Olen vuoden seukannut ja nyt olisi tiedossa kumppanini ex:n sukulaisen häät. Minua ei ole kutsuttu. Myös kumppanini ex on paikalla häissä tietenkin. Kumppanini myöskin edelleen on hyvissä väleissä ja tekemisissä ko. sukulaisten kanssa. Minä en heitä tunne ollenkaan.
Miten ajattelette:
a) kumppani menee ex:n sukulaisen häihin ilman minua ajatellen, että hänellä itsellään ei ole heitä vastaan mitään, eivätkä ole riidoissa. Juhlii iloista tapahtumaa, jossa minä en voi olla mukana.
b) kumppani kieltäytyy automaattisesti ko. häistä, koska sinne kutsutaan yleensä pariskunnat. Minun tunteitani ajatellen hän laittaa ristiriitaisen tilanteen poikki ja meidät parina tämän edelle.
Miten ajattelette:
a) kumppani menee ex:n sukulaisen häihin ilman minua ajatellen, että hänellä itsellään ei ole heitä vastaan mitään, eivätkä ole riidoissa. Juhlii iloista tapahtumaa, jossa minä en voi olla mukana.
b) kumppani kieltäytyy automaattisesti ko. häistä, koska sinne kutsutaan yleensä pariskunnat. Minun tunteitani ajatellen hän laittaa ristiriitaisen tilanteen poikki ja meidät parina tämän edelle.
Vastaukset 39
Vanhimmat
No edes sen kummemmin ajattelematta , itse miehenä sanoisin B. Ei tulisi mieleenkään lähteä ex:n sukulaisten häihin.
Toki en tiedä millainen suhde siellä on takana. Itsekin olen hyvissä väleissä pariinkin eksääni, yhden kanssa olin 3 vuotta. En lähtisi hänenkään kanssa sukulaisten häihin, vaikka onkin hieno ihminen. Se on mennyttä elämää ja haluan antaa hänelle tilaa uusille suhteille ja haluan että hän antaa tilaa minun uudelle suhteelleni, eikä huhuile kaapista.
Ehkä raha kys. sukulaiset ajattelevat rahaa, ja eivätkä tarjoa avec kutsuja kaikille?
Itse, miehenä, menisin juhliin ja kumppanini tekisi jotain muuta sillä aikaa. Turha elämäänsä on mustasukkaisuudella pilata.
Tosin, voisihan sinun kumppanisi kauniisti kysyä, josko hän saisi sinut tuoda mukanaan, koska nykyään seurustelee?
Ainiin. Koita olla ajattelematta näitä asioita oikeina tai väärinä. Turha ehdottomuus tuo vain turhaa murhetta. Ei mihinkään maailmassa ole kirjoitettu "absoluuttista" totuutta. Kaikki on eri tekijöiden tulkintaa.
Sehän riippuu tietty siitä, että tunnetko sinä tämän entisen emännän sukua ja hääparia, jos ovat sinulle ventovieraita, itse en ainakaan haluaisi edes mennä. Ja miksi he kutsuisivat täysin vieraan ihmisen häihinsä. Etiketti jutut nyt on sitten mitä on, mutta ei kaikki läheskään lähettele mitään avec kutsuja, jo ihan kustannus kysymyksenä. Mies tietty menee jos haluaa mennä, tai on menemättä jos ei halua, lupaa ei toivottavasti sinulta kuitenkaan tarvitse kysellä.
Kuules, ota tilanteesta kaikki irti!
Jos kumppanisi haluaa mennä exän sukulaisen juhliin, mene sinä omiisi!
Pidä kunnon pippalointi-ilta omien kavereidesi kanssa, niin unohtuu mokoma tilaisuus.
Huomasin nimittäin itse vuosien yksinäisten öiden jälkeen, kun mies meni työkavereittensa kanssa aina juhliin, mihin ei vaimoja huolittu, mennä loppujenlopuksi itse omiin juhliini!
Pari nuoruuden aikaista naista mukaan ja eikun menoksi!! ;))
Siinä ei kuule paljon joutanut miehen juhlia miettiä, kun itsellä meni niin lujaa, että hyvä kun vielä seuraavana päivänäkään malttaa kotiin lähteä!
Piristää kuule kummasti!
