Hei..
Minulla on vaikea tilanne päällä. Olen tuntenut nykyisen seurustelukumppanini kolme vuotta, olemme seurustelleet siitä noin kaksi ja puoli vuotta. Ollaan koettu kaikenlaista, mutta ollaan pysytty yhdessä, tai välillä jopa palattu ihan yhteen. Monesti olen miettinyt, onko hän oikea minulle, koska meidän elämä on aika vuoristorataa välillä. Haluaisin tasapainoisen suhteen. Noh, kuitenkin asiaan..
Muutin eri paikkakunnalle asumaan ydessä hänen kanssaan joku aika sitten, koska tilanne oli sellainen, että se vihdoin onnistui. Olimme joutuneet aikaisemmin elämään kaukosuhteessa.
Mies oli aivan innoissaan, että muuta luokseni. Nyt virallisesti asutaan yhdessä, mutta oman huonon työtilanteen ja rahatilanteen vuoksi hän on maksanut vuokrat melkein kokonaan ja minä olen ostanut ruokia kuitenkin ja näin.. Se on epäreilua, mutta kohta alan saamaan rahaa ja maksan siitä lähtien kaikki mitä tarvitseekin. En halua elää kenenkään siivellä.
Meillä on kuitenkin kriisi menossa ja yhtäkkiä mies on sanonut, ettei enää haluaisi asua kanssani. meillä on mennyt huonosti, koska itse olen ollut maassa, koska ei ole töitä ja olen kadottanut sellaisen iloisen otteen elämään.. En ole ollut oma itseni. En ole tarpeeksi näyttänyt hänelle että välitän. Olen ollut aivan lukossa jo jonkun aikaa, kiukkuinen ja ei ihme, ettei hän jaksa. Toki hänessäkin on vikansa, mutta tiedän tehneeni väärin.
Mutta kuitenkin.. Eihän hänellä nyt yhtäkkiä ole oikeuksia heittää minua sieltä pihalle, vaikka en olekaan maksanut vuokraa kokonaan ja näin.. Olen nyt nimittäin toisella paikkakunnalla käymässä ja hän jo on uhkaillut, että kun tulen takaisin, niin laukut odottaa valmiina ja että mun pitäisi heti muka lähteä niitten kanssa ja etsiä uusi kämppä. EI IHAN MENE NOIN. Mitä voin tehdä... :s Haluaisin selvittää kaiken kasvotusten ja että asiat menisi oikein.. Pelottaa kauheasti...
Voisiko joku jtn kommentoida asiasta. Kiitos jo etukäteen..
Minulla on vaikea tilanne päällä. Olen tuntenut nykyisen seurustelukumppanini kolme vuotta, olemme seurustelleet siitä noin kaksi ja puoli vuotta. Ollaan koettu kaikenlaista, mutta ollaan pysytty yhdessä, tai välillä jopa palattu ihan yhteen. Monesti olen miettinyt, onko hän oikea minulle, koska meidän elämä on aika vuoristorataa välillä. Haluaisin tasapainoisen suhteen. Noh, kuitenkin asiaan..
Muutin eri paikkakunnalle asumaan ydessä hänen kanssaan joku aika sitten, koska tilanne oli sellainen, että se vihdoin onnistui. Olimme joutuneet aikaisemmin elämään kaukosuhteessa.
Mies oli aivan innoissaan, että muuta luokseni. Nyt virallisesti asutaan yhdessä, mutta oman huonon työtilanteen ja rahatilanteen vuoksi hän on maksanut vuokrat melkein kokonaan ja minä olen ostanut ruokia kuitenkin ja näin.. Se on epäreilua, mutta kohta alan saamaan rahaa ja maksan siitä lähtien kaikki mitä tarvitseekin. En halua elää kenenkään siivellä.
Meillä on kuitenkin kriisi menossa ja yhtäkkiä mies on sanonut, ettei enää haluaisi asua kanssani. meillä on mennyt huonosti, koska itse olen ollut maassa, koska ei ole töitä ja olen kadottanut sellaisen iloisen otteen elämään.. En ole ollut oma itseni. En ole tarpeeksi näyttänyt hänelle että välitän. Olen ollut aivan lukossa jo jonkun aikaa, kiukkuinen ja ei ihme, ettei hän jaksa. Toki hänessäkin on vikansa, mutta tiedän tehneeni väärin.
