Kaipaatko nainen

"Palvonta" on huono sana, kalskahtaa vähän jumaloimiselta ja sitä tuskin kukaan nainen haluaa. Mutta huomaamista, huomiointia, kauniita sanoja, helliä tunteita, ihailua, parhaimpana pitämistäkin ehkä, ei ainakaan arviointia muihin nähden, arvostamista omana itsenään, arkipäivän aateloimista pikku jutskilla (pusu, hieronta ilman taka-ajauksia, kehu, rapsutus, kupsutus, rutistus) ...

Joskus sitten 'kiillettä, kimalletta ja glamouria' vimpan päälle, kun nainen on pannut parastaan ja laittautunut hehkeäksi ykkösiinsä. Kultainen keskitie on kuitenkin paras tie myös tässä asiassa, lällynlällyn siirappia ei jaksa kukaan normaali-ihminen ja sen toisen ääripään käytöstä naisimmeiset saavat vieläkin tuta ihan tarpeekseen.

Kyllä joo. Siis palvonta kohtuullisissa rajoissa on ihanaa. Itse puhusin enemmänkin ihailusta; on hienoa ja tuntuu hyvältä kun oma mieheni näkee vaivaa minun takiani; homma toimii myös toisinpäin, tosin eri menetelmin ja toteuttamitavoin.

Romanttisuudesta en osaa sanoa kun itsekään en ole kovin romanttinen. Oma mieheni on "vanhanajan herrasmies" eli auttaa takin päälle, avaa ovet, ostaa kukkia jne. ja se tuntuu aina yhtä hyvältä!

Ei se toimi vain yhteen suuntaan. Naisenkin on osattava olla romanttinen miestä kohtaan jos mielii saada mieheltä samanlaista kohtelua takaisin, ja päinvastoin.

Palvominen ja arvostaminen ovat kaksi aivan eri asiaa, mutta ne niputetaan helposti yhdeksi ja samaksi asiaksi. Palvominen on ulkokohtaista, arvostaminen sisäistä ja pysyvämpää.

Arvostavan miehen vierellä eläminen on erittäin paljon tyydyttävämpää kuin palvonnan kohteena olo.

En erityisemmin palvontaa, vaan arvostusta ihmisenä, ihan omana itsenäni. Romantiikkaa kohtuudella, ei imelyyksiä ja lässytyksiä.

Juuri näin sanasta sanaan samaa mieltä.

Tuskinpa kaipaan palvontaa. Yksineläjälle suhde, jossa jossa toinen ihminen hyväksyisi ja arvostaisi olisi aivan luksusta. Vaikka viihdynkin sinkkuna myönnän kaipaavani "peiliä", jona vain läheinen ihminen voi toimia.

Romanttisempi saisi olla koko ihmiskunta. Kaikkihan me olemme niin helkutin kovia toisiamme kohtaan..

Ehdottomasti palvontaa, kiitos!!
Ilman polvillaan palvontaa ja leipäveitsitason mustasukkaisuutta parisuhde-elämä on rajattoman tylsääää!

Palvonta on erittäin kiusallista, ja sellaista harrastavat ovat saaneet siirtyä vauhdilla palvomaan jotain toista.

Toisen huomioonottaminen on eri asia. Minäkin otan mieheni huomioon, ja haluan näyttää hänelle että hän on minulle tärkeä. Mieheni on upea luonne ja hänellä on myös täydellinen vartalo. Yritän muistaa kertoa sen hänelle tarpeeksi usein, ja myös näyttää sen.

Mikä sinun mielestäsi on romanttinen mies?

...vaikken oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Minulle tulee mieleen siitä miss Suomen kruunajaiset, ja sellainen taas johtaa ajatukseen kanojen palvonnasta, mikä ei tee oikutta niihin osallistuneille naisille. Pidän tietenkin kuten muutkin ihmiset huomionosoituksista.

Kovilla pakkasilla laitoin sellaisen kasakka-mallisen pitkän takin töihin, jolloin eräs vanhempi herrasmies ilmaisi, että olen hurmaava. En tiedä mikä siinä sitten oli, mutta minun teki mieli nauraa ääneen, vaikkakin kiitin kohteliaasti hymyillen. Ehkä se oli sitten kunnon tujaus glamouria. Hyvää mieltä riittää näin jälkikäteenkin :)

Palvonta tosiaan huono sana, mutta kohtuullisissa rajoissa kyllä se kivaa on. Samaten on ihanaa, kun voi aidosti ihannoida omaa kumppaniaan, arvostaa häntä ja saada osoittaa se hänelle.

En osaa yleisesti sanoa, mutta kyllä tuo oma mies on tarpeeksi romanttinen, huomioiva jne. En mä nyt itkupotkuraivareita saa jos enemmänkin olisi, mutta kyllä mä olen nykyiseen tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Ja ehkä se asenne tuossa on tärkeitä. Jotkut miehet tuntuvat kokevan kamalaksi pakkopullaksi sen huomioimisen ja romanttisuuden ja että ovat pakotettuina siihen. Jos vaihtoehtona olisi vieläkin romanttisempi mies, mutta se asenne olisi sillä tyylillä, että tehdään nyt sit näin vaikka en yhtään tykkää ja kokisi sen kauheana uhrauksena, niin antaa sitten olla.

Mutta nyt kun silloin tällöin saa iloiselta mieheltä kukkapuskan ja näkee, että hänkin on iloinen kun sai minut ilahtumaan, niin onhan se ihanaa. Kuten kaikki rakastan-sanat ja muut arjen pikku eleet. Miehille se romanttisuus tuntuu välillä merkitsevän hurjia akrobaattitemppuja ja isoa rahan tuhlausta, mutta oikeