Miten on muiden sinkkujen painoasiat? Onko täällä kaikki bodattuja/hoikkia ihanne miehiä ja naisia, vai löytyykö joku jolla on ongelmia painon kansa?
Itse olen tässä nyt muuttamassa omaa elämääni ihan suuremmassa mittakaavassa ja laihdutus taisi olla ihan yksi tärkeimmistä alkuvaiheen asioista mikä minun pitää tehdä.
En ole nyt mikään kauhean lihava (180 pitkä ja 81kg), mutta salilla ei ole tullut käytyä enää yli 2 vuoteen, joten peilistä näkyy jo ihan selvästi että painoa on vatsan seutuvilla likaa. Kävin sitten tänä aamuna ostamassa itselleni puntarin ja ruokakaupasta mukaan tarttui normaalia kevyempää ja terveellisempää ruokaa. Tarkoituksena olisi tässä pudottaa paino jonnekin 70-75 kilon välille ja alkaa käymään salilla siihen malliin että lihaksiakin alkaisi taas vuosien tauon jälkeen näkymään.
Uskon että muutaman kilon pudottaminen ja salilla käyminen antavat minulle enemmän itsevarmuutta naisteniskemisen suhteen. Ja totta kai sitä tässä hieman myös toivoo että tuon jälkeen myös naiset olisivat enemmän kiinnostuneita minusta.
Itse olen tässä nyt muuttamassa omaa elämääni ihan suuremmassa mittakaavassa ja laihdutus taisi olla ihan yksi tärkeimmistä alkuvaiheen asioista mikä minun pitää tehdä.
En ole nyt mikään kauhean lihava (180 pitkä ja 81kg), mutta salilla ei ole tullut käytyä enää yli 2 vuoteen, joten peilistä näkyy jo ihan selvästi että painoa on vatsan seutuvilla likaa. Kävin sitten tänä aamuna ostamassa itselleni puntarin ja ruokakaupasta mukaan tarttui normaalia kevyempää ja terveellisempää ruokaa. Tarkoituksena olisi tässä pudottaa paino jonnekin 70-75 kilon välille ja alkaa käymään salilla siihen malliin että lihaksiakin alkaisi taas vuosien tauon jälkeen näkymään.
Uskon että muutaman kilon pudottaminen ja salilla käyminen antavat minulle enemmän itsevarmuutta naisteniskemisen suhteen. Ja totta kai sitä tässä hieman myös toivoo että tuon jälkeen myös naiset olisivat enemmän kiinnostuneita minusta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No musta ei ole tullu ryhtiä parantamalla vieläkään aloitteita tekevä... Mutta itsetunto on noussut kyllä roimasti. Ongelmani oli enemmänkin alipainon suuntaan ennen.
Sitä ei tarvitse edes kovin kauaa jaksaa tehdä, kun peilissä huomaa hartioidensa näyttävän erilaisilta. Ja sinä päivänäkös se vasta mukava onkin lähteä ovesta pihalle.
Kannattaa. Eikä sitä välttis tarvi ees salille. Minä tilasin anttilasta silloin joskus 15kg käsipainon ja vähän myöhemmin leuanvetotangon ostin keittiön oveen... Niillä välineillä 10kg saanut painoa. Eli voi sitä treenata vaikka omassa kolhossa yksiössään, jos salille lähdössä on liian kova kynnys, joillain kun on... En se minäkään sattumalta kotonani...
Suunnittelee ohjelmansa ja tahtinsa... Ja sitten pysyy lujana.
Minulla kyllä tuli käytyä salilla melko aktiivisesti joskus 19-23 ikävuosien välillä kun meitä oli useampi kaveri/tuttu joiden kanssa kävimme aina yhdessä salilla. Mutta tuo salilla käyminen loppui sitten itseltä kokonaan kun tuo porukka hajosi, eikä minulla ole koskaan ollut mitään urheiluintoa, vaan salilla kävin lähinnä kavereiden takia. Parempihan se oli käydä salilla yhdessä kuin iltaa istua jossain kaljakuppilassa, toki joskus teimme noita molempia samana päivänä.
Minulla ei ole aikomustakaan tiputtaa painoani grammaakaan.
pituutta on 185 ja painan 80 kg.
Minulla on oikeastaan painon suhteen sellainen "ongelma" ettei paino meinaa
pysyä tuossa 80 kilossa, vaan se meinaa laskea ja mielestäni tämän pituisen
on painettava vähintään 80 kiloa.
Harrastan kestävyysliikuntaa (3-4 kertaa viikossa juoksen 10-15 km lenkin)
lisäksi teen lihaskunto harjoittelua 1-2 kertaa viikossa.
Olen suunnilleen 178 cm pitkä ja painan 75 kg, joten Body Mass Index on noin 23,7 eli ns. normaalipainon rajoissa. Nuorempana pelasin kavereitten kanssa jalkapalloa, jääkiekkoa (varustuksena maila ja hokkarit) ja sählyä, mutta vanhemmiten on turhauttavaa värvätä ihmisiä harrastamaan joukkueurheilua.
