Kaiken järjen ja tunteen mukaan sydämeni pitäisi olla riekaleina.
Mutta mitä sydämeni tekee?
Onko se särystä kipeä ja säröinen?
Ei.
Se on tyhjä.
Voin vannoa että olisin voinut rakastua tähän naiseen. Tietysti siinä kävi huonosti ja hän katkaisi yrityksen alkuunsa.
Nyt ei ole mitään tajua että mihin tästä enää. Ehkä iskuja on tullut liian monia ja sydän ei tunne enää oikeasti menetystä vaikka aiemmin puristi ihan rintaa tämän naisen kanssa.
Mutta mitä sydämeni tekee?
Onko se särystä kipeä ja säröinen?
Ei.
Se on tyhjä.
Voin vannoa että olisin voinut rakastua tähän naiseen. Tietysti siinä kävi huonosti ja hän katkaisi yrityksen alkuunsa.
Nyt ei ole mitään tajua että mihin tästä enää. Ehkä iskuja on tullut liian monia ja sydän ei tunne enää oikeasti menetystä vaikka aiemmin puristi ihan rintaa tämän naisen kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joskus ajattelin että ihmisen tunteet kypsyy ja syvenee vuosien varrella. Nyt en ole enää siitä niin varma.
Ehkä silloin jos ihmissuhteet ja parisuhteet onnistuu. Mutta jos ne ei onnistu niin sydän koverretaankin tyhjäksi ja lopulta ei jää paljon mitään jäljelle kuin ne kovat sisältöä suojelevat kuoret.
Hei kyllä se aurinko paistaa sinullekin.
Vaikka nyt harmittaa mutta liian kauan ei kannata jäädä murehtimaan ja oman sydämensä vangiksi. Itse tein sen virheen että pettymysten jälkeen en päästnyt ketään lähelleni vuosiin ja jälkeenpäin ajateltuna tuhlasin siinä monta vuotta. Sitten hoksasin että kun tapaan uuden ihmisen en heti päästä häntä lähelleni ja en päästä tunteita valloilleni vaan tutustun ihmiseen mutta kuitenkin annan mahdollisuuden. Suosittelen sitä sinullekin, että et sulje mahdollisuuksia pois elämästäsi ja olet avoimin mielin vaikka nyt ottaakin päähän.
Sillä tavalla voit löytää jonkun kun sitten uskallat taas tuntea.
Ei ota päähän. Se on se ongelma.
Odotin että olisin murtunut ja tuntenut menetystä tai jotain.
En vain tunne oikein mitään. Kaikki tuntuu täysin yhden tekevältä.
Minusta tuntuu kylläkin että tällä tavoin suljen pois mahdollisuuksia elämästäni jos en kykene tuntemaan mitään.
Tuli aivan uskomattoman välinpitämätön olo tuon jälkeen.
Mut eiks ole parempi niin? Mulla on ihan sama tunne päällä. Onneks. Kai kerran pahasti särkynyt sydän ei voi enää särkyä. Kun sitä ei oikeastaan enää edes ole...
Jotain tuohon suuntaan kaiketi.
On niin häiritsevän tyhjä olo vain että vaikea selittää.
Jotenkin suorastaan jo tuottaa pahoinvointia ajatella miten turhaa koko homma oli kun seurauksena on tällainen tyhjyys.
Nähtävästi tosiaan se sydän on liuonnut jonnekin aiempien takaiskujen myötä ja nyt vain aina kelluu tyhjyydessä kun jotain tällaista sattuu.