Hanki koulutus, harrastuksia, työpaikka jne. jne. Teen pikkuhiljaa kaikkea tuota, opiskelijana lähestyn jo kolmeakymmentä korkeakoulussa. Kerta toisensa jälkeen ilman naisseuraa baareissa (tai missään muuallakaan mutta sitä kautta kai sitä pitää yrittää kun työpaikoilla ym. lähes poikkeuksetta kaikki tytöt seurustelee ja baareissa sinkkuja riittää). Mitä ihmettä pitää tehdä että teihin saa kontaktia. Kohta olen jo säälittävä keski-ikäinen jonka päälle syljetään (no 28 vielä) mutta koskaan en muka päässyt mukaan siihen mistä lähes kaikki 14-v tytöt on jo osallisia, seurusteluista, ihastumisista, rakastumisista. Ulkonäössäni ja tyylitajussinakaan ei mukamas ole mitään vikaa mutta kai olen ihan väärässä kaiken suhteen. Ujous ja se ettei koskaan ole halunnut alkaa miesten kanssa kamppailemaan miehisyytensä todistamisessa josta ei ymmärrä yhtään mitään isosta fyysisestä koosta huolimatta lienee sitten syy yksinäisyyteeni.
Aina kokoan rohkeuteni vain huomatakseni että lähestymäni nainen kertoo seurustelevansa jo tai useimmiten ei juttele ollenkaan ja on vaan ylimielinen.
Aina kokoan rohkeuteni vain huomatakseni että lähestymäni nainen kertoo seurustelevansa jo tai useimmiten ei juttele ollenkaan ja on vaan ylimielinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mulla on yksi ainakin äkkiseltään kuulostellen sinun kaltaisesi miespuolinen kaveri. Sama juttu, ei periaatteessa mitään vikaa, mutta naista ei saa. Minä siis olen nainen ja voin sanoa, ettei sillä meiningillä tule saamaankaan: mekin olemme kavereita vaan toisen miespuolisen ystäväni kautta. En siis väitä, että sinulla olisi tällainen sama tilanne, mutta, lue tämä juttu ja mieti, voisiko se olla mahdollista. Tämä kaverini on ainakin täysin sokea itselleen eikä tajua vaikka sille sanoisi suoraan.
Hän myös juttelee paljon naisten kanssa, vaikka onkin ujo, yritystä siis on ja periaatteessa voisi kuvitella, että sosiaalisuutta siis on: ei ole. Hän ensinnäkin menee jo juttelemaan niin, että näkee että hänellä on selkeä tavoite. Hän ei siis osaa vaan jutella, hengailla, ottaa rennosti, tutustua. Hänestä huomaa, että hän nimenomaan "laskelmoi" voisiko nainen olla SE nainen jne. mikä on huono. Ei se kovin luonnollista tutustumista ole. Hän itse ei tajua tätä, hänen mielestään se ei ole laskelmointia. Minä sanon naisena että se on, se ei houkuttele tutustumaan vaan työntää kauemmas.
Eli siis se on huono, että todella yritystä on ja se näkyy jo kauas. Hän ei ole sellainen kuvottava "matsästäjä" kuin jotkut pelimiessovinistiällöt, tiedätkö, millä silmät kiiluu ja se katsoo naista kuin lihanpalaa (yrjö lentää, sellaiset on kuvottavia, mutta saa heikkoitsetuntoisia naisia, koska nämä kerrankin tuntee itsensä halutuiksi), mutta sellainen kiltti aitajuoksia, joka näkee kohteen, lähestyy, keskustelee.... Just. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Laskelmointi, vaikkei se olisi rivoakaan, ei ole kovin kivaa.
No, nykyään yhä paheneva ongelma hänellä on myös se, että hänen kanssaan keskusteleminen on aina ollut hieman teennäistä yritystä, hän pitää tiettyä... Semmoista... Etäisyyttä. Hän keskustelee kavereittenkin kanssa kuin olisi asiakaspalvelija: yrittää liikaa, on tönkkö ja kohteliaisuus on aina kivaa, mutta hän ei osaa yhtään heittäytyä tai muuta. Kertakaikkisen hirveää, ja epäkiinnostavaa. Hän on pelkkä asiakaspalvelija, pinta, yritys.
Hän on siis, korkeasti koulutettu, töissä, periaatteessa sosiaalinen, tavallisen näköinen, yritystä on, hänellä on harrastus ja edes pari kaveria (oletan)... Tosin niitäkin on vähän. Ja vähenee koko ajan. Ja en ihmettele. Ihmistä jos aikoo lähestyä, pitäisi itse olla ihminen, tuntea, olla, kuunnella, jutella aidosti, olla ilman taka-ajatuksia, osata vaan olla... Mutta jos on ikuinen suorittaja, perfektionisti, keskustelee kuin toimistotyössä konsanaan, ja aina yrittää, pyrkii ja on pelkkää pintaa, niin ei siihen saa otetta, eikä sitä nää inhimillisenä.
Hän ei tajua sitä, mutta hän on kuin robotti, eikä robotista vaan voi olla kiinnostunut.
Enemmän kuin mihinkään "miehisyyden todistamiseen" kertomuksesi viittaa tähän. Tuo loppuosa kertoo sen, eihän ne naiset tiedä sinun kamppailulajikiinnostuksistasi tai muusta heti, vaan ainoastaan saavat vaikutelman. Tai sitten toinen, mihin olen törmännyt, on sellainen kynnysmatto-taktiikka, että jo valmiiksi ollaan reppanoita ja päätetään miten tuokin minuun suhtautuu ja ollaan uhri ja kerjätään sääliä: se on ihan samaa, eri oireilla. Mutta alkaa vaan vituttamaan: säälistäkö pitäisi antaa...
Eli ei ne pintatekemiset ja se että ei harrastaisi tai opiskelisi, vaan se oma asenne ja suhtautuminen muihin ihmisiin. Yleensä ihminen on täysin sokea itselleen eikä tajua yhtään mitä tekee ja miten suhtautuu, joten yleensä myös näiten asioitten kertominen on turhaa.
En ole tämän viestin aloittaja, mutta tämä vastaus herätti mielenkiintoni:
"Hän myös juttelee paljon naisten kanssa, vaikka onkin ujo, yritystä siis on ja periaatteessa voisi kuvitella, että sosiaalisuutta siis on: ei ole. Hän ensinnäkin menee jo juttelemaan niin, että näkee että hänellä on selkeä tavoite. Hän ei siis osaa vaan jutella, hengailla, ottaa rennosti, tutustua. Hänestä huomaa, että hän nimenomaan "laskelmoi" voisiko nainen olla SE nainen jne. mikä on huono. Ei se kovin luonnollista tutustumista ole. Hän itse ei tajua tätä, hänen mielestään se ei ole laskelmointia. Minä sanon naisena että se on, se ei houkuttele tutustumaan vaan työntää kauemmas.
Eli siis se on huono, että todella yritystä on ja se näkyy jo kauas. Hän ei ole sellainen kuvottava "matsästäjä" kuin jotkut pelimiessovinistiällöt, tiedätkö, millä silmät kiiluu ja se katsoo naista kuin lihanpalaa (yrjö lentää, sellaiset on kuvottavia, mutta saa heikkoitsetuntoisia naisia, koska nämä kerrankin tuntee itsensä halutuiksi), mutta sellainen kiltti aitajuoksia, joka näkee kohteen, lähestyy, keskustelee.... Just. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Laskelmointi, vaikkei se olisi rivoakaan, ei ole kovin kivaa."
Tiedän tuon ihmistyypin joka ei oikein osaa jutella rennosti, enkä ihmettele jos sellainen mies ei oikein kiinnosta kaikkia naisia. Mutta en ymmärrä ollenkaaan tuota pointtiasi, että miehestä ei saisi näkyä tuo niin sanottu laskelmointi... Miksi ei??
Oikeasti minua kiinnostaisi tietää mikä se syy siihen on, että miehen on salattava olevansa seurustelumielessä kiinnostunut? Miksi se työntää kauemmas? Eikö ole kivaa jos toinen on kiinnostunut?
Kun kerran ollaan miehiä ja naisia niin eikö ole luonnollista, että toisesta sukupuolesta etsitään kumppania. Miksi pitää esittää suhtautuvansa naiseen kuin mieheen?
Selittäkää joku, koska tiedän että moni nainen ajattelee noin. Varmaan tuonkin ajattelun takana on jokin logiikka olemassa, jota en vain ymmärrä alkuunkaan.
Mä en tiedä osaanko selittää, mutta laskelmointi ja flirttailu on kaksi eri asiaa. Toive ja suoritustavoite on kaksi eri asiaa. Laskelmointi tarkoittaa käytöstä, missä toinen mittaa, arvioi, laskelmoi siis. Jos nainen haluaa tuomariston eteen, hän menee missikisoihin. Jos mies haluaa tutustua naiseen, hänen pitää käyttäytyä kuin olisi tutustumassa ihmiseen eikä haastattelemassa töihin. Se on kivaa, jos toinen on kiinnostunut, mutta ehkä on hieman huonoa selittää asiaa, jos lähtökohtana on se, ettei ymmärrä kiinnostuksen ja laskelmoinnin eroa?
Lisäksi se että "näyttää olevansa seurustelumielessä kiinnostunut" yleensä tarkoittaa juurikin tuota, ettei osaa olla, hengailla, jutella ja tutustua. Jos koko ajan suorittaa, ei voi ottaa rennosti. Mitä jos voisi vaan olla kiinnostunut, eikä heti yrittää päättää millä mielellä? Sekin voisi helpottaa ajattelemaan asiaa...
Lisäksi, laskelmointi vaan on epäkiinnostavaa. Yleensä ihmiset haluavat tutustua silloin, kun viihtyvät ja on kivaa. Ja sellaisen ihmisen kanssa, joka koko ajan tuntuu pyrkivän johonkin, ei vaan ole kivaa.
Kyse ei siis ole salailusta vaan suhtautumistavasta ihmisiin.
En tiedä tosiaan, osasinko tyhjentävästi vastata, toivottavasti edes vähän, mutta tosiaan, itselleni on niin päivän selvää, miksi laskelmointi on luotaantyöntävää ja kiinnostuminen antaa aihetta ehkä itsekin kiinnostua, niin en ehkä osaa avata asiaa tämän paremmin.
PS. Niin ja nämä voisi ehkä vielä selventää
"Kun kerran ollaan miehiä ja naisia niin eikö ole luonnollista, että toisesta sukupuolesta etsitään kumppania."
Joo, mutta ei sitä jokaisesta toisen sukupuolen edustajasta etsitä kuitenkaan, ja kuitenkin toisen sukupuolen edustajat on myös ihmisiä eikä "kohteita"
" Miksi pitää esittää suhtautuvansa naiseen kuin mieheen?"
On ehkä hieman enemmän maaperää millä liikkua, kuin laskelmoiva iskeminen ja kuin mieheen suhtautuminen, eikö?
Tykkäsin näistä vastauksista. Olen mies. Itse olen lähtenyt siitä, että ensin flirttaillaan ja tutustutaan toiseen, ja sitten jossain vaiheessa (ehkä aika nopeastikin, jos alkaa synkata) aletaan näyttämään sitä vakavampaa kiinnostusta.
No mukavaa että ainakin yritit selittää tuota, vaikka en voi kyllä vieläkään väittää ymmärtäväni mikä siinä niin sanotussa laskelmoinnissa on niin luotaantyöntävää.
Selvästi sinä ainakin tunnut yhdistävän sen vahvasti huonoihin kommunikointitaitoihin ja epärentoon tunnelmaan. Mielestäni ihminen voi kuitenkin olla yhtä aikaa suora ja rento.
Kerrankin eräs nainen alkoi tuosta vain kysellä minulta olenko sinkku, ikääni, ammattiani, asuinpaikkaani jne, kuin olisin työhaastattelussa ollut. Ei siinä ollut mielestäni mitään vastemielistä, vaikka selvästi tiettyä laskelmointia olikin havaittavissa. On aina kivaa kun toinen on kiinnostunut.
Miksi toiseen ylipäänsä on pakko niin perustteelisesti tutustua, ennen kuin voi harkita treffejä? Mielestäni kaikkein mukavinta olisi jos toiselta voisi vain rennosti, mutta suoraan kysyä juuri nuo mainitsemani kysymykset onko hän sinkku, ikä jne... Ja jos toisen ulkonäkö ja olemus miellyttää voi sitten sopia vaikka tapaamisesta. Sen voi tehdä alle 5 minuutissa.
Miksei sitä tarkempaa tutustumista ja mukavaa jutustelua voi jättää treffeille?
Pointtini varmaankin on se, että olen kiireinen ihminen.Olen tuhlannut liian paljon aikaa elämästäni varattujen kanssa keskusteluun. Minulla ei yksinkertaisesti ole enää aikaa, eikä kiinnostusta hengailla ja jutustella toisen kanssa kovin pitkään jos en tiedä onko hän sinkku. Mutta jos kysyn sitä suoraan, minusta tulee siis epämiellyttävä laskelmoija.
Tämä ei mitenkään liity aluperäisen kirjoittajan aiheeseen, mutta halusin vaan kommentoisa 978er..:ää. Miten paljon sosiaalisesti kömpelö poikapolo on onnistunut herättämään tunteita ja ajatuksia hänessä! Herää kiusaus pohtia, miksi näin on tapahtunut.
Väärin meni! M/R... :n aatoksia tuossa tarkoitin kommentoida.
Häh? Mikä saa sinut ajattelemaan että olen sosiaalisesti kömpelö? Voisitko selventää näkökulmaasi jos kerran koet olevasi niin sosiaalisesti etevä.
Tykkään kun muut puhuvat suoraan mitä ajattelevat ja tykkään itse olla suora, mutta samalla rento. Eli tykkään rehellisyydestä.
En tykkää kun ihmiset kiertelevät ja kaartelevat omissa puheissaan, tai jauhavat muuten vain paskaa. En tykkää kun ihmiset salailevat ajatuksiaan.
Jos tuo tarkoittaa että olen sosiaalisesti kömpelö, niin sitten olen iloinen että olen saanut etuoikeuden syntyä sosiaalisesti kömpelöksi.
"978ergfbv" kyllä vastasi hyvin ja minä ainakin puolestaan naisena ymmärsin täysin, mitä hän tarkoittaa.
Kai se on vähän siitäkin kiinni, miten se laskelmointi tapahtuu. Epätoivoisuus ainakin on aika luotaantyöntävää -tai ei "aika" vaan todella. Siis se, että ihan pakonomaisesti tsiigataan jokainen nainen "sillä silmällä", että no olisko tossa. Sitten ihan haudanvakavana yritetään mennä iskemään. Se on ahdistavaa, ja jotenkin todella väkinäisen tuntuista... Joistakin miehistä vaan paistaa se liika yritys. Naisetkin kyllä useimmiten kiinnostuvat enemmän tai nopeammin sellaisista, jotka eivät ole niin varmoja nakkeja. Tavallaan se on vähän huvittavaakin (jos äärimmäisyyksiin mennään), mutta jotkut vaan oikeasti käyttäytyvät kuin olisivat vaimoa etsimässä, ja se on ahdistavaa. Useimmat eivät halua heti alusta asti suhtautua asiaan ja ihmisiin niin vakavasti.
Jos esim. baarissa mies tulee luontevasti ja kepeällä asenteella juttelemaan, niin siitä tulee itsellekin kiva ja positiivinen fiilis eikä sellainen, että toinen on joku "tosikko" jonka ajatuskuplassa voisi jo nähdä kaksi lasta ja farmariauton :D Tai yhteisen asunnon nyt vähintään... Oikein luonteva mies osaa vieläpä toimia niin, että "vahingossa" sattuu johonkin lähistölle ja rikkoo jään jollakin harmittomalla kommentilla (vrt se, että lähtee toiselta puolelta baaria kauluksiaan suoristellen suorittamaan missiota).
Ainakin minun mielestäni naisiin tutustumisessa on tärkeää nimenomaan se, että ei heti alusta asti oteta sitä asiaa niin haudanvakavasti eikä tehdä siitä ihka ensimmäisestä kontaktista mitään "projektia" jonka tavoite on parisuhde. Luontevuus, huumori ja sellainen sopiva kepeys vetävät puoleensa. Silloin asiat usein "vain tapahtuvat" jos ovat tapahtuakseen, ja jos taas eivät tapahdu niin sekin on molemmille ihan jees ja tilanne jää mieleen lyhyenä, positiivisena kohtaamisena. Se oli hyvä pointti, että flirtti ja laskelmointi ovat eri juttuja. Flirtti on mielestäni juuri tuota kepeää toimintaa, johon ei tarvitse sisältyä mitään kummempia tavoitteita. Eikä tosiaan tarvitse suhtautua "kuin mieheen", saa olla flirttiä mukana jne, kunhan ei ole niin hirveän vakavaa ja tuloshakuista.
Tässä keskustelussa on mahdollisesti jotain samantapaista aihetta käsitelty:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9572304#comment-47661058 Ketjussa on minun ja nimim. M.B.:n välillä aika pitkä keskustelu aiheesta.
Tämä asia kiinnostaa minua ilmiönä, koska olen omassakin tuttavapiirissä havainnut miehen (tai useampiakin), joka on fiksu, kivannäköinen jne, mutta ei vaan jotenkin osaa. Hän saattaa esim. roikkua baarissa sellaisten naisten seurassa, joista ainakin minä ja moni muu voi nähdä kauas, ettei heitä kiinnosta. Naiset voivat suunnilleen pyöritellä silmiään ja tehdä "katoamistemppuja" ja silti mies jaksaa tunkea aina uudelleen näiden samojen naisten seuraan. Ehkä monilta miehiltä puuttuu se naisille tyypillisempi "tutka", jolla he näkisivät toisesta ihmisestä onko hän kiinnostunut vai ei. Kun itse olin sinkku ja enemmän pyörin baareissa ym, niin kyllä minä yleensä huomasin jo ensi katseesta, onko jotain yhteistä kiinnostusta syntymässä. Miehillä ehkä keskimäärin on heikompi tuo ominaisuus, ja siten naisia mennään iskemään vähän kuin hakuammunnalla, kun ei osata lukea ketä kannattaa lähestyä ja ketä ei. Siten tulee takkiinkin aika usein.
Minusta tuntuu vähän hassulta selitykseltä se, että joku on niin KIIREINEN ettei ehdi vain jutustella niitä näitä vaan heti alussa pitää tietää parisuhteen kannalta oleelliset tiedot. Herää kysymys, että mites sinä sitten seurustella ehtisit :O
"Mielestäni ihminen voi kuitenkin olla yhtä aikaa suora ja rento."
Se on kyllä ihan totta, ja se on toki parempi kuin että olisi suora ja tönkkö. Mutta kyllä siitä helposti vähän epätoivoinen vaikutelma voi tulla, jos heti ekana kysytään "ootko sinkku". Siitä tosiaan tulee vaikutelma, että kiire on ja kova, jonnekin. Sellainen epäilyttävä tuloshakuisuus siitä paistaa. En tiedä onko kiire kauhean hyvä lähtökohta suhteelle muutenkaan. Jos kumpikin osaa iloisin, kevyin mielin jutustella niin silloin on paremmat lähtökohdat. Jos joku kysyy heti ekana "ootko sinkku" mutta osaa olla samaan aikaan tosi itsevarma, hurmaava ja "kepeä" , niin kyllä sellainenkin voi varmaan toimia. Mutta jos vaikutelma on sellainen "moiootkosinkkuaiootnohyvä, minkäikänenootentäoonkomäsunmielestäkiinnostavakerrohetijosenookoskasittenmuntäytyymennäyrittämäänseuraavaa" niin... Noh, eipä siitä kovin hyvä vaikutelma tule.
Tuli muuten mieleeni, että oletko kokeillut speed-datingia? Se olisi ainakin aika tehokasta ja olettaisin, että myös aika tavoitteellista toimintaa.
En osaa lopettaa :D
"Miksi toiseen ylipäänsä on pakko niin perustteelisesti tutustua, ennen kuin voi harkita treffejä?"
Tähän vielä kommentoin, että tuon kohdan ymmärsit kenties väärin. Kysymyshän ei ole perusteellisesta tutustumisesta vaan melkeinpä päinvastoin, sellaisesta kevyestä jutustelusta, jossa ei kertakaikkiaan ole mitään suurempaa tavoitetta tutustumisesta tai mistään muustakaan. Ollaan vaan siinä hetkessä, ja jos fiilikset sattuvat sille kannalle menemään että haluttaa tutustuakin, niin sitten tutustutaan. Tunteiden ja kiinnostuksen herääminen vaatii vapautunutta tunnelmaa, kiireettömyyttä ja rentoutta, eivätkä ne toteudu, jos jo tässä hetkessä laskelmoidaan vain tulevaa. (Vaikka ei edes tunneta vielä.)
Vaikutelma saattaa olla väärä, mutta joka tapauksessa minulle ainakin tulee sellainen fiilis, että suhtaudut jotenkin aika tiukan tuloshakuisesti ja jonkin "tehokkuusajattelun" mukaan asiaan, vaikka ihmisiin tutustumisessa mielestäni pitäisi päinvastoin muistaa välittömyys, avoin mieli, hetkestä nauttiminen ja "fiilistely" ilman mitään ennalta suunniteltuja tavoitteita.
Oli kiinnostavaa lukea näkökulmasi. Tässä vähän vastauksia:
"Naisetkin kyllä useimmiten kiinnostuvat enemmän tai nopeammin sellaisista, jotka eivät ole niin varmoja nakkeja."
Tuohon en voi vastata muuta kuin että itse ainakin kiinnostun enemmän nimenomaan varmoista nakeista. Inhoan kun asioista tehdään turhaan niin vaikeaa. Kun nainen on helppo, se antaa sen kuvan, että hän tulee olemaan sitä jatkossakin. Eli luvassa olisi todennäköisesti helppo ja onnellinen suhde ilman riitoja. En ymmärrä miksi kukaan haluaisi mielummin vaikean suhteen jossa ei voi olla varma toisen ajatuksista.
"Oikein luonteva mies osaa vieläpä toimia niin, että "vahingossa" sattuu johonkin lähistölle ja rikkoo jään jollakin harmittomalla kommentilla (vrt se, että lähtee toiselta puolelta baaria kauluksiaan suoristellen suorittamaan missiota). "
Minun mielestäni tuo taas on kaikkea muuta kuin luontevaa. Se on teennäistä. Se on esittämistä. Menettäisin itsekunnioitukseni, jos huomaisin suunnittelevani tekosyitä naisen lähestymiseen. En tahdo että mahdollinen parisuhteeni alkaa valheella. Mukamas satuin vain tähän lähistölle ja mukamas kaikki alkoi vain harmittomalla kommentilla ja vasta vähän aikaa juteltuani hänen kanssaan mukamas vasta keksin että voisin pyytää häntä treffeille. Ei ei ei ei ei!
"Luontevuus, huumori ja sellainen sopiva kepeys vetävät puoleensa"
Hassua että mainitsit sanan kepeys. Mielestäni mikään ei ole kepeämpi tapa lähestyä naista kuin juuri tuo, moiootkosinkkuaiootnohyvä...
Eikä siinä ole mielestäni mitään vakavaa myöskään. Se on humoristisen vilpitön lähestymistapa. Tosin valitettavan moni nainen reagoi siihen silmiä pyöritellen.
En tiedä miksi. He kai haluavat elää epäluontevassa, teennäisessä maailmassa jossa ihmiset koko ajan esittävät jotakin ja kätkevät todelliset ajatuksensa.
"Kun itse olin sinkku ja enemmän pyörin baareissa ym, niin kyllä minä yleensä huomasin jo ensi katseesta, onko jotain yhteistä kiinnostusta syntymässä."
Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa? Näit miehen. Huomasit että siinä on varma nakki ja menit juttelemaan hänelle? Vai oliko kuitenkin niin että mies tuli sinun luoksesi juttelemaan, mikä on jo itsessään selvä merkki kiinnostuksesta eikä siihen mitään tutkaa silloin tarvita.
Miehillä on tutka kuten naisillakin, vaikka jotkut miehet eivät sitä käytä. Väitän jopa että miesten tutka on aivan yhtä hyvä kuin naistenkin. Ongelma on siinä, että naiset ovat epäluotettavempia tutkan kohteita. Nainen saattaa osoittaa kiinnostusta kauempaa, mutta sitten jos häntä lähestyy vaikkapa juuri tuolla moiootkosinkkuaiootnohyvä tavalla, niin kiinnostus katoaa. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa MILLÄ TAVALLA nainen lähestyy häntä. Miehet ovat näissä asioissa niin paljon helpompia, joten ei ole ihme jos vaikuttaa siltä että naisten tutka toimii paremmin.
"Minusta tuntuu vähän hassulta selitykseltä se, että joku on niin KIIREINEN ettei ehdi vain jutustella niitä näitä vaan heti alussa pitää tietää parisuhteen kannalta oleelliset tiedot. Herää kysymys, että mites sinä sitten seurustella ehtisit :O"
Kyllä minulla olisi seurustelulle reilusti aikaa, koska tiedän että se saattaa johtaa johonkin. Se ei ole silloin ajan tuhlausta. Mutta minulla ei ole aikaa jutella joutavia ihmisten kanssa joita en tule enää koskaan tapaamaan. Eikä kyse ole aina vain minun kiireestä, vaan usein jos vaikka kadulla lähestyn naista, niin hänellä on kiire jonnekin. Silloin olisi mukava jos voisi tuosta vain muutamalla lauseella sopia treffit. En ymmärrä miksi sen pitää olla niin vaikeaa?
Olen muutamassakin eri keskustelussa Suomi24:ssä kysynyt tämän kysymyksen: Miksi toiseen on pakko tutustua niin hyvin ennen kuin voi harkita tapaamista? Miksei sitä tarkempaa tutustumista ja mukavaa kiireetöntä jutustelua voi jättää treffeille?
