Surujen "eriarvoistaminen" ja

Olen miettinyt, miksi joillakin ihmisillä on tarve määrätä ja määritellä, miten, ketä, millaista surua ja kuinka kauan muilla on oikeus ja lupa tuntea. Minulle ei tulisi mieleenkään mennä vähättelemään jonkun surua ja pahaa oloa saati laukoa älyttömyyksiä tyyliin "mitä sä nyt TUOLLAISTA noin kauaa suret kun maailmassa tapahtuu ihmisille sitä/tätä/tuota paljon kamalampaakin asiaa ja minullekin on tapahtunut sellaista ja tällaista".

Aivan sama onko jollakulla surua työpaikan menetyksestä, sairastumisesta tai vaikka akvaariokalan kuolemasta, ei ole mielestäni kenenkään sivullisen asia mennä arvostelemaan saati vähättelemään sitä, miten joku toinen asian kokee. Asiaan kuuluu usein kuitenkin sellainen outo seikka, että murheen osuessa vähättelijän omalle kohdalle, häneltä unohtuukin se että maailmassa on ihmisiä, joilla asiat on vielä huonommin. Hänen tuntemuksensa ovatkin yhtäkkiä paljon tärkeämpiä kuin muiden ja hänen surunsa on paljon suurempaa.

Olen pohtinutkin, onko syynä jonkinlainen tunnekylmyys, välinpitämättömyys, itsekkyys, ajattelemattomuus, huonot sosiaaliset taidot vai yksinkertaisesti minäkeskeinen k-sipäisyys. En ole itsekään mikään sosiaalisten tilanteiden taituri, mutta jokin raja sentään törkeydelläkin.
092
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


vähättely kirjoitti:

Olen miettinyt, miksi joillakin ihmisillä on tarve määrätä ja määritellä, miten, ketä, millaista surua ja kuinka kauan muilla on oikeus ja lupa tuntea. Minulle ei tulisi mieleenkään mennä vähättelemään jonkun surua ja pahaa oloa saati laukoa älyttömyyksiä tyyliin "mitä sä nyt TUOLLAISTA noin kauaa suret kun maailmassa tapahtuu ihmisille sitä/tätä/tuota paljon kamalampaakin asiaa ja minullekin on tapahtunut sellaista ja tällaista".

Aivan sama onko jollakulla surua työpaikan menetyksestä, sairastumisesta tai vaikka akvaariokalan kuolemasta, ei ole mielestäni kenenkään sivullisen asia mennä arvostelemaan saati vähättelemään sitä, miten joku toinen asian kokee. Asiaan kuuluu usein kuitenkin sellainen outo seikka, että murheen osuessa vähättelijän omalle kohdalle, häneltä unohtuukin se että maailmassa on ihmisiä, joilla asiat on vielä huonommin. Hänen tuntemuksensa ovatkin yhtäkkiä paljon tärkeämpiä kuin muiden ja hänen surunsa on paljon suurempaa.

Olen pohtinutkin, onko syynä jonkinlainen tunnekylmyys, välinpitämättömyys, itsekkyys, ajattelemattomuus, huonot sosiaaliset taidot vai yksinkertaisesti minäkeskeinen k-sipäisyys. En ole itsekään mikään sosiaalisten tilanteiden taituri, mutta jokin raja sentään törkeydelläkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu