Tämä tarina on tosi!
Asun mukavan naisen kanssa. Hän painaa noin 50 kg ja minä noin 70kg. Tuli tossa vähän keskustelua siitä, että miten kumpikin osallistuu ruokakuluihin. Ja koska nainen on kevyempi niin hän nyt ainakin toistaiseksi maksaa vähemmän koska ruokakulut jaamme painojen suhteessa. Mitä pidätte? Kuinka teillä kulut tasataan? Otatteko esim. huomioon sen jos toinen syö enemmän perunaa (0,70€/kilo) ja toinen lihaa (7€/kg)?
Mitä naisen logiikka sanoo tähän?
Asun mukavan naisen kanssa. Hän painaa noin 50 kg ja minä noin 70kg. Tuli tossa vähän keskustelua siitä, että miten kumpikin osallistuu ruokakuluihin. Ja koska nainen on kevyempi niin hän nyt ainakin toistaiseksi maksaa vähemmän koska ruokakulut jaamme painojen suhteessa. Mitä pidätte? Kuinka teillä kulut tasataan? Otatteko esim. huomioon sen jos toinen syö enemmän perunaa (0,70€/kilo) ja toinen lihaa (7€/kg)?
Mitä naisen logiikka sanoo tähän?
Vastaukset 18
Vanhimmat
En ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisi jaettu kuluja yhtään mitenkään.
Jos jakamiseen mennään, niin voihan sitä jakaa sähkölaskut sen mukaan kumpi on enemmän kotona, käyttää enemmän saunaa, pelaa enemmän pelejä.
Miehillä se ruokalasku on kyllä huomattavasti suurempi jo kulutuksen takia, joten ei varmasti noilla laskutoimituksilla päästä oikeisiin lukemiin.
Samoin, jos nainen siivoaa enemmän, voisi mies vastaavasti maksaa suhteessa enemmän laskuja, koska nainen tekee muuten ilmaista työtä.
En tiennytkään että matematiikka ja laskutoimenpiteet kuuluvat rakkauteen.
Please kierrä mut kaukaa, tuollaisen ajatusmaailman omaavan miehen kanssa en halua olla niin missään tekemisissä. Toivon kuitenkin sulle että vakka kantensa löytää ja kaltaisensa kiusaa toinen toistaan, saa normaalit ihmiset etsiä kaltaisiaan.
jessus siunaa ja varjele.enpä haluaisi sinuun törmätä...mutta pilaahan tuo juttusi olikin.
Meillä taas kun äijä painaa 100 kiloa ja minä puolet vähemmän, niin hän saa maksaa vuokraa puolet enemmän koska vie tilaakin puolet enemmän. Ihan tosi tarina tämäkin.
Ei ole verrattavissa mitenkään keskenään. Ruokakulut on helppo jakaa kulutuksen mukaan. Sen sijaan tuohon tilaan vaikuttaa aika moni muukin tekijä, joten ei ole vertailukelpoisia.
Toki viestisi olikin tarkoitettu vitsiksi. Aloituksesta en tiedä, mutta minusta siinä on pääosin järkeä.
Luin aloittajan viestin uudestaan ja ei ole järkeä jakaa painon mukaan syömisiä, vaan sen mukaan mitä todellisuudessa syödään. Jos lähes kaiken syö puoliksi niin toki laskun voi laittaa puoliksi.
Me teemme siten, että syömme ostamamme ruuat suurinpiirtein puoliksi ja jos toinen haluaa jotain itselleen, hän maksaa sen itse.
Yhteiset kulut puoliksi: ruoka, herkut, viinat, sähkö sun muut. Kaikki muut, esim. autojen vakuutukset (jos molemmilla oma auto), puhelimet yms yms henkilökohtaiset asiat molemmille omat kulunsa. Helppoa ja yksinkertaista matematiikkaa!
Naurettavan tyhmä ja sairas provo mielestäni tuo aloitus ruokakulujen jakamisesta painon mukaan, mutta vaikken naimisissa olekaan, niin sadanprosentin varmana vinkkinä kaikille naisille voi varmasti sanoa, että:
1. Älkää naiset koskaan menkö naimisiin miesten kanssa, jotka kyttäävät syömisiänne.
2. Älkää koskaan naiset menkö naimisiin miesten kanssa, jotka pihtaavat arkielämän yhteisissä kulukorvauksissa, mikäli ja jos vaikka sinä tienaisit vähemmän kuin mies, koska tasa- arvoisessa parisuhteessa arkielämän kulut maksetaan sen pussista, jolla kulloinkin on rahaa.
