Kertokaas nyt mielipiteitä..ja toivon etenkin miesten vastauksia.
Eikö olekin vähän nurinkurista että miehelle on oma aika tärkeempää ku oma perhe ja lasten kanssa leikkiminen ja oleminen? meillä on kaksi pientä lasta, ja mies se vaan on aina menossa jossain omissa jutuissaan , harrastuksissa ja tänäänkin lähti illanviettoon kavereiden kanssa, vaikka ei ole nähnyt minua ja lapsia muutamaan päivään koska olimme sukulaisilla käymässä. tulimme tänään aamupäivällä niin ukko oli jo harrastamassa, sit se tuli pikaisesti käymään kotona (lapset päikkäreillä joten ei ees nähny heitä) ja lähti kavereiden luokse. eikö ole ihme touhua? pitäiskö mun lähteä lasten kanssa ja alottaa uusi parempi elämä kolmestaan.? meillä ei ole seksiä ollut kohta vuoteen.. meillä siis pienempi muksu on vähän alle vuoden ja viimeksi ollaan sekstailtu kun odotin.. eipä oo tehny kauheesti mieli. emme tee mitään kahdestaan ikinä.
No nyt isompi heräs,täytyy mennä.. mutta kertokaa nyt mitä mieltä te ootte tästä, kiitos.
Eikö olekin vähän nurinkurista että miehelle on oma aika tärkeempää ku oma perhe ja lasten kanssa leikkiminen ja oleminen? meillä on kaksi pientä lasta, ja mies se vaan on aina menossa jossain omissa jutuissaan , harrastuksissa ja tänäänkin lähti illanviettoon kavereiden kanssa, vaikka ei ole nähnyt minua ja lapsia muutamaan päivään koska olimme sukulaisilla käymässä. tulimme tänään aamupäivällä niin ukko oli jo harrastamassa, sit se tuli pikaisesti käymään kotona (lapset päikkäreillä joten ei ees nähny heitä) ja lähti kavereiden luokse. eikö ole ihme touhua? pitäiskö mun lähteä lasten kanssa ja alottaa uusi parempi elämä kolmestaan.? meillä ei ole seksiä ollut kohta vuoteen.. meillä siis pienempi muksu on vähän alle vuoden ja viimeksi ollaan sekstailtu kun odotin.. eipä oo tehny kauheesti mieli. emme tee mitään kahdestaan ikinä.
No nyt isompi heräs,täytyy mennä.. mutta kertokaa nyt mitä mieltä te ootte tästä, kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kotona ukko ei auta kotihommissa, pelaa vaan tietsikalla. eikä leiki lasten kanssa..
Ensinnäkin on väärin sanoa "mies auttaa". Kuuluisi sanoa, että "mies ei tee osaansa kotitöistä". Ei kotityöt ole pelkästään naisen. Kotityöt kuuluu jakaa. Mies ei auta. Auttaminen tarkoittaa ihan eri asiaa... Auttaminen on sitä, kun mennään avuksi jonkun toisen hommiin, jotka kuuluu jonkun toisen tehdä ja auttaja käy vaan tilapäisesti auttamassa... juu... Molemmat vanhemmat asuvat kodissa ja näin molempien vanhempien kuuluu tehdä kodin eteen osansa.
Meidän perheessä tehdään kotityöt yhdessä ja meillä ei ole erikseen miesten ja naisten töitä. Ainoastaan imetyksen hoidan minä, mutta mies syöttää joskus vauvaa tuttipullosta. Esim. minä käytän autoa huollossa ja vaihdatan talvirenkaat ym. koska olen vauvan kanssa kotona ja pääsen paremmin menemään ja kotona ollessani pesen pyykit ym kotihommia kun vauva nukkuu.
Ei ole normaalia, jos mies vaan harrastaa eikä ole lastensa kanssa. Mun miehelläni on ainakin hirvee ikävä lasta, kun hän palaa töistä ja haluaa heti ottaa muksun syliin ja halitella ja leikittää. Mun miehellä oli ihan hirveä vauvakuume ja jo siitä asti hän on puuhannut kaikkea lapsen eteen, katteli netistä vaunuja, turvakaukaloita ym ja kun sitten lapsi syntyi, hän on ollut täysipainoisesti mukana perheemme elämässä niin kuin molempien vanhempien kuuluukin olla.
Sanon sulle, että älä ala hoitaa sitä kolmatta lasta (miestäsi) vaan laita se ojennukseen ja jos ei kohtuullisella puhumisella ala hoitaa kotia ja perhettä omalta osaltaan, niin ei muuta kuin lusikat jakoon! Ei ole oikein, että lapset eivät saa olla isänsä kanssa.
joskus miestä hihansuusta ja kysy:Hei mies, asuntaanko me vielä samassa osoitteessa? Oliskohan aikaa vähän jutella...
Pisät perhepalverin miehesi kanssa ja snaot että tämä perhe on yhteispeli ja kunpikin hoitaa oman osansa ja kun seksiä ei ole ollut vuoteen niin miehllasi on jo toinen nainen tai sitten on impotentti koska terve mies ei voi olla ilman seksiä noin kauan koska se ei ole mukavaa. Itse miehnä pidän aina perheen etusialla ja omiin harrastuksiin mennään silloinkun on aikaa mutta liikuntaa pitää harrastaa että jaksaa. Ei muuta kun laitat miehsi valitsemaan perheen ja muun välillä niin voi herätä tai sitten ei.
Noin minäkin ajattelisin kuin "Nostat kissan pöydälle".
Surullista miten jotkut miehet eivät vaan kasva vanhemmuuteen edes omia lapsia saadessaan. On käsittämätöntä miten voi vain mennä ja tulla kuten ennenkin huomioimatta lainkaan että hei: mullahan on ihana perhe, kaksi lasta ja rakastava puoliso. Pitäisi kysyä itseltään että voisinko tehdä jotain toisin, voisinko olla läsnä myös heille, olla isä lapsille ja puoliso vaimolleni/kumppanilleni? Vai onko omat menot todella niin tärkeitä että ne voittavat tärkeydessään kaiken edellä mainitun? Koska jos näin on niin siitä vähemmän tärkeästä on oltava valmis myös luopumaan. Kaikkea ei voi saada ja jos ei itse anna parisuhteeseen/perheelleen mitään niin mitä sitä edes odottaa saavansa takaisinpäin?
Jos valitsee huolettoman elämän kaverien ja omien menojen parissa, niin se on sitten oma valinta. On epäreilua jättää toinen osapuoli huolehtimaan perheestä ja kodista ja itse vain piipahtaa silloin tällöin paikalla. Mies saa nyt kaiken kuin tarjottimella tekemättä itse mitään sen eteen. Ei kuulosta hyvältä. Nosta tosiaan se kissa pöydälle.
.minä olin parisuhteessa yksinhuoltaja 10v.ajan.Yritin jutella kannustaa kirosin huusin haukuin mikään ei auttanut keräsin kamppeet kasaan otin lapset ja häivyin.Siitä on aikaa jo 10v. jos joskus satun näkemään mulla ei oo mitään sanottavaa sanoin kaiken ja vähän enemmänkin silloin kyllä hän kyselee lastensa perään mutta minkäs teet kun suhteet jäi solmimatta silloin ja lapsenlapsikin olisi mutta....???
Oman kokemukseni mukaan miesten sitoutuminen perheeseen ja lastenhoitoon on ihan suoraan verrannollinen heidän sitoutumiseensa koko parisuhteeseen. Mies joka on jo ennen lapsia ollut todella oikeasti sitoutunut parisuhteeseen, osaa yleensä olla myöhemmin myös vanhempana ja perheen jäsenenä. Siis jos hän on osannut ottaa puolison huomioon, rakentanut yhteistä hyvää, tehnyt kompromisseja ja kantanut vastuuta. Ne asiat eivät katoa isyyden myötä, yleensä päinvastoin. Mutta vastaavasti mies jolle omat menot ja kaverit tai työ on ollut parisuhdetta tärkeämpi asia jo enne lapsia, kasvaa harvoin ainakaan kovin nopeasti isyyden vastuuseen. Ja miksi kasvaisikaan, eihän hän ole osannut olla kypsä aikuinen aikaisemminkaan.
