Heei, minua on alkanut kiinnostaan au pairiksi lähteminen. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, osaan hoitaa lapsia ja lapset tykkäävät musta. Osaan myös laittaa ruokaa ja siivota ,ja uskoisin että musta olis hyväksi au pairiksi. Ainoastaan se mua huolettaa että pääsisinkö mihinkään perheeseen.. Menneisyyteni ei nimittäin ole mitenkään kehuttava..
Miten tarkkaan yleensä au pairin perheensä ottavat syynäävät au pairin taustoja? Vaativatko he esim rikosrekisteri otetta? Olen alle parikymppinen ENTINEN ongelmanuori ja olen tosiaan nyt jo rauhoittunut, ikävä kyllä kaiken sekoilun takia mulla on esim juuri rikosrekisteri, enkä oo ollu missään töissä ainakaan niin että voisin näyttää työtodistuksia tai pyytää työnantajia suositteleen mua yhtään kellekkään.
Jos joku tietää niin kertokaa voiko tälläiset seikat pilata kaiken haaveesta lähteä au pairiksi? Tosiaan olen nyt rauhoittunut ja ihan kunnon kansalainen, tosin olen vähän hukassa kaiken kanssa mitä haluan ja näkisin ulkomaille lähdön vaikka juuri au pairiksi mahdollisuutena
Miten tarkkaan yleensä au pairin perheensä ottavat syynäävät au pairin taustoja? Vaativatko he esim rikosrekisteri otetta? Olen alle parikymppinen ENTINEN ongelmanuori ja olen tosiaan nyt jo rauhoittunut, ikävä kyllä kaiken sekoilun takia mulla on esim juuri rikosrekisteri, enkä oo ollu missään töissä ainakaan niin että voisin näyttää työtodistuksia tai pyytää työnantajia suositteleen mua yhtään kellekkään.
Jos joku tietää niin kertokaa voiko tälläiset seikat pilata kaiken haaveesta lähteä au pairiksi? Tosiaan olen nyt rauhoittunut ja ihan kunnon kansalainen, tosin olen vähän hukassa kaiken kanssa mitä haluan ja näkisin ulkomaille lähdön vaikka juuri au pairiksi mahdollisuutena
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moikka!
Järjestön kautta jos menet niin ne ainakin vaativat rikosrekisterin, luulen siis että perheen löytäminen saattaisi olla hieman vaikeaa :(
Mä kuitenkin itse päädyin menemään itsenäisesti, lähtö on jo parin kuukauden päästä eikä kukaan ainakaan tähän mennessä ole mun taustoja kysellyt :)
tsemppiä sulle toivottavasti pääset toteuttamaan unelmasi!!!
Näitä palstoja on kyllä hyvä lukea. Aion pyytää tulevilta aupaireiltamme rikosreksiterin, en haluaisi edes entistä ongelmanuorta luoksemme, tai ainakin haluan ehdottomasti tietää etukäteen että sellainen olisi kotiimme tulossa, jos näin olisi.
Luulen myös, että aupairitkin haluaisivat tietää, jos perheellä olisi joku rikostausta?
Enkä minäkään haluaisi noin tiukkapipoista ja ymmärtämätöntä henkilöä host-äidikseni, joten hyvä että sinäkin ilmoittauduit täällä. Toivottavasti kukaan ei erehdy sinulle kotiorjaksi.
"Enkä minäkään haluaisi noin tiukkapipoista ja ymmärtämätöntä henkilöä host-äidikseni, joten hyvä että sinäkin ilmoittauduit täällä. Toivottavasti kukaan ei erehdy sinulle kotiorjaksi. "
Luuletko etta tyonantajat eivat selvita taustojasi? Host perheen aiti on tyonantajasi joka antaa haltuusi kotinsa, lapsensa, autonsa...koko omaisuuden. Ja sina haluat perheeseen joka antaa koko omaisuutensa mahdollisen rikollisen kayttoon? Mista aiot loytaa sinisilmaisia idiootteja?
Turha sitten ihmetella kun et saa mistaan toita, varsinkaan tuolla asenteella. Ja tahan sitten varmaan vastaat ne tavalliset "oon jo toissa, tienaan miljoonan viikossa niinku paremmin kuin au pairit muuten vaan roikun taalla".
En ole edes hakemassa au pairin paikkaa, joten mikään hostmama ei tule taustojani selvittämään. Ei siinä mitään, ei minulla edes ole rikosrekisteriä eikä mitään muutakaan epäilyttävää menneisyydessäni. Ihmettelen vain asennettasi, ettet halua edes ENTISTÄ ongelmanuorta aupairiksesi. Jos et ole vielä tuohon ikään huomannut, ihmiset tosiaan voivat muuttua parempaan suuntaan. Vaikutat todella ahdasmieliseltä ja ymmärtämättömältä. Yleensä ongelmanuorten ongelmat eivät edes johdu heistä itsestään, vaan heillä voi olla hyvinkin rankkoja asioita taustalla ja he sitten reagoivat niihin ongelmakäyttäytymisellä. Tämä ei tee näistä nuorista huonoja ihmisiä eikä epäpäteviä sinun rakkaita kullannuppujasi hoitamaan.
Nojaa, mulla ei ole rikosrekisteriä, mutta mäkin olen entinen ongelmanuori. 15- vuotiaana mulla oli useita kertoja, että sain poliisiautokyydin putkasta kotiin ja lähdin kesken koulupäivän juomaan viinaa vuosia vanhemmille alkoholistikavereille.
Nyt 20- vuotiaana juon silloin tällöin hyviä viinejä ja olutta, käyn joskus klubbailemassa, mutta useimmiten tekisi mieli juoda vain limsaa. En näe mitään syytä miksi mun nykyisen hostperheen olisi pitäny tietää jotain turhia juttuja viiden vuoden takaa, kun nyt olen eri ihminen.
Ja noista rikosrekistereistä, aika harva kysyi kun hain yksityisesti. Huomasin vaan aika jännän jutun, että mustat brittiperheet halusivat aina miljoona suositusta ja rikosrekisterin, mutta heillä itsellään ei kyllä ollut tarjota yhtään esim. entisen aupairin suositusta mulle.. Näin siis Lontoossa.
Yleensa tyontekijalta kysytaan suosituksia, ei tyonantajalta.
Ehka pitaisi odottaa sen au pairiksi menon kanssa viela kun ei ole ihan hallussa edes tavalliset arkipaivan asiat...
"Yleensa tyontekijalta kysytaan suosituksia, ei tyonantajalta."
Yleensä kyllä. Au pairiksi lähteminen on kuitenkin hieman eri asia,kuin perinteinen työ. Olet varmaan kuullut tarinoita orjuuttaja-perheistä, joissa mikään ei menekään niin kuin aluksi sovittiin? Jos perheessä on ollut useita aikaisempia au paireja, joista yksikään ei halua suositella perhettä tai ei pidä heihin enää mitään yhteyttä, kyllä se vain kertoo jotain perheestä.. Entisessä perheessäni oli ollut viimeisen puolen vuoden sisällä 8 eri au pairia. Kuulin sen vasta aloitettuani perheessä. Olin heillä sen 3kk, jonka olimme sopineetkin, mutta en yhtään ihmettele että moni muu ei viihtynyt perheessä sovittua aikaa. Enkä luvannut suositella perhettä tuleville au paireille.
Mielestäni kannattaa kyllä kysyä, kuinka monta au pairia perheessä on ollut. Ja eiköhän vain suurimmalta osalta kunnolisista perheistä löydy sellainen entinen au pair, joka perhettä suostuu pyydettäessä suosittelemaan.
"Yleensa tyontekijalta kysytaan suosituksia, ei tyonantajalta.
Ehka pitaisi odottaa sen au pairiksi menon kanssa viela kun ei ole ihan hallussa edes tavalliset arkipaivan asiat... "
Jeps, mutta niinkuin edellä kirjoittava sanoi, aupairius on hieman eri asia. En pyydä mitään suosituksia varsinaisesti perheeltä, mutta mun mielestä se todistaa jotain, että perhe auliisti antaa esim. entisen nannyn sähköpostiosoitteen tms. Ja niin, olen JO aupairina ollut pitkän aikaa, että tuskin tässä mitään harkitsemista tarvitsee. Nykyinen perheeni muuttaa kesälomalla takaisin Usaan ja minä taas haluan jäädä, joten laitoin jo uuden perheen etsintään. Näköjään au pair worldissä nämä samat, hieman epämääräiset perheet, jatkuvasti vain etsivät au pairia. Onneksi siis luotin vaistoihini ja pyysin sitä ex-aupparin sähköpostia!
Täällä ilmoittautuu myös ENTINEN ongelmanuori. Olen edellisten tapaan ollut kova juomaan ja rällästämään. Kaikenlaista tyhmää on tullut tehtyä, lähinnä kapinamielessä ja uhmatakseni tiukkoja vanhempiani. Lintsailin koulusta viikottain, kävin kymppiluokan surkean koulumenestyksen vuoksi, vietin viikonloput puistoissa juoden ja vanhempien "miesten" seurassa, saldona myös yksi abortti. Pöllin pariin otteeseen kaljaakin, mutta siitä en jäänyt kiinni. Mopollakin on tullut ajettua kännissä ja siitä merkintä rikosrekisterissä. Sanomattakin on selvää, että tupakkaa kului viinan lisäksi kiitettäviä määriä. Kaikki tämä tapahtui kun olin 14-17v.
Aika kuitenkin on taakse jäänyttä elämää ja olen jo pitkään liikkunut ihan eri piireissä. Kymppiluokalla sain kiinni taas opiskelurytmistä ihanan ja kannustavan luokanvalvojan avulla. Oli todella uskomaton tunne, että joku jaksoi kaiken toilailuni jälkeen vielä uskoa siihen, etten oikeasti ole mikään älykääpiö, nähdä piilossa olevan potentiaalin ja tsempata niin, että pääsin pikkuhiljaa jaloilleni. Numerot nousivat, lukeminen ja perusarki alkoi taas maistua ja tuntua joltain, entiset monta vuotta vanhemmat "kaverit" jäivät (jälkeenpäin ajatellen lähinnä hyväksikäyttäjät) ja sain oman ikäisiä tilalle. Aloitin taas monen monen vuoden jälkeen viettämään iltoja harrastuksissakin!
Pääsin lukioon ja edelleen opiskelu maistui. Täysi-ikäiseksi tultuani kävin joitakin kertoja baarissa muun porukan mukana, mutta eipä sitä jaksanut samalla tavalla hehkuttaa kuin muut. Kännäily oli jo niin nähty juttu, että ei se enää tuntunut jännittävältä tai mitenkään tavoiteltavalta. Kavereita oli moneen lähtöön, sekä näitä nuoruuttaan viettäviä että vähän rauhallisempia. Lukiossa ollessani pääsin myös irti tupakoinnista, vaikka vaikeaa se monen vuoden tupruttelun jälkeen olikin.
Ylioppilaaksi valmistuin ihan kelpo arvosanoin. Vietin välivuoden kassalla työskennellen ja homma otti niin paljon päähän, että päätin ettei elämäni jatku näin. Pyrin lääkikseen, mutta en päässyt. Luin koko seuraavan vuoden ja kävin iltaisin iltalukion fysiikan ja kemian kursseilla. Ahkeruus palkittiin ja pääsin sisään!
