Onko tällä palstalla sellaisia pettäjiä, jotka välittävät ja rakastavat aidosti puolisoitaan? Jos näin on, niin miksi sitten petätte?
Kysymys pettäjille
Tahtoo tietää
24495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eikö yhtään?
?
Eipä taida vastauksia tulla...
Taitaa kertoa siitä, mitä nämä pettäjät tuntevat/ajattelevat. Voiko siis yhteenvetona todeta: eivät rakasta ainakaan niitä puolisoitaan?
Miksi sitten ovat menneet jonkun kanssa yhteen jos eivät tunnet rakkautta puolisoaan kohtaan?
Vai onko sen koko idea pettämisessä. On oltava joku jota pettää?
ihailtavan loogista, jummi joo, että olet älykäs!! Tosin vasemman jalan saapas on fiksumpi kuin sinä. Kelaappa pikkuisen, ennen kuin vedät älyttömiä päätelmiäsi.
tule siksi, koska miehet eivät täälä yleensäkään vastaile mihinkään kysymyksiin. Toikin ketju missä kyseltiin kakkoseen kohdistuvasta kiintymyksestä, niin KAIKKI vastaukset olivat kakkosten itse sepustamia. Miksi ihmeessä ne tällaiseen kysymykseen vastailisivat, sehän romuttaisi niiden uskon siihen, että ovat jollain tavalla tärkeitä ihmisiä pettureiden maailmassa.
Petän miestäni varatun miehen kanssa. Olen siis sekä pettäjä että toinen nainen. Välitän miehestäni (siitä ensimmäisestä) ja rakastan häntä enkä halua loukata häntä. Mieheni ei ole enää kiinnostunut seksistä eikä hänen kanssaan voi keskustella juuri mistään. Siitä huolimatta hänessä on niin paljon hyvää, että en ole valmis luopumaan hänestä. Rakastajaltani saan kaiken sen, mitä omalta mieheltäni en saa. Kiinni jääminen tietysti välillä pelottaa, mutta hyvin olen selvinnyt tähän asti.
Teille toivottelen! Ihmiset saisivat enemmänkin hyväksyä ajatuksen että useamman kanssa seurustelu avartaa eikä mikään ole välttämättä keneltäkään pois. Polyamory (googleta vaikka;) on semmoinen taikasana mielestäni jolla korjaantuu 90% ihmissuhdevänkyröistä jos ihmiset alkaisivat mieluummin kasvaa positiivisesti ulospäin, eivätkä vain negatiivisesti sisäänpäin siilipuolustukseen.
makuasia. Sulle ok, jollekin muulle ei sitten olekaan. Suvaitsevuus kunniaan, ei kuitenkaan petoksen kautta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että toimi niinkuin olet luvannut toimia.
Mitä mieltä sitten itse olet, kun noin arvostelet minun mielipiteitäni?
Mikä saa sitten pettämään jos kerran puolisoaan rakastaa? Sekö petturuus on sitä rakkautta?
Olet aivan oikeassa -jos rakastaa, ei petä. Se on juuri näin yksinkertaista.
Aikalailla ajatukseni ilmaisit sillä erotuksella että olen mies. Ei se ole niin mustavalkoista että rakastaisin ainoastaan toista. Siksihän minä molempien kanssa tahdon ollakin. Luulen että ykkösnaiseni tietää ja hyväksyy jollain tasolla että suhde kakkosnaiseen on edelleen voimissaan, vaikkemme asiasta ole enää keskustelleet. Olen tyytyväinen näin.
Jaaha...
En juuri kirjoittele näille palstoille, lueskelen joskus. Nyt oli pakko heittää oma stoori tähän ja kuunnella tuomio/kommentit:
Olen ollut naimisissa kohta 20v. lapsia on, kouluikäisiä. Rakastan vaimoani, arki hänen kanssaan sujuu aina vaan paremmin ja paremmin. Taloudellinen tilanteemme on erittäin hyvä. Olen ystävien keskuudessa pidetty kaveri, urheilen ja silläkin rintamalla on hyviä kavereita. Työ on hyvin palkattua matkatyötä.
Mutta sitten...
En ole saanut itseäni aisoihin muutaman vuoden jatkuneessa pettämisputkessa. Ei ole ollut kakkosnaisia, pettäminen on perustunut vain ja ainoastaan seksiin. Enkä valitettavasti voi sanoa, että se olisi vähentynyt viime aikoina. Sanonta tilaisuus tekee varkaan ei ole tuulesta temmattu, voin vakuuttaa.
Eli vastauksena aloittajan kysymykseen, rakastan vaimoani. Pettämisen analysoin kohdallani niin, että jokainen on vastuussa omista tekemisistään, jos vieras seksi kiinnostaa niin siitä sitten vaan. Kuitenkin, pitää muistaa että täällä ollaan vaan kerran ja jokainen tekee ratkaisunsa ja kantaa seurauksensa viime kädessä yksin. Myönnän, että lapset tekevät asian "hieman" monimutkaisemmaksi mutta mutta...
Vetäydyn kuuntelemaan kommentteja (olen huomannut, että toisten tuomitseminen (ellei lakia ole rikottu) on omassa elämässään tyytymättömien jupinaa...;)
Entä jos vaimosi pettäisi sinua? Hyväksyisitkö selitykseksi häneltä että kerran täällä vaan eletään?
Erittäin hyvä pointti ja voit uskoa, että olen sitä pohtinut...
Liittomme alkuaikoina en varmastikaan olisi hyväksynyt, nyt hyväksyisin...ehkä paljolti oman käytöksenkin vuoksi...? Tällä palstalla on ollut mielenkiintoisia kommentteja omistamisesta ja olen tullut siihen tulokseen, ettei toista vaan voi omistaa...
Mutta miksi valehtelet ja olet petollinen? Miksi et ehdota vaimollesi avointa avioliittoa, jotta voitte molemmat käydä vieraissa toistenne luvalla? Tuollainen petollinen kaksoiselämä on oikeasti raukkamaista. Miksi et ole rehellinen vaimollesi, jos muka rakastat häntä? Ehkä vaimosikin on tehnyt joskus mieli mennä vieraisiin, mutta hän on (ehkä, sitähän ei varmasti tiedä) pysynyt sinulle uskollisena koska olettaa sinunkin olevan uskollinen. Entä jos vaimosi saa selville ja haluaakin erota sinusta? Kerrotko lapsillesi, että me erotaan nyt äidin kanssa kun isin piti saada vähän vieraita naisia kun kerranhan täällä vaan eletään. Myös lapsillasi on vain yksi ainutkertainen lapsuus.
tyypilisesti kuultiin sinunkin suusta tuo pettäjien käyttämä fraasi " täällä ollaan vaan kerran". Eikä tarvitse olla omassa elämässään tyytymätön jos tuomitsee pettämisen. Jos kerran eletään vain kerran, niin miksi olet sellaisen naisen kanssa jolta pitää salata se, että haluat vaihtelua naisrintamalla? Varmasti löytäisit rinnallesi kaltaisesi naisen - onhan teitä molemmissa sukupuolissa.
No niin, tässähän 2 vastaajaa on jo heitääneet hyviä kommentteja!
Ensimmäiselle sanoisin, että melkein 20 vuoden jälkeen lienee lähes mahdotonta, että molemmat ajattelisivat vieraissa käymisestä samalla tavalla. Myöskin nuo mainitsemani tilaisuudet harvoin sattuvat kummallekin. Mitä lasten lapsuuteen tulee, niin katson kuitenkin omalta osaltani selvinneeni siitä keskivertoa paremmin, perhe koossa, matkusteltu ympäri maailmaa jne...
Tähän jälkimmäiseen lyhyt kommentti: uuden naisen valinta on sellainen prosessi, johon en enää aio sotkeutua. Mikäli tämä liitto loppuu, jään itsekseni niin ei tarvitse enää täälläkään selitellä tekosiaan;)
Se ei kuitenkaan poista sitä karua tosiasiaa, että valehtelet jatkuvasti vaimollesi ja annat hänen elää valheessa. Ilmeisesti rehellisyydellä ei ole sinulle mitään arvoa. Et taida tajutakaan miten vaarallista leikkiä leikit. Syrjähypyt voivat olla jännittäviä ja kiehtovia, mutta niiden paljastuessa voikin päästä helvetti irti. Seurauksena kammottavia riitoja, vuosia kestävää katkeruutta ja kostoa, avioeroja, jopa itsemurhia. Ja kaikki tämä heijastuu lapsiinkiin. Juuri he kärsivät eniten aikuisten itsekkyydestä. Olen liian monta kertaa kuullut uskottomuudesta kiinni jääneiden valittavan, etteivät he olisi koskaan uskoneetkaan, että heidän teoillaan voi olla näin laajat seuraukset ja että se vaikuttaa niin moniin ihmisiin. Siispä lakkaa ajattelemasta kuin teini-ikäinen ja kasva vihdoin aikuiseksi!
