Voisiko joku auttaa minua tässä ikuisessa ongelmassa, eli vaikutuksen tekemisessä tyttöihin? Eli ongelmana on se etten juurikaan uskalla mennä sosiaalisiin tilanteisiin eikä minulla ole kaveripiiriä, josta voisi olla asiassa apua ainakin tukena.
Teen kaikkea aina yksin. Käyn paljon iltaisin klo 20-22 välillä lenkillä eikä silloinkaan näytä olevan juurikaan tyttöjä liikenteessä. Kapakoihin tai mihinkään sellasiin en tule menemään, se on varmaa. Minulla ei ole mitään harrastusta jossa joutuisin pakolla sosiaaliseen kontaktiin, enkä tiedä uskallanko mitään tällaista harrastusta hankkiakaan. Kuljeskelen aina sysimustissa vaatteissa, en tiedä vaikuttaako tämä asiaan mutta piti vain mainita. Minusta tuntuu että muutenkin ulko-olemukseltani olen varsin pimeän tyypin näköinen, vaikka en todellakaan sitä ole ja yritän aina katsella vastaantulevia tyttöjä silmiin, joskus hymyillen. Minulle tosin vain hyvin harvat ovat hymyilleet takaisin ja varsinkin tämän takia olen saanut itsestäni käsityksen, että olen todella ruma poika eikä minua kestä katsoa. Myös aikanaan nettideittaillessa moni tyttö jätti jutun sikseen nähtyään kuvani. Olisiko kenties ulkonäössäni jotain muuttamisen varaa? Olen kyllä melko isokokoinen tyyppi, mutta en missään nimessä lihava vaan enemmänkin lihaksikas ja pitkä. Minä olen kuitenkin saanut luotua paljon kontakteja netissä, ja ihmiset ovat selvästi pitäneet minun olemuksestani ja tavasta jolla heille puhun :) En kuitenkaan jaksa uskoa netistä löytyvän itselleni elämänkumppania, vaan haluaisin panostaa itseeni enemmän ulkomaailmassa. Tarvitsisin kuitenkin apua ja ennenkaikkea kannustusta jotta saisin asiat alulle.
Teen kaikkea aina yksin. Käyn paljon iltaisin klo 20-22 välillä lenkillä eikä silloinkaan näytä olevan juurikaan tyttöjä liikenteessä. Kapakoihin tai mihinkään sellasiin en tule menemään, se on varmaa. Minulla ei ole mitään harrastusta jossa joutuisin pakolla sosiaaliseen kontaktiin, enkä tiedä uskallanko mitään tällaista harrastusta hankkiakaan. Kuljeskelen aina sysimustissa vaatteissa, en tiedä vaikuttaako tämä asiaan mutta piti vain mainita. Minusta tuntuu että muutenkin ulko-olemukseltani olen varsin pimeän tyypin näköinen, vaikka en todellakaan sitä ole ja yritän aina katsella vastaantulevia tyttöjä silmiin, joskus hymyillen. Minulle tosin vain hyvin harvat ovat hymyilleet takaisin ja varsinkin tämän takia olen saanut itsestäni käsityksen, että olen todella ruma poika eikä minua kestä katsoa. Myös aikanaan nettideittaillessa moni tyttö jätti jutun sikseen nähtyään kuvani. Olisiko kenties ulkonäössäni jotain muuttamisen varaa? Olen kyllä melko isokokoinen tyyppi, mutta en missään nimessä lihava vaan enemmänkin lihaksikas ja pitkä. Minä olen kuitenkin saanut luotua paljon kontakteja netissä, ja ihmiset ovat selvästi pitäneet minun olemuksestani ja tavasta jolla heille puhun :) En kuitenkaan jaksa uskoa netistä löytyvän itselleni elämänkumppania, vaan haluaisin panostaa itseeni enemmän ulkomaailmassa. Tarvitsisin kuitenkin apua ja ennenkaikkea kannustusta jotta saisin asiat alulle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mene tanssikurseille. Pukeudu välillä muuhun kuin mustaan. Luo edelleen kontakteja netissä, se ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.
Käytkö töissä tai koulussa? Eikö sieltä löytyisi ketään kaveria? Luulisin että kai sulla kuitenkin jonkunlaisia ystäviä on?
Vaikka yksin olisikin ihan hyvä olla, niin kuitenkin välillä tekee hyvää jakaa ilonsa ja surunsa muiden kanssa ja tehdä jtn hauskaa.
Suosittelisin sinulle että hankit ensin sisältöä omaan elämääsi. Jokin tarkoitus jonka takia jopa "palat halusta elää". Yleensä se on jokin harrastus. MUTTA aina harrastuskaan ei tarkoita että sitä ei voisi harrastaa yksin.
Ihmisillä on erilaisia ihanteita, ja löydät sinulle oikean ihmisen, kunhan sen etsiminen ei ole sinulle elämäntehtävä. Kun sinulla on muita mielenkiinnon kohteita, naisetkin kiinostuu...