Kiitos teille kivoista kommenteistanne. Olen ollut niin sappea täynnä. Minun pitäisi varmaan avartaa ahdasta ajatteluani, mutta se on hel..tin vaikeata minulle. Muuten meillä menee ihan hyvin. Taidan kuitenkin järjestää samaan aikaan itselleni oikein lomapippalot, jos luonne tästä tasaantuisi. Eipähän tuo katkeruus saa valtaa. Ja tuo mustasukkaisuus on niin kirottu pe..kele, että sekun istuu olkapäällä niin johan on kiva olla.
En tietty ole estämässä menemästä häihin, kun en sinne itsekään varmana mene......mutta kuitenkin olisin kieltämättä iloisempi, ellei menini ja ajatteleisi minuakin. Kuitenkin tiedän itseni, että tulen jatkossa ajattelemaan hieman erilailla suhdettamme, se on faktaa smitä on turha kierrellä sillä tunnen itseni. Osaan käyttäytyä, mutta ei se mitään sisälläni paranna ainakaan.
Sinulle "Brutukseni" joka kirjoitit, nostan hattua, sillä sinulla on selvät linjat. Minulle itselleni ei tulisi mieleenikään mennä häihin, ellei kaveriani kutsuttaisi. Ei niin hinku ole.
Just!
Oikea asenne!
Itsekkin olin aikani tyrmistynyt, kun mies kävi pippaloinneissa mieluummin työsakkinsa kanssa kuin minun! ( siis oli naispuolisiakin mukana..)
Mutta myös minulla hieman himmeni kiilto miehestä sen jällkeen ja aikani
mietittyäni aloin kanssa ajattelemaan, että hei! eihän se loppujen lopuksi ole minulta pois, kun en vaan jää kotiin murehtimaan, vaan menen baanalle itsekkin omien kavereitteni kanssa!
Ja täytyy kyllä myöntää, että kivempaa on ollut, kun ei ole toinen siellä samaan aikaan örveltämässä..saa keskittyä aivan kokonaan siihen omaan hauskan pitoonsa!
Tsemppiä sulle! Älä enää murehdi turhaan!
Kiitos :)..kyllä pakosti vielä murehdin nyt, mutta aikani kypsyttelen ja sitten on toiminnan aika. Olen ajatellut paljon suhteita ja sitäkin, miten meillä ihmisillä menisi erilailla kun huomioisimme toisiamme, jos huomaisimme että toinen osapuoli painii asian kanssa.
On se paha sillekin, joka haluaa mennä mutta sekin kuvastaa jotakin...ei voi ajatella, että on ihan tosivakavaa vielä.
Parempi rysäyttä kerralla ja antaa toisen mennä ja olla oma itsensä vaikka kuinka sappi kiehuisi ja sisällä pisteleisi. Toista ihmistä kun ei voi muuttaa mitenkään. Sittenpähän näkisi ajoissa, onko kumppaneista yhteen ja miten rakkautta riittää. Uskaltaa antaa toisen olla oma itsensä ihan aidosti ja oikeasti ja katsoo mitä siitä tulee ! Minulla on tässä vielä paljon painimista, mutta jos muuten menee tämän kumppanin kanssa ok, niin en viitsisi tai haluaisi sen vuoksi pistää välejä huonompaan kuntoon. Mutta asiat vaikuttaa kuitenkin sisäisesti ja ajanoloon.
Mutta on se sekin paha, jos leikkii tulella ja tuijottaa omaan napaansa ja omiin menoihinsa alituiseen. Toinen jää langalla soittelemaan omaan kotiinsa. Siinä voi menettää toisen, ellei toinen ihan ymmärrä tilanteita ja miltä tuntuu. Asiat kun alkavat hyvin pienestä joskus.
Jos toinen haluaa, päästää laiturista veneen pitkän narun päähän, niin käsitykset voi muuttua koko suhteesta ja vaikea on sitten ruveta kurkottelemaan kun laiva on jo aalloilla.
Yksinäisyyden tuntu parisuhteessa rikkoo.