Jostain syystä kaikki aina sivuuttavat tuon kysymyksen. Onko kysymys liian vaikea?
"Jos joku kysyy heti ekana "ootko sinkku" mutta osaa olla samaan aikaan tosi itsevarma, hurmaava ja "kepeä" , niin kyllä sellainenkin voi varmaan toimia."
Tuon varaan yritän laskea. Valitettavan usein siihen kuitenkin suhtaudutaan ihan periaatteesta negatiivisesti.
Ai kappas ehdit vastat tuohon olennaisimpaan kysymyksen vähän ennen kuin lähetin tuon pidemmän vastaukseni.
Sanotaan tässä nyt vaikka aluksi, että käyn hyvin harvoin baareissa. Todellisuudessa lähestyn naisia yleensä kadulla ja silloin harvemmin on aikaa pitkiin juttutuokioihin. Ehkä siksi minun mielestäni on paljon luontevampaa sopia tapaaminen, ja vasta treffeillä jutustellaan kiireettömästi, tutustutaan vapautuneesti, fiilistellään ja nautitaan hetkestä jne...
En ymmärrä miksi tuollainen tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen on naisille niin vieras ajatus. Nainenko voi suostua treffeille vasta kun hänellä on tunteita miestä kohtaan? Kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos tapaamisen voisi sopia vain toisen ulkonäön ja olemuksen perusteella.
Treffeillä sen sitten näkee onko toinen kiinnostava ,rento ja mukava ihminen. Harvemmin minulle ainakaan syntyy mitään kummempia tunteita toista kohtaan ennen kuin vasta toisella tai kolmannella tapaamisella. Joten mitä siitäkin tulisi jos suostuisin treffeille vasta kun minulla on tunteita toista kohtaan...
En edes vieläkään kunnolla tajua mitä tuolla laskelmoinnilla tarkoitetaan. Vaikuttaa siltä, että on laskelmointia jos haluaisi sopia treffit. Eli käytännössä se että haluaisin tutustua naiseen on laskelmointia. Kummallinen maailma.
"Olen muutamassakin eri keskustelussa Suomi24:ssä kysynyt tämän kysymyksen: Miksi toiseen on pakko tutustua niin hyvin ennen kuin voi harkita tapaamista? Miksei sitä tarkempaa tutustumista ja mukavaa kiireetöntä jutustelua voi jättää treffeille?
Jostain syystä kaikki aina sivuuttavat tuon kysymyksen. Onko kysymys liian vaikea?"
Heh minähän kommentoin juuri tuohon asiaan, kun sanoin että kyse ei ole ollenkaan siitä, että edes pitäisi "tutustua perusteellisesti" vaan siitä, että jää rikottaisiin vähän pehmeämmin kuin menemällä "suoraan asiaan". Sitä että ei yritetä mitään, oikeastaan edes tutustua, vaan jutellaan ihan juttelemisen ilosta. Kadulla tällainen toki on lähes mahdotonta... Joku kahvila voisi olla luontevahko ympäristö, tai junan ravintolavaunu jos junissa matkustaa. Junissa olen monet kerrat käynyt keskusteluja mitä erilaisempien ihmisten kanssa, ja se on ollut antoisaa. Ilman taka-ajatuksia kylläkin.
Tuo kyllä selittää erittäin paljon, että et juuri käy baareissa ja lähestyt naisia kadulla. Se on aika keskeinen asia tässä. Kadulla vs baarissa tapaaminen ovat jo tilanteina tosi erilaisia, eli jossain määrin puhuimme siksikin vähän "eri kieltä" tässä. Minä kun mietin lähinnä baaritilanteita, ensinnäkin siksi että se on useimmille paikka ottaa kontaktia muihin ihmisiin ja toiseksi siksi, että aloittaja mainitsi baarissa käymisen. Ja sitä ei kyllä automaattisesti oleta kenenkään lähestyvän naisia kadulla, koska se ei vaan ole tavallista.
Et tosiaan helppoa ympäristöä ole valinnut naisten "iskemiseen". Se ei vaan jotenkin tunnu kuuluvan kulttuuriimme, että kadulla tuosta noin vaan mennään pyytämään treffeille. Moni kokee sen hiukan uhkaavanakin. Tavallaan se on kyllä ihailtavaa, että sinulla on pokkaa sellaiseen, ja parhaimmillaanhan se voi olla aika romanttistakin, jos nainen sattuu innostumaan. Mutta on se myös aika haastava tapa.
Ulkomaalaiset kyllä tapaavat noin tehdä, olen itsekin tuollaisen kadulla/kaupassa "iskemisen" muutamaan otteeseen kokenut, mutten koskaan suomalaisen taholta. Esim. kerran vain tultiin kysymään nimi ja heti perään pyydettiin numeroa (en antanut, tuli sellainen vähän ahdistava olo antaa numero ventovieraalle, joka yllättäen hyökkää pyytämään numeroa). Toisella kertaa tyyppi pyöräili ohitseni, katsoi taakseen, kääntyi takaisin ja tekosyynä kysäisi erään kadun sijaintia (kyseinen katu oli vaihto-opiskelijoiden asuntolan katu, joten eipä tainnut olla oikeasti se katu kateissa, heh), sitten jutteli vähän mukavia ja pyysi treffeille. Tähän jopa suostuin, ehkä siksi että hänen lähestymisensä ei tuntunut niin uhkaavalta hyökkäykseltä vaan tapahtui smoothimmin, ja ulkonäkökin miellytti. Hänestä ei tullut epäilyttävää vaikutelmaa, vaan ihan luonteva fiilis.
Naisten täytyy aina vähän käyttää itsesuojeluvaistoaankin, eikä yhteystietojen antaminen ventovieraalle välttämättä tunnu kovin turvalliselta ajatukselta. Onhan siinä aika koominen ristiriitakin, että toisaalta sitten baarista voidaan lähteä vaikka paneskelemaan ventovieraan kanssa. Tuota eroa selittänee humalan lisäksi ainakin se, että baari on perinteinen ympäristö lähestyä muita, eikä siellä lähestyminen herätä sellaista ihmetystä, että mitä ihmeen taka-ajatuksia tuolla on tai mikähän psykopaatti toi on :D Tai ne taka-ajatukset lienevät ainakin aika selvät baarissa :D Kaupassa tai kadulla lähestyminen voi olla niin yllättävä ja OUTO tilanne meidän kulttuurissamme, että kun siihen ei ole tottunut niin se voi tuntua jotenkin epäilyttävältä. Jatkan kohta...
Hmm... itse ajattelisin, että jos minulle tulisi ihmisestä sellainen mielikuva, että hän on jo muodostanut minusta jonkinlaisen ajatuksen ja hänellä on visio tai päämäärä siitä mihin keskustelumme johtaa, se voisi tuntua tilaavievältä. Tai siis, olisi itse kuin puusta pudonnut tilanteeseen, toinen on jo tavallaan "arvioinut" minut, hänellä on suunnitelma varallemme, ja minulle ei jää aikaa/tilaa muodostaa omaa kantaani asiasta rauhassa. Vähän sama, kuin innokas myyjä olisi jo varma että tarvitset juuri tämän liittymän! Voi olla, että se olisi minulle paras, mutta se että en itse koe olevani tilanteen tasalla tai saavani seurata toisen loogista ajatusketjua alusta pitäen, pistää jarrut päälle. On paljon ihmisiä (erityisesti miehiä ;D), joiden pitää saada kokea keksineensä idea itse, ennen kuin se idea on hyvä, tässä on vähän varmaan sama idea... jos joku toinen lähestyy jo valmiiksi sillä ajatuksella, että tästä voisi tulla jotain, niin jääkö "uhrille" aikaa muodostaa omaa arviotaan tilanteesta rauhassa vai onko vain turvallisempaa kieltäytyä?
Tuskin selkiytti yhtään, mut pitipä laittaa lusikkani tähänkin soppaan. Varsinkin kun tuota parisuhdetarkoituksessa tutustumiskokemusta on äärimmäisen vähän, mutta sovelsin puuttuvat osat mistä tahansa muista vuorovaikutussuhteista :)
"Nainenko voi suostua treffeille vasta kun hänellä on tunteita miestä kohtaan?"
Ei nyt mitään syviä tunteita, mutta jokin mielenkiinto kyllä. Ja se saattaa jäädä syntymättä, jos lähestyminen on liian hyökkäävä eikä nainen ehdi yhtään "katsella". Minä olen muutamia kertoja mennyt treffeille ihan vaan koska on pyydetty ilman mitään itselläni herännyttä kiinnostusta, enkä oikein ymmärrä sellaisen pointtia. Se alkaa väkisinkin ahdistaa, kun huomaa että toisella on koko ajan jokin potentiaalinen parisuhde mielessä. Tekee mieli vaan kauas pois.
