Olen niin väsynyt..

Ihan samaa kaavaa se on joidenkin naisten kanssa.
Minulle on neuvottu sitten muiden taholta että naista pitäisi lähennellä tai ainakin pyrkiä sänkyyn. Ehkä etenen sitten liian hitaasti ja olen "vanhan liiton miehiä".

Olen kyllä saanut joskus jotain vastauksia, mutta useimmiten ne ovat olleet kaartelevia kuten "tällä viikolla ei ehdi, soittelen". sitten ei kuulu koskaan enää mitään.

"Alan tuntea itseni täysin arvottomaksi, jota voidaan kohdella miten halutaan. "

Tämä ei ole totta laisinkaan. Et sinä arvoton ole jos miehillä ei ole käytöstapoja vaan olet liian arvokas heille.

Sillä mitä sinä olet tai mitä sinä tunnet ei välttämättä ole ollut noille miehille väliä. Parempihan se jos heidän kanssaan ei suhdetta tule kun ajattelevat noin sinusta ja käyttäytyvät siten.

Toisaalta ymmärrän kyllä ahdistuksen tuosta asiasta koska samaa olen kokenut. Hyvin rasittavaa.

Mä oon miettiny samaa kun mulle käy suunnilleen tolla tavalla. Nytkin tapailin yhtä miestä ja se sai mut innostumaan ja ihastumaan. Nyt sitten se ilmotti että edetään hitaasti ja nyt se on kadonnu jonnekkin. Enkä oo mikään "kesähäät mielessä" tyyppi vaan olisin halunnut tutustua ja viettää aikaa tyypin kanssa ihan muuten vaan tutustumis mielessä mut ei ni ei. Oon sitä mieltä et jos palaset loksahtaa paikoilleen ni kyl se sit tuntuu jo heti alussa eikä pidä alkaa etenemään "hitaasti" tai pitää sanoo suoraan et ei nappaa...mut et ehkä se oikee viel tulee vastaan. Nyt tuntuu ku olis matto vedetty jalkojen alta.

Olen ihmetelyt, miksi ihmisten on niin vaikea puhua keskenään tapaluun ja mahdolliseen suhteeseen liittyvistä asioista. Jos jokin asia alkaa askarruttamaan tai ahdistamaan, niin sitten vetäydytään hiljaisuuteen tekemään omia johtopäätöksiä tai pistetään homma poikki. En nyt väitä itsekään olevan jotenkin toisia parempi tässä, mutta kyllä avoin puhuminen helpottaa, jos jokin asia omassa tai toisen elämässä askarruttaa tai jos jompikumpi haluaa ottaa aikalisän.

Itse olen siinä mielessä onellisessa asemassa, että tapailen varmaan maailman vuorovaikutteisinta naista, jonka kanssa on todella helppo puhua ihan mistä tahansa. Elämäntilanteemme ovat sellaiset, että emme ole suinpäin kiinteään parisuhteeseen ryntäämässä vaan tapailemme toistaiseksi ilman päämäärää, vaikkakin olemme luvanneet olla uskollisia toisillemme. Emme tosin voi välttyä ajatukselta, että olisimme varmasti todella hyviä elämänkumppaneita toisillemme, mutta vielä ei ole sellaisen aika. Aika näyttää, mihin tämä johtaa. Vaikka se ei johtaisikaan yhteiseen tulevaisuuteen, niin todella hyvät muistot tästä ajasta jää. Ystävyys kuitenkin pysyy, sen tiedämme jo nyt.

Jotkut ihmiset tykkää että on avoin, juttelee asioista rohkeesti ja pitää tiiviisti yhteyttä esim. allekirjoittanut. Toiset ihmiset sitten kokee ahdistavaksi jos toinen pitää usein yhteyttä ja juttelee asioista avoimesti ja rohkeesti.

Pitäisi vaan aina selvittää että minkälainen ihminen on siellä pöydän toisella puolella kyseessä niin osaisi ymmärtää toista paremmin eikä toinen säikkyisi tai pitäis noita ihmeellisiä hiljaisuuksia. Ei tuohon taida olla mitään viisasten kiveä eikä sussa ole mitään vikaa.

Tsemppiä ja iloista asennetta äläkä ota itseesi kun ihmiset on erilaisia ja reagoi välillä meidän mielestä kummasti. :)

joo samaa kohtelua oon saanu osakseni naisten puolelta - jotkut sosiaalisetkin ihmiset menee ihan lukkoon tollasissa tilanteissa ja ilmeisesti kuvittelevat että radiohiljaisuus on jotenkin hyvä vaihtoehto. en mä oikeesti tiedä mikä saatana ajaa tollaseen kun en ite vois ikimaailmassa käyttäytyä noin mutta sen vaan sanon ettet oo yksin ongelmas kanssa. kai porukka jotenkin oikeuttaa tollasen katoamisen ja vastaamattomuuden itelleen sillä tavalla, että kun ei tiiä mitä sanoa, niin parempi olla hiljaa. eivät vaan tuu ajatelleeks tai halua ajatella sitä että se on toiselle osapuolelle ihan järjettömän hermoja raastavaa ja energiaa kuluttavaa. mulla just jossain määrin kivasti edenny tapailu päätty ilmeisesti nyt siihen kun mimmistä ei kuulu enää mitään, ei edes vastannut mun yhteydenottoon. täysin käytöstapojen puutetta, mutta valitettavan yleistä.

kuten muutkin on sanonu niin sun ei siitä kannata ottaa kolhuja itsetuntoos, ei oo millään tavoin sun vika jos tapaamasi miehet on ollu moisia suoraan puheeseen kykenemättömiä heppuja. erilaisuus on tietysti rikkautta mutta joku roti - kyllä silloin vastataan kun toinen ottaa yhteyttä, viime kädessä sitten vaikka viheltäen peli poikki, mutta ei kökötetä hiljaa ja anneta toisen kitua tuskissaan.