Mä oon ihan hajalla. Poikaystävä jätti jatkuvan kinastelun ja riitelyn takia, mä olisin ollu valmis vielä yrittämään. On niin outo olla yksin, mennä yksin nukkumaan ja herätä aamuisin yksin tyhjään asuntoon. Mä oon itkenytkin niin paljon että koskahan ne kyyneleet loppuu, vai loppuuko ne ollenkaan..mä en tahdo ketään muuta lähelleni, oon yrittäny, mutta se vaan tuntuu niin pelottavan tyhjältä.
Mä luulin jo tänään että kaikki on taas hyvin kun nähtiin, mutta huijasin itteeni vaan taas..ja nyt sattuu kahta kauheammin..mulla on vaan puolet sydämestä jäljellä ja sillä tässä pitäis muka pärjätä..huh huh..
Mä luulin jo tänään että kaikki on taas hyvin kun nähtiin, mutta huijasin itteeni vaan taas..ja nyt sattuu kahta kauheammin..mulla on vaan puolet sydämestä jäljellä ja sillä tässä pitäis muka pärjätä..huh huh..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se siitä helpottaa. Kaikkien kannalta oli vaan paras, kun erositte. Ketään ei jaksa jatkuvaa riitelyä ja kinaamista. Odota vaan, kun tapaat sellaisen ihmisen, joka rakastaa sinua ja jonka kanssa ei tule riideltyä joka ikinen päivä.
Se voi aluksi tuntua oudolta mutta lopulta siihen tottuu....yksin nukkumaan...aamulla herätä siihen kun aurinko sokaisee ja hyvän unen jälkeen herätä kunnolla ajatukseen että se oli vain uni...sama uni joka yö...siihen tottuu lopulta
joo, olen tällä hetkellä vähän samanlaisesssa tilanteessa, ja oon ollut kerran ennenkin. Saman tytön kanssa jopa. :(
Mut kyllä se siitä, the show must go on. Ota iisisti vähän aikaa, katso paljon leffoja, urheile paljon, ole paljon kaverien kaa, voit esimerkiksi ottaa yhteyttä vanhoihin kaverehin, joita et ole nähnyt vähän aikaan ja silleen. Katso, että sulla on jotain tekemistä koko ajan, etkä istu vaan kotona ja mietit sun ex-ää ja teidän juttuja. Ja jos mietit, yritä miettiä sen huonoja puolia.
ei ehkä kannata heti ruveta "ryyppäämään ja tyrkyttämään itseään baarissa" :), mut kannattaa jonkin ajan jälkeen ruveta käymään ja tutustua uusiin ihmisiin. Tämä helpottaa oloasi ja huomaat että on elämää ilman exiäsi.
silleen unohdat kyllä exäsi. tai et unohda, mut pääset pikku hiljaa sun sydänsuruista ohi. jos et, ota yhteyttä. :)
sori jos kieleni on huono mun viestissä. olen ruotsinkielinen ja suomen kielen gramatiikka on ihan mahdoton. :)
Mulle kävi kans sama juttu :( en ole nukkunu kahtee yöhön,en syöny mitää.. itkeny vaa. Ja odottanu miestä kotiin,mut ei tule. Asutaan yhdessä et pakko sen jossain vaiheessa on tulla kotiin.. mä en vaa kestä tätä tuskaa..
mies päätti myös että ei halua enää riidellä mun kanssa. minä luulin että kaikki oli hyvin kun hän päätti että nyt erotaan... sovittiin ja hän katosi 3ksi päiväksi... tuli kotiin mutta ei vieläkään puhu mitään. mä olen ollut niin rikki ja olen vieläkin. tänään kun se oli vihainen sain sen lupaamaan ettei enää jätä sanomatta tuolla tavalla. olo on aivan hirveä kun ei voi tietää missä toinen on ja miksi se ei halua puhua yhtään mistään. ei ole reilua
Tervehdys!