Ai niin ja sitten, kun en ole halunnut mennä toisille treffeille (koska en näe pointtia siinä että "treffailee" kun toisella selvästi on heti alussa ollut ihastusta ilmassa ja itsellä ei), on tullut syyllistystä ja hirveää marttyrointia siitä miten olen suunnilleen julma sydäntenmurskaaja. Että joo. Mielummin tutustun miehiin luonnollisemmissa yhteyksissä eli tilanteissa, joissa voidaan aluksi olla jossain kontaktissa ihan "muuten vaan", siinä sitten molemmat voivat vähän tunnustella toisiaan, ja treffeille menossakin on vähän erilainen pohja kun molemmilla on jo valmiiksi mielenkiintoa. Eli ei mitään suuria tunteita tarvi olla, mutta jos filis on sellainen "no ihan sama kai mä voin mennäkin" niin ei ainakaan minulla ole siitä mitään hyvää seurannut. (Omat kokemukseni kun ovat vielä olleet sellaisia, että sitten otetaan niin helkkaristi nokkiinsa, jos en haluakaan toisille treffeille. Tai vaihtoehtoisesti ei ymmärretä sitä eitä vaan jatketaan piiritystä.)
"En edes vieläkään kunnolla tajua mitä tuolla laskelmoinnilla tarkoitetaan. Vaikuttaa siltä, että on laskelmointia jos haluaisi sopia treffit. Eli käytännössä se että haluaisin tutustua naiseen on laskelmointia. Kummallinen maailma."
Joo no tuo kadulla iskeminen on sen verran haastava tapa, että siihen on vaikea samoja "sääntöjä" soveltaa. Kiireisessä tilanteessa kadulla voi kyllä tosiaan olla vaikea lähestyä mitenkään smoothimmin (tai ilmeisesti et itse edes halua lähestyä sillä tavalla?), ja jos koko tilanne lähtee siitä fiiliksestä että "tuon kanssa haluan treffeille", niin onhan se teennäistä keksiä mitään feikkipuheenaiheita, jotta voisi lähestyä. Ehkä tuossa poikkeuksellisessa tilanteessa se "moi lähdetkö treffeille" voi ihan toimiakin, sikäli kun kadulla iskeminen nyt ylipäänsä toimii.
"En ymmärrä miksi kukaan haluaisi mielummin vaikean suhteen jossa ei voi olla varma toisen ajatuksista."
En ajattelisi, että se ensi tilanne nyt sentään sitä suhdetta määrittää tai että se, miten helppo ihmistä on lähestyä kun hän on tuntematon, kertoo siitä millainen hän on suhteessa. Se kyllä on ihan totta, että ei minunkaan mielestäni mahdottomien tapausten perässä kannata juosta. Pointti oli lähinnä, että epätoivoisuus ja naissukupuolen näkeminen pelkästään pariutumismielessä on ahdistavaa.
""Oikein luonteva mies osaa vieläpä toimia niin, että "vahingossa" sattuu johonkin lähistölle ja rikkoo jään jollakin harmittomalla kommentilla (vrt se, että lähtee toiselta puolelta baaria kauluksiaan suoristellen suorittamaan missiota). "
Minun mielestäni tuo taas on kaikkea muuta kuin luontevaa. Se on teennäistä. Se on esittämistä. Menettäisin itsekunnioitukseni, jos huomaisin suunnittelevani tekosyitä naisen lähestymiseen. En tahdo että mahdollinen parisuhteeni alkaa valheella."
Hmm, no tässähän on just tämä perustavanlaatuinen ero. Eli lähestytkö naisia vain parisuhdemielessä? Jutteletko naiselle vain, jos mielessäsi kajastaa mahdollinen parisuhde? En minäkään toki kannusta ketään teeskentelemään tai "näyttelemään", vaan miehen vähemmän suora ja hyökkäävä lähestyminen hyvässä tapauksessa kertoo vain siitä, että hän ei suhtaudu asiaan niin vakavasti eikä ole pakonomaisesti parisuhdetta hakemassa. Vaan suhtautuu naiseen myös ihmisenä, mahdollisesti hyvänä tyyppinä jne.
Tietenkin kaikki suhteutuu nyt eri tavalla kun kerroit tuon tavallisesta poikkeavan tapasi (tai siis paikan) naisten lähestymisessä. Siinä pätee varmaan vähän omat lait. Tuo kuvaukseni lähistölle hivuttautumisesta liittyi baaritilanteeseen, ja se EI tarkoita laskelmoitua teeskentelyä vaan ihan normaalia, varovaisempaa lähestymistä, jossa kumpikin ehkä huomaa toisistaan pienen mielenkiinnon ja lähestyy toisiaan. Siinä molemmat saavat mahdollisuuden katsastella toisiaan ja vaikuttaa siihen, aletaanko jutella vai ei. Eli, tuossa kuvitteellisessa tilanteessa miehen ajatukset eivät juokse missään tulevassa parisuhteessa vaan ihan siinä tilanteessa. Siispä hän ei myöskään teeskentele mitään vaan menee tilanteen mukana, fiiliksellä.
"Hassua että mainitsit sanan kepeys. Mielestäni mikään ei ole kepeämpi tapa lähestyä naista kuin juuri tuo, moiootkosinkkuaiootnohyvä...
Eikä siinä ole mielestäni mitään vakavaa myöskään. Se on humoristisen vilpitön lähestymistapa. Tosin valitettavan moni nainen reagoi siihen silmiä pyöritellen."
Moni ihminen on esim. baareissa ihan vaan pitämässä hauskaa ja pelkän suhteen tai seksin metsästäjät ärsyttävät, Kadulla "hyökkäämisessä" ei ehkä ehdi edes miettiä mitään epätoivoisuutta, koska tilanne on sen verran kummallinen muutenkin. Varmaan ihan siksi, kun ei sellaiseen ole täällä totuttu.
"En tiedä miksi. He kai haluavat elää epäluontevassa, teennäisessä maailmassa jossa ihmiset koko ajan esittävät jotakin ja kätkevät todelliset ajatuksensa."
Ei, vaan ehkä he vain haluavat että ne todelliset ajatukset eivät ensi sekunnista asti olisi missään parisuhteessa. Eli kun ne todelliset ajatukset ovat vain tässä hetkessä ja siinä fiiliksessä, että tuota ihmistä haluan lähestyä, niin vähän hienovaraisempikaan lähestyminen ei ole mitään teeskentelyä vaan päinvastoin juuri tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa. Jos sinä ajattelet naisia vain parisuhdemielessä niin on sekin vähän outoa.
"Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa? Näit miehen. Huomasit että siinä on varma nakki ja menit juttelemaan hänelle? Vai oliko kuitenkin niin että mies tuli sinun luoksesi juttelemaan, mikä on jo itsessään selvä merkki kiinnostuksesta eikä siihen mitään tutkaa silloin tarvita."
Ei vaan toimin aika samalla tavalla kuin miten kuvailin sen miehen luontevan lähestymisen. Eli ensin katseet kohtaavat ohimennen, ja siitä jää jo fiilis että siinä oli "jotain". Jatketaan juhlimista ihan omissa porukoissa, mutta katseet kohtaavat ehkä toisenkin kerran. Toisen katseesta ja katseiden tiheydestä voi huomata, että molemminpuolista kiinnostusta saattaa olla. Jos mielenkiinto kasvaa, voi hakeutua tilanteeseen, jossa voi jutellakin jotakin. Sitten voidaan jutella mukavia ja edelleen on mahdollista, että kiinnostus joko kasvaa tai lässähtää. Jne. Jotta tämä olisi selkeämpää, voisin antaa esimerkiksi tilanteen, jossa tutka kertoo että ei kannata lähestyä. Baarissa voi kyllä bongata jonkun hyvännäköisen tyypin, jota ehkä haluaisi lähestyä. Kenen tahansa kanssa (myös ei-kiinnostuneen) katseet voivat kohdata useampaan otteeseen, mutta yleensä katseesta näkee onko suhtautuminen kutsuva vai torjuva. Esim. pikainen pois katsominen viittaa välttelyyn. Samaten ei-kiinnostuksesta kertoo, jos toinen pysyttelee selvästi "kaukana" tai VIIMEISTÄÄN jos ei vastaa hymyyn tai jos suhtautuu jutteluyritykseen töksähtävästi. Eli se koko tilanteen kehkeytyminen on varsin hienovarainen jatkumo, ei sellainen että joku vain tulee ja täräyttää iskureplan ihan puskista.
"Kyllä minulla olisi seurustelulle reilusti aikaa, koska tiedän että se saattaa johtaa johonkin."
Eli aika tavoitehakuista tuntuu olevan, mutta miten se hetkestä nauttiminen? Moni haluaa sellaista, eikä pelkkää tavoitteesta toiseen porskuttamista.
Joo toi on ihan totta! En varmaan ihan noilla sanoilla tullut itse puhuneeksi, mutta mietin jossain välissä juuri samaa juttua. Siksi pikkuhiljaa lähestyminen on mukavampi tapa, koska MOLEMMAT ehtivät vähän arvioida tilannetta. Etenkin jossain kadulla iskemisessä saattaa olla just se ongelma, että "uhri" häkeltyy niin ettei ehdi yhtään miettiä koko juttua ja sanoo vain "hädissään" kyllä tai ei.
Jepjep.. näinhän se yleensä on, että periaatteessa toisilleen mahdollisimman parhaan geenin tuottavat ihmiset vetävät toisia puoleensa, mutta jooh..
Minä ainakin pystyn hymyilemään tytöille ja puhumaan jotain, 1 tyttö on ihmetyttänyt eräässä kaupassa kun on aina muistanut kaikki asiat mitä olen sanonut. Todella ihmettelin.
Olen sinänsä aika sosiaalinen että juttelen ihmisten kanssa paljonkin.
Olen kyllä sitä mieltä että kapakoista ei kunnollista elämänkumppania löydä, ennemmin vaikka kaupan jonosta, suoraan kadulta tai kirjastosta.
"Heh minähän kommentoin juuri tuohon asiaan, kun sanoin että kyse ei ole ollenkaan siitä, että edes pitäisi "tutustua perusteellisesti" vaan siitä, että jää rikottaisiin vähän pehmeämmin kuin menemällä "suoraan asiaan". "
Joo tiedän että kommentoit sitä asiaa samaan aikaan, kun minä kirjoitin siitä että kaikki tuntuvat sivuuttavan sen kysymyksen. Ehdit vain lähettää oman viestisi ensin, mutta ei siitä sen enempää.
Tämä kohta kiinnosti minua kaikkein eniten vastauksissasi:
"Minä olen muutamia kertoja mennyt treffeille ihan vaan koska on pyydetty ilman mitään itselläni herännyttä kiinnostusta, enkä oikein ymmärrä sellaisen pointtia. Se alkaa väkisinkin ahdistaa, kun huomaa että toisella on koko ajan jokin potentiaalinen parisuhde mielessä. Tekee mieli vaan kauas pois."
Miksi? Mikset voi heittäytä mukaan tilanteeseen ja hetken ajatella samoin kuin hän. Eihän sitä tiedä vaikka siitä voisi jotain syntyäkin. Jotenkin tuosta vastauksestasi tuli sellainen olo, kuin olisit jo ennen treffejä valmistautunut siihen ettei jutulla voi olla tulevaisuutta. Eihän siitä kovin hyvät treffit voi tulla jos asenteesi on ahdistunut. Eikä vika ole silloin miehessä, vaan sinussa. Mikset voi vain jutella rennosti ja fiilistellä. Olla sellainen millainen olet silloinkin kun baarissa juttelet miehille.
"Ai niin ja sitten, kun en ole halunnut mennä toisille treffeille (koska en näe pointtia siinä että "treffailee" kun toisella selvästi on heti alussa ollut ihastusta ilmassa ja itsellä ei), on tullut syyllistystä ja hirveää marttyrointia siitä miten olen suunnilleen julma sydäntenmurskaaja."
Hmm en tiedä tuon tapauksesi taustoja. Mutta jos hän olisi kuten minä, joku joka sattuu kadulla pyytämään sinua treffeille muuten vain, niin tuskin hänellä kovin suuria tunteita sinua kohtaan on ehtinyt kertyä. Tapauksessasi oli kuitenkin varmaan kyse jostain henkilöstä joka oli tuntenut, tai ainakin katsellut sinua kaukaa vähän pidemmänkin aikaa vai? Ne ovat tietenkin vähän erilaisia tapauksia. Joka tapauksessa tuosta ei todellakaan pitäisi tulla mitään sydämenmurskaaja oloa.
Tosin jos et ensi treffejen jälkeen löytänyt hänestä mitään suurempia vikoja, niin en näe mitään syytä mikset olisi voinut tavata häntä toistamiseenkin. Minulla ei oikeastaan koskaan ehdi yhden tapaamisen perusteella syntyä mitään erityisiä tunteita tai mielenkiintoa toista kohtaan. Mutta tiedän, että melkein aina kun toisen oppii tuntemaan paremmin, niin kiinnostus nousee. Siksi kieltäydyn toisilta treffeiltä vain sellaisissa poikkeustapauksissa, kun toisessa on oikeasti jokin piirre, jota en voisi kuvitella vaimolleni.
En kuitenkaan väitä että se niin sanottu piirittäminen, mitä sinun tapauksissasi sattui, olisi ollut oikeutettua. Itse kai parhaiten tiedät annoitko miehelle edes kunnollista mahdollisuutta, vai oliko asenteesi alusta loppuun saakka sellainen ettei siitä jutusta voi tulla mitään.
"Tuo kyllä selittää erittäin paljon, että et juuri käy baareissa ja lähestyt naisia kadulla. Se on aika keskeinen asia tässä. Kadulla vs baarissa tapaaminen ovat jo tilanteina tosi erilaisia, eli jossain määrin puhuimme siksikin vähän "eri kieltä" tässä."
Niin, ehkä olisin voinut mainita aikaisemminkin etten pahemmin käy baareissa, mutta toisaalta ajattelin että miksi sen lähestymisen tarvitsisi välttämättä olla baareissa yhtään erilaista.
"Hmm, no tässähän on just tämä perustavanlaatuinen ero. Eli lähestytkö naisia vain parisuhdemielessä? Jutteletko naiselle vain, jos mielessäsi kajastaa mahdollinen parisuhde? En minäkään toki kannusta ketään teeskentelemään tai "näyttelemään", vaan miehen vähemmän suora ja hyökkäävä lähestyminen hyvässä tapauksessa kertoo vain siitä, että hän ei suhtaudu asiaan niin vakavasti eikä ole pakonomaisesti parisuhdetta hakemassa. Vaan suhtautuu naiseen myös ihmisenä, mahdollisesti hyvänä tyyppinä jne."
Mitäköhän tuokin tarkoittaa, että vähemmän suora tapa kertoo siitä, että suhtautuu naiseen myös ihmisenä, mahdollisesti hyvänä tyyppinä? Minä ainakin ajattelen että tuntematon ihminen on aina todennäköisesti ihminen ja luultavasti myös hyvä tyyppi, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen todistaa.
Harvoin minulla kuitenkaan on mitään erityistä syytä mennä juttelemaan tuntemattomille. Esimerksiksi tuntemattomille miehille en mene juttelemaan lähes koskaan. Onko se jokin rikos, että minulla on parempaakin tekemistä kuin jutella tyhjänpäiväisiä tuntemattomille. Silloin kun lähestyn naisia se lähes aina johtuu siitä, että jonain päivänä tahdon mennä naimisiin ja tiedän että se on myös monen naisen tahto. Loogista on siis että miesten ja naisten tulisi tutustua toisiinsa. Ja kaikkein ihanteellisin tapa tutustua toiseen on sopia tapaaminen. Siinä se! Ei minulla sen kummempia taka ajatuksia ole. Ei sen tapaamisen välttämättä tarvitse johtaa mihinkään, mutta ainakin on tullut testattua kohtaako kemiat. Baareissa juttelu tai junassa rupattelu ei ole hyvä ilmapiiri tutustumiseen. Niissä on liikaa häiriötekijöitä.
Niin ja taas yhdistit tuon suoran lähestymistavan siihen että ottaa asiat liian vakavasti. Eihän siinä ole mitään vakavaa kun tuntematon tulee ja sanoo moiootkosinkkuaiootnohyvä. Se on nimenomaan rentoa ja humoristista, kun ihminen tajuaa että asiat voi hoitaa noin yksinkertaisesti. Kenenkään ei tarvitsisi itkeä yksin sängyssään, ettei tule koskaan löytämään kumppania, jos kaikki tajuaisivat ettei deittailun tarvitse olla niin vakavaa ja vaikeaa. Se voi olla juuri niin vilpittömän helppoa, kuin tuo minun lähestymistapani.
""Kyllä minulla olisi seurustelulle reilusti aikaa, koska tiedän että se saattaa johtaa johonkin."
Eli aika tavoitehakuista tuntuu olevan, mutta miten se hetkestä nauttiminen? Moni haluaa sellaista, eikä pelkkää tavoitteesta toiseen porskuttamista. "
Niin mitä hetkestä nauttimisesta? Eikö muka hetkestä voi nauttia, vaikka samalla toivoisikin, että se ehkä voisi jopa johtaa johonkin? On vain niin turhauttavaa, jutella pitkiä aikoja naisen kanssa mukavia ja nauttia hetkestä, mutta sitten lopulta paljastuukin että nainen on varattu. Ehkä voit ymmärtää sen. Eikä tuo ole edes kovin harvinaista.