Oli hei ihan oikea ajatelma tuo, näkisi ajoissa onko kumppaneista yhteen ja miten rakkautta riittää. Jos toinen haluaa koetella suhdetta esimerkiksi sillä, että menee samoihin juhliin missä eksänsä on (ilman että kyse on yhteisistä lapsista) niin ei muuta kuin antaa kokeilla. Ihan turhaan asiaa miettii etukäteen; miten meidän suhde sen kestää, tai mitä tämä meidän suhteen kannalta tarkoittaa. Joskus voi olla niinkin, että joka tapauksessa tilanne horjuttaa koko korttitaloa: se että toinen menee ja se ettei mene. Jos jättää omasta tahdostaan menemättä, ok, jos menee niin ihan yhtä ok. Jos parisuhde on kestääkseen, ei se muutu miksikään siitä, että on mennyt yksin eksän sukulaisen häihin (mitä minä en kyllä ymmärrä enkä ymmärtäisi), mutta jos yhteiselämä ei ole jatkuakseen, se voi kaatua siihenkin, että toinen esittää vaatimuksia tilaisuuden passaamisesta, eikä sen takia osallistu. Se viimeinen riita ja lopullinen silmien aukeaminen voi tapahtua siinä kotisohvalla telkkaria tuijotellessa tai sitten pippaloista palattua.
Yhtä hyvin suhde voi jatkuakin, teki niin tai näin. Sitä vaan ei etukäteen tiedä. Jos on kestääkseen, kestää ilman mustasukkaisuuskohtauksia, ja jos kaatuu, kaatuu, oli niin tai näin.
Itselleni tuo mustasukkaisuus on merkki siitä, ettei suhde ole oikealla tolalla; ja jos muistaa sen, että mustasukkainen itse on suhteen suhteen epävarma, niin villi veikkaus sen suuntaan, että hän sen itse myös omalla käytöksellään tulee vielä kaatamaankin. Suhteen kun voi laittaa nurin myös se, että yrittää väkisin pidellä ja ohjailla toista.
Jokaisella on oikeus kutsua juhliinsa kenet haluaa. Sinulla ei ole mitään syytä tuntea olevasi ylitse katsottu.
Häiden järjestäjät vain eivät halua juhliinsa jokaisen ihmisen kummin kaimaa (jota sinä heidän mielestään kenties edustat). Heillä on monta syytä olla kutsumatta tuntemattomia ihmisiä :
1) tilaa on vain X määrälle vieraita
2) Budjetti sallii vain X määrän vieraita kestittämisen
3) juhliin halutaan - ei tulevia perheenjäseniä - vain nykyiset perheenjäsenet
4) juhliin halutaa vain ihmiset jotka tunnetaan
On täydellisen tarpeetonta ottaa asiaa henkilokohtaisesti, aivan varmasti kutsumatta ovat jääneet kaikki muutkin sukulaisten avo-,seurustelu-, olkikasakultakumppanit.
Jos todella haluat tutustua vihkipariin, voit tulevaisuudessa kutsua heidä luoksenne vaikka kahville tai lounaalle ja viettää yhteisen rupattelutuokion esittäen samalla omat onnentoivotuksesi.
Miehesi voi päättää haluaako mennä, tunteeko hän tarpeeksi hyvin hääparin että todella haluaisi olla läsnä tuossa tilaisuudessa sen vaadittavan 3-4 tuntia. Tietenkin hän voi aina lähettää kauniin onnittelukortin omasta puolestaan. Se maksaa vain postimerkin hinnan.
Ymmärrän nämä asiat täysin hääparin suunnalta.
Puhtaasti oikeus on kutsua tasan tarkkaan, ketä haluaa eikä siinä mitään.
Mutta tarkoitinkin kumppanini suunnalta asioista.
Sillä ihmisellä joka jää toistuvasti kaveripiirin ulkopuolelle, on myös tunteet.
Itse koetan olla turhan ajattelun yläpuolella, etten olisi kohtuuton ketään kohtaan.
Asioita ja neuvoja voidaan antaa toiselle ihmiselle, mutta se joka on niiden asioiden kanssa elävä...ei ole aina niin helppoa. Kahden kauppa.
Niin, oletko nyt aina ja jatkuvasti ulkopuolella, vai onko kyseessä yksittäistapaus? Häät ovat minusta niin ainutlaatuiset juhlat, että niihin kyllä tulisi lähdettyä - vaikka yksin jos kutsu ei ole avec. Minä siis ymmärrän kumppaniasi, vaikka kyseessä on entisen naisystävän sukulaisesta, tämä kyseinen sukulainen voi olla miehesi erittäin hyvä ystävä. Ja hyvän ystävän häitä haluaa mielellään juhlia. Ja kuten sanoit, ymmärrät asian hääparin kannalta.
