Mutta en tiedä mitä tehdä,olen aivan neuvoton.Olen siis nainen ja kyseinen ystäväni on mies(kutsun häntä nyt Matiksi).Olemme molemmat parikymppisiä nuoria opiskelijoita.Minulla on aina ollut ystävinäni sekä miehiä että naisia.Myös Matilla on runsaasti naisia kavereina.Tästä syystä en koskaan oikeasti uskonut,että hänellä olisi minua kohtaan mitään ystävyyttä vahvempia tunteita.Moni luokkalaiseni kertoi minulle jo 6 vuotta sitten,että "hän katselee minua sillä silmällä." En kuitenkaan ottanut heidän puheitaan vakavasti,koska olen niin tottunut moiseen vihjailuun.
Nykyään tunnen oloni kiusaantuneeksi Matin seurassa.Matti ei ole koskaan myöntänyt minulle tunteitaan suoraan,mutta esimerkiksi ulkona oltaessamme kun puhun jonkun toisen miehen kanssa,Saapuu Matti aina paikalle seisoskelemaan vaikka hänellä ei olisi mitään sanottavaa keskusteluun.Matti saattaa tulla puhumaan aivan liian lähelle minua.Ja etenkin humalassa Matin silmät katselevat minua aivan muualle kuin silmiin.Inhoan näitä hetkiä ja tunnen itseni jotenkin saastaiseksi.
Olemme olleet Matin kanssa ystäviä lapsuudesta asti,ja tietenkin rakastan Mattia-Samoin kuin rakastan omaa veljeäni.Tämän takia tämä tilanne inhottaa ja kuvottaa minua.Monet ihmiset luulevat että seurustelemme ja se on haitallista minulle monella tavalla.Olen huomannut vältteleväni häntä.Minusta tuntuu pahalta ja usein itken asian vuoksi.Mikä neuvoksi? Kuinka voin ottaa asian puheeksi Matin kanssa kun hän ei ole myöntyt minulle tunteittaan? Kaipaan kipeästi apua,Kirjoitinhan asiasta jopa nettiin. Olisin kiitollinen vinkeistä.
Nykyään tunnen oloni kiusaantuneeksi Matin seurassa.Matti ei ole koskaan myöntänyt minulle tunteitaan suoraan,mutta esimerkiksi ulkona oltaessamme kun puhun jonkun toisen miehen kanssa,Saapuu Matti aina paikalle seisoskelemaan vaikka hänellä ei olisi mitään sanottavaa keskusteluun.Matti saattaa tulla puhumaan aivan liian lähelle minua.Ja etenkin humalassa Matin silmät katselevat minua aivan muualle kuin silmiin.Inhoan näitä hetkiä ja tunnen itseni jotenkin saastaiseksi.
Olemme olleet Matin kanssa ystäviä lapsuudesta asti,ja tietenkin rakastan Mattia-Samoin kuin rakastan omaa veljeäni.Tämän takia tämä tilanne inhottaa ja kuvottaa minua.Monet ihmiset luulevat että seurustelemme ja se on haitallista minulle monella tavalla.Olen huomannut vältteleväni häntä.Minusta tuntuu pahalta ja usein itken asian vuoksi.Mikä neuvoksi? Kuinka voin ottaa asian puheeksi Matin kanssa kun hän ei ole myöntyt minulle tunteittaan? Kaipaan kipeästi apua,Kirjoitinhan asiasta jopa nettiin. Olisin kiitollinen vinkeistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toisaalta tuo että tulee paikalle kun juttelet jonkun miehen kanssa voi olla sitäkin ettei halua olla yksin, ja haluaisi osallistua keskusteluun. Ehkä siksi että saisi lisää miespuolisia kavereita?
Tuo lähelle puhumaan tuleminen, eri ihmisillä on eri etäisyyksiä mikä on sopivaa. Voihan olla, että koska olette hyviä ystäviä ei tule ajatelleeksi sitä miten lähelle tulee sanomaan jonkun asian vaikka hiljempaa, niin ettei muut kuule.
Tuo humalassa tuijottaminen muualle kuin silmiin, jos se on ihan selvästi häiritsevää taas puhuu jotain muuta.
Kaksi vaihtoehtoa: Joko nostat kissan pöydälle, tai otat kunnolla etäisyyttä eli käytännössä katkaiset ystävyyden.
Voithan aloittaa varovasti, vaikkapa puhumalla ensin omista suhteistasi ja kysymällä häneltä sitten onko hänellä ketään kiinnostavaa kiikarissa.
Jossain vaiheessa voit kysyä, onko hän halunnut jossain vaiheessa teille jotain muuta kuin ystävyyttä ja painottaa, että sinä olet sitä mieltä että parempi olla vain ystäviä.
Myös yksi hyvä keino on se, että kun sinä ajan kuluessa löydät jonkun itsellesi niin tarkkaile hänen käytöstään ja katso onko hän vilpittömästi kaverisi vieläkin.