3. Älkää naiset koskaan menkö naimisiin miesten kanssa, jotka haluavat heti muuttaa kanssanne yhteen, jollei kyse ole rakkaudesta ja jollette ole aivan varma tunteistanne. Niitäkin huoripukkejakin on maailmassa tiedetty ja nähty paljon, jotka yrittävät "säästää"asumalla ihmisten kanssa, joita eivät edes rakasta ja sellainen ajattelu, jos mikä, on sairasta... Itse olisin mieluummin huorakin, kuin eläisin kenenkään kanssa rahasta.
Lisäksi...
Jos menette naimisiin, teette:
1. Avioehdon, koska yleisen moraalin mukaan köyhempi ei saa ja jos täysipäinen on, ei myöskään halua, ryövätä rikkaampaa ja avioerotkin maailmassa ovat mahdollisia.
2. Menette naimisiin, jos menette naimisiin, ainoastaan sellaisen kanssa, jonka kanssa voitte kuvitella elävänne loppuikänne.
Edellä mainitulla tavalla itse toimisin, jos olisin mainitsemassani tilanteessa. Ja jos joku imbesilli tulisi minulle höpöttämään painoindeksinn perusteella, että mikä on mun euromäärä ruokakustannuksissa, laittaisin sellaisen tyypin lennossa pihalle vähän jäähdyttelemään.
Olen tuntenut rikkaita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaatimattomia ja olen tuntenut umpiköyhiä ja ylipäätään olen tuntenut monenlaisia ihmisiä, mutta koskaan en ole ajatellut ihmisiä sitä kautta, että mikä määrä rahaa näillä olisi. Se iskisi pian omaan nilkkaan, jos lähtisi ajattelemaan, että ihmisistä tulisi muka jotenkin hyötyä. Mulle täysin vieras tollanen aloittajan ajatusmalli ja siltikin, että se on jokin ilmiselvän sairas ( varmastikin tietoinen?) provokaatio.
Itse olen jättänyt parikin miestä sen takia, että he eivät ihan oikein käsittäneet, että ei köyhä opiskelija voi maksaa mitään coq au vin:n illallista burgundilla melkein joka saakelin ilta ja osallistua sellaisten kustannuksiin ja sitten olen jättänyt joitakin ( hyväluontoisiakin) tapailemiani miehiä myös siksi, että koin, ettei _minulla_ ollut riittävästi rahaa, ollakseni tasaveroisessa suhteessa heidän kanssaan. Minusta naisen ei ikinä, ikinä pidä jättäytyä miehen varaan taloudellisesti, mutta _jos_ nainen menee vaikkapa esimerkiksi naimisiin, tulee mielestäni naisen mennä naimisiin ainoastaan sellaisen miehen kanssa, johon nainen voisi luottaa myös, mikäli tulisi eteen tilanne, että nainen olisi täysin pennitön ja taloudellisesti miehen varassa. Sen kyllä sydämessään tietää, että voiko ihmiseen luottaa, vaiko ei. Niin itse ainakin uskon.
Muuten samaa mieltä mutta avioehdon voi unohtaa...
Jos toinen on hankkinut itselleen kovalla työllä hyvän työpaikan, miksi hänen tulisi käyttää ylimääräiset rahansa maksamaan sellaisen kuluja, joka ei ole viitsinyt näin tehdä? Tottakai kulut laitetaan puoliksi ja se jolla on enemmän rahaa, saa rahansa itse kuluttaa.
Asia tietenkin erikseen jos varakkaampi osapuoli haluaa esimerkiksi ostaa sellaisen yhteisen asunnon, johon toisella ei ole varaa. Tällöin on mielestäni velvollinen maksamaan hieman enemmän asunnosta.
Tuollainen siipeilyn ehdottaminen on todella typerää. Ei tasa-arvo ole yksisuuntainen asia, vaan jos on ihmisella samat oikeudet, on myös samat velvollisuudet. Olen huomannut itsekkin, että naiset olettavat monesti miehen tarjoavan. Onneksi tällaiset naiset on helppo sivuuttaa ja keskittyä tasa-arvosta pitäviin naisiin.
Toisaalta ymmärtäähän tuon, että naiset yrittävät siipeillä kun niitä vässykkämiehiä riittää, jotka lähtevät kesken suihkunkin hakemaan naisystävälleen suklaalevyn kaupasta jos naisystävä pyytää.
Hohoijaa! ankeaa on sinunkin vaimosi elämä jos sattuu olemaan heikommin toimeentuleva osapuoli teidän perheessä :) Tiedoksi: tasa-arvo ei koskaan toteudu täysin. Mitenkäs meinaat vetää menot AINA puoliksi jos saat lapsia joku päivä ja vaimollasi onkin jokin pienen pieni äitiyspäiväraha? Käpyjäkö hän saa metsästä sitten syödäkseen kun sinä kulutat omat rahasi omaan napaasi ;)? Tietty en oleta, että kaikki haluavat tai saavat koskaan lapsia. Mutta tässä yksi esimerkki kuitenkin...
