Miehen haluttomuus edetä tappaa tän suhteen

olet oikeassa. Älä jää pahaan oloon, ota etäisyyttä ja lähde lomalle ilman miestä. Paha olo vaan jatkuu ja jatkuu, koska asia ei hellitä. Rakasta itseäsi, tärkeät asiat eivät katoa, jos otat irtioton. Kerran mies ei reagoi, ole ihan hyvillä mielin ja kepeänä. Suunnittele asioita omaan tahtiisi ja itsellesikin. Et elä sellaista ihmistä varten, joka ei ota sinua kokonaan. Näytä mistä kana pissii ja tee omia juttujasi. Et ole velvollinen kuin ilmoittamaan asioistasi, etenkään kun ette asu edes yhdessä. Ota asenne, että te vaan tutustutte ja seurustelette. Mutta kaikella ajalla on raja. Toinen eikö ajattele, että se toinen voi kyllästyä odotteluun ? Älä anna itsestäsi miehelle kaikkea, muuten katkeroidut. Tunne tunteella, mutta toimi järjellä tässä tilanteessa, niin säästät itsäsi. Kylmä ei tarvitse olla, vaan kypsä. Kypsä ottamaan kipeätkin asiat keskusteluun. Opettele, kohta olet mestari.
Itselleni olen ajatellut ko. tilanteessa seuraavaa lääkettä:
Olet ajatellut mitä haluat, oletko tyytyväinen? Ellet ole, niin säästä itseäsi. Älä tuppaa kun ei tykätä ottaa niin vakavasti.
Rauta on taottava silloin kun se on kuumaa.
Olen samaa mieltä.

Meillä samantyyppinen tilanne,yhteenmuutolle ei minun mielestäni ole mitään estettä.Itse en voi vielä muutamaan vuoteen muuttaa hänen kaupunkiinsa,mutta hän voisi muuttaa täne,missä minä asun.
Hänellä ei olisi työasiatkaan esteenä,mutta ei käy.
Kumminkin hän sanoo rakastavansa minua syvästi,joopa joo.
Olen samaa mieltä,kun ei edetä niin aletaan menemään kuin rapu,taaksepäin.
Hänestä on kuulemma mukavaa kulkea yhdessä,mutta esim.sukunsa juhliin,minua ei pyydä mukaan,outoa sinänsä jos rakastaa ja kohta 2 vuotta oltu yhdessä.
Meillä on ollut aikalisiä muutamaan otteeseen,aina hän haluaa takaisin ja lupaa muuttaa ajatuksiaan ja käytöstään,tiedä häntä voiko niin tehdä enää kypsässä iässä.
Olishan se kiva kun löytyisi ihminen ,jonka kanssa löytyisi se oikea sävel ja hän uskaltaisi antaa suhteelle kaikkensa,myös sen sormuksen minulle.

Jep!
Nykyajan ihmisissä on se itsekäs puoli, että mitään, mikä heiluttaa mukavuudenhalua, ei haluta muuttaa!
Sekin tiedetään, että kun yhteen muutetaan, se toinen pitää ottaa erilailla
huomioon ja sekin rassaa..
Mikäs sen mukavampaa, kuin käydä " kyläilemässä", kun siltä tuntuu ja mennä sitten maha kylläisenä ja tarpeet tyydytettynä takaisin kotisohvalle ja koneelle omaan rauhaan..
Se on vähän niin, että se komento muuttuu ja kuri tulee, kun yhteen muutetaan.
Kun on oma tupa, on oma lupakin..
Ketään ei kuitenkaan kannata pakottaa muuttamaan ja muuttumaan.
Tulee, kun on tullakseen..
Jos ei tule, on se kuitenkin ihan sen oma valinta..

Eikö se toinen ajattele laisinkaan, että se oma lupa ja oma tupa on myös toisella :) ?

Kyllä se varmaankin sitäkin ajattelee, mutta ei sen kummemmin välitä..
Itselläni on sellainen mies, joka ei ole ollenkaan mustasukkainen
ja se joskus korpee....tulee tunne, että liekkö tuo oikeasti välittääkään?
Kun olen kysynyt syytä moiseen välinpitämättömyyteen, sanoo, että "kaippa se nyt aikuinen ihminen itse tietää, mitä tekee.."
Liekkö tuossa sitten kysymys niin täysillä toiseen luottamisesta vai ettei tarpeeksi välitä? Mistä niistä perkeleistä tietää, kuin tosissaan ne meidän
kanssa ovat, jotka haluaisimme suhteelta enemmän... :(