Noin 22-vuotiaasta lähtien olen harrastanut säännöllisesti 3 kertaa viikkossa ympärivuotisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä saa päättää itse omasta aikataulustaan ja se on samalla tehokasta. Noin nelikymppisenäkin juoksen Cooperin testissä noin 3200 metriä, vaikka ei minulla ole koskaan ollut mitään erityisiä kilpailullisia tavotteita, vaan enemmänkin olen halunnut olla mahdollisimman terve ja hyvässä kunnossa. Urheilessa huomaa sekin että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, sillä kun keho pelaa ja endorfiini virtaa, niin se tekee hyvää myös pääkopalle. Jos on koko päivän sisälle eikä käy missään, niin sitä tulee helposti vetämätön olo.
Varsinaisen kuntourheilun ohella tykkään harrastaa ns. hyötyliikuntaa eli minusta on mukava liikkua paikasta toiseen kävellen tai pyöreilen, sillä asuin sen verran lähellä kaupungin keskustaa että tulen hyvin toimeen ilman henkilöautoa tai bussia. Erilaisen liikkumisen ohella kannattaa tietysti kiinnittää huomiota tuohon ravintopuoleen eli ei ainakaan syö enemmän mitä kuluttaa ja katsoo että omega3 ym. aineita tulee riittävästi ravinnosta.
175/75, rasvaprosentti hyvin matala. Kroppa on ollut samoissa mitoissa vuosia riippumatta parisuhdetilanteesta ja olen siihen tyytyväinen. Näytän urheilulliselta, en bodatulta. En halua laihtua enkä lihoa.
Olen käynyt salilla ekoja kertoja jo teininä mutta oikean treenaamisen oppiminen on kestänyt ja motivaatio-ongelmien, loukkaantumisten ja muiden taukojen vuoksi fysiikka ei ole kehittynyt kovin erikoiseksi. Teini-iän laihuus ja heikkous on kuitenkin karissut ja luvut monissa liikkeissä paremmat kuin treenaamattomilla.
Paino on varmaan jotain 85-90kg välillä ja pituus 179-181 osastoa vuorokaudenajasta riippuen. Syön ihan hillittömästi karkkia, suklaata sun muuta joka ei varmasti auta kehonkoostumukseen ja olen valmis luopumaan siitä sitten kun saisin tyttöystävän.
"Uskon että muutaman kilon pudottaminen ja salilla käyminen antavat minulle enemmän itsevarmuutta naisteniskemisen suhteen. "
Voi olla, mutta tuollainen "yleinen itsevarmuus" ei välttämättä riitä naisten iskemiseen. Toki hyvä olo jne. näkyy ja kuuluu kauas, mutta toisaalta naisten iskemiseen vaaditaan yleensä sitä oikeanlaista seksuaalista itsevarmuutta ja kanssakäymistaitoja joita ei saleilla tai lenkkipoluilla opita. Kokemusta on omasta takaa.
"Ja totta kai sitä tässä hieman myös toivoo että tuon jälkeen myös naiset olisivat enemmän kiinnostuneita minusta."
En tiedä tuleeko suurta muutosta jos olet suurin piirtein normikunnossa. Jos vedät itsellesi lihaksi oikein kunnolla niin sitten ehkä mutta muuten varsinkin talvella hukut massaan sinne muiden sekaan.
Tällöin kuten itsekin olen todennut ratkaisee se pärstä ja jos se ei ole luonnostaan kunnossa niin ei se treenattukaan kroppa auta.
Paras tapa iskeä nainen on:
-Rento suhtautuminen elämään ja suhteisiin
-Kiehtova läppä ja siitä hyökyvä "mä tiedän, mä osaan, oon kokenut" asenne
-Seksuaalinen itsevarmuus ja kanssakäyminen ns. scoring (eli osaa viedä viettelyksen alusta loppuun)
-Normaali vartalo jossa ei paljoa rasvaa
-Miehekäs naamataulu jossa seksikästä karismaa (tummuus, kontrastit jne.)
Ou jeah.
Mitä kauemapana olet noista viidestä mainitusta kohdasta niin sitä epätodennäköisemmin saat naista varsinkaan lähellekään mieluista itsellesi.
Olen luultavasti ikäistäni (33v) paremmassa kunnossa, mutta vituttaa kun viimeisin kuukausi on mennyt treenien kannalta ihan perseelleen.
Ensin meni polvi, jota täytyi parannella. Sitten oli töissä niin kiire, ettei ehtinyt treeneihin. Salilla silti kävin, lähinnä ylävartaloa treenaamassa.
Sitten olin vielä viikon flunssassa ja virheistä oppineena annoin itseni parantua kunnolla ennen treenaamisen aloittamista.