Mun täytyy nyt naisena kyllä kompata. Mä siis käsitin tämän niin, että yritetään kuitenkin pyrkiä kustannuksiin ja kompromisseihin ja kohtuulliseen elämään, mihin molemmilla olisi varaa. Mun mielestä se on reilua. Käsitin myös, että sinäkin ymmärrät poikkeustilanteen, jos siis tulee lapsia ja lasten hoitohan on perheeseen sijoittamista (ja sitäpaitsi säästöä jne.) joten se on eri asia, vaikka joku heti onkin hoitovapaaseen vetoamssa, et mielestäni korostanut että AINA vaan että reilusti. Naiset tosiaan tuntuvat aina vetävän herneitä nenään kun yleensä tienaavat vähemmän, mutta ei toiselle kaikkea tarvitse kustantaa eikä maksaa. Lahjat ovat erikseen, ja jos tosiaan ylellisen asunnon haluaa, niin se pitää hankkia yksin tai joustaa, mutta ei se niinkään mene, että rikaampi aina vaan kustantaa ja maksaa ja joustaa.
Tiedän semmoisiakin naisia, jotka todella vaativat aika koviakin tuloja mieheltä ja jopa käyttävät tätä lapsiasiaa hyväkseen, sitten mäkätetään kun mies on aina töissä, mutta jos se ei ole, ei tulotaso täyty. Itse ei tietenkään töihin mennä, kun on lapset jne. mutta täytyisihän sen naisenkin tajuta tinkiä, että kun ihmisiä on enemmän ei ole niin helppoa enää kaviaaria ostaa! Ja jos sitten sitä haluaa, niin lapset hoitoon ja itse töihin. Näin se vaan on, ei mahda mitään.
Kyllä aterian voi tarjota ja treffeille viedä, muttei yhteiselo saa perustua toisen pummimiseen ja elättämiseen.
En siis tuosta painon mukaan laskemisesta ole samaa mieltä, mutta kulutuksen mukaan laskemisesta olen kyllä, en ihan muutaman kympin kohdalla, mutta kyllä yleisesti. Ja itse olen aina huolehtinut silti siitä, että minä en keneltäkään pummi, vaan osallistun ja maksan, myös rikkaammille. Nimenomaan siksi, että en halua käyttää hyväkseni ihmisiä ja kun joku puhui, että ei saa laskea vaan hyötyä, niin nimenomaan, ei saakaan, ja siksi pitäisi olla valmis osallistumaan ja maksamaan oma osuutensa.
Tottakai jos kriisi tulee, toista autetaan ja parisuhteessa ollaan yhdessä, mutta todellakin, siinä ollaan yhdessä, joten sen pennittömän pitäisi myös pyrkiä tilanteeseen missä molemmat taas voivat osallistua. Ainahan on näitä tilanteita ja tottakai ne ymmärtää, ja tottakai, aina on tuloeroja ja voihan se toinen tarjota oman harkintansa mukaan, mutta ei se siis vaatimus voi olla. Että jos ei voi vaatia toista kuluttamaan kuin olisi rikas, niin ei voi vaatia toista maksamaankaan aina. Eri asia on, jos hän itse haluaa (yleensä itse haluaa), mutta jos suhde ei saa perustua rahaan (eikä saakaan) niin eihän se saa perustua silloin siihenkään että toisesta vaan hyödytään?
Olen jättänyt ainakin 5-6 naista heti alkumetreillä, kun ovat osoittautuneet pummeiksi ja siipelijöiksi, kuvittelevat että heille maksetaan kaikki. Siipeily on naisilla tosi yleistä, kaikki vähänkin enemmän omaisuutta hankkineet ovat sen mieheltä jotenkin saaneet erossa, tai jotenkin muuten.
NO MIKÄS JUTTU TÄÄ TAAS; PÄSSINPÄÄT OLI?
IHAN ITSEKKÖ; JOKU KYSELI TAAS JA ITSE VASTAILI:
SIIS TÄMÄ S...., ELI TUULI,
Ei toimi painon mukaan. Sillä minä, mies, ostan kilon perunaa ja purkin säilöntälihaa, siinä mulle on ateriaa pariksi päivää - korin hinta noin 2€
Nainen taas ostaa, jotain luomu salaatteja, vihanneksia, onnelliset munat, vitun kastikkeet, jne.. jotain sellaista paskaa mitä minä koskaan ostaisi tai söisi - ja kortin hinnaksi helposti tulee jopa 20€
Pitäisikö mun maksaa 70% ruokaostoksista, vaikka ateriani hinta on 2€ ja vaimon 20€ ??? Ainostaan koska minä painan 100kg ja hän 40kg ?
