Kysymys toisille naisille. Eikö teitä kiinnosta mitä muut ajattelee teistä? Onko helppoa asua tuppukylässä jossa teitä halveksitaan? Osaatteko kulkea kaikesta huolimatta pää pystyssä? Uskotteko tosiaan siihen että teitä rakastetaan? Uskotteko siis juttuihin mitä ukkomiehet teille silmät kirkkaina puhuu? Kuinka yksinäisiä olette? Onko teillä ystäviä? Jutteletteko ystävien kanssa ja mitä kommetteja olette heiltä saaneet?
Merkkaako maine?
kysymykset?
10143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meidän tuppukylässä yks äijä käy vieraissa ja se on ihan julkisesti tiedossa. Hassua kyllä, kaikki säälii sitä vaimoa, tuntuu tietävän asiasta. Jutut menee tähän tyyliin: mahtaako vaimo käydä täysillä, miten jaksaa ja viitsii, eikö oo itsekunnioitusta jne. Sen jälkeen sitten taivastellaan sitä kakkosta ja viimeiseksi haukutaan se äijä. Heh heh
1. Ei kiinnosta.
2. En asu tuppukylässä.
3. Kuljen pää pystyssä.
4. Uskon tietysti. Teot puhuvat puolestaan.
5. Uskon, en ole kyyninen. Ks ed. vastaus.
6. En ole yksinäinen.
7. On ystäviä.
8. Juttelen, hyväksyvät suhteeni.
1. ei kiinnosta pätkääkään mitä muut miettii
2. en asu tuppukylässä
3. kuljen aina pää pystyssä
4. ukkomies ei ole ikinä sanonut minua rakastavansa, joku muu mies kyllä
5. ukkomiehen ei tarvitse minulle valehdella, puhutaan rehellisesti asioista, myös ikävistä asioista puolin ja toisin, mitään ei ole minulle luvannut
6. en ole yksinäinen
7. on monta hyvää ystävää
8. parhaan ystävän kanssa juttelen, kommentoi, että tee mitä tahdot, hän auttaa jos vaikeaa tulee
Jos salasuhteen haluaa pitää oikein salassa, niin siitä ei hiiskuta muuten kellekään.
- Jokaisella on omat ja erilaiset mielipiteet minusta, miksi yrittäisin olla mieliksi kaikille?
- Ei tämä iso paikkakunta ole, mutta muiden käytös minua kohtaan ei ole mitenkään muuttunut, kun he ovat saaneet tietää minun olevan toinen nainen.
- Katson maahan ainoastaan silloin kun törmään ykköseen, muutoin ei ole syytä häpeillä.
- Emme rakasta toisiamme sanan perinteisessä merkityksessä, vaan ennemminkin ystävinä. Viihdymme vain toistemme seurassa paremmin kuin muiden ja fyysinen läheisyys on myös tavallista antoisampaa.
- Mies ei lupaile kuuta taivaalta. Saattaa luvaa valmistaa illallisen, ja sen lupauksen on aina pitänyt. Kun puhuu parisuhteestaan, saattaa valittaa asioista jotka eivät suju, ja yhteisymmärryksen puutteesta, mutta usein puhuu kauniisti ykkösestä.
-En harrasta useampaa miestä kerralla. On muutama hyvä ystävä joille voin puhua avoimesti salasuhteesta. Kommentit heiltä ovat vaihtelevia, kukaan ei ole tuominnut. Pyydetty vain pitämään silmät avoinna. Osa miehen ja minun yhteisistä kavereista tietää myös ja pari miehen läheisimmistä ystävistä. Molemmilta on kyselty että eikö tuo ole älytöntä ja kuluttavaa ja että miksi. Suhteesta tietäviä ystäviä on molemmilla molempia sukupuolia. Osa tietävistä on myös ykkösen kavereita/ystäviä.
Kysymys uskottomille miehille. Eikö teitä kiinnosta mitä muut ajattelevat teistä? Eikö kiinnosta sekään, mitä vaimonne ajattelee, tai lapsenne sitten kun saavat tietää?
Kysymys vaimoille. Eikö teitä kiinnosta tietää mitä sen miehenne päässä liikkuu, kun pettää teitä? Uskotteko tosiaan siihen että teitä rakastetaan, kun miestenne teot puhuvat jostain ihan muusta?
