Tuntuu kuin olisin etäsuhteessa vaikka asun puolen tunnin matkan päässä seurustelukumppanista. Näemme yleensä vain kerran viikossa eikä aina silloinkaan, koska hän tekee yrittäjänä todella paljon töitä. Tähän olen jo tottunut vaikka välillä olisi mukavampaa nähdä hiukan useammin ja ehtiä tehdä asioita yhdessä.
On hankalaa tunnistaa johtuuko jotkin asiat yhteensopimattomuudestamme vai siitä että näemme niin harvoin. Lisäbonuksena vielä tämän naisen työstressi jolloin ne viikon ainoat yhteiset hetket kärsivät. Hänen unirytminsä on myös aivan erilainen kuin omani mikä hankaloittaa asioita.
Silloin kun hän ei mieti töitä ja on hyvin levännyt, hän on aivan fantastinen. Näitä kertoja ei kuitenkaan ole usein, koska hänen työpäivänsä ovat 9-10 tuntisia ja seuraavat vielä kotiin. Lisäksi hänellä on tietysti myös "elämä".
En nyt halua valittaa, vaan todeta vallitsevan tilanteen ja saada ehkä hyviä vinkkejä mitkä parantaisivat suhdetta. :) (lisätietona vielä että olemme seurustellu vasta 7kk)
On hankalaa tunnistaa johtuuko jotkin asiat yhteensopimattomuudestamme vai siitä että näemme niin harvoin. Lisäbonuksena vielä tämän naisen työstressi jolloin ne viikon ainoat yhteiset hetket kärsivät. Hänen unirytminsä on myös aivan erilainen kuin omani mikä hankaloittaa asioita.
Silloin kun hän ei mieti töitä ja on hyvin levännyt, hän on aivan fantastinen. Näitä kertoja ei kuitenkaan ole usein, koska hänen työpäivänsä ovat 9-10 tuntisia ja seuraavat vielä kotiin. Lisäksi hänellä on tietysti myös "elämä".
En nyt halua valittaa, vaan todeta vallitsevan tilanteen ja saada ehkä hyviä vinkkejä mitkä parantaisivat suhdetta. :) (lisätietona vielä että olemme seurustellu vasta 7kk)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei muuta kuin kaikki irti niistä hetkistä jotka voitte viettää yhdessä. Lähtekää vaikka välillä kokonaan uuteen ympäristöönkin, reissulle naapurikaupunkiin tai käymään jossain missä ette ole aiemmin yhdessä käyneet/kävelleet/ajelleet.
Kaikki sellainen luo yhteisiä muistoja ja kokemuksia joista saa voimaa odotella jälleen seuraavaa hetkeä ja ne antavat myös sille yrittäjällekin uutta ajateltavaa.
Ei tuolla työmäärällä jaksa loputtomiin, se hänenkin on jossain vaiheessa tunnustettava itselleen ja järjestettävä esim. pidempiä viikonloppuvapaita jolloin unirytmikin ehtii tasoittua normaalimmaksi.
Sinä olet hänen tärkein tukijansa. Pienilläkin asioilla on merkitystä kun eletään paljon erillään. Niiden on hyvä olla positiivista energiaa antavia, koska (varsinkin) työ vie sitä energiaa.
Siin miksi et sinä voisi käydä hänen luonaan viettämässä iltoja ihan vaikka puoli tuntia kerrallaan heti naisen töiden loputtua, jos sinulla kerran on aikaa ja asutte lähekkäin? Ja kaipaat häntä. Voisi kuvitella, että naisellesi tunnin matkat (menopaluu) rakkaan luo saattavat olla suurikin rasite vielä töiden päälle. Mutta sinulle normaalielävänä (?) matkat eivät ehkä olisi niin suuri rasite. Yhteenmuuttaminen tietysti voisi myös tuoda lisää yhteisiä hetkiä, kun arkipuuhat hoidettaisiin yhdessä.
Teillä on vähän samanlainen juttu kuin itsellänikin. Olen nainen ja teen pienyrittäjänä töitä 10-12 tuntisia päiviä viikossa maanantaista lauantaihin. Vain keskiviikkona lopetan jo hieman aikaisemmin (klo 16) ja sunnuntain pidän täysin vapaana. Tapaamisemme miesystäväni kanssa ajoittuvat ke-to ja la-su välisiin hetkiin, vuoroin toistemme luona. On monia kertoja että olen ehtinyt vain syödä, ja käpertyä hänen kainaloonsa ja ei kauaakaan kun on ollut nukkumaanmenohetki. Lauantai-sunnuntai yönä nukutaan univelat pois. Monet kerrat olen ollut aivan sekaisin väsymyksestä ja en tiedä miten hän kestää sen. Mutta olen onnellinen niistä ihanista hetkistä hänen kanssaan. Tärkeää on ollut jättää muut jutut siksi aikaa kun olemme olleet yhdessä. Ei hän ole estänyt, olen vain huomannut noiden yhteisten hetkien piristävän minua ja tuovan iloa elämääni. (Olemme seurustelleet vuoden). Heti kun mahdollista aion vähentää työmäärääni. Jos välittää ja rakastaa toista, yhdessä kyllä keksii toimivan systeemin tähän aikataulutukseen. Keskustelut ja yhdessä sopiminen asioista on todella tärkeää. Jos sinulle jää paljon omaa vapaa-aikaa, halutessasi voit käyttää sitä johonkin kivaan omaan harrastukseen tmv. Tietenkin suhteessa toivoisi että tuo erillinen elämä pikkuhiljaa nivoutuisi yhteiseksi elämäksi, ja niin varmasti käy jos yhteinen elämä tuottaa tyydytystä molemmille. Aika näyttää. Aurinkoista kevättä teille molemmille :)