Siksi nautin paljon enemmän jutustelusta, kun ollaan treffeillä. Silloin tietää, ettei ainakaan turhaan pistä peliin koko viehätysvoimaansa niin sanotusti. Jos se ei riitä niin ei voi mitään, mutta ainakaan ei tarvitse kuulla sitä, olen muuten varattu-ilon pilaajaa.
"Et tosiaan helppoa ympäristöä ole valinnut naisten "iskemiseen". Se ei vaan jotenkin tunnu kuuluvan kulttuuriimme, että kadulla tuosta noin vaan mennään pyytämään treffeille. Moni kokee sen hiukan uhkaavanakin."
Se on totta että lähes kaikki suhtautuvat kadulla lähestymiseen varauksella. Ihmetyttää vain, että jos tuntematon mies koetaan uhkaksi, niin mikä se uhka käytännössä siinä tilanteessa on? Raiskaustako he pelkäävät? :D Mitä ihmettä minä heille muka keskellä kaupunkia voisin tehdä, kun ihmisiä on jokapuolella. Se tuntuu niin irrationaaliselta pelolta.
Kaiken järjen mukaan baarissa lähestyvien miesten luulisi olevan paljon uhkaavampia. He ovat kuitenkin todennäköisesti juoneet jotakin. Heidän kanssaan moni voi silti lähteä vaikka suoraan paneskelemaan.
Mutta niin kuin sanoit, ongelma on kai tässä kieroutuneessa suomalaisessa kulttuurissa. Oli muuten aika yllätys kuulla, ettei kukaan suomalainen ole koskaan lähestynyt sinua kadulla. En kuvitellutkaan että se niin harvinaista on. Siinä tapauksessa luulisi, että useampi nainen voisi suostua treffeille kun kadulta pyytä, jo ihan sen takia, kun se on niin harvinaista. Kovin rutiininomaisesti he kuitenkin tuntuvat torjuvan kaikki lähestymisyritykset. Sen tähden kuvittelin, että se on naisille jokapäiväistä puuhaa. Missä päin muuten asut? Ehkä täällä Helsingissä katulähestymiset ovat yleisempiä kuin muualla Suomessa.
Ei minulla tästä aiheesta varmaan enää muuta sanottavaa ole. Olisi silti mukava kuulla vastauksesi. Ja vastaan toki niihin jos keksit jotain uusia mielenkiintoisia pointteja tai kysymyksiä. Mutta muussa tapauksessa hyvää elämän jatkoa. Oli kiva jutella. Jatkan todennäköisesti kadulla lähestymisiä samaan malliin kuin ennenkin. Siinä on se hyvä puoli, että se on samalla pieni testi. Jos nainen torjuu lähestymisyritykseni, koska se on liian outoa ja spontaania, niin tiedän, että hän tuskin on minulle sopiva kumppani.
No jos nyt vastaan tähänkin.
"jos joku toinen lähestyy jo valmiiksi sillä ajatuksella, että tästä voisi tulla jotain, niin jääkö "uhrille" aikaa muodostaa omaa arviotaan tilanteesta rauhassa vai onko vain turvallisempaa kieltäytyä?"
Tuo on varmasti totta, että moni kokee kieltäytymisen nimenomaan turvalliseksi. Tavallaan ymmärrän sen, mutta mitään JÄRKEVÄÄ perustelua en tuollaisille irrationaalisille peloille keksi. Ainakaan omassa tapauksessani minulla ei koskaan ole mitään suurempaa visiota tai päämäärää niiden ihmisten suhteen joita lähestyn, kuin että olisi kiva tutustua. Ja treffit on ihanteellisin tapa tutustumiseen. Luulisin että kuka vain pystyy (ainakin itse pystyn) minuutin aikana arvioimaan toisen ainakin sen verran hyvin, että näkee onko hän ulkonäkönsä ja olemuksensa puolesta mahdollinen seurustelu kumppani. Jos on, niin mitä syytä tapaamisesta on kieltäytyä?
Itse suostuisin treffeille kenen kanssa tahansa, joka ei ole selvästi eri ikäinen kuin minä, tai selvästi ulkonäkönsä puolesta ei minun tyyppiäni.
Treffit ovat sitä varten, että voi tutstua toisen luonteeseen rauhassa ja muodostaa toisesta mielipiteen potentiaalisena kumppanina.
"Miksi? Mikset voi heittäytä mukaan tilanteeseen ja hetken ajatella samoin kuin hän. Eihän sitä tiedä vaikka siitä voisi jotain syntyäkin."
Joo, siis jos molemmat tosiaan ajattelisivat samalla tavalla niin eihän siinä sitten mitään. Mutta jos sinä et halua teeskennellä muuta mitä olet, esim heittäytyä vain juttelemaan ilman avioliittotoiveita, niin pitäisikö minun kuitenkin teeskennellä yhtä viiltävää kiinnostusta kuin miehellä on, vaikka minulla ei sellaista olisi...?
Mutta joo, minua on ahdistanut nimenomaan se epäsuhta, eli se miten mies puheillaan, katseillaan ja kaikella suorastaan liimautuu minuun ja suunnilleen kuvittelee meidän seurustelevan kun olen ihan treffeille suostunut. Sitten kun itsellä ei ole vielä (eikä tulekaan) mitään fiilistä, niin alkaa se pakostakin ahdistaa.
No, tiedän toki että kaikki miehet eivät suhtaudu noin. Niitä on vain tullut liikaa vastaan omassa elämässä, jostain syystä. Vain yhden miehen kanssa olen muuten ollut sellaisilla leppoisilla treffeillä (siis kun puhutaan TREFFEISTÄ varsinaisessa merkityksessä eli tuntemattoman kanssa kahvilla, yksillä tms) eli hänestä ei tullut mitään "nyt mennään naimisiin" -fiilistä, oltiin vaan ilman mitään tavoitteita. Hänen kanssaan tavattiin toisenkin kerran, mutta ei enää kolmatta. Se vaan "jäi" kun ei napannut erityisemmin, ja sillä kertaa onneksi myös ilman mitään draamaa.
Ne draamamiehet ovat olleet sellaisia, joilla parisuhde on kiilunut silmissä ensi minuutilla, siksi ehkä olen aika allerginen sellaiselle, että aletaan liian pitkälle tulevaisuuteen heti miettiä asioita. Sellainen tiukka tavoitehakuisuus on vain minulle tosi vieras ja epämukava ajatus. Jotkut ovat vaan ensi hetkestä asti odottaneet ja kuvitelleet ihan liikaa eli jo se että olen lähtenyt treffeille on tuntunut olevan jonkinlainen "lupaus". Joillakin miehillä tuntuu myös olevan taipumus tulkita naisen ystävällisyys niin, että kutakuinkin kihloissa ollaan. Eräskin, jonka kanssa olin ollut YKSILLÄ treffeillä alkoi yllättäen, kun KOLMEN vuoden päästä törmäsimme, avautua tuntikaupalla sydäntäraastaen siitä, miten särjin hänen sydämensä (kun ei enää nähty). Hän käytti myös mm. ilmauksia "meidän suhde" ja muuta mielenkiintoista.
Tuohon päivään asti olin parjannut itseäni siitä, miten olen niin häiriintynyt, että ahdistun vaikka toinen on oikein mukava ja ihan jees jne. Että miksi olen niin ongelmallinen tapaus etten voi treffata uudelleen, miksi ahdistaa? Noh, tuo avautumistapahtuma kyllä sai minut ymmärtämään, että ilmeisesti ahdistukseni syntyikin ihan aiheesta. En ollutkaan häiriintynyt, vaan aistin sen toisen pelottavan takertumisen. Sen kyllä todisti se itkunsekainen ryöpytys, vuosien jälkeen näistä yksistä deiteistä... Hui. Mitenköhän hirveä tragedia siitä sitten olisi tullut, jos vielä olisin väkisin heittäytynyt olemaan innostuneempi mitä olen, kun ihan normaalikin käytös aikaansaa noita tragedioita. Niin ja nämä tragediatapaukset eivät ole tunteneet minua ennestään, pari kyllä ollut samassa oppilaitoksessa mutta eivät tuttuja kanssani. Ehkä tämä avaa hiukan sitä, miksi turhan parisuhdehakuiset miehet eivät hirveästi minua ole inspanneet. Monelle jo se pelkkä treffeille meno on ollut sellainen "lupaus", että siitä on sitten syyllistetty kun on "lupauksen" pettänyt eikä olekaan ihastunut.
"Eihän siitä kovin hyvät treffit voi tulla jos asenteesi on ahdistunut. Eikä vika ole silloin miehessä, vaan sinussa. Mikset voi vain jutella rennosti ja fiilistellä. Olla sellainen millainen olet silloinkin kun baarissa juttelet miehille."
jatkuu...
