Eli tämä on kysymys kaikille heille jotka eivät osaa pyytää anteeksi . Täällä on ehkä helpompi kertoa syyt siihen koska voi tehdä sen anonyyminä.
Olen itse suhteessa jossa olen aina se joka pyytää loppujen lopuksi anteeksi vaikka kummassa tahansa olisi vika,toinen ei koskaan. Ja loppujen lopuksi saan aina vihat niskaani siitä jos loukkaannun kun hän ei näytä että välittäsi tunteistani, vaan aina kaikki pitäisi lakaista maton alle. ( huom, vain silloin jos hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi, mutta jos itse olen myöntänyt virheeni ja pyytänyt anteeksi niin se ei siltikään kumppanille riitä).
Kysymykseni kuuluukin, että te jotka ette koskaan osaa pyytää anteeksi ,niin mistä se johtuu? Mitä teillä on menetetttävää? kasvonne, ylpeytenne, kaverinne???? Onko tosiaan niin että se pieni sana jolla on suuri merkitys, tappaa teidät kun sitä on niin vaikea sanoa?
Olen itse suhteessa jossa olen aina se joka pyytää loppujen lopuksi anteeksi vaikka kummassa tahansa olisi vika,toinen ei koskaan. Ja loppujen lopuksi saan aina vihat niskaani siitä jos loukkaannun kun hän ei näytä että välittäsi tunteistani, vaan aina kaikki pitäisi lakaista maton alle. ( huom, vain silloin jos hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi, mutta jos itse olen myöntänyt virheeni ja pyytänyt anteeksi niin se ei siltikään kumppanille riitä).
Kysymykseni kuuluukin, että te jotka ette koskaan osaa pyytää anteeksi ,niin mistä se johtuu? Mitä teillä on menetetttävää? kasvonne, ylpeytenne, kaverinne???? Onko tosiaan niin että se pieni sana jolla on suuri merkitys, tappaa teidät kun sitä on niin vaikea sanoa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei vaikuta terveeltä vuorovaikutussuhteelta teillä tuo. Haluatko kertoa enemmän tilanteistanne?
Sama homma meillä. Tervettä se ei todellakaan ole, mutta olen huomannut että poikaystäväni on sellainen että hän sanoo ilkeitäkin asioita, eikä peru niitä tai pyytele anteeksi koska "sillä hetkellä tunsi siten".
Kauhean kiva että ei välitetä edes piristää toisen mieltä pyytämällä anteeksi.
Muutenkin riitamme ovat ihan järjettomiä. Poikaystäväni ei vain yksinkertaisesti osaa riidellä "oikein". SILTI rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta, joten olen valmis nielemään kiukkuni, ja esittämään asiat paremmin, jotta hänelle ei tulisi aihetta kiivastua. Se onnistuukin useimmiten, mutta toisinaan päädymme taas järjettömään riitelyyn, josta ei seuraa mitään muuta kuin pahaa mieltä.
" ... Vaikka vuokses sain surun suuren vain, sen kestän. Mitä tunnenkin, sen muita huomaamasta estän. Voiko näyttää näin tätä taakkaa surun, ei, jos yksin jäänen. Sydän vaikeroi, mutta vaiennan sen äänen. ... "
Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Olisko se niin, että suhdesotkujen aloittajat olivat jo ammoin Aatami & Eeva ?