Mutta kuitenkin.. Eihän hänellä nyt yhtäkkiä ole oikeuksia heittää minua sieltä pihalle, vaikka en olekaan maksanut vuokraa kokonaan ja näin.. Olen nyt nimittäin toisella paikkakunnalla käymässä ja hän jo on uhkaillut, että kun tulen takaisin, niin laukut odottaa valmiina ja että mun pitäisi heti muka lähteä niitten kanssa ja etsiä uusi kämppä. EI IHAN MENE NOIN. Mitä voin tehdä... :s Haluaisin selvittää kaiken kasvotusten ja että asiat menisi oikein.. Pelottaa kauheasti...
Voisiko joku jtn kommentoida asiasta. Kiitos jo etukäteen..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin ja haluaisin vielä lisätä, että saattaa kuulostaa, että haluan pysyä yhdessä tuon asunnon takia. Mutta asia on niin, että rakastan häntä ja en halua, että kaikki tämä aika jonka ollaan yritetty ja tunnettu, menisi hukkaan. Olen tosi pettynyt tähän kaikkeen. En haluaisi luovuttaa taistelutta. Mutta jos toinen ei tule yhtään vastaan, minkä voin asialle..?
Eihän pysty sinua sieltä pihalle heittämään noin vain. Se on nyt teidän molempien asunto. Jos hän sinut sieltä heittää pois ollessasi matkalla, soita poliisille, se on heitteille jättö!
Ikävä tilanne teillä, jaksamisia!
Kiitos jaksamisen toivotuksesta. Täytyy tosiaan pysyä vahvana, ei tässä muu auta. Ja olet oikeassa, se olisi tosiaan heitteille jättö.
Kenen nimissä vuokrasopimus on?
yhteinen vuokrasopimus? Jos ei, niin heikoilla olet. Hän voi vaihdattaa lukotkin oviin. Eli menee juuri niin kuin pelkäät.
Jaksamisia! Yrittäkää puhua asiasta miehes kanssa! Sopikaa vaikka että pidätte pientä taukoa silläaikaa kun olet toisella paikkakunnalla ja sitten puhutte ja mietitte asioita kun palaat.
Itsellänikään ei ole kovinkaan ihanteellinen tilanne. Ero on todennäköisesti tulossa avomieheni kanssa ja kun niiin käy ei minulla ole mitään tällä paikkakunnalla. Muutin tänne mieheni perässä enkä ole vielä kerennyt saamaan omaa kaveripiiriä. Pärjäile!
Jaksamisia! Yrittäkää puhua asiasta miehes kanssa! Sopikaa vaikka että pidätte pientä taukoa silläaikaa kun olet toisella paikkakunnalla ja sitten puhutte ja mietitte asioita kun palaat.
Itsellänikään ei ole kovinkaan ihanteellinen tilanne. Ero on todennäköisesti tulossa avomieheni kanssa ja kun niiin käy ei minulla ole mitään tällä paikkakunnalla. Muutin tänne mieheni perässä enkä ole vielä kerennyt saamaan omaa kaveripiiriä. Pärjäile!
Ilmoitimme vuokranantajalle, että muutan asuntoon ja lisäsimme vuokrasopimukseen omat tietoni.
En todellakaan aio luovuttaa helpolla, mutta hän osaa olla todella välinpitämätön ja kylmä kun sille päälle sattuu. Vaikka yrittäisin miten puhua, hän voi olla, ettei enää halua asiasta keskustella ja että on päätöksensä tehnyt. Mutten voi vain lähteä kävelemään sieltä kamojeni kanssa.
En tiedä mitä miettiä enää.. Miten joku ihminen voi yhtäkkiä muuttua niin kylmäksi ja ihankuin en merkitsisi hänelle enää yhtään mitään. Välillä palvoo niin, mutta yhtäkkiä asiat menee ihan toisin.
Hei!
Miten sulle kävi sunshine? löytyikö keskusteluyhteys?
Mulla on hieman vastaava tilanne päällä, johon toivoisin vinkkejä/tukea...
