Monet miehet kuvittelevat olevansa jotenkin aloitteellisia, jämyjä, reiluja, nykyaikaisia ja kaikkensa suhteensa eteen tekeviä silloin kun he puhuvat pariterapiaan menemistä. He ovat pettyneitä ja yllättyneitä, kun nainen ei suostukaan. Mielenkiintonsa menettänyt nainen kuulee nimittäin näin:
"Tuossa tuo ruinaava ja vaativa idiootti vänkää vielä neuvojalle menemistä, kun sillä raukalla ei ole yhtään käsitystä, mitä tehdä ominpäin."
Onkohan kukaan hyötynyt oikeasti seksi-/parisuhdeterapioista? Onko kukaan oikeasti käynyt niissä kumppaninsa kanssa saamassa ahaa-elämyksiä ja löytänyt seksin ja rakkauden uudelleen? Usein täällä näytetään neuvovan kaikenlaiseen terapiaan, mutta kuka on rehellisesti käynyt seksi-/parisuhdeterapiassa ja kuka voi rehellisesti sanoa siitä olleen hyötyä?
"Tuossa tuo ruinaava ja vaativa idiootti vänkää vielä neuvojalle menemistä, kun sillä raukalla ei ole yhtään käsitystä, mitä tehdä ominpäin."
Onkohan kukaan hyötynyt oikeasti seksi-/parisuhdeterapioista? Onko kukaan oikeasti käynyt niissä kumppaninsa kanssa saamassa ahaa-elämyksiä ja löytänyt seksin ja rakkauden uudelleen? Usein täällä näytetään neuvovan kaikenlaiseen terapiaan, mutta kuka on rehellisesti käynyt seksi-/parisuhdeterapiassa ja kuka voi rehellisesti sanoa siitä olleen hyötyä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ollut meille mitään hyötyä. Sama paska jatkui sen jälkeen. En tiedä mitä täs pitäis tehä. Paskempi olo vaan kunnei sekään auta...
Vaikeaa on tietää mitä pitäis tehdä kun on tunteet pelissä ja tilanteessa kiinni. Harvoin pystyy ajattelemaan järjellä. Terapeutti on ikäänkuin ulkopuolinen järki, joka kutsutaan tunnistamaan tilanne ja neuvomaan miten päästä eteenpäin. Parin vastuulla on se, että miten jatkuu vai jatkuuko ollenkaan.
Terapiasta saatava hyöty riippuu parista itsestään, kuinka halukkaita ja kykeneviä ovat puhumaan ja ratkomaan ongelmiaan. Terapeutti ei anna neuvoja eikä valmiita ratkaisuja vaan ratkaisut täytyy pohtia yhdessä ja omaan tilanteeseen sopiviksi. Terapeutti auttaa pysymään asiassa ja ohjailee keskustelua tärkeisiin aiheisiin. Voi olla paljonkin hyötyä.
Tiedän kokemuksesta että on fiksua käydä terapiassa jos on ongelmia. Itsensä kanssa sitä tulee yleensä toimeen enemmän tai vähemmän hyvin, mutta entäs sitten kun pelissä on kaksi.
Onkohan täällä ketään, joka voi sanoa hyötyneensä parisuhdeterapiasta?
Eivät nuo terapeutit taikureita ole. Terapiaan tullaan viimeisenä oljenkortena, kun menee tosi huonosti. Syitä huonoon oloon etsitään lapsuudesta, muttei ainakaan minulle valjennut miksi muinaisperäinen huono olo projisoituu puolisoon. Myöskään ei käynyt ilmi voiko ala-arvoisen käytöksen lopettaa terapian avulla. Konkreettisista huonon käytöksen tilanteista ei terapiassa saanut edes puhua - saati, että terapeutti olisi antanut neuvoja niiden välttämiseksi tai ohjannut meitä löytämään ratkaisun itse.