Hei,
Sama homma täällä. Mieheni joutuu matkustamaan työnsä puolesta paljon, siitä en ole hänelle koskaan valittanut vaan ymmärtänyt. Olisi kuitenkin hienoa jos hän voisi edes vähentää joistain menoistaan vapaa-ajalla mutta ei.
Olen yrittänyt kertoa, selittää, huutaa mutta mikään ei auta. Luulisi että kiinnostaisi olla 1v lapsensa kanssa, tutustua häneen, olla hänen kanssaan mutta ei taas!
Onko se niin ettei miehen luontoa voi vain muuttaa?
"Onko se niin ettei miehen luontoa voi vain muuttaa? "
Kenenkään luontoa ei ole helppo muuttaa, oli sitten mies tai nainen. Yritäpä vaikka poistaa naisesta oman lapsen hoivavietti...
Ihminen muuttuu jos haluaa ja silloinkin hitaasti. Ja vain jos on hyvä motiivi, ei kenenkään muun painostuksesta.
Kerrompa omasta kokemuksesta.
9vuoden suhde, odotin kolmatta yhteistä lasta, hoidin kodin-lapset-koiran ja laskut. Mies kävi kotona nukkumassa, pesettämässä vaatteensa ja syömässä.
Ei osallistunut kotona oikeastaan mihinkään, paitsi silloin kun oli vieraita.
Sillon sylitteli lapsia, kaateli kahvia yms.
Minä tyhmänä luulin sen olevan normaalia...
Samainen mies löysikin toisen naisen ja muutti pois, vaikka oli puhunut naimisiin menosta kuukautta ennen ero ilmoitustaan. Minä hyväksyin eron koska en voi toista väkisin pitää jos toinen ei ole onnellinen.
Nyt on aikaa kulunut kolmisen vuotta ja olen saanut silmäni auki.
Olen löytänyt kumppanin joka auttaa kotona ilman pyyntöä, leikkii ja remuaa lasten kanssa, käy kaupassa ja kaiken kukkuraksi haluaa viettää aikaa kanssani olivatpa lapset kotona tai ei.
Olen todella saanut silmät auki todellisuuteen.
Nautin elämästäni todenteolla ja olen onnellinen.
varovasti lempeydellä voisin kysäistä, että ovatko nämä kaikki miehenne olleet sitten aivan täysin mukana siinä vaiheessa kun lapsia on ruvettu harkitsemaan/yrittämään. On vain aikamoinen se naisen biologinen kello ja kun halutaan jotain(Heti nyt samantien). saatetaan jopa olla joskus aika painostavia??kiristäviä??Ei haluta huomioida toisen epäröintiä??En tiedä tuleeko ihan yllätyksenä asia naisille, että perheen perustamis keskustelu EI ole: myyntitilanne, se ei ole myöskään neuvottelu, eikä siinä ole tarkoitus kumota toisen osapuolen tekemiä argumentteja ja suoriutua voittajaksi paremmilla perusteluilla, siitä ei myöskään ole tarkoitus keskustella joka päivä ja kaikenaikaa ja vaikka ympäristön painostus on kovinkin tehokasta kieltämättä, niin ei ole soveliasta käynnistää vauvakuume keskustelua niinkin puolueellisessa ilmapiirissä, kuin oman perheesi luona illallisella jossa siskosi ja äitisi lyövät tahtia vanhoilla vauvavalokuva-albumeillasi.