Toivottavasti tästä on apua, yksi tyttökaverini on vähän samankaltaisessa tilanteessa. Ei nää oikeen mitään mielenkiintoista elämässään vaikka olen hänen kanssaa tarjoutunut vaikka mitä tekemään. Harmittaa kun mun mielestä mulla on aika hyvä ihmistuntemus ja voisin kuvitella miten saisin häntä piristettyä, mutta ei halua apua ottaa vastaan. Nyt ryhti ylös ja itsetunto kehiin! :)
Käyn aikuislukiota, olen siellä ollut jo 2 vuotta ja yhden kerran olen onnistunut parityötä tekemään, senkin olemalla hiljaa kun muut puhuivat. Ja todellakaan minulla ei ole tuttuja eikä kavereita muualla kuin netissä, ainakin minusta se on surullista ja haluaisin tehdä kaikkeni päästäkseni ongelmastani eroon :/ Itseasiassa elämäni on tällä hetkellä tylsää ja tyhjää, mitään ei periaatteessa tapahdu koskaan.
Ei taas...............
Saatan olla ahdistunut tämän asiani kanssa ja tarvitseisin mielelläni apua :) Olen hieman hämmentynyt sillä tuosta kommentistasi ei ollut minulle paljoa apua.
Mieti mikä sua kiinnostaa? Eläimet, musiikki, liikunta?
Minä löysin ammattikorkeasta tämänhetkisen sielunystävän. Ihan sattumalta. Enkä ole yltiösosiaalinen vaan oma itseni. Hymyilen paljon. Mulla on kaksi koiraa jotka vähän rajoittaa menoja, ei voi koko päivää olla tekemässä kaikkea.
Ihmiset tykkää kun antaa niiden kertoa itsestään. Kysele asioita, ja nekin haluaa tietää susta enemmän. Ja jos sattuu että teillä on jotain yhteistä niin sitten keksitte jotain, lätkämätsi tai ihan mitä vaan. Ja sitten tutustut taas uusiin ihmisiin.
Ja. Jos sua pyydetään johonkin, esim kuvitellaan nyt että työporukan keilailuiltaan. ÄLÄ KIELTÄYDY! Jos tyrmäät muiden ihmisten tutustumisyrityksiä, niin jäät tasan ulkopuolelle. Ei kukaan jaksa loputtomiin pyydellä. Itsellä on vähän tämä vika kun olen vähän kotihiiri, vaikka nautin kaikesta hauskanpidosta.
Se on hyvä että haluat itse muutosta, mutta huomaan tuon asenteen. Ajattele aina asioista jtn positiivista. Mieti itsesi parhaita puolia ja korosta niitä joka päivä.
Kaikki mitä mainitsit ovat mieleisiä asioita minulle ;) En varmasti tyrmää ideoita jos saan porukkaa lähtemään mukaan, silloin tuntuu turvallisemmalta eikä tarvitse niin pelätä nolaavansa itsensä. Mutta mistäs sitä porukkaa enää tässä vaiheessa elämää löytää? Ois pitäny jo pikkupoikana saada kavereita mutta ei niin ei... :/ Surullista mut minkäs sitä voi. Ja kyllä minä joka päivän avaan positiivisin mielin, jospa se onnenpäivä vaikka tänään koittaisi ;) Mistäs sitä ikinä tietää, mutta tuskin minua kukaan tulee kaupungilla kävellessä jututtamaan tai kaupassa...
Niin no, itse olen ala-asteen aikana joutunut muuttamaan kolme kertaa, kerrankin savosta tänne etelään. Ja aika vaikea päästä tietyn ikäisenä enää mihinkään kouluporukoihin. Kyllä niitä tilaisuuksia ilmaantuu kun silmät pitää avoinna eikä pelkää. Ja ei kannata pelätä itsensä nolaamista. Mitä enemmän sitä teet sitä vahvemmaks itsetunto kasvaa.
Ja joo, itse olen ollut ehkä hieman koulukiusattu, vasta 9. luokalla löysin hyvän ystävän.
Me muutimme kerran kun olin 12 ja se oli niin kauhee stressi ettei sitä kukaan usko... Eikä ollut kyse sen pidemmästä matkasta kuin 2 kilometriä. Itse olin sekä kiusaaja, että kiusattu. Minulla olikin vähän erilainen kouluhistoria kuin monella muulla, eikä mikään sujunut ilman ongelmia. Jäin täysin vaille seuraa silloin ja nyt sen hankkiminen on monta kertaa haastavampaa...
Tervetuloa atm:ien joukkoon.
Ja te olette asiattomia kommentoidessanne täällä kuin juoruakat. Yrittäkää edes kasvaa isoiksi kuten minä täällä juuri tällä hetkellä teen :)
Joo ei tarvittis noita atm-kommentteja, kun toinen kysyy asiaa