Normaalisti käyn siis kahden kammailulajin (BJJ ja potkunyrkkeily) treeneissä 2-5 kertaa viikossa, ihan harrastus ja kuntoilumielessä, en kilpaile. Sen lisäksi pari kertaa viikossa aamulla ennen töitä puntilla, jos ei ole kamppailutreeneissä ollut liian rankkaa.
Viime kesänä olin rehellisesti elämäni kunnossa. Treenien takia lihakset kunnossa ja lenkkeilykin sujui kuin lentäen. Nyt on vähän kirimistä siihen kuntoon :)
Joskus nuorempana, eli 7-9 luokalla oli jonkinlaisia pieniä paino-ongelmia. Sitten löysin kuntosalin ja ne huolet hävisivät. Peruskoulussa kyllä inhosin liikuntatunteja, lähinnä siksi että oli mulkut opettajat ja pahimmat kiusaajat samoilla tunneilla.
Tuskin mikään listojen ihannenainen olen, mutten haluaisikaan olla joka pojan unelma, pääasia että kelpaan sille jollekulle, mulle tärkeälle, muista viis.
Kunto on hyvä ja salilla/lenkillä käyn. Paino on ihan ok, lääkärinkin mukaan oon hyvässä kunnossa, kiinteämpi voisin olla ja sitähän treenataan joko loppuelämä jotta pysyttäis kunnossa ja terveenä. Pidän liikkumisesta, en mikään himourheilija mutta ihan tavallinen liikkuja.
Olen laihduttanut nyt noin 20 kiloa. Naisonnea tämä mikään ei ole parantanut eikä ketään naista ole kiinnostanut yhtään sen enepää. En oikeastaan edes ole saanut mitään mitä pystyisin tekemään nyt mitä aikaisemmin en pystynyt. Ennen painoin satakiloa ja se ei ollut minkäänlainen este elämälle siihen aikaan. Nykyään viinakin menee helpommin päähän ja loppu ilta täytyy miettiä tarkaan omien kaloreidensakanssa.
Lisäsin liikuntaa ja kiinteydyin kivasti. Painoa putosi n 6 kiloa - ja tuli myös lihasta (painaa mutta vie pienemmän tilan ... ). Nyt on sopivat kurvit ja saan kivasti miehiltä huomiota :) Keväällä tiukkenee tästä taas sen pari kiloa kun juoksu alkaa lumien jälkeen olla mukavampaa. Nyt reippaasti kävellen ja lajin parissa.
Heti jos on passiivinen mies kelkassa omakin paino nousee vaikka kuinka kävisi treeneissä. Huonot ruokatottumukset "tarttuu". Sinkkuna liikun 6-8h viikossa, suhteessa treeniä 2-4h satunnaiset lenkit.
Pitäisi kai löytää aktiivinen mies.
m37, 178/90, hamsterin reidet (usean vuoden työmatkapyöräilyn tuloksena), kesällä maastolenkkejä, talvella pääosin pitkiä kävelylenkkejä. Kesällä myös fillarointia. Ruokavalio normaali, mahdollisimman luonnonmukainen. Einesruokia vain satunnaisesti.
Vaa'an tuijottamisen olen unohtanut. Teen sitä, mikä tuntuu fysiikan suhteen hyvältä. En tupakoi, ja alkon suhteen olen raitis.
En kuntoile orjallisesti joka päivä, koska elimistö tarvitsee myös lepoa palautuakseen.
Viimeaikoina painoni on tainnut mennä vaan alaspäin. Mulla ei ole vaakaa, mutta housuista niin päättelen. Ei oikein maistu mikään, ei haluta.
En ole jaksanut viime aikoina oikein liikkuakaan tai ulos mennä. Joskus käyn kävelyllä.
Joskus aikaisemmin harrastin kovastikin liikuntaa. Juoksin pitkiä matkoja, pisimmillään 15-20 km. Nyt en jaksaisi, en fyysisesti enkä psyykkisestikään.
Välillä käy aina mielessä, että haluaisin taas juosta, mutta nyt on vielä liukkaat kelit ja kylmää. Tosin jos aloittaisin, minun olisi tosiaan aloitettava hyvin lyhyistä matkoista. Just nyt tuntuu 1 km:kin todella raskaalta ja vastustavalta ajatukselta.
Muutaman kerran vuosia sitten yritin käydä kuntosalilla, mutta en osannut tehdä paljon mitään ja ne kaikki laitteet näyttivät ahdistavilta ja rumilta. Jossain fitballjumpassa kävin joskus. Aika outoa touhua. Joogaakin olen kokeillut: ei ole mun laji, en taivu eikä käämi kestä. Uimassa kävin yhteen aikaan, osaan uida kohtuuhyvin; siellä pääsisi saunaan, se ois kiva.
Mutta kotona vaan möllötän neljän seinän sisässä. Pitäis mun jotenkin terästäytyä monenkin asian suhteen. Nii-in...
Kuten ap kirjoitti, liikuntaharrastus toisi varmaan enemmän itsevarmuutta.
"Mens sana in corpore sano".
eli "Terve sielu terveessä ruumiissa" (Juvenalis)