Olen kohta 30-vuotias mies. Puolitoista vuotta sitten päättyi kahdeksan vuotta kestänyt parisuhde mutta olen vieläkin täysin rikki tästä erosta. Onko tämä enää normaalia?
Kauanko toipuminen kestää?
Herkkä mies
5395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä se on joissakin tapauksissa ihan normaalia, eli silloin kun on itse rakastanut.
Olin 30 vuotta parisuhteessa, mies löysi uuden ja elää nyt hänen kanssa, eikä näytä olevan moksiskaan.
Itse kävin läpi n. 10 vuotta eroamme, vaikka oli miesystäväkin, en voinut tuntea mitään häntä kohtaan.
Nyt emme ole yhdessä ja vielä tuli mieleen tämä ensimmäinen mieheni jonka kanssa olin 30 vuotta, mutta onneksi vain vähän aikaa mietin sitä.
Vasta nyt n. 10 jälkeen olen voin sanoa jopa onnellinen, vihdoinkin vapaa ja en pelkää yksinoloa.
Tuntuu, että elämääni tulee vielä ihminen, jonka kanssa onnistun!
Tsemppiä, olet käynyt hyvin läpi asioita ja varmasti kohta huomaat, on turha enää surra vanhaa juttua, ja aloittaa elämä puhtaalta pöydältä.
Ilo on palannut minunkin elämään ja tuntuu että voin hengittää viimeinkin :)
Kiitos vastauksesta. Kai se on vaan uskottava, että tähän menee oma aikansa. Toisaalta olen päässyt jo siihen pisteeseen, että tiedostan kuinka erilaisia lopulta olimme, emmekä sopineet täysin toisillemme.
Kiinnostusta olisi siirtyä eteenpäin mutta kovin hankalalta tuntuu ajatus uuden suhteen aloittamisesta tällaisen painolastin kanssa.
erosta kestää toipua sen mukaan mitä ollut yhdessä, varmaan olet selvinnytkin jo, se on sellaista et tulee vaan pidempiä aikoja, ettei enää murehdi.
Jokin harrastus pitää olla, ettei mieti koko aikaa eroaan, ehkä liikunta olis hyväksi,sen itse huomasin.
Myös nauraa välillä, katsomalla komedioita ja mennä ihmisten ilmoille, eikä jäädä murehtimaan koko ajaksi kotiin.
Kyllä selviät, selvitään sitä pidemmistäkin parisuhteen eroista.Yksi hyvä keino on kirjoittaa ajatuksiaan ja laittaa niihin päivä ja kellonaika, luet sitten vaikka viikon päästä ja silppuat, ja taas kirjoitat jos mieltä painaa, itse selvisin tällä jutulla selvästi.
Voimaa ja iloa Sinulle paljon!
Kiitos vastauksesta. Liikuntaa harrastan kyllä paljon ja se on todellakin auttanut. Eikä elämäni muutenkaan mitenkään sekaisin ole. Ikinä en olisi silti kyllä uskonut kuinka paljon ja kuinka kauan toisen lähtö voi sattua.
kyllä se oli minullekkin yllätys, vaikka itse lähdin pois, tilanne oli niin hankala, sitä esestakas muuttoa oli kyllä, kunne lähdin lopullisesti.
Silti oli vaikea käydä läpi eroa, mutta ajan kanssa helpottaa, vaikka heti eron jälkeen ihmettelin kun jotkin puhu erostansa kuin olis ollut lähiaikoina vaikka siitä oli vuosia.
Yritin päästä eroahdistuksesta nopeasti, mutta kyllä se ottaa aikansa, siksi on tärkeää ajatella muuta välillä ja tuo kirjoittaminen on hyvä juttu, jälkeenpäin ihmettelee, noinko mietin silloin.
Se on kuitenkin varmaa että erosta kyllä toipuu, pitää ajatella että on hyvä ihminen ja ei kannata itseään mollata, ero ei ole aina vaan toisen syy.
Itse ajattelin kun lähdin, että en voi väkisin vaatia minua rakastamaan.
Nyt on kyllä ihan hyvä olo ja pidän yksinolosta,vaikka se yksinolo on heti eron jälkeen vaikeinta.
Lopulta kun pääseens. yli erosta, alkaa muistamaan ne hyvät asiat ja toivoo ex.lle hyvää.
ps.tätä tunnetta ihmettelenkin nyt kun olin niin vihainen eron jälkeen heti, mutta vihahan on moottori tavallaan että pääsee toisesta eroon.
Ihan normaalia on tuntea näin, ja vihantunteen tultua vois istua paikallaan ja antaa vihan tulla, se menee kyllä kohta ohi ,näin minä kävin läpi eroni.