Jos kyse on siis yksittäistapauksesta, minusta sinun pitäisi ajatella myös miehesi tunteita. Ei se ole hänellekään varmasti helppoa, jos huomaa toisen pahoittaneen mielensä kutsumattomuudesta. Joten, mitäpä jos tämän kerran antaisit hänen käydä juhlimassa ystävänsä häitä, ilman martyyrimaista asennetta. Eiköhän niitä kutsuja satele teille parina pikkuhiljaa, suhteenne vakiintumisen myötä.
Jos taas kyse on toistuvasta tavasta: mies lähtee aina juhlimaan ilman sinua, tai ei kutsu sinua mukaan vaikka voisi, tilanne on toinen. Silloin on kyllä tosiaan kehityskeskustelun paikka.
Häät ovat iloinen juhla ja jos kyseisellä miehellä tosiaan on hyvä välit ex:nsä ja ex:n sukuun, niin tulevat häät ovat varmasti iloinen juhla myös aloittajan miehelle.
Itse aloittajan pöksyissä ajattelisin niin, etten haluaisi pilata oman mieheni iloa näyttämällä nyrpeää naamaa, kun hän lähtee sinne häihin ja häiden jälkeen sitten piikitellä häihin osallistumisesta tuon "me olemme pariskunta ja meidät tulee pariskuntata tunnistaa" - verukkeella. Silloinhan pilaisin mieheni kivat muistot ja tunnelmat häistä.
Sen sijaan itse koittaisin osallistua häiden iloiseen tunnelmaa ja mieheni iloisuuteen siitä, että hänen ex menee naimisiin ja että mies saa tavata vanhoja tuttujaan, vaikka en pääsi itse osallistumaan häihin. Tämän osallistumisen voisi tehdä vaikka toivottavamlla miehelle hauskaa matkaa (ihan oikeasti iloisesti toivottaen eikä piilovittuillen) ja vaikka auttamalla miestä ostamaan oikein mukavan häälahjan.
Olen sitä mieltä, että parisuhteessa toista pitää tukea. Toisen iloa pitää myös tukea eikä latistaa omalla itsekkyydellä ja epävarmuudella. Ajattelen miten kivaa, on saada oikein hyvän tuulinen mies takaisin kotiin.
Ajattelehan, oletko itse itseäsi kohtaan kohtuuton, jos koetat olla turhan ajattelun ulkopuolella asiassa, jossa itse olet sen sisäpuolella? Onko ongelmasi mahdollisesti kuitenkin se, että sinä esität ja yrität olla jotain muuta mitä oikeasti olet? Oletko kenties ottanut vahvan roolin, jossa sinä jalomielisesti esität jotain, vaikka sisällä leiskuu ja räiskyy?
Etsit täältä oikeutusta sille, että voisit kerrankin pahoittaa mielesi ihan reilusti, jotta voisit sanoa, että juu, suomi24n palstallakin olivat sitä mieltä, että sinut pitäisi huomioida myös, ilman että sinun vieläkään tarvitsee nousta yksin parrikadille vaatimaan oikeuttasi tulla tunteinesi huomioon otetuksi. Sillä niin minun mielestäni sinä olisit oikeutettu: en ymmärrä, miksi eksien kanssa pitäisi olla niin hyvää pataa, että pitäisi olla sukujuhlissakin mukana.
Mitäh? Siis eihän kyseessä ole exän häät vaan exän sukulaisen, joka on myös miehen hyvä ystävä. Pitäisikö miehen katkaista suhteet kaikkiin sellaisiin ystäviinsä, jotka ovat myös exän ystäviä/sukulaisia?
Jos kyseessä olisivatkin nimenomaan exän häät niin sitten ymmärtäisin loukkaantumisen, mutta kun kyseessä on miehen _ystävän_ häät, ei mitään sen kummempaa.
Ei ole kyse suhteiden katkaisemisesta,vaan siitä että sinne voisi mennä ylpeänä ja iloisena uuden kumppanin kanssa.
Ei tulisi mieleenkään jättää kumppania kutsumatta,yksi ihminen nyt ei budjettia saa kaataa.Tietäähän tuon,että siitä tulee mielipahaa toiselle.
Jos rakastaa toista,hänen kanssaan haluaa mennä niin juhliin kuin muuallekin.
Olen tuon syrjäänjäämisen kokenut monta kertaa ja täytyy sanoa,että mielipahaa siitä tulee,itse en menisi yksin,kysyisin hääparilta kohteliaasti voinko tuoda rakkaani mukanani.
Tuttu tunne..
Meillä alkoi mies kulkea, kun lapset syntyi ja voit kuvitella, miten yksinäiseltä
ja petetyltä oloni tuntui, kun siitä turvallisesta miehestä tulikin tuollainen tuuliviiri..
Viinaa kului reissuillaan , eikä voinut olla enää siitä uskollisuudestakaan ihan varma.
Yhdessä pysyttiin kun en halunnut yksinhuoltajaksi ruveta lasten ollessa pieniä, mutta sitten kun kouluikäiseksi kasvoivat, nostin kytkintä.
Luottamus oli mennyt täysin.
Esitti kyllä alkuvuodet ihan luotettavaa tyyppiä.
Mistä niistä voi tietää, minkälaisiksi muuttuvat aikaa myöten.....?
Olen ollut jos jonkinlaisissa suhteissa ja monenlaista valehtelua ja teatteria kokenut.
Luottamus on sellainen asia, että harva sen oikeasti sisäistää. Siitä kyllä puhutaan ja kehoitetaan luottamaan, mutta ei asiat niin mene läheskään aina.
Se on niin, että kun toinenkin menee niin menee toinenkin. Itse en anna itseni joutua sellaiseen nyyhkyyn taas, että vallan menetän itseni toisen ihmisen vuoksi.
Harmi, että olet myös tuollaisen kohtalon joutunut käymään.
Kotona lasten kanssa ja toinen jossakin ties missä....Se on niin harmi, että rakkautta ei osata ja tajuta vaalia ajoissa. Sitä kukin mitä kylvää niin niittää kanssa.
Kyllä itsekin monenlaiset suhteet läpikäyneenä voin sanoa, että luottamus ansaitaan, eikä sitä tule vaatia lähtökohtaisesti toiselta. Luottamus on tekoja, ei sanoja.
Olen myös itse tunnistanut itsestäni eräänlaisen suhteen "syöksykierteen", jos toinen esimerkiksi menee kokoajan ja tunnen jääväni niinsanotusti jalkoihin. Yleensä silloin lähden itsekin kaveriporukalla baanalle ja lujaahan se menee, joskus liiankin lujaa kun epäluottamus omaan suhteeseen kasvaa. Nykyisin olen oppinut tunnistamaan tämän tunteen ja osaan käsitellä sitä, mutta valitettavasti osa naisista on sellaisia joista se aiheutuu syystä tai toisesta ja yloeensä pistän poikki kun huomaan että ei siitä tule mitään.
Mielestäni parisuhteessa tulee olla turvallista olla, vaikka toiselle pitääkin antaa tilaa harrastaa ja olla kavereiden kanssa. Jotain menee pieleen tai koko käsitys suhteesta on hyvin erinlainen kummallakin jos tällainen "ulos" jäämisen tunne pääsee syntymään.
Ei kuitenkaan kannata tämän yhden hääjuhlan takia vielä tehdä liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä, katsele rauhassa ja pidä itsekin hauskaa!
Tsemppiä!
".......luottamus ansaitaan, eikä sitä tule vaatia lähtökohtaisesti toiselta. Luottamus on tekoja, ei sanoja" Juuri näin.
Monesti olen kuullut, että "luota muhun"...no, vaikea on heti kättelyssä sokeasti luottaakkaan kun ei tiedä mihin pitää luottaa. Kiitos tästä miehen näkökulmasta.
Se on aika taiteilemista tuo parisuhteilu. Tuo ulosjäämisen tunne on aika vaarallista. Toinen ei sitä välttämättä tahdo uskoa, ennenkuin on myöhäistä. Tilaa pitää antaa, se on selvä asia. Asioiden laatu kuitenkin ratkaisee..
Itseä ei kuitenkaan pidä antaa kiusata liikaa -ei omalla mielikuvituksella, eikä toisen toimesta. Asioita pitää oppia käsittelemään ja itsestä pitää tykätä ensisijaisesti.
Liika surkuttelu ei johda monesti yhtään mihinkään, vaikka tunteita saa käyttääkin.
Meilläkin on mies sitä mieltä,että yksin ei kuljeskella,ei tyttöjen iltoja eikä muitakaan menoja.
Kumminkin kun hänelle tulee juhla suvussa,esim.rippijuhlat hän ilmoittaaki vain menevänsä,minua ei siellä kaivata,se tunne kun huomaa jäävänsä kerta toisensa jälkeen ulkopuolelle,satuttaa ihan hirveästi.