Voi siis olla mies ja aivan korviaan myöten rakastunut, mutta silti epäröi isäksi tulemista, eikä välttämättä ole miettinyt OIKEASTI asiaa muutakuin lauseella "kyllä mä voisin joskus hankkia lapsia" poikien saunaillassa ja kun meillä se luonto ei tuo sitä halua vaan sen täytyy kypsyä omassa rauhassa... mutta oman pään sisällä saattaa heikolla hetkellä antaa periksi painostukselle menettämisen pelosta ja vaikka halusta antaa rakkaalleen mitä hän eniten haluaa. Tottakai tämä on väärin, mutta ei se niin oikein ole tuo lapsenhankkimisesta alituisesti puhuva nainenkaan.. olen itse joutunut joitakin kertoja tällaisen keskelle ja voisin joskus verrata sitä juuri uskoon hurahtaneen henkilön jumala/jeesus paatokseen. Kyllä ne on niin isoja ja arkoja asioita, että se kumpi niitä lapsia parisuhteessa rupeaa haluamaan on velvollinen tuomaan asian esille nätisti ja varoen. En tiedä varmasti mutta olettaisin, että kun naisen ruumiissa tapahtuu jotain...niinkuin esimerkiksi tämä biologinenkello, vaihdevuodet tai vaikka ne kuukautiset, niin on kysymys aikamoisesta hormooni myllerryksestä ja onko tietoa kellään mitä tapahtuu ku sanot esimerkiksi menkkapäiselleinfernotyttöystävällesi, että sä näytät tänään tosi kivalta??No itse tiedän kivuttomampiakin tapoja kastroida itseni ilman teräaseita.
No sittenkun on tämä hieman epävarma mies saatu mukaan tähän yhteiseen pikku proggikseen ja vauva on tuloillaan, mahdollisesti hieman kyseenalaisilla metodeilla, jotka voidaan poistaa omasta peilistä esimerkiksi lauseella: Kyllä se ihan itse sanoi, että haluaa myös lapsia. Niin sitten ihmetellään, kun setä käyttäytyy oudosti ja yrittää pakoilla todellisuutta vauvan ensimmäisen kuukauden/vuoden(?) aikana ja aikana jolloin nainen ei ole se kaikkein tasapainoisin ja ymmärtävin lajinsa edustaja. No tähän tilanteeseen olette onneksi löytäneet, keinon millä saada mies takaisin todellisuuteen ja ymmärtämään, että tätähän sinä halusit..en minä tätä yksin tehnyt..se on ihan yhtälailla sinun lapsesi kuin minunkin lapseni. Ja tämä keinohan on tietenkin vanha kunnon syyllistäminen, huutaminen, haukkuminen(nämä kaikki mielellään tietysti lapsi toisessa käsivarressa) tavaroiden heittely ja paiskominen, joita voi maustaa lausahduksilla..etkö sä rakasta sun lastas tai ootko sä noin vitun itsekäs.
Yleensä nämä tehoavat mieheen kuin mieheen ja huomaatte kuinka hänestä muuttuu uljas prinssi, joka ymmärtää typeryytensä ja tiedostaa sinun olevan täysin oikeassa, korjaa tapansa ja on heti seuraavasta alkavasta tunnista lähtien malliesimerkki perheen isästä.
Jos suhde on vakava, niin vihjatkaa vaikka sivulauseessa pitävänne lapsista tai menkää vierailulle perheeseen jossa on pieni lapsi ja lukekaa miestänne ja ehkä sen jälkeen leikkimielinen heitto mitä mieltä on lapsista, kun olette ajomatkalla kotiin ja jättätte keskustelun siihen. Ja jos sattuu niin surullisesti, että yksilö on yhtä tahmea kuin allekirjoittanut voi kysyä suoraan ja antaa sitten asian olla. Aikaa kuluu X-määrä..mies tulee, jos tulee asiankanssa luoksesi ja jos et jaksa odottaa, niin siihen on sitten se oma ratkaisunsa.
Ei ole huonompaa isää kuin epävarma isä.
Ps. sori typoista.
tasa-arvoista elämän pitää olla!jätä ukko,jos se on vaan sinun siivelläeläjä.