Minulla on tällä hetkellä menossa suhde poikki. Luulen, että yhtenä ongelmana on ollut se, etten ole koskaan oikein oppinut olemaan kunnolla naisellinen enkä ole antanut miehelle tilaa olla mies. Opiskelen hyvin miesvaltaisella alalla ja olen aina ollut "yksi jätkistä", vaikka ulkoisesti (pukeutumiseltani yms.) olen hyvinkin naisellinen. Tässähän ei ole mitään vikaa sinänsä, jos kyse on kaverimiehistä, mutta kun en ole osannut olla naisellinen myöskään seurustelukumppania valitessa ja seurustelusuhteessa. Parisuhteenikin tuntuu nykyisin kaverisuhteelta. En varmaan edes oikein tiedä mitä olisi olla naisellinen.
Pelkäsin, että jos olisin jatkanut tätä nykyistä suhdetta, niin olisin kahden vuoden päästä ollut yksi noista avo- tai avioliittopalstojen naisista, jotka valittavat, että perheessä on vain äiti, lapsi ja mies toisena lapsena. Tuollaisia esimerkkejä tuntuu nykyään olevan paljon, etteivät miehet osaa olla tai heille ei ole jäänyt tilaa olla miehiä parisuhteessa.
Nykyisen mallisen tasa-arvon ihanteena tuntuisi olevan, että sukupuoliroolit kielletään kokonaan. Suomalainen mies ei osaa enää kohdata suomalaista naista, kun ei ole enää olemassa kumpaakaan. Pois on jääneet vanhat kohteliaisuustavat, joilla pystyi ehkä osoittamaan, ettei toiseen suhtauduta ihan kuin keneen tahansa. Ja nettipalstoilla hehkutetaan kuinka ulkomaalaiset ovat paljon helpommin lähestyttävissä kuin kovat suominaiset ja miehet, jotka ei puhu eikä pussaa.
Vaikka puhun nykyisenlaista tasa-arvoa tai oikeammin tasapaksuistamista vastaan, niin olen mielestäni kuitenkin naisten ja miesten tasa-arvon puolella. En esim. kannata "vanhaa mallia", että nainen jäisi kotiin ja vain mies kävisi töissä. Itseasiassa tuollaista malliahan ei ole suomessa varmaan ikinä ollutkaan. Naiset ovat aina olleet mukana peltotöissä tms. Kummankin on parisuhteessa osallistuttava yhteisen toimeentulon saamiseen. Kun kumpikin käy kodin ulkopuolella töissä, niin myös kodin työt olisi jakaannuttava suht tasan.
En koe että perinteisesti miesvaltaiseksi mielletty ammatti tekisi minusta epänaisellisen tai että esim. sairaanhoitajan tai lastentarhan opettajan työ tekisi miehestä epämiehekkään. Mielestäni naisellisuus/miehisyys on jotain muuta kuin työ ja ammatti. Sukupuoliroolien pitäisi näkyä nimenomaan parisuhteessa, mutta miten ne voisivat näkyä?
Törmäsin eräässä tilaisuudessa pariskuntaan jotka olivat olleet 55 vuotta naimisissa ja näyttivät todella onnellisilta. Ulkoisesti heistä näkyi se, että mies käyttäytyi silleen "ritarillisesti" vaimoaan kohtaan: avasi oven, ojensi tuolin, auttoi takin päälle tms. ja vaimo tietenkin antoi miehelle tilaa olla kohtelias. Itseltäni ei varmaan (ainakaan tiedostamatta) onnistuisi tuollaisen tilan antaminen, vaan olisin kai suoraan itse avaamassa ovea tms. Nuo ovat tietenkin vain ulkoisia merkkejä, mutta mitä muuta tarkoittaa olla naisellinen tai miehekäs?
Pelkäsin, että jos olisin jatkanut tätä nykyistä suhdetta, niin olisin kahden vuoden päästä ollut yksi noista avo- tai avioliittopalstojen naisista, jotka valittavat, että perheessä on vain äiti, lapsi ja mies toisena lapsena. Tuollaisia esimerkkejä tuntuu nykyään olevan paljon, etteivät miehet osaa olla tai heille ei ole jäänyt tilaa olla miehiä parisuhteessa.
Nykyisen mallisen tasa-arvon ihanteena tuntuisi olevan, että sukupuoliroolit kielletään kokonaan. Suomalainen mies ei osaa enää kohdata suomalaista naista, kun ei ole enää olemassa kumpaakaan. Pois on jääneet vanhat kohteliaisuustavat, joilla pystyi ehkä osoittamaan, ettei toiseen suhtauduta ihan kuin keneen tahansa. Ja nettipalstoilla hehkutetaan kuinka ulkomaalaiset ovat paljon helpommin lähestyttävissä kuin kovat suominaiset ja miehet, jotka ei puhu eikä pussaa.
Vaikka puhun nykyisenlaista tasa-arvoa tai oikeammin tasapaksuistamista vastaan, niin olen mielestäni kuitenkin naisten ja miesten tasa-arvon puolella. En esim. kannata "vanhaa mallia", että nainen jäisi kotiin ja vain mies kävisi töissä. Itseasiassa tuollaista malliahan ei ole suomessa varmaan ikinä ollutkaan. Naiset ovat aina olleet mukana peltotöissä tms. Kummankin on parisuhteessa osallistuttava yhteisen toimeentulon saamiseen. Kun kumpikin käy kodin ulkopuolella töissä, niin myös kodin työt olisi jakaannuttava suht tasan.
En koe että perinteisesti miesvaltaiseksi mielletty ammatti tekisi minusta epänaisellisen tai että esim. sairaanhoitajan tai lastentarhan opettajan työ tekisi miehestä epämiehekkään. Mielestäni naisellisuus/miehisyys on jotain muuta kuin työ ja ammatti. Sukupuoliroolien pitäisi näkyä nimenomaan parisuhteessa, mutta miten ne voisivat näkyä?
Törmäsin eräässä tilaisuudessa pariskuntaan jotka olivat olleet 55 vuotta naimisissa ja näyttivät todella onnellisilta. Ulkoisesti heistä näkyi se, että mies käyttäytyi silleen "ritarillisesti" vaimoaan kohtaan: avasi oven, ojensi tuolin, auttoi takin päälle tms. ja vaimo tietenkin antoi miehelle tilaa olla kohtelias. Itseltäni ei varmaan (ainakaan tiedostamatta) onnistuisi tuollaisen tilan antaminen, vaan olisin kai suoraan itse avaamassa ovea tms. Nuo ovat tietenkin vain ulkoisia merkkejä, mutta mitä muuta tarkoittaa olla naisellinen tai miehekäs?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kai jokaisella sitten on myös oma "seksuaalisuuden käsikirja", joten en halua olettaa, että oma vastaukseni olisi mikään kaiken kattava, mutta halusin vastata, koska itsekin olen työskennellyt miesvoittoisilla aloilla, työskentelen edelleen, paras ystäväni on mies ja olen edelleen eniten kotonani siellä autotallin puolella :) Kiva, etten ole ainoa! :)
Mutta minulla taas ei ole naisellisuuteni kanssa ongelmia, olen ehkä vanhempi, en tiedä, tai sitten muuten vaan. Joskus kai on ollut, mutta se kuuluu ihmisyyteen: en siis usko, että olet kysymyksen edessä, mihin et muka tulisi löytämään vastausta omana itsenäsi. Löydät varmasti ja uskon, että osaat olla myös ihan hyvä nainen, kun vaan itse uskot siihen. Tilaakin täytyy opetella vaan antamaan, siitä on enemmän kyse, kun että antaa sitä tilaa miehenä tai naisena: antaa toiselle tilaa olla oma itsensä, tehdä omia päätöksiä, arvostaa toista sekä ihmisenä että kumppanina, ja antaa hänellekin tilaa hoitaa asioita, ottaa osaa. Ja itse osaa joskus ottaa rennosti, olla hellä, ja lempeä, antaa joskus toisenkin tietää jostain jotain :) Ylihallitseminen on ärsyttävää ihan sukupuolesta riippumatta. Ja ketkä onkaan miehekkäimpiä miehiä? Ne yleensä on niitä, ketkä eivät sitä korosta, eivät pröystile ja vie kaikkea tilaa, eivätkä itseasiassa yritä hallita ja äijäillä mitenkään, he vaan ovat: kyse on itsevarmuudesta. He osaavat olla oma itsensä, joten he osaavat olla mies. Käännä toisinpäin. Miten se on sulta pois, että annat muille tilaa? Edes avata ovi? Ehkä sun pitäs alkaa tiedostamaan nimenomaan enemmän ja harvoinpa se yhteen asiaan jää. Olet todennäköisesti ainakin vähän ylihallitseva ihminen "ylipärjääjä" muutenkin.
Usein se ongelma on myös siinä, että sinäkin olet "hyvä jätkä" vaan kun täytyisi oppia hyväksymään se, että sinä olet hyvä tyyppi, yhtä hyvä kun miehet, ja voit olla miesten kaveri, mutta "jätkä" sinä et ole etkä tule koskaan olemaan: sinulla on pimppi ja sinä olet nainen. Eli "hyvä mimmi", mutta miksi se ei tunnu yhtä hienolta? Niin, ehkä olisi korkea aika oppia näkemään se vahvuutena ja voimana. Siis muutenkin kuin ulkoisesti ammatilla tms. Että naisellisuus, naisen seksuaalisuus, ja hyvänä mimminä olo voi olla voimavara, vahvuus ja kauneutta, itsessään. En itse koe sitä minään alistuvana ja heikompana astiana, vaan koen olevani hyvin tasa-arvoinen: en mielistele miehiä, mutta en kyllä pyri lytistämäänkään. Olen oma itseni, puhun asiani ja yritän aina nähdä ensisijaisesti ihmisen. Minulla on yksi ystävä, joka ei osaa muka olla nainen, ja hänellä on selkeä asenneongelma kaikkien naisten kanssa (paitsi minun): mistä hän tietenkin syyttää näitä muita naisia. Mutta hänellä on myös selkeä ongelma olla nainen ja miksipä ei olisi: miten voi hyväksyä olevansa jotain, mitä pitää heikkoutena ja halveksuu. Ei kai sinulla ole tätä ongelmaa?