Poitti, ehkä niillä naisilla ei ole mitään tietoa siitä että heitä petetään ja luulevat että suhteessa menee hyvin. Muutoin laittaisin suhteen poikki jos mies pettäisi koska se kertoo miehen lapsellisuudesta ja siitä ettei hän pysty ja kykene normaalin suhteeseen. En siis alkaisi suhteeseen edes miehen kanssa josta tietäisin että hän on aikaisemmissa suhteissaan pettänyt.
Kaikille valehdellaan, että mies on eronnut. Ei sitä kukaan tarkista. Työkaverit, sukulaiset, lapset, vanhemmat, ystävät uskovat, mitä heille kerrotaan. Niin se menee.
Onhan se kuvottavaa, mutta nämä näin käyttäytyvät ihmiset kuuluvat samaan sarjaa pedofiilien ja insestityyppien kanssa. Yhtä sairasta touhua.
Sivusta nyt sanon, vaikken itse uskottomuus kuvioihin ole ottanut osaa enkä arpaa, että silloin kun juoruilun vuoksi juoruillaan niin keskustelu menee suurin piirtein näin:
-Ootteko kuulleet että Matilla on jotain vipinää Liisan kanssa?
-Ai vieläkin? Siis niillähän on ollut suhde jo kauan.
-Ihanko totta, no mitäs Maija siihen, tietääkö se?
-Tietää, tai Matti on joskus kärähtänyt, mutta näköjään pettää taas.
-Miksei se jättänyt Mattia? En kyllä tajua tuollaista. Miksi se Mattikin tekee niin, tai miksei se Matti sitten jätä toista niistä?
-No en tiedä, mutta en kyllä ymmärrä miksi se Maijakaan jaksaa katsella tuollaista. Kai se pelkää yksinjäämistä. Itse en kyllä katselis pettävää miestä päivääkään.
-Aika kumma että se Liisakin on lähtenyt mukaa kolmiodraamaan, ei kyllä uskoisi. Mitäköhän se siitä saa?
-Läheisyyttä varmaan, ei tarvitse olla yksin, ei kai se pelkän seksin takia tuollaisessa olisi mukana?
-Ällöttävä se Matti kyllä, tosi itsekästä toimintaa. Tekisi mieli kertoa Maijalle.
-Ei kannata sotkeentua muiden asioihin.
-Niin kai. Otatko lisää kahvia?
Että silloin siis ihmetellään kaikkia osapuolia. Ei se kovin älylliseltä kuulosta kenenkään touhu.
Kyllä kannattaa sekaantua asioihin ,koska säästytään paljolta itkulta niin petetty kuin lapsetkin.Kerron heti jos VARMUUDELLA tiedän että petetään.Eikä ole alkushokin jälkeen haukuttu .Kiitetty on.
Minusta nykyaikana ei pahemmin ketään kiinnosta toisten tekemiset. Tavallaan se on jopa sääli. Jos jotakuta toisten tekemiset sitten kiinnostavat, he peilaavat asioita omien kokemustensa pohjalta. Suhtautumiseen vaikuttaa myös se, kuka kolmiodraaman osapuolista on mahdollisesti oma ystävä, jolla on luonnollisesti myös muita rooleja ja ominaisuuksia kuin olla esimerkiksi vain toinen nainen.
Olin toinen nainen, kukaan ystävistäni ei minua siitä arvostellut. En asu tuppukylässä, joten enpä usko touhujeni ketään ulkopuolisia kiinnostaneen. Yksi syy siihen, että lopetin suhteen, oli lapseni. En halunnut heidän saavan tietää asiasta, joten voin siis myöntää, että toisten mielipiteet vaikuttivat päätökseeni. Mutta aikaa köyhää on ihmisen elämä, jos tuntemattomien kylänmiesten ja -naisten tekemiset jaksavat kiinnostaa.
Miesystäväni puhui tosi harvoin vaimostaan eikä koskaan halveksuvasti. Mies halusi pysyä naimisissa ja toivoi heidän vielä joskus lähentyvän. En oikeastaan usko hänen valehdelleen minulle. Olimme yhdessä vain vajaan puoli vuotta, tosin aika intensiivisesti, joten en ollut mieheen rakastunut eikä hän minuun. Rakkaudesta voidaan mielestäni puhua vasta parin vuoden yhdessäolon jälkeen.