Meillä mies ei ole heittämässä pellolle, mutta asuttu yhdessä nyt vajaat 8 kk, sitä ennen seurusteltiin pidempään. Meillä mies oli se joka toivoi ja ehdotteli yhteenmuuttoa, itse olin hieman varautuneempi enkä tahtonut kiirehtiä.
Nyt asiat ovat kuitenkin menneet huonompaan kun yhdessä ollaan asuttu. Mies on ahdistunut ja etäinen/viileä, kuitenkin sanoo välittävänsä eikä toivo mulle pahaa. Itse olen tajunnut että jotain on vialla ja toissapäivänä mies kertoi ahdistuksen syyn: hän ei haluasin päästää minua liian lähelle.
Mulle yhteisasuminen on tuntunut luontevalta ja olen viihtynyt kodissamme, mutta olenkin ns. 'ehjästä' perheestä (vanhemmat yhä yhdessä, en lapsuudessani muuttanut koskaan) ja mieheni eroperheestä jossa ei ole juurikaan edes nähnyt isäänsä. Lisäksi äitikin myöhemmin tipautti hänet pois uudesta perheestään.
Olemme siis päätyneet siihen että miehelläni on sitoutumiskammo johtuen lapsuuden kokemuksista. Hän kuitenkin on myös sitä mieltä ettei pysty elämään suhteessa ja haluaisi vähintään asumuseron. Miettii onko valmis yrittämään enää korjata tilannetta. Mulle tää tuli shokkina sillä sain vasta toissapäivänä tosiaan kuulla mistä mättää. hän ei ole puhunut. Nyt olo on tyhmä ja tuntuu epäreilulta että kun kuukausikaupalla koitan keskustella ja puhua mitään ei kerro (ei kuulemma itsekään tiennyt mistä mättää) ja sitten kertoo ja seuraavana päivänä puhuu erosta. itse tahtoisin yrittää korjata tilannetta.
Anteeksi romaani, olo vaan aika kurja, nukkuakkaan ei juuri voinut... :(
Ei millään pahalla, mutta aikamoista selitystä.. Jos jo 8kk olette yhdessä asuneet, päivittäin nähneet niin aki olisit jotain aistinut jo aiemmin..? Ehkäpä syy onkin kaunisteltu ja oikea syy on, ettei se kotia leikkiminen nyt ollutkaan niin siistiä. Ja toiset naisetkin alkaa alkuhuuman viiletessä taas kiinnostaa..
Tässä nyt siis kärjistetty vaihtoehto, tarkoituksena vaan avata silmät ja sitten toimia.
TIedän, olen itsekin miettinyt kyseistä vaihtoehtoa. En todellakaan ole mikään ruusunpunaista näkevä tyttönen vaan pikemminkin hyvin pessimistinen ja kyyninen, mitä tällaisiin asioihin tulee. Olen yrittänyt kysellä.
Mutta
miehellä on ihan oikeasti ollut teini ikä aika karmeaa ylikontrolloivan isäpuolen ansiosta.(olen tavannut hänet itsekin): mihinkään ei ole saanut sanoa vastaan. Itse taas olen hyvinkin suorapuheinen ja arvostan että sanotaan suoraan jos joku mättää. tästä keskustelimmekin ja mies myöntää että patoaa asiat mieluummin sisään kuin sanoo. Ja sehän tuottaa ongelmia.
Nyt kuitenkin tilanne jo rauhoittunut ja mies valmis yrittämään ja vaihtoehtona on tuo asumusero. Itsekin olen ihan valmis siihen. Nuoriahan tässä vielä ollaan, suotta kiirehtiä. Jos yhdessä olo kuitenkin tuntuu hyvältä, vaikka asuminen vielä ei, niin muutama vuosi voidaan olla erillän ja katsoa sitten uusiksi. Miehen kyllä pitää aika lailla vakuutella siinä vaiheessa ennen kuin uskallan seuraavan kerran kokeilla. ;)
Niin, ja pyydän sinua jatkossa lukemaan viestin kunnolla ennen kuin alat arvostelemaan: kuten sanoin, olin huomannut että jotain on vialla, olin kysellyn ja keskustellut, mutta mies ei ole syytä kertonut kun ei ole itsekkään asiaa hahmottanut. jokin on vain ahdistanut.