmiset kuin minä itse olen. Minulle itselleni työkaverit ovat ne rikkaus, joitten kanssa voin keskustella järkevästi 8 tuntia päivässä niistä työhöni liittyvistä asioista ja joilta voin niistä jotain uutta oppia.
En minä halua niistä enää vapaa-aikanani puhua. 1/3 vuorokaudesta työasioille riittää hyvin.
Kun kumppanin työelämään liittyvät aivan toisenlaiset asiat, niin voin oppia häneltä paljon enemmän ja minulla on oman työkokemukseni myötä uutta annettavaa hänelle. Itse en osaa nähdä ketään ihmistä ala-arvoisempana kuin itse olen. Mitä erilaisemmista ammateista ja kolutuspohjilta tulevia ihmisiä tuntee, sen viisaammaksi ihminen kasvaa. Kirjoista opittu asia kun ei koskaan anna sitä viisautta, jonka oppii tuntemalla mahdollisimman moninaisia ihmisiä.
Itselleni ei ole naisen ammatilla sinänsä merkitystä, mutta jotenkin haluaisin, ettemme olisi normaalioloissa oleellisesti eri tilanteissa, ts. että toinen joutuu käytännössä elättämään toisen. Tiedän kuitenkin, että kun oma asemani työelämässä on mitä on, ts. olen korkeakoulutettu ja koulutusta vastaavassa hommissa ja tulotasoltani melkein hyvä tuon jonkun alempana esiintyvän määritelmän mukaan, olen naisten valtaenemmistön mukaan kunnianhimoton luuseri, johon ei kenenkään oman arvonsa tuntevan naisen tule kajoaman. Mahdollisuuteni olisi siis kerran pari vuodessa työllistämistuella oleviin naisiin, joiden pikkuruiset tuet menevät nekin tupakkaan, niin ensinnäkään törkeä, taivaita hipova ja pohjattomasta nirsoudestani kumpuava toiveeni ei voi täyttyä, ja muutenkaan tuskin pääsee syntymään mitään molemminpuolista rakkautta, joka voisi voittaa muut esteet.
Viulu soi