"Eihän siitä kovin hyvät treffit voi tulla jos asenteesi on ahdistunut. Eikä vika ole silloin miehessä, vaan sinussa. Mikset voi vain jutella rennosti ja fiilistellä. Olla sellainen millainen olet silloinkin kun baarissa juttelet miehille."
Treffeissä on just se juttu, että siinä yleensä on juuri se "no niin tuleekos tästä parisuhde" -meininki. Baarissa ja muissa yhteyksissä voi jutella vaan kevyen flirtisti tai sitten ihan vaan neutraalin hyväntuulisesti, sukupuolesta riippumatta. En minä pysty jutella rennosti ja fiilistellä, jos toinen jo mielessään soittelee hääkelloja. Minusta innostuksen tulisi olla suunnilleen samalla tasolla, jotta homma etenisi luontevasti ja tasa-arvoisesti. Minusta minun ei tarvitse pystyä sellaiseen, että täytyisi väkisin heti alusta asti yrittää jotain avioliittoa fiilistellä, huh. En ajattele, että minussa on vika jos en pysty ensi hetkestä ajattelemaan hääkellojen säestämänä. No, etenkään nykyään ei onneksi tarvitse kun olen parisuhteessa, luontevasti alkaneessa sellaisessa.
Ja muutenkin ahdistaa, että tilanteessa olisi pakko olla jokin tavoite (parisuhde), ikään kuin se tapaaminenkin olisi vain jokin projekti päämäärän saavuttamiseksi. Niin kuin "978ergfbv" osuvasti kuvasi: "Lisäksi, laskelmointi vaan on epäkiinnostavaa. Yleensä ihmiset haluavat tutustua silloin, kun viihtyvät ja on kivaa. Ja sellaisen ihmisen kanssa, joka koko ajan tuntuu pyrkivän johonkin, ei vaan ole kivaa."
"Hmm en tiedä tuon tapauksesi taustoja."
Niin näitä verisesti loukkaantuvia ja/tai takertujia ei ole ollut vain yksi vaan useampi tapaus. En oikein tiedä kummat on pahempia. Loukkaantuvissa on se hyvä puoli, että eivät jää vainoamaan.
"Minä ainakin ajattelen että tuntematon ihminen on aina todennäköisesti ihminen ja luultavasti myös hyvä tyyppi, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen todistaa."
Aaargh, ei tarvi todistaa, en missään puhunut sellaisesta. Tarkoitin tuolla sitä, että hyvälle tyypille voi jutella NIITÄ NÄITÄ sukupuolesta riippumatta, ei jokaisen teon tarvitse olla motivoitu sillä että se ehkä johtaa suhteeseen. Ainakaan minun mielestäni ei tarvitse. Se on siis vain jutustelua, ei mitään sellaista että "selvitänpä nyt olisiko tuo sopiva minulle" tai "tutustunpa nyt tuohon ihmiseen", "katsonpa onko tuo hyvä tyyppi". Vaan että "juttelenpa nyt kun tekee mieli jutella tuolle ihmiselle" (ilman mitään avioliitto-assosiaatioita tai muitakaan taka-ajatuksia, tavoitteita selvittää ihmisestä mitään jne).
"Harvoin minulla kuitenkaan on mitään erityistä syytä mennä juttelemaan tuntemattomille. Esimerksiksi tuntemattomille miehille en mene juttelemaan lähes koskaan. Onko se jokin rikos, että minulla on parempaakin tekemistä kuin jutella tyhjänpäiväisiä tuntemattomille."
No ei tietenkään, ei kenenkään tarvitse tehdä mitä ei halua. Mutta tähän kai kiteytyy se, miksi tämä keskustelu alkaa nyt vähän kiertää kehää. Eli jotenkin ne motiivit ja mieltymykset vain ovat niin erilaiset. Minulla tulee kyllä jotenkin outo fiilis siitä, jos jollakin ihmiskontaktilla on arvoa vain, jos se palvelee jotakin tavoitetta. Treffejä, seurustelua, avioliittoa,... Ihan kuin sillä hetkellä itsellään ei olisi arvoa ellei sillä pääse johonkin tavoitteeseen. Minä puolestani rakastan sellaisia yksittäisiä positiivisia random-kohtaamisia tuntemattomien kanssa (sukupuolesta riippumatta, ilman tavoitteita). Tämä nyt menee minun ylianalysoinnikseni ehkä, mutta alan miettiä, että jos nyt ensin tulee se treffikutsu, jonka motiivi on aloittaa seurustelu, ja seurustelun motiivi on päästä avioon... Ja avion motiivi? Mitä sitten, kun avioon on päästy? Palveleeko sekin jotakin muuta tarkoitusta kuin itseään?
"Ei minulla sen kummempia taka ajatuksia ole."
Niin no moni kokee sen taka-ajatukseksi, jos kontaktissa ollaan vain parisuhdemielessä.
"Baareissa juttelu tai junassa rupattelu ei ole hyvä ilmapiiri tutustumiseen. Niissä on liikaa häiriötekijöitä."
Tässä on taas se ero, että kun sinulla siihen jutusteluun täytyy olla se tietty päämäärä, syy (tutustuminen, treffit, seurustelu jne). Minusta taas kohtaamiset voivat olla piristäviä ilman, että niissä pyritään yhtään mihinkään tutustumiseen edes.
"Niin ja taas yhdistit tuon suoran lähestymistavan siihen että ottaa asiat liian vakavasti."
Vakavalla en tarkoita vaan totista, vaan että sen rennonkin lähestymisen takana on se vakava tavoite. Siinä mielessä siis vakavasti.
"Siksi nautin paljon enemmän jutustelusta, kun ollaan treffeillä. Silloin tietää, ettei ainakaan turhaan pistä peliin koko viehätysvoimaansa niin sanotusti."
Aistin tässä koko ajan sellaista "tulos, tavoite, projekti, miten paljon kannattaa pistää panoksia" -ajattelu. Tällaiseen ehkä on viitattu sillä laskelmoinnilla. Mutta niin, tällaisissa keskusteluissa tietysti voi syntyä vääriäkin vaikutelmia. Tavallaan minä olen ehkä vähän huono kommentoimaan tästä jutusta, kun en (ehkä osittain huonojen kokemusten vuoksi) ole yhtään "treffi-ihmisiä" muutenkaan. Suhteet ovat aina alkaneet jotenkin luontevammissa yhteyksissä. Toisille treffitkin ovat ihan luonteva yhteys, ei siinä. Ja hakeehan moni seuraa netistäkin ns. tositarkoituksella. Eli tottakai löytyy niitä, joilla tosiaan on vain ja ainoastaan se parisuhde kiikarissa alusta asti.
"Ja vastaan toki niihin jos keksit jotain uusia mielenkiintoisia pointteja tai kysymyksiä. Mutta muussa tapauksessa hyvää elämän jatkoa. Oli kiva jutella. Jatkan todennäköisesti kadulla lähestymisiä samaan malliin kuin ennenkin."
Heh joo en tiedä tuliko tässä oikein mitään uutta. Mutta joo, nämä keskustelut ovat kyllä ihan virkistävää ajanvietettä välillä :) Pitäisiköhän minun nyt yrittää jotenkin summata tätä loputonta tekstitulvaani... Toisaalta, jos yritän summata niin tekstiin tulee taas kolmasosa lisää :D Joten ehkä lopetan tältä erää.
Aamulla näyttää aika kamalalle jos valvoo vielä klo 5...
Olen ihan samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja monestakin asiasta.
Tunnen ihmisiä joiden parisuhde-elämä alkoi todella vasta opiskelujen jälkeen eli adout sun iässäsi. Ei siis mitään syytä heittää kirvestä vielä kaivoon, sut saattaa bongata joku nainen ihan yllättävässäkin paikassa ja tilanteessa, joten kannattaa vaan pytytellä esillä ja positiivisena ja kokeilla muitekin kanavia kuin baarit....
Tämä lista kanssa sivuaa keskustelua...
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2011011012977052_lz.shtml
...
Mutta tämä on minun mielestä aina tytöillä hienoa, kun... yrittävät aina auttaa jos voi olla joku hätä, tuokin kai kuvaa sairaalassa hoitajan ammattia, että haluaa hoitaa, jos on jollain pojalla joku hätä... kuten olin leikkauksessa juuri:
Hoitajat työntelevät kärryssä sinne sun tänne, näyttää hauskalle tietysti, kun toinen työntää sellaisessa sairaalan pedissä leikkaukseen ja pois (ei ollut vakava leikkaus, joku nyrkkeilytapaturma vaan jossa meni hermo pois paikoiltaan).
Mutta että tytöt aina auttavat kuitenkin. Jos ei ole kysymyksessä joku ilkeä ihminen.