Nyt on menossa viides vuosi ja vuosi on vielä edessä. Kahtena ensimmäisenä kesänä ei ollut tarjolla oman alan töitä, joten päätin kokeilla siipiäni ulkomailla. Pyrin kesäaupairiksi Lontooseen ja perheiden suhteen oli valinnanvaraakin. Kukaan ei kysynyt rikosrekisteriä tai teinivuosistani mitään ja enpä kokenut tarpeelliseksi niistä huudella kun sillä ajalla ei enää ollut mitään tekemistä uuden elämäntilanteeni kanssa. Suosituksia kyseltiin, mutta minulla ei ollut antaa kuin kassahommista ja sen lisäksi näytin ylioppilastodistukseni kun muutakaan ei oikein ollut:). Eipä näyttänyt haittaavan lopulta perheitä, kaksi perhettä muistaakseni takertui asiaan, mutta muille ilmeisesti riitti että olin lääkiksessä (?).
Päädyin kaksilapsiseen perheeseen kouluikäistä ja vauvaa hoitamaan. Oli unohtumaton ja ihana reissu ja hommat sujuivat hyvin. Tein myös lastenvahtikeikkoja naapuriperheissä ja tuttavien luona. Seuraavana kesänä lähdin taas samaan perheeseen kesäaupairiks kun pyysivät jatkamaan heillä. Kun luottamus oli silloin ensimmäisenä kesänä saatu puolin ja toisin ja koska muutenkin perheen äidin kanssa meillä oli läheiset välit, uskaltauduin kerran kertomaan menneisyydestäni. Sain lämpimän halauksen ja kiitosta siitä, ettei sitä todellakaan olisi voinut uskoa kun katsoi työskentelyäni ja sitä miten tulin lasten kanssa toimeen. Perheen suhtautuminen ei muuttunut millään tavalla, korkeintaan välimme lähenivät entisestään ja tunsin itseni todellakin perheenjäseneksi ja tosiaan pyysivät minua heille seuraavanakin kesänä toistamiseen aupairiksi. Pidän perhettä vähän niin kuin toisena perheenäni ja edelleen ollaan yhteydessä paljon. Olen vieraillut heillä monta kertaa lähtöni jälkeenkin, he tulevat kesällä vuorostaan visiitille tänne :).
Nyt on jo kesätöinäkin hommia omalla alalla, joten enää en aupairiksi ole lähdössä ja ikääkin on jo sen verran ettei toisten nurkissa asuminen oikein enää kiinnostakaan. Joka tapauksessa halusin vain kertoa tarinani rohkaisuksi niille, joilla on ollut vähän kuoppaisempi taival aikuiseksi. Kovaa työtä on vaatinut karistaa menneet ja se erittäin huono maine, mutta sinnikkyys palkittiin ja nyt voisi sanoa, että elämä hymyilee. Host-perheille taas halusin sanoa, ettei pidä liikaa takertua siihen, mitä aupair on 14-vuotiaana toilaillut. Ihminen voi oikeasti muuttua ja hoitaa työnsä hyvin, vaikka olisikin vuosia sitten elämä potkinut päähän. Sain vain ja ainoastaan kiitosta ja kehuja hyvin hoidetusta työstä ja olen kiitollinen, että perhe antoi minulle mahdollisuuden näyttää kaikille mihin pystyn :)!
Tuo oli hyva vastine!
Kannattaa katsoa aina mita henkilo puuhailee nykyaan. Meille yritti yksi bimbo jolla facebook sivuilla luki harrastuksena "kumien paalle laittaminen". Lisaksi oli mukamas erinomainen kokki mutta kun soitimme kotiin ja puhuimme aidin kanssa (tytto oli ulkona bilettamassa) niin aiti totesi "ei se kylla mitaan ruokaa osaa tehda, ei edes puuroa keittaa".
Eli taustojen tarkistus kannattaa. Jos facebookissa on hirmu aktiviteetti niin sen voi jo arvata mihin paivat menevat. Tama samainen mestarikokki kyseli kirjeessaan vain etta "ohan teil wireless".
