Minun miellestäni avoliitto halutaan rinnastaa avioliiton rinnalle oikeuksissa, muttei velvollisuuksissa. Tämä on ehdottomasti väärin, sillä mitään avoliittoa ei ole olemassakaan. Selasin lakikirjoja ja totesin, ettei Suomen laki "avoliitto"-termiä edes tunne. AVIOliitto on kahden eri sukupuolta olevan ihmisen välinen sopimus, mutta AVOliitossa asutaan samassa asunnossa ilman mitään velvollisuuksia, joten AVOliitto on rinnastettavissa kahden minkä tahansa henkilön asumiseen samassa asunnossa. Heidän keskinäisillä väleillä ei ole mitään merkitystä lain kannalta, sillä esimerkiksi mikäli kaksi eri sukupuolen edustajaa asuvat samassa taloudessa, niin Kela laskee heidät avopuolisoiksi perehtymättä heidän keskinäisiin suhteisiin.
Moni avoliittoleski itkee, ettei saa leskeille tarkoitettuja tukia ja erotilanteessa käydään kauheaa tappelua omaisuudesta, koska usean yhteisasumisvuoden jälkeen myös toisen omaisuus koetaan omakseen, koska siihen on joskus jotain omaa sijoitettu. Mitä väliä sillä on, vaikka olisi joskus bensarahaa antanut? Siltikään ei auton omistaja vaihdu, vaan rahan antaja on lain silmissä lähinnä vapaaehtoinen hyväntekijä.
Miellestäni avoliitto on pelkkää vastuun pakoilemista; halutaan asua yhdessä ilman mitään velvollisuuksia. Jotta voidaan puhua mistä tahansa liitosta, on oltava yhteistä materiaalista omaisuutta, mutta kun avoliitossa kaikki omaisuus on erillistä, vaikka olisikin yhteisomistksessa. Siltikään se ei ole sama asia kuin AVIOliiton omaisuus.
Minun ehdotukseni:
- Avoliitto-termi pois, sillä kyse ei ole mistään varsinaisesta liitosta, vaan korvaavaksi termiksi voidaan laittaa vaikkapa yhteisasuminen tai vastaava.
- Vastustan kaavailtua avoliittolakia, koska on epäreilua muodostaa minkäänlaisia oikeuksia vain sillä perusteella, että asutaan samassa asunnossa. Jos eri sukupuolen edustajat saavat oikeuksia yhteisasumisen nojalla, niin sittenhän homotkin alkavat vaatimaan itselleen samoja oikeuksia, mutta millä todistaa, että samaa sukupuolta olevat saman asunnon asukkaat todellakin ovat homopari? Miten seurataan yhteistä asumista? Jos puhutaan, että on täytynyt asua yhdessä vaikkapa viisi vuotta ennen kuin pääsee nauttimaan avoliittolain takaamista oikeuksista, niin miten todistetaan koko se viisi vuotinen aika asutuksi yhdessä? Helposti voi olla kirjoilla vaikkapa vanhempiensa asunnossa, mutta fyysisesti asua avopuolisonsa kanssa.
- Avoliiton nykyinen tarkoitushan on asua yhdessä ilman velvollisuuksia. Mikäli kuitenkin haluaa lain takaamat oikeudet, niin mikä estää solmimasta avioliitto? Mitä ihmeen järkeä on muuttaa koko parisuhteita säännöstelevää jo olemassa olevaa lakiamme, kun voi saada samat oikeudet ja velvollisuudet jo olemassa olevalla käytännöllä?
Moni avoliittoleski itkee, ettei saa leskeille tarkoitettuja tukia ja erotilanteessa käydään kauheaa tappelua omaisuudesta, koska usean yhteisasumisvuoden jälkeen myös toisen omaisuus koetaan omakseen, koska siihen on joskus jotain omaa sijoitettu. Mitä väliä sillä on, vaikka olisi joskus bensarahaa antanut? Siltikään ei auton omistaja vaihdu, vaan rahan antaja on lain silmissä lähinnä vapaaehtoinen hyväntekijä.
Miellestäni avoliitto on pelkkää vastuun pakoilemista; halutaan asua yhdessä ilman mitään velvollisuuksia. Jotta voidaan puhua mistä tahansa liitosta, on oltava yhteistä materiaalista omaisuutta, mutta kun avoliitossa kaikki omaisuus on erillistä, vaikka olisikin yhteisomistksessa. Siltikään se ei ole sama asia kuin AVIOliiton omaisuus.
Minun ehdotukseni:
- Avoliitto-termi pois, sillä kyse ei ole mistään varsinaisesta liitosta, vaan korvaavaksi termiksi voidaan laittaa vaikkapa yhteisasuminen tai vastaava.