Kyllä se siitä vielä iloks muuttuu.Toisilla se vaan vie enemmän aikaa ja toisilla vähemmän.Muistan itselläni tuon samantilanteen reilu puoli vuotta sitten.Me myöskin kumppanini kanssa riideltiin tai oikeastaan se olin minä joka aina haastoin riitaa.Eräänä iltana olin sitten illalla menossa nukkumaan,kun tämä kumppanini tuli punttisalilta kotiin ja tuli sänkyyn viereeni niin kuin olisi käynyt nukkumaan,sitten vain yhtäkkiä sanoi että ei tästä tuu enää mitään ei olla enää yhdessä.Oltiin seurusteltu pari vuotta tai 15.12.03 ois tullu pari vuotta ja tämä tapahtui joulukuun alussa.Hän kuitenkin jäi vielä siksi yöksi viereeni nukkumaan.itse en saanut nukuttua sinä yönä,mietin vain että kuinka se elämä tästä eteen päin jatkuu,kuitenkin oltiin oltu vain pari vuotta yhdessä,mutta kyllä siinä ajassa jo oppii toisen tuntemaan niin kuin omat taskunsa,mutta ilmeisesti en tuntenut häntä tarpeeksi kun näin kävi.Ei varsinaisesti asuttu yhessä eikä oltu kihloissa tai muuta mutta lähes joka yö hän oli vieressäni.No siinä sitten aamulla hän pakkasi vaatteet joita hänellä oli.Ilmeisesti se kuitenkin oli jokseenkin kova paikka häneelle,kun hän itki koko ajan pakatessaan.Minä vain mietin kuinka tästä eteenpäin.Olihan se aika haikeata ja vaikeata katsoa kun auton valot katosivat näkyvistä ja kun astuin takaisin sisälle ja tiesin ettei hän enää tule takaisin.aluksi sitä oli vaikea uskoa,mutta niin se vain oli,päivät kului eikä hän vain tullut.Pari ensimmäistä viikkoa vietin yöni sukulaisissa,en voinut olla omassa kotona,kun kaikki tuntuivat muistuttavan hänestä.Kotona kävin vain pesemässä pyykit ja hakemassa postin.Kun sitten vihdoin parin viikon kuluttua pysyin jotakuinkin kasassa,menin ensimmäistä kertaa kotiin yöksi,ensimmäiseksi vaihdoin petivaatteet,oli helpompi nukkua ilman hänen tuoksuaan,poistin valokuva kansioista kaikki yhteiset kuvat ja työnsin ne perimmäiseen laatikkooni ihan pohjalle.Tästä alkoi oma ja uusi elämä,kaverit oli ja on ihania heidän avullaan jaksoin huomiseen.kuukauden päivät elin tätä omaa ja uutta elämää,oli miehiä,mutta yhdenkään miehen kanssa ei tullut sitä tunnetta joka oli hänen kanssaan,se oli aika outoa ja toisaalta pelottavaa,pystyisinkö enää koskaan rakastamaan ketään niinkuin häntä.Kyllä tällaisessa tilanteessa menee elämän arvot uusiksi ja oppii arvostamaan toista ihan eri tavalla.Tänä päivänä seurustelemme uudelleen ja uusin eväin =) Onneksi elämä on sellainen asia joka opettaa aina,jos ei koskaan tapahtuisi mitään ei ikinä voisi mitään oppia.Hyvää jatkoa kaikille =)
Aattelin valaista tilannetta uusiks, jos joku sais vähän toivoa omaan elämäänsä. Olin kyllä todella huonona kun kirjotin ton edel. tekstin. Asiat on hiukan muuttunut, saatiin puhuttua jonkin verran asioita selviks poikakaverini ( taas ) kanssa, sovittiin että katsotaan päivä kerrallaan tulisko tästä kumminkin vielä jotain. Päätin, että en jaksa stressata ja pyöritellä asioita koko ajan päässäni vaan otan asian kerrallaan. Kumminkin mä syvällä sisimmässäni tiedän, että kukaan muu ihminen ei ole vaikuttanut mun elämääni yhtä paljon..
Mä olen nut onnellinen tästä tilanteesta, mut silti pieni paholainen kuiskailee korvan takana että mitäs jos taas tapahtuu sama..saanko mä hermoromahduksen tai jotain..noh tarvii vaan ajatella positiivisesti..kesä ja kaikki edessä:)
Kiitos ihanista neuvoista, kiitos olemassaolostanne!
niin se vain on,hyvä että kävi hyvin =)