Olen jo tavannut hänen sukuaan,mutta tätä ihmettelen,itse pyydän hänet mukaani juhliin ja hän on ollutkin.
Miksi ei ymmärretä,että nämä juhlatilaisuudet vain vahvistaisivat suhdetta,missä opin hänen läheisiään tuntemaan,kun en saa tavata.
a) Ilman muuta. Eikä siinä ole mitään aihetta "kostojuhliin". Ihmisillä on menneisyys ja oikeus pitää yhteyttä ihmisiin. Tuossa tilanteessa ei ole yhtään mitään pahaa eikä mitään loukkaavaa sinua kohtaan. Juhlien pitäjät ovat määritelleet kutsuttavat, kyse ei ole kumppanisi juonittelusta tms. Häitä ei todellakaan voi verrata joihin työpaikan pippaloihin, nehän ovat ainutkertaiset juhlat joihin juhlapari on tarkkaan valinnut osallistujat.
Työpaikan pippalot ja häät on siinä eri asia, että häät -niin sitä suuremmalla syyllä kumppanit kutsutaan.
Työpaikan pippaloihin niitä ei kutsuta.
Kannattaa miettiä.
Ei kai nyt siitä ollut kysymys pitäisikö aloittaja kutsua vai ei. Ymmärtääkseni kyse on siitä, että hänen mielestään miesystävä ei saisi mennä kun häntä itseään ei ole kutsuttu.
Minusta tuo ei lupaa hyvää suhteelle, jos pitää tehdä numero siitä, että kumppani osallistuu ystävänsä _häihin_. Mitä ihmeen pahaa siinä on?
Oleellista on:
Kuinka hyvin mies häiden kohteen tuntee?
Kuinka pitkältä ajalta?
Ovatko muutenkin yhteyksissä?
Missä roolissa ex on suhteessanne, pidetäänkö häneen yhteyttä?
Mikäli muutoinkin mies on kaveri hääkohteen kanssa, ymmärrän kutsun.
Jos kyseessä on kaukaisempi sukulainen, en ymmärrä edes koko kutsua. Onko heille kerrottu erosta?
Jos kyseessä on kaukaisempi tuttava, vaihtoehto b on parempi, sillä tuohan on vain tilaisuus nähdä ex.
Mikäli kyseessä on aito kaveri, vaihtoehto a on sallittu (huomaa hääbudjetit ja muut)
Mutta jos kysessä oikeasti olisi hyvä kaveri, hän olisi varmasti kutsunut myös sinut mukaan, joten mielestäni ja itse naisena valitsisin kohdan b ja jättäisin menemästä, jos puolisoa ei ole ex:n sukulaisen häihin kutsuttu.
Et kertonut, kumman vaihtoehdon kannalle miehesi on kallistunut...
Ei ole oleellista. Oleellista on vain ja ainoastaan se, että hääpari on kokenut miehen niin läheiseksi, että haluaa kutsua hänet elämänsä ainutkertaiseen tilaisuuteen. Kutsuttavien määrä on rajoitettu eikä miehen seurustelu(sic!)kumppani ole parille tuttu/läheinen. Miehen ex ei liity asiaan yhtään mitenkään.
Surullista miten yhden juhlan takia pitää pilata potentiaalinen ihmissuhde. Kauanko mies viipyy hääjuhlissa, 4-5 tuntia? Ja siitä kamala ahdistus ja katkeruus.
En ymmärrä.
...niin oliko häissä aikaraja vaan 4-5 tuntia??? Meillä häät kesti kuule ihan kellon ympäri ja sekoiltiin ihan hulluna :)
En tiennytkään, että tuo on se säännöllisen virallinen aikaraja :/
No sehän oli teidän valinta. Häihin voi myös mennä niin, että osallistuu vihkitilaisuuteen kirkossa ja käy sen jälkeen vähän aikaa hääjuhlassa ja lähtee sitten kotiin. Tai voi käydä vain kirkossa.
Mutta en edelleenkään ole löytänyt yhtään syytä sille, miksi miehen ei pitäisi osallistua ystäviensä juhlatilaisuuteen.
"Mutta en edelleenkään ole löytänyt yhtään syytä sille, miksi miehen ei pitäisi osallistua ystäviensä juhlatilaisuuteen. "...plää plää plää..
....no etpä sinä voi löytää syitä puolesta etkä vastaan ko. tapauksessa kun et edes tapausta tunne. Etkä henkilöiden historioita yms.