- Vastustan kaavailtua avoliittolakia, koska on epäreilua muodostaa minkäänlaisia oikeuksia vain sillä perusteella, että asutaan samassa asunnossa. Jos eri sukupuolen edustajat saavat oikeuksia yhteisasumisen nojalla, niin sittenhän homotkin alkavat vaatimaan itselleen samoja oikeuksia, mutta millä todistaa, että samaa sukupuolta olevat saman asunnon asukkaat todellakin ovat homopari? Miten seurataan yhteistä asumista? Jos puhutaan, että on täytynyt asua yhdessä vaikkapa viisi vuotta ennen kuin pääsee nauttimaan avoliittolain takaamista oikeuksista, niin miten todistetaan koko se viisi vuotinen aika asutuksi yhdessä? Helposti voi olla kirjoilla vaikkapa vanhempiensa asunnossa, mutta fyysisesti asua avopuolisonsa kanssa.
- Avoliiton nykyinen tarkoitushan on asua yhdessä ilman velvollisuuksia. Mikäli kuitenkin haluaa lain takaamat oikeudet, niin mikä estää solmimasta avioliitto? Mitä ihmeen järkeä on muuttaa koko parisuhteita säännöstelevää jo olemassa olevaa lakiamme, kun voi saada samat oikeudet ja velvollisuudet jo olemassa olevalla käytännöllä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
että erossa ei avokki voi rahastaa varakkaampaa henkilöa niin kuin avoliitossa ja joutuu sellaisesta omaisuudesta kuten perinnöt, lahjoitukset ja muut maksamaan tasinkoa toiselle ja se on väärin. Itse jo yli 20v avoliitossa en haikaile minkään leskeneläkkeiden perään koska miehnä tienään sen verrajn että pärjään myös omalla eläkkeellä ja niin edelleen. Asunnot ostettu puoliskia ja maksettu ja kumpikin omistaa sen ja meidät perii lapsemme aikanaan. Siinähän se kela rikkoo lakia kun otaa etuuksissa kyllä avopuolison tulot huomioon vaikka avopuolisolla ei ole elatusvelvollisuutta niinkuin aviopuolisolla on. Se oli viime lamassa monelle naiselle kova paikka kun joutui miehnsä elättämään kun olivat naimisissa ja niin edelleen. Varsinkaan yrittäjän ei kannata avioliittoon mennä koska erossa voi mennä elinkeino kun joutuu yritulsestä maksamaan tasinkoa jos ei ole avioehtoa. Kun asuu avoliitossa niin pitää olla nimet papereissa että saa omansa.
Onneksi oma suhde ei perustu termeihin, vaan ihan aitoon tunteeseen ja yhdessäeloon. Ja tasapuolisesti kun hoitaa menotkin, niin ei tarvitse tuntea närää jos sitten se ero koittaa. Tämänhän varaan ei kukaan aidossa parisuhteessa elävä laske. Miksi pitäisi olla varpaisillaan omassa suhteessa vain siksi kun joku toinen näkee suhteen vaan omaisuuksien sulattamona.
Hanki elämä ja se aito rakkaus, niin ei tarvitse saivarrella moisesta!
Kaikista huvittavinta on se, että avoliittolaiset perustelevat liittoaan sillä, kun ovat niin rakastuneita ettei mitään paperinpalaa tarvita asiaa todistamaan. Kyllä avioliitossa on vähän muustakin kuin paperinpalasta kysymys ja usein avoliiton taustalla on halu olla sitoutumatta sen vakavammin, jotta mahdolliset eron tullessa ei vaan menetä mitään. Hyvä esimerkki on miehet, jotka pykäävät lapsia mielellään, mutta naimisiin ei haluta mennä koska se on liian sitovaa ja lopullista.
"Ja tasapuolisesti kun hoitaa menotkin, niin ei tarvitse tuntea närää jos sitten se ero koittaa."
Hyvä osoitus siitä, mitä äsken kirjoitin eli ollaan niin rakastuneita ja sitoutuneita että avoliitto riittää, mutta kuitenkin varaudutaan eroon eikä haluta jakaa omaisuutta.
Miksi yhteiskunnan pitäisi voida määritellä sen mitä sitoutuminen on. Olen itse aina ollut oman tieni kulkija, enkä tässäkään halua mennä samaa kaavaa vaan kun niin kuuluu tehdä. Avioliitto on sopimus, avoliitto on suhde -näin itse sen näen.
Mutta mikä saa avioliitossa elävät ja avioliitosta haaveilevat sitten kiukuttelemaan täällä. Miksi tämä ottaa niin teidän tuntonne päälle, sitä ei vaan ymmärrä. Olette niin onnllisia, muttette kuitenkaan. Vai harmittaako kun menit naimisiin ennen lakimuutosta, vai mikä ihme tässä närää. Mitä tämä on pois teiltä?
Mikä tarve on aina panetella avoliitossa eläviä ja osoittaa sitä että itsellä on asiat paremmin. Heikko itsetunto ja tyytymättömyys omaan elämään, arvaan...
Olet kyllä aika pahasti nyt pihalla ihan perusasioissakin.
"erotilanteessa käydään kauheaa tappelua omaisuudesta, koska usean yhteisasumisvuoden jälkeen myös toisen omaisuus koetaan omakseen, koska siihen on joskus jotain omaa sijoitettu"
Kyllä ne erotilanteen tappelut omaisuudesta käydään vain ja ainoastaan AVIOliitossa. Avoliitossa ei tarvitse tapella, koska kumpikin pitää omansa ja asia on sillä selvä.
"Jotta voidaan puhua mistä tahansa liitosta, on oltava yhteistä materiaalista omaisuutta, mutta kun avoliitossa kaikki omaisuus on erillistä, vaikka olisikin yhteisomistksessa."
Kyllä yhteisomistuksessa oleva omaisuus on yhteistä ihan perhemuodosta riippumatta.
"Siltikään se ei ole sama asia kuin AVIOliiton omaisuus. "
Toisin kuin ilmeisesti kuvittelet, AVIOliitossakin omaisuus on vain ja ainoastaan sen, joka sen omistaa. Ei siis yhteistä, ellei sitä ole todella yhteisomistukseen hankittu. Jos AVIOmiehesi ostaa auton, sinä et omista siitä autosta yhtään mitään, vaan se on vain ja ainoastaan miehesi omistama.
Lueppas uudestaan.
”Selasin lakikirjoja ja totesin, ettei Suomen laki "avoliitto"-termiä edes tunne.”
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070571
”Siltikään ei auton omistaja vaihdu, vaan rahan antaja on lain silmissä lähinnä vapaaehtoinen hyväntekijä.”
Kuten tuolla olikin jo vastattu, avioliitossakin omaisuus säilyy omana – ei sitä menetä toiselle avioliiton aikana, mutta erossa ja toisen kuollessa omaisuus erotellaan. Se jolla on enemmän maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän.
”Jotta voidaan puhua mistä tahansa liitosta, on oltava yhteistä materiaalista omaisuutta…”
No, tuohan on juuri se avioliitosperusjuttu, että omaisuutta yritetään kartuttaa toisen avulla. Kun tyhjätasku menee avioliittoon varakkaan kanssa ja muutaman vuoden päästä eroaa, hän nettoaa melkoisesti tasinkoina. Avoliitossa tätä mahdollisuutta ei ole. Siksi avioehto on toisinaan vallan verraton juttu.
”Mielestäni avoliitto on pelkkää vastuun pakoilemista; halutaan asua yhdessä ilman mitään velvollisuuksia.”
Tuota, mitähän velvollisuuksia tarkoitat? Eikö se ole kuitenkin tärkeämpää että parisuhde toimii hyvin ja kaikilla on hyvä elää? Pitääkö mielestäsi ihmiset jotenkin pakottaa niin tekemään?
Ei tuo avioliittokaan näytä estävän velvollisuuksien pakenemista. Puhuttiin sitten lasten huollosta, kotitöistä tai vaikka osallistumisesta raha-asioihin. Satunpa tietämää parikin avioliittoa, jossa mies huitelee maailmalla ja asuu vallan muualla kuin vaimonsa kanssa. Eroa vain elo hakeneet jostain syystä.
Itse näin vanhempana uusioliitossa elävänä olen ollut mieluummin avoliitossa. Toki menemme avioliittoon tässä joskus, mutta sitä ennen on tehtävä avioehto. Ihan vain siksi, että minun lapseni perivät minun omaisuuteni ja hänen lapsensa hänen omaisuutensa. Oikeudenmukaisuus ennen kaikkea!
Itsekin ihmettelen näitä velvollisuuksia. Ei meillä edes tunneta muuta kuin toistemme kunnioitus, joka juontuu rakkaudesta, ei siitä että joku olisi lukenut meille sopimuksen viiidennen artiklan. Juuri tuo minusta aviossa mättää, se on jotain mikä sulkee sen pohjimmaisen, eli itse tunteen pois.
Kuulen päivittäin siskoltani saarnaa siitä, että hölmöä asua avoliitossa. Miksi hän haluaa koko ajan arvostella valintaani? Meillä ei ole lapsia, enkä elätä miestäni, asumme vuokralla, ja kustannukset puolitamme. Mutta silti hänestä en sa näin laillista osuuttani. Siis mistä? Alkaa olla jo todella kieroutunut kuva avioliitosta näitä mantroja kuunnellessa.