Ihan aluksi: rakastan miesystävääni todella paljon. Olen vain väsynyt suhteessamme nykyiseen tilanteeseen. Elän viikon lapsieni kanssa ja kun lapset menevät isänsä luokse pakkaan laukkuni ja "muutan" miesystävän luokse. On kiertolaisen olo, kun aina on tulossa tai lähdössä laukkujensa kanssa. Sattuu myös ajatus, että lapset elävät samanlaista arkea (mutta ero oli ainoa oikea ratkaisu ja yhteishuoltajuus toimii). Mutta on kuin minulla olisi kaksi elämää; arki lasteni kanssa ja toinen elämä miesystäväni kanssa. Olemme seurustelleet vajaan vuoden ja yhteenmuuttamisesta ei ole puhuttu. Mies käy ehkä kerran vkossa kylässä, silloin kun olen lasten kanssa. Olen ehdottanut, että hän tulisi pidemmäksi aikaa välillä, vaikka koko vkoksi, jotta näkisi millaista tämä lapsellinen arki on, mutta hän väittää tietävänsä muutenkin (on itse lapseton). Olen kertonut, että tilanne väsyttää minua, mutta mitään ratkaisuaehdotusta tilanteeseen ei ole tullut, muuta kuin, että hän voisi olla välillä minun luonani (silloin kun lapset isällään), jotta minun ei tarvitsi aina pakata kasseja. Ongelma vain, että mies ei tunnu viihtyvän täällä. Itse voisin olla valmis muuttamaan yhteen tai edes keskustelemaan ja suunnitelemaan asiaa, mutta ilmeisesti mies ei ole valmis. Tällä hetkellä vain niin väsyttää koko tilanne ja en usko kauaa jaksavani. Onko kenellekään ollut vastaava tilannetta ja miten asian ratkaisitte?
Väsynyt tilanteeseen
punainen helmi
6341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäiskö teidän muuttaa yhteen, vaikka mies ei viihdy luonasi?
Jätä menemättä miehen luokse, jos et jaksa pakata. Kukaan ei pakota sinua reissaamaan mihinkään. Mies tulee luoksesi, jos on sinusta kiinnostunut ja kaipaa seuraasi.
Ongelmana taitaa olla juuri se, että huomaat miehen kiinnostuksen olevan omaasi vähäisempää, Veikkaanpa, että olet hieman läheisriippuvainen yksilö, joka ei uskalla sanoa ei ja olla yksin.
Mies kuullostaa mielestäni ihan järkevältä. Monesti lapsettoman miehen voi olla vaikea sopeutua lapsiperheen arkeen. Voihan olla, että hän ei edes pidä lapsistasi eikä halua isäpuoleksi.
Mies kyllä tiesi alusta asti, että lapset kuuluvat pakettiin ja on saanut vuoden aikaa "sopeutua". Minä en todellakaan aio enää laukkujani pakata, sillä se on tässä. Minusta ei voi ottaa vain parhaita paloja. Se on koko paketti tai ei mitään. Ja jos todellakaan ei kiinnosta, kuten ei tosiaan tunnu, niin jatkan matkaani yksin lasten kanssa. Se ei pelota ja toisinkin kommentoija luulee, pidän yksinolostakin :-) Mutta vielä enemmän pidän arjesta lapsieni kanssa. Asiasta on keskusteltu ja keskustelu jatkuu tänään.
tiedän tunteen liiankin hyvin :)
Itsellä samanlainen tilanne , kun lapsi on isällään menen mies ystäväni luokse
iltatuurin jälkeen. Tätä jatkunut yli puoli vuotta ja itse olen kanssa tosi väsynyt
tilanteeseen ,mutta kun haluaisi yritää kaikkensa,varsinkin eron jälkeen ei
haluais antaa heti periksi.
Mutta toisaalta ,kuinka valmis sitä on itse siihen että toinen poimii vain parhaat
päältä ja itse olet valmis melkein mihin tahansa;)
Onneksi asumme lähekkäin ,joten ei tarvitse laukkuja pakkailla , miehelle sopii paremminko hyvin, että minä olen se joka näkee kaiken vaivan;)
Joten kyllä on tiukassa mietinnässä ollut koko suhteen ajan tämä tilanne ja mihin on oikeasti valmis, jos vuosikausia tällä lailla huh ei kiitos:)
Joten päivä kerrallaan ja katellaan mihin vie, asiollahan on taipumus
järjestyä , tavalla tai toisella:)
Tsemppiä;)
Minulla oli aikoinaan. Aika nopeasti lopetin suhteen. Todennäköisesti hän ei halua luoksesi juuri sen vuoksi, että uskoo tietävänsä, millaista elämä on lasten kanssa ja hän ei halua lapsiarkea etenkään kun eivät ole hänen lapsiaan.
Kuule, ÄLÄ juokse kenenkään perässä.
Rakasta itseäsi, ja jos toinen osapuoli ottaa tilanteista vaan mehut, niin ei hän ole kypsä. Hän ajattelee itseänsä tai on muuten vaan tyhmä.
Sellaisia miehiä on olemassa, jotka eivät ilkeä toimia noin.
Välitä itsestäsi, kuuntele sisintäsi, älä pakkaa niitä laukkuja jos et jaksa ja ko. asia vaivaa sinua (niinkuin selvästi vaivaa jo). Ota aikalisä ja katso tuleeko toinen vastaan yhtään ja tuleeko sillä sinua IKÄVÄ ?
Sinullaon paljon muutenkin puuhaa varmasti lasten kanssa. Tämä mies on yksin ja huolehtii vaan itsestään, eikä kirjoituksesi perusteella anna sinulle myönnytystä. Ei se voi pitää sinua käytettävissä ja juoksutettavissa halujensa mukaan.
Jos sinun lapset on este yhteenmuuttamiselle, niin ei se kuule menettele. LOUKKAUS sinua kohtaan, koska lapsesi ovat OSA SINUA.
Älä peittoa lapsiasi koskaan kenenkään miehen vuoksi. Lapset on aina ykkönen ja se uusi mies kakkonen. Jos se ei tuu vastaan niin anna olla.
Mies EI ole lainkaa valmis eikä halukas ottamaan teitä kaikkia.
Siinä EI ole mitään pahaa eikä epänormaalia.
Hän iloitsee kun sinä jaat hänen sänkynsä viikonloppuisin, maksulliselle sängynlämmittäjälle hän joutuisi maksamaan paljon enemmän. Nyt hän voi käyttää tuon rahan sinun päivällisiisi ja teatteri-iltoihin, kylpylä-viikonloppuihin. Ilman sinun pienokaisia.
Olisiko mielestäsi paljon rakentavampaa sinun aivan vain nauttia yksin tai ystäviesi kanssa niistä viikonlopuista jolloin lapsesi ovat poissa? Voisit täysin siemauksin rentoutua, nukkua koko viikon väsymys pois. Lastesi palattua voisit sitten levänneenä aloittaa uuden viikon ja käyttää uudistunutta energiapankkiasi lastesi hyväksi.
Hehän tässä yhtälossä ovat kaikkein rasittuneimmat pakollisesta ramppaamisesta sinne tänne. Viimeinen asia jota lapsesi tarvitsevat on taas uusi "äidin ystävä, isähahmio" joka ei edes halua olla sitä, joka mitä todennäkoisimmin, repäistään pois heidän elämästään kun he ensin arasti ovat tottuneet rakastamaan häntä. (JA siitä seuraavaa negatiivista ilmapiiriä )
Kokoa kaikki energiasi ja suunnitelmasi pienokaistesi hyväksi. Te tarvitsette toinen toisianne enemmän kuin kukaan muu. Enemmän kuin ketkään vieraat miehet, kuinka tahaansa pehmeä heidän sänkynsä on.