muuten, lähden ulkomaille!

oma tapaus liippaa läheltä. syksyn alusta asti aloin vakavissani suunnittelemaan ulkomaille muuttamista opintojen perässä: otin selvää asioista ja annoin idean hautua päässäni. uutenavuotena tapasin tytön, johon hiljalleen tykästyin kovastikin ja vaikken sitä tietoisesti tehnytkään, huomasin, että olin pistänyt ajatukseni ulkomaista jäihin ja ainoa fokus oli tässä henkilössä.

no, hommat ei natsannu tämän tytön kanssa, joten "ongelma" on siltä osin ohi. se tuli kuitenkin huomattua että taitaa ne ihmissuhteet ja ehkä viime kädessä se yksi ja tietty ihmissuhde lopulta olla aika pirusti tärkeämpiä kuin mikään muu elämässä. kuukausien suunnittelu, olkoonkin ettei ollut mitään intensiivistä, jäi täysin taka-alalle kun elämään ilmestyi mielenkiintoinen tyyppi.

ei tohon oikein voi mitään neuvoja antaa. jos tuntuu siltä niin anna palaa tän tapaamasi jonkun kanssa. lienet vielä aika nuori, joten sinne ulkomaille voi lähteä vaikka vuoden päästä jos hommat meneekin päin mäntyä uuden tuttavuuden kanssa.

Ajattelin juuri tuota samaa, minulla kyseessä tosin vain päinvastainen tilanne - itse jäämässä tänne, toinen lähdössä...ehkä se kohtalo sitten vain ei tarkoita näitä suhteita toteutuviksi:)

niin. itse olen niin paljon tulevan reissun vuoksi uhrannut, etten voi uskoa todeksi että kohtalo sittenkin haluaisi estää minua lähtemästä. olen toki nuori, riippuen mistä sitäkin määrettä katsoo, mutta mitä tulee juuri tähän matkaan ja suunnitelmaan niin eiköhän se ole nyt tai ei koskaan. kyllähän sinne myöhemminkin pääsee mutta ei samoilla suunnitelmilla, sitten ko. ainutkertainen tilaisuus kyllä jo lipesi sormista jos vielä kerran lähtöä siirrän.

olin nimittäin reilu vuosi sitten samankaltaisessa tilanteessa: tapasin erään joka sitten vei kaiken kapasiteetin aivoissa, unohdin rahankeruut, peruin kaiken. tästä suhteesta ei sitten kuitenkaan tullut mitään, ja kun totuus valkeni olin aivan murtunut kun "kaikki" meni pieleen. tämä aiempi siis mielessä en tällä kertaa ole "unohtanut" mitään vaan suunnitelmat ja keruut ovat jatkuneet, ehkä hitaammin mutta kuitenkin. olen siis jokatapauksessa lähdössä! (itketty on ennenkin, en usko että mikään voi enää olla pahempaa kuin aiemmin kokemani mielipaha, joten uskon selviäväni) suhde tai sen olemattomuus saattaa sitten määrätä sen kauanko olen poissa.

Lisään vielä että omasta mielestäni on kaikenkaikkiaan vähemmän vaikea lähteä kuin jäädä :( Vai mitä te olette siitä mieltä?

No mä olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa lähteä. Jos se suhde on tarkotettu kestäväksi, niin kyllä se kestää vaikka lähtisikin...ehkä se toinen sitten vaikka jossain vaiheessa seuraa perässä. Vaikka itse olenkin nyt siis siinä toisessa asemassa, eli jäävänä osapuolena, olen kerran itsekin perunut lähdön "ihanan ihmisen" tapaamisen vuoksi, ja kaduttaa kyllä vieläkin, kun suhde päätyi n. 2 viikkoa alkuperäisen suunnitellun lähtöpäivän jälkeen, ja sitten jäinkin tänne kylmään Suomeen, YKSIN. En siis haluaisi myöskään estää ketään lähtemästä, sittenhän suhteen tavallaan "täytyy onnistua" ja siihen on paineita.

Älkää ihmeessä jättäkö ulkomaasuunnitelmianne käyttämättä ihmissuhteiden vuoksi. Eivät ne ihmissuhteet mihinkään välimatkasta katkea ja jos katkeavat,niin ei ole tarkoitettukaan kestämään. Ulkomaat vain rikastuttavat pari- ja ystävyyssuhteita.
Itse lähdin jo toistamiseen, enkä todellakaan ole katunut. Skype vain laulamaan!

Rikastuttaa.. Mikäli se on sitä että joukko "ystäviä" katoaa (kateellisuuttaan tai mitälie?) ja vain kourallinen osoittautuu niiksi todellisiksi YSTÄVIKSI, niin silloin se voi kai olla rikastuttamista. Mädät omenat tunkiolle! ;)