Ex-ongelmanuori, kiitos kannustavasta vastauksesta! En tosin ole ketjun aloittaja eikä taustassanikaan ole mitään ihmeempää, mutta silti oli hienoa kuulla tuollainen onnistumistarina =). Omakaan koulumenestys ei aina ole ollut niin hyvä ja olen sen takia vähän tuuliajolla kun mitään omalta tuntuvaa opiskelupaikkaa ei ole löytynyt. Siksi lähdin aupairiksi ottamaan vähän niinkuin aikalisää opiskelupaikan valintaan. Eläinlääkärin ammatti on ihan pikkutytöstä asti ollut haaveeni, mutta en ole koskaan sitä pitänyt realistisena vaihtoehtona. Ehkä sinun tarinasi kannustamana uskalla vielä joku kevät hakea, että kiitos vaan kun jaoit kokemuksesi :)!!! Ja toivottavasti hostitkin huomaavat ettei teinivuosien törppöilyt aina tarkoita, että sama meininki jatkuisi vielä monen vuoden päästä!!!
Ei multa ainakaan kysytty mitään mut menin kylläkin yksityisesti Lontooseen brittiperheeseen. Suosituksia kysyttiin kesätyöpaikasta ja harjottelupaikasta mut ei rikosrekisteriä tai mitään vastaavaa. Ei tosin mitään salattaavaa olis ollukaan mut jos ois ollut niin kiinni en ois siis jäänyt :) Kannattaa varmaan lähteä siis yksityisesti jos ei halua, et järjestö ronkkii kaikki menneet asiat esille?
Rikosrekisteri on sitä varten että viimeistään siinä kohtaa epäluotettavat törpöt karsiutuvat työnhaussa. Olisiko kannattanut miettiä tulevaisuutta hieman aiemmin ja elää niin kuin yhteiskunnassa on tapana? En ole aiemmin rikosrekisterin perään kysellyt kun aupaireja olemme etsineet, mutta pitääkin näistä vastauksista päätellen ottaa vastaisuudessa tavaksi. Kovin vaikeaa pukkaa olemaan järkevän, tasapainoisen ja luotettavan aupairin löytäminen nykypäivänä ja nyt varmaan karsutuu hakurumbasta ne loputkin :-/
^ Paska provo.
Itse kirjoitin tuonne ylemmäs joskus aikoja sitten. En tiedä mitä ongelmanuorella tarkoitetaan välttämättä, mutta lasken kyllä omat törppöilyt aika ongelmallisiksi. Juopottelun, lintsailun, pohjalla olemisen... Mutta ei se silti rikos ole, esim. minulla ei ole rekisterissä minkäänlaisia rötöksiä. Poliisin ja sossun rekisteristä voikin löytyä erilaista tietoa, esim. miten mut nopattiin umpitunnellissa maijan takaluukkuun 15- vuotiaana ja niin edelleen.
Sitä vaan, että tuskin kannattaa hirveesti niitä rekistereitä ja koulutuksia ja papereita tuijottaa, yleensä intuitiolla varmaan löytää parhaat au pairit. Ainakin täällä ne muut aupairi- kaverit kenen kanssa oikeesti jaksan pitää yhteyttä, on ne jotka on elämässään nähneet muutakin kuin westendiläisen omakotitalon takapihan. Joillakin tytöillä kun elämän suurin ongelma on, kun au pair raha ei riitäkään dokaamiseen ja kortsuihin, lähetään salaa kotimaahan tekemään abortti ja tullaan takasin ryyppäämään ja jatkamaan holtitonta elämäntyyliä. Suurin ongelma on, että miksei auppis-palkalla saakaan huollettua rakennekynsiä kahden viikon välein. Ja tämä ei kyllä pelkästään suomalaisia sitten koske..
"Olisiko kannattanut miettiä tulevaisuutta hieman aiemmin ja elää niin kuin yhteiskunnassa on tapana? "
Hei, mieti vähän. Jos nuorella/lapsella on tosi paha olo, se ei paljo mieti onks tää nyt yhteiskunnallisesti sopivaa. Sillon on OIKEESTI niin pohjalla, ettei vaan pysty. Ja hei, hostmammat, olis kiva tietää olitteko te itte nii enkeleitä nuorena. Ihminen voi kato muuttua, ymmärrättekö?