Itse en uskalla kommentoida tuntemattomien asioita, kun ihmisiä ei edes tiedä.
Kuka sanoi, että kyseessä oli ystävien juhlatilaisuus?
Onhan ex voinut vaikuttaa kutsuttuihin, jos kyseessä oli vaikka hänen siskonsa häät.
Ei maailma ole niin mustavalkoinen kuin luulet.
ja miksi mennä vain kirkkoon. Eikö häihin kannata osallistua koko komeudessaan, jos niihin on menossa.
Entä, jos kyseessä oli exän mummon pikkuserkun häät ja kutsu parin erosta ei ollut tavoittanut kaukaisia sukulaisia?
Rakkaani!
Kiitos ikimuistoisesta ajasta kanssasi!
Kiitos jokapäiväisestä halveksunnastasi ja vihastasi minua kohtaan!
Kiitos jokapäiväisestä tunteesta, että olen tielläsi joka paikassa ja kaikkina vuorokauden aikoina!
Kiitos siitä, että sinulla ei ollut aikaa meille!
Kiitos, että kaikki muu oli tärkeämpää kuin meidän suhteemme!
Kiitoa tunteesta, että olen kotonani kyläilemässä!
Kiitos jokapäiväisistä solvauksistasi ja henkilökohtaisuuksiin menemisestä niin, että tunsin olevani poikkeava ja mieleltäni häiriintynyt!
Kiitos siitä,että luottamusta ei ollut!
Kiitos siitä, että tuhosit itsetuntoni!
Kiitos siitä, että sait minut tuntemaan itseni vastenmieliseksi sinun silmissäsi joka suhteessa!
Kiitos, että hylkäsit minut naisena!
Kiitos siitä, että työnsit minut pois läheltäsi!
Kiitos siitä, ettet kunnioittanut toivomuksiani!
Kiitos tästä elämäni vaikeimmasta laskusta huipulta alas mitättömyyteen!
Kiitos sinulle, rakkaani, että en ollut sellsinen kuin halusit!
Kiitos sinun, että olen menettänyt koko elämäni!
Kiitos, että sain tuntea sinut ja rakastaa sinua!
Kiitos, rakas, että teit tämän päätökseni helpoksi!
Vaimosi
"Pariskunnat" / seukannut vuoden.
Pariskunta tarkoittaa kyllä yleensä muuta kuin vuoden seukkaamista. Eikä ylipäänsä ole mitään sääntöä, että häihin "kutsutaan yleensä pariskunnat".
En nyt kerta kaikkiaan ymmärrä, että mikä tässä on ongelma. Mikä ihmeen ristiriitainen tilanne? Mies käy juhlimassa ystäviensä häitä - missä se ristiriita on?
exä on siellä, vähän ottavat viinaa ja päätyvät lopulta naimaan häävieraiden takkien päälle.. ;))
Ei sille pariskunnalle ole aikarajaa. Kaikki riippuu toisen näkemisestä harvoin tai useasti eli päivittäin. jos on jo saman katon alla alle vuoden, niin kyllä se on kuule ihan pariskunta. Toisilla tapahtuu nopeammin toisilla 100 vuotta ja sittenkään ri tule valmista.
Itse olen tuon nopean toiminnan kannalla. Jos ei mitään uskalla, ei mitään saa.
....just niin ex on siellä. Ymmärrän aloittajan pointit. Kyllä itse ainakin haluan tarkasti tietää, millaisen kaverin haluan elämääni.
Kieltääkään ei voi menemästä, mutta asetun itse vast. tilanteeseen ja en mene kaverinkaan häihin, jos ei avec ole tervetullut....kivaahan häissä on uuden kumppanin kanssa olla varsinkin kun en etsisi omaa viihtyvyyttäni vaan kummankin näin suhteen alkajaiisiksi. Mitä minä ajatteleisin, jos menisin ilman tuoretta sulhoani? Sitähän on vielä niin ihastunut, ettei raskisi toista jätää missään tilanteissa. Jos pitää toista jo heti alussa itsestäänselvyytenä niin voi se toinen ajatella ties mitä ja jättäytyä pelistä pois kokonaan...kaikkihan on vielä avoimena.
....... ja varsinkin tuo ex voisi olla jo pois kuvioista, eikä muistuta itsestään millään tavalla. Pitää se antaa rauha kehittyvälle parisuhteelle, ettei mene heti kättelyssä mönkään.
