Olen kaunis (oikeasti), hoikka ja akateemisesti koulutettu 3-kymppinen nainen. Ongelmanani on jatkuva masennus, joka on jatkunut noin 21-vuotiaasta lähtien.
Parisuhteet ovat kaatuneet siihen että olen jatkuvasti masentunut. Lääkkeet on kokeiltu, terapiat kokeiltu, mikään ei tunnu auttavan. Pystyn vaivoin käymään helpossa, koulutustani vastaamattomassa työssä, muuten olisin varmaankin eläkkeellä. Harrastamaan pystyn kahta liikuntalajia. En käy yöelämässä enkä käytä alkoholia ollenkaan. Matkustelukin tympii. Vanhempieni kesämökin hoitaminen tuottaa vähäistä innostusta. Minulla on muutama ystävä, jotka ovat jaksaneet olla ystäviäni siitä huolimatta etten joskus jaksa viikkoon vastata edes tekstiviestiin.
Onko vielä kysyttävää miksi olen sinkku...?
Parisuhteet ovat kaatuneet siihen että olen jatkuvasti masentunut. Lääkkeet on kokeiltu, terapiat kokeiltu, mikään ei tunnu auttavan. Pystyn vaivoin käymään helpossa, koulutustani vastaamattomassa työssä, muuten olisin varmaankin eläkkeellä. Harrastamaan pystyn kahta liikuntalajia. En käy yöelämässä enkä käytä alkoholia ollenkaan. Matkustelukin tympii. Vanhempieni kesämökin hoitaminen tuottaa vähäistä innostusta. Minulla on muutama ystävä, jotka ovat jaksaneet olla ystäviäni siitä huolimatta etten joskus jaksa viikkoon vastata edes tekstiviestiin.
Onko vielä kysyttävää miksi olen sinkku...?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miten oikein onnistut aina pääsemään noihin parisuhteisiin vaikka olet masentunut etkä käy yökerhoissa ehkä edes viikkoon vastaa tekstareihin?
Voisiko aloittaj kertoa miten ja missä on tutustunut miehiin ja millaisia miehet ovat olleet?
en ole ollut parisuhteessa viimeiseen kolmeen vuoteen. Edellinen parisuhde kaatui siihen kun olin aina sitä mitä olen: masentunut, haluton, itkeskelevä, asioihin negatiivisesti suhtautuva. Seksiä ei ollut ensimmäisen puolen vuoden jälkeen, en halunnut lähteä mihinkään, mitä mies ehdotti. Lopulta koko mies alkoi ärsyttää minua ja yhteisestä ymmärryksestä erosimme. Huusin ja raivosin joka asiasta miehelleni ja en kerta kaikkiaan enää kestänyt.
Tutustuimme kaverin luona tämän exäni kanssa. Yhteiseloa kesti pari vuotta.
Sitä edelliseen mieheen tutustuin koulussa. Siis yliopistolla. Oikeastaan sen parisuhteen aikana masennuin, vaikka mies oli kaikin puolin hyvä. Arki alkoi vaan tuntua karmealta ja tuskaiselta. En saanut itsestäni mitään irti, seksi lakkasi kiinnostamasta. Roikuimme puoliväkisin yhdessä pari vuotta. Sitten hän muutti pois. Joskus ennen opiskeluaikojani minulla oli parin vuoden suhde, en kyllä silloin ollut masentunut.
Mitä sillä on väliä millaisia nämä miehet ovat oleet? Ihan tavallisia suomalaismiehiä, suht raittiita ja kilttejä. Minullahan tässä on ongelma.
"Mitä sillä on väliä millaisia nämä miehet ovat oleet? Ihan tavallisia suomalaismiehiä, suht raittiita ja kilttejä. "
Ehkä tämä on se ongelma. Jos tuletkin onnelliseksi vain oikean YT-miehen kanssa? Moni nainen ei ole onnellinen kuin YT-miehen kainalossa. Tavallinen mies ei tee onnelliseksi.
Hetki meni kun mietin että mikä helvetin YT-mies. Voin valistaa sua: kaikki naiset ei juokse samojen miesten perässä.
Mua nyt ei varmaan tee mikään mies onnelliseksi kun vika on omassa päässä.
ainoastaan vain noin 85% naisista.
Ja loput ovat jotenkin viallisia.
Ei. Painin ajoittain saman ongelman kanssa ja se kaatoi edellisen parisuhteeni. Minulla masennusjaksoihin liittyy itsetuhoisuutta.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. En parane koskaan.
Ja... Otan osaa. En osaa muuta sanoa. Parisuhteen ylläpitäminen on vaikeaa kun on psyykkisesti sairas.
No mulla on diagnoosina "toistuva masennus" ja se vaikuttaa kyllä ihan kaikkiin ihmissuhteisiini. Parisuhdekin on kuin helvetti kun on tarpeeksi masentunut. En vaan kykene siihen vaikka rakastaisinkin. Olemme vielä exäni kanssa väleissä ja juttelemme välillä esim facebookissa. Hänellä on tosin jo uusi ihana tyttöystävä ja heillä pieni tytär.
No varmasti vaikuttaa. Minua on onneksi siunattu myös muutamalla ihanalla ystävällä mutta parisuhteet ovat tähän ikään mennessä kaatuneet. Aina. Se on kurjaa. Olen väleissä exieni kanssa, eivät he mua pahalla muistele. Mutta mielialanvaihtelut ovat ajoittain rajuja. En tiedä löydänkö koskaan ketään joka ne kestäisi. Enkä voi luvata että tulevaisuudessa on jotain parempaa koska parisuhde ei paranna.
Uskon, että pelkästään masentuneella voi olla vaikeampaa jopa. Ei ole energiaa tehdä mitään.
Sulla sentään on edes exiä.
No ei ne paljon mieltä lämmitä.
Sulla menee todella hyvin muhun verrattuna, sikäli kuin se lohduttaa. Sulla on ollut parisuhteita, olet töissä, sulla on ystäviä - mulla on pelkkä masennus, ei mitään muuta.
Minunkin masennukseni on kestänyt hyvin kauan, olen ollut terapiassa ja olen syönyt monenlaisia masennusääkkeitä, mutta lääkkeillä ei ole ollut minuun mitään vaikutusta. Miten tästä pääsisi? En tiedä.
Välillä tuntuu, että tiedän.
Onko sinulla jokin käsitys miksi olet masentunut? Jos masennus johtuisi aivokemiallisista seikoista, luulisi että silloin nimenomaan lääkkeet tehoavat. Minusta noita lääkkeitä korostetaan ihan liikaa masennuksen hoidossa. Usein syy masennukseen on kokemuksissa, taustassa ja siinä miten elämä on mennyt ja ihan nykyhetkisestä elämäntilanteesta.
on hyvin suuri vaikutus parantumiseen. VAIKKA syö lääkkeitä ja käy terapiassa, mutta ei itse jaksa ottaa kantaa siihen haluaako OIKEESTI parantua niin sitä ei parannu. Mutta jos on HALU parantua niin sitä käy vaikka 100 eri lääkettä läpi, käy kaikissa mahdollisissa terapioissa ja hakee itsehoitomateriaalia masennukseen. Lisäksi jos ei oo itsellä kykyä käydä traumaattisia, elämän epäkohtia läpi menneisyydessä(vaikka itse ei tajua, että ne voi vaikuttaa masennukseen) niin eipä sitä tervehdy.
Mä masennuin ku olin yliopistossa.. en tiedä minkä takia. Jotenkin vaan paikka ahdisti ihan hirveästi. Koko elämä alkoi ahdistaman, iski kamala tuska "tällaistako se sitten on?". Illat meni sängyn pohjalla itkiessä. Poikaystävä ei tajunnut yhtään mikä oli vikana.. se vaan alkoi eikä ole parantunut. Suvussa ei ole masennusta.
Pahinta on että tuntuu että masennus vaikeuttaa mun kognitiivista toimintakykyä. En aina muista mikä päivä on menossa. seksi ei kiinnosta yhtään ja mitäpä joku mies tekisi naisella joka ei edes halua harrastaa seksiä? Olisi kiva kun joku joskus nukkuisi vieressä, mutta pidemmän päälle tuskin jaksan ketään ihan sen takia että oma pääni muuttaa taas koko tilanteen jonkinlaiseksi stressaavaksi asiaksi.
Harmittaa vaan kun tiedän että asia taitaa olla niin etten saa koskaan itselleni esimerkiksi perhettä. Nuorempana aina halusin lapsia, ainakin kaksi.
Masennus tuhoaa elämää, se voi tuhota jopa koko elämän; ainakin mun kohdalla näyttää käyneen niin.
Kirjoitit, että masennus vaikuttaisi kognitiiviseen toimintakykyysi. Minulla todellakin vaikutta ja on vaikuttanut. Usein olen asioista ihan "pihalla", en vaan muista niin kuin pitäisi muistaa; kuten joskus tulee mieleen että mikä viikonpäivä on ja päässä lyö ihan tyhjää. Jotkin muutkin "yksityiskohdat" lyövät joskus tyhjää, mutta yleensä ne hetken kuluttua selviävät, muistan ne, mutten heti. Ihan sellaisissa tavallisissa asioissa. Mutta aika on jotenkin vaikein, ajantaju.
Pahinta on se etten pysty tekemään päätöksiä enkä saamaan aikaan mitään, olen ikään kuin kroonisesti vetäytynyt kaikesta.
oikeassa.
Käytetyllä tavishuoralla ei tee mitään.
Miten pimppi voi masentua?
Asenteessa on varmasti vikaa ja elämä on liian helppoa, voi olla laiskana, vain masentua ja valittaa. Sota-aikana ei ollut masentuneita, kaikkilla oli tekemistä, taisteltiin eloonjäämisestä.
Jos ei ole halua parantua, niin ei sillon voi parantua, se on äärimmilleen vietyä laiskuutta.
ja terapia maksavat rahaa
Olet varakkaiden vanhempien bimbo-tytär ja siksi sinkku. Ei muuta kysyttävää.
True love dislikes leisure suits.
Ei, en ymmärtänyt miksi olet sinkku. Sinussa on hyviä puolia ja huonoja puolia, kuten on kaikissa ihmisissä.
Voin vain olettaa että pistät suhteesi väkisin paskaksi vedoten siihen että olet masentunut, vaikka oikeasti masennus ja suhde ovat kaksi eri asiaa. Masennus on suhteelle haaste; ei este.
Kaiken helpolla saanut ja kaikkeen tyytymätön pahankurinen suomalaisakka sinä olet etkä mikään masentunut.