Hän näyttää hyvinkin naiselliselta, kuvittelee olevansa silti "jätkä" ja on täysin sokea omalle sukupuolisyrjinnälleen... Joka aikaa myöten aiheuttaa ongelmia jokaikiseen parisuhteeseenkin.
Kyllä mä teen työni, en ole avuton ja harrastan mitä harrastan ja silti flirttaan, käyn treffeillä ja sekä annan että otan kohteliaisuuksia. Parisuhde on ystävyyttä seksillä. Miten siinä olisi vaikeaa ilmaista omaa sukupuoltaan? Treenaan mieheni kanssa, siivoan mieheni kanssa, harrastan tekniikkaa mieheni kanssa, mutta en ymmärrä, miten se tekisi meistä vain kavereita? Harrastamme myös seksiä, missä kuitenkin mies on mies ja nainen on nainen. Lisäksi meillä on muutakin elämää. No, eikä hän onneksi nyhdä karvojaan eikä ole mikään beckham-neiti: sellaisen rinnalla mä olisinkin "miesmäinen". Ehkä sulla on sulle väärä mies? Ei se vika aina ole naisessa, ehkä sun miehes on liian "hippi"... Täytyy myös aina muistaa, ettei kaikki sovi kaikille. On olemassa miehiä, jotka eivät ikinä huolisi minua, koska olen urheilullinen ja teen asioita paljon, ja he haluavat prinsessan rakennekynsien kanssa. Vaikka olen nätti, se ei ole sama, en sovi heille... Ja kokeiltukin on :D Ei vaan tule mitään! Yksi kokeilu oli myös "vastakohdat täydentää" ihastusta. Mies oli niin (anteeksi) nynny, että meidän seksielämämme kuoli siihen: minä tunsin itseni joko äidiksi tai mieheksi, eikä se onnistu! On minultakin suhteita poikki mennyt, mutta ihan siksi, ettei sovita yhteen, olemme vaan olleet epäsopivia: kyllä se minun mielestäni nynny mies saattaa olla (ja varmasti onkin) jollekin naiselle The Mies ja omaa puolia, jotka juuri se nainen laskee tosi miehekkäiksi. Samalla tavalla minulle on sanottu sekä että olen maailman naisellisin nainen että sä et ole nainen sä olet äijä. Sama nainen kuitenkin, eri sanoja!
Mitä on siis olla naisellinen (minulle)? Olla oma itseni. Minähän olen nainen.
(ja totta, voisin jauhaa tässä miten ajelen karvojani tai ajelenko, miten meikkaan tai käytänkö hametta, voisin keskittyä hiusteni pituuteen tai vaikka kävelytyyliin, mutta... En usko että kyse on niistä asioista lopultakaan. Kaikkiin sääntöihin olen löytänyt aina poikkeuksen.)
Kuten edelläkin sanottiin, ehkä sinulla on väärä mies? Kuten meitä naisia, myös miehiä on erilaisia. Onnea sopivan etsintään!
Itsekin näytän naiselta, rakastan meikkejä, vaatteita ja hoidan itseäni. Olen myös hyvin "pärjäävä", mikä ehkä pelottaa monia miehiä. Tienaan tietenkin rahani, teen pikku-rempat itse, vaihda autoon renkaat ja muuta sellaista. En tarvitse ohjailua, mitä miehet kaiketi suojelunhalussaan(?) tyrkyttävät. Joillekin miehille on myös selkeä turn-off, kun nainen on perillä yhteiskunnallisista asioista tai käy kuntosalilla. Onneksi ei kuitenkaan kaikille.
älä väheksy oven avaamisen tms. merkitystä, koska nuo pienet eleet ovat juuri se villakoiran ydin. ihminen on sillä tavoin yksinkertainen.
minun (amerikkalainen) mieheni auttaa takin päälleni ja avaa auton oven. hymyilen ja annan hänen tehdä niin. toimii hyvin. hänen veljensä nousee seisomaan kun liityn seuraan. se tuntuu vanhanaikaiselta mutta viehättävältä. tajuan kyllä että suomalaisten kanssa näin ei voisi tapahtua.
en silti pidä itseäni avuttomana bimbona vaan suhteessamme on tasa-arvo: tienaamme suunnilleen saman verran, eikä kumpikaan pomota.
ehkä naisellisuus on sellaista tiettyä epäaggressiivisuutta (ei riitele).
miehekkyys on mielestäni aktiivisuutta, itsevarmuutta, fyysistä voimaa... aika perinteisiä juttuja.
silti olen sitä mieltä, että ei naisen tarvitse olla "naisellinen" tai miehen "miehekäs". pääasia on, että kohtelee muita hyvin ja elää sopuisasti.
jos et tunne itseäsi erityisen naiselliseksi, sinun tarvitsee vain etsiä sopiva mies, joka ei ehkä sitten ole sellainen perinteisen miehekäs.