Saa kyllä ihan itse maksaa 5€/kg jostain vitun onnelisista banaaneista. Mulle kyllä kelpaa ihan tavallinen..
Nimenomaan sen mukaan maksetaan mitä syödään. Eihän tuo paino sinäänsä kerro mitään siitä kuinka paljon rahallisesti tai edes määrällisesti ruokaa kuluttaa.
Itseasiassa tuohan on sinänsä ihan hauskaa pohdintaa... Asiallistakin.
Jos rahaa on paljon, niin mikäs siinä silloin on ostellessa, voi ostaa mitä vaan ja syödä mitä vaan, mutta entäs kun rahat on oikeasti tiukilla... Hmm...
No joo, onhan se toisaalta mun mielestä reilua, koska siis ihan samalla tavalla, jos toinen haluaisi syödä just luomua ja raakaspesiaaliravintoa ja pelkkää härän pihviä, niin en mä ainakaan haluaisi tuhlata kaikkia ylimääräisiä rahojani ruokaan, etenkää vain toisen ruokaan... Jos siis ihan raa'an rehellisesti mietin... Ja jos toinen nyt söisi tolkuttomasti enemmän ja just jotain kallista, niin miksi se ei maksaisi siitä enemmän? Niinkun, että miksi se ei voisi maksaa enemmän? Tai jos toinen on painonnostaja ja vetelee harrastuksensa takia ruokaan 500 euroa kuussa ja toiselle riittää 100 euroa, niin miksi sen toisenkin pitäisi maksaa?
En mä sitäkään hyväksyisi, että toinen vaan tuhlaa vaatteisiin ja sitten jaettaisiin vaatekulut vaan samoista talousrahoista, vaikka toinen tuhlaisi, tai että toinen ei voisi hillitä kulutustaan: aina sähköt päällä (valot yms.) aina syömässä pihviä ja kallista ja jopa vessapaperiakin tarttisi rullata turhaan kilotolkulla, ja lotrata veden kanssa tuntitolkulla, että missään arjessa ei ottaisi huomioon talousrahoja, vaan aina käyttäisi niinkun äiti maksaisi. Etenkin jos on tilanne, että kaikesta joutuu tinkimään ja kaiken laskemaan, silloin etenkin. Siis, että eikö se sitten olisi reilua että jos toinen vaan tuhlaa eikä välitä, että se sitten myös siitä maksaa? Niin, onhan se ruoan kanssa niinkin, että kun seuraa vähän, katsoo mitä syö ja näin, niin voi syödä ihan terveellisesti, joskus sitä kalliimpaakin, mutta toinen ei tuhlaa koko ruokarahavarastoja.
Itseasiassa, semmoisilla arkisilla valinnoilla saattaa säästää satoja euroja vuodessa ja nehän ne suurimmat kulut tekee. Eli siis, olisiko sen joka tuhlaa, syytä maksaakin enemmän, maksaahan hän yksinään jokatapauksessa, eikai parisuhde ole vaan sitä varten, että se joka kuluttaa enemmän, voi maksaa vähemmän? Joten eikös senkin olisi syytä maksaa enemmän, joka syö enemmän, olettaen siis että ero olisi merkittävä eikä mitään 20 euroa kuussa. Joo-o, ei ollenkaan niin kaukaa haettua kun luulisi.
Ja miksi sanon näin? Koska olen ollut liitossa miehen kanssa, jonka mielestä laskutoimitukset eivät kuuluneet rakkauteen myöskään, ja näin minäkin ennen häntä uskoin... Mutta kun toinen kuluttaa kaiken eikä tienaa mitään niin kyllä se rakkaus alkaa vaan rapista, että ikävä kyllä, rakkauteen kuuluisi sitten myös se, että huomioi perheen kokonaisuuden ja sen onko varaa olla ilman matematiikkaa. Itse en ainakaan toista pummia elätä. Ja eri asia ehkä olisikin ollut, jos se olisi sitten tehnyt kotityöt yms. mutta kuten jo arvaatte, niin pummi on pummi. Joku laittoi "tasa- arvoisessa parisuhteessa arkielämän kulut maksetaan sen pussista, jolla kulloinkin on rahaa." Mutta miten tasa-arvoista se on, jos se on aina se toinen, kenen pussissa on rahaa? Ja entäs jos käännetään asia toisinpäin, eikös tasa-arvoisessa suhteessa molemmat pyri kantamaan kortensa kekoon? Eikös rakkaudessa pitäisi yrittää varmistaa, että molemmat saa jotain? Ettei kaadeta asioita vaan toisen niskaan? Että eikös rakkudessa molempien kuuluisi halutakin osallistua omien kykyjensä mukaan kaikilla tavoin, myös rahassa?