En minä ainakaan haluaisi, että tuleva ja mahdollinen kumppanini juoksee heti alkajaisiksi ex:n suvun ja ex:n kanssa siellä sun täällä. Kaikkoaisin ainakin vähinäänin pois ko. suhteesta tai etsisin itselleni paljon menoja :)
Tassut maata kohti, jos alkaa hälytyskellot soida. Saa asioita kummastella, siinä ei ole mitään pahaa. Kaiken jos hyväksyy joojoo -meiningillä, niin kaikkihan sinua voi vedättää. Ihan neuroottinen ei tarvitse olla, mutta kyseenalaistaa saa. En usko kirjoituksestasi päätellen että olet ihan sairaalloinen vahtija...pikemminkin pidät puoliasi ja et anna itseäsi kusettaakaan.
Nimimerkillä kokemusta on kusetuksesta ja kuinkas sitten kävikään, että petettiin ja kirkkain silmin ja puhtoisin sydämin valehdeltiin. Harva on tosi aito mies ollut kohdallani...luurangot kaapissa kolisseet kenellä enempi ja kenellä vähempi.
Minun mielestäni kumppanisi saa itse ratkaista, meneekö hän häihin. Yleensähän kutsutaan pariskunnat, mutta seurustelevaa paria ei ehkä olekaan laskettu pariskunnaksi, vaan vain avo- tai aviopuolisot on kutsuttu. Varmaankaan sinua ei ole myöskään tarkoituksella oltu kutsumatta, joten jos tilaisuus ei ole kovin virallinen, kumppanisi voi ottaa sinutkin mukaan, fiksua on tietenkin ilmoittaa sitten etukäteen, että hän tulee seuralaisen kanssa. tuskin tästä kukaan huonoa tykkää.
Yleensä häihin ei ventovieraita kutsuta, mutta esim. hyvän ystävän uusi kumppani on toki tervetullut, eri asia sitten on, haluaako itse lähteä kuokkavieraaksi juhliin, joissa ei ketään tunne. On myös ihan ok kumppanisi mennä juhliin yksin, koska hänen tuttavistaanhan on kyse.
Vuosien mittaan olen huomannut, että eivät kaikki muutkaan käy juhlissa aina pariskuntina, vaikka molemmat olisi kutsuttukin, edustamaan voi mennä yksinkin ja onnitteluja tuomaan toisenkin puolesta. Kun omat lapsemme olivat pieniä, helpointa oli, että mies kävi oman sukunsa juhlissa ja minä omani, ja toinen katsoi sillä aikaa lapsikatrasta. Sillä tavalla sai kumpikin välillä sitä ihan omaa aikaakin, ja hetken olla tutun vanhan porukan keskenkin esim. hääjuhlissa.
Nyt puhutaankin exän sukulaisista, ei omista.....
Mutta miehen hyvistä ystävistä: "Kumppanini myöskin edelleen on hyvissä väleissä ja tekemisissä ko. sukulaisten kanssa."
No, eipä taida aloittaja tulla enää kertomaan mitä aikoo tehdä tai teki.
Aika näyttää.
Olen katsellut viestiketjua, mikä on jakanut mielipiteitä. Kiitos kaikille :)
En jauha asiaa, tehköön kumppani niinkuin parhaaksi katsoo. Minä en voi toista omistaa. Suunnittelen omia menoja itsekin ja itselleni ihan positiivisin mielin.
Aika näyttää , kuka on mitäkin. Hätäpaniikissa huitominen ja päätelmien hätäinen tekeminen ei auta. Muuten upea ihminen minulle, en haluaisi häntä menettää oman typeryyteni vuoksi. Mutta en anna pitää itseänikään typeränä, sillä silloin en ole sinut itseni kanssa...tiedän itseni.
Sinisilmäinen ja sokea asioille en halua olla. Haluan olla onnellinen siinä, ja siitä suhteesta ylpeä, kenen kanssa suostun sen jakamaan..koko elämäni.
En jauha asiaa tämän enempää, en tänne enkä kumppanilleni.
Kerran täällä eletään, älkäämme hyväksykö mitä vain...siinä missä itselläkin on hyvä ja tasapainoinen olla. Älkäämme sotiko itseämme vastaan ja kiusatko itseämme ja toisia henkisestikään. Antakaamme toiselle myös tilaa hengittää, sekin on taito.