"Uuden naisen valinta"? Mitä ihmettä? Puhutko syvästi rakastamastasi (Hallelujaa) vaimostasi kuin uudesta automallista? En tosin haluaisi tehdä bisnestä kaltaisesi lieron kanssa edes autokaupassa.
Selvästikin ajattelet vaimosi olevan uskollinen pikku kodinhengetär joka pesee likaiset vaatteesi kun palailet retkiltäsi. Kerro totuus vaimollesi jo tänään ja kerro myös meille kaikille uteliaille huomenna miten hän reagoi? Maltan tuskin odottaa huomiseen. Tämä on paljon jännempää kuin Salkkarit! Kykenenköhän edes nukkumaan kunnolla?
No niin, sisälukutaito olisi tietenkin suotavaa, varsinkin kun ollaan olevinaan niin kaikkitietävää...
Uuden naisen valinta viittasi edelliseen kirjoitukseen, jossa sellaiseen viitattiin. En tietenkään ole rakastamaani naista hylkäämässä.
Herra tai rouva haaveet ja toiveet saa kyllä mennä nukkumaan (tuli unta tai ei) ilman visiota avautumisesta vaimolle.
Öitä vaan!
Että oikein rakastat!! Omituisestipa sitä ilmaiset: pettämällä ja siten osoittamalla kuinka vähän arvostat ja kunnioitat vaimoasi. Toivottavasti jäät pian kiinni pettämisistäsi - kiinnihän jäät, ei petos koskaan jää paljastumatta. Siinäpä sitten saat miettiä kannattiko, kun tämä "rakastamasi" nainen sinut jättää eikä halua nähdä sinua enään koskaan. Saat pestä ihan itse likapyykkisi.
meille?
Kyllä nuo sanomisesi viittaavat vahvasti rakkauteen,,, itserakkauteen. Vaimosi on sinulle kotisatama, turvapaikka, josta et luovu koska hän hoitaa arkenne sinun hoidattaessasi seksuaalisia mieltymyksiä muilla naisilla. Olet ehkä hieman itsekeskeinen. Ei pettämisen suhteen tarvitse olla kaikkitietävä kuten ivallisesti ilmaiset, se on arvokysymys, minkä suhteen sinä joudut elämään jatkuvasti kylmä hiki perseessäsi. Et ole vaimoasi hylkäämässä, et tietenkään. Mutta en olisi allekirjoittamassa paperia missä sanotaan etteikö hän sinusta luopuisi kun touhusi selkänsä takana päivänvalon saavuttaa. Tosin epäilen ettei sinun henkisillä ominaisuuksillasi tuokaan päivä ongelmaa aiheuta.
Vai että rakastat,, heh,, itseäsi, et lähimmäisiäsi.
Sinä sen sanoit. Kyseinen herra sotkee omistamisen, tottumuksen ja kiintymyksen ja ne kuuluisat "yhteiset vuodet" rakkauteen. Ehkä hänellä on vain käsitteet hukassa. Jos hän tietäisi että rakastaminen on välittämistä, pelkän hyvän tahtomista, halua huolehtia, arvostusta, rehellisyyttä, intohimoa, avoimutta, tahtoa jakaa kaikki toisen kanssa ja syvää yhteisymmärrystä, hän ei ehkä väittäisi rakastavansa.
Miehenä voin sanoa että mies saattaa haluta omistaa tietynlaisen elämän ja tietynlaisen vaimon, ja pitää kiinni siitä kaksin käsin vaikka todellisuudessa ei sellaista elämää haluakaan. Jonkinlaisesta sosiaalisesta velvollisuudesta tehdään helposti niinkuin muka täytyy tehdä. Vuosien myötä syntynyt sisarellinen kiintymys ei ole yhtä kuin rakkaus. Rakastava ei halua pettää, rakastavalla ei ole tarvetta sellaiseen.
Enpä jaksa uskoa että tunnet sitä aitoa rakkautta vaimoasi kohtaan jos kerran pystyt häntä pettämään. Luultavammin olet kiintynyt elämäänne jota elätte, koska jos aidosti toista rakastaa ei pysty pettämään. Tietenkin on ihmisiä jotka elävät avoimissa suhteissa, muttei niissä ole kyse rakkaudesta vaan yhteisestä sopimuksesta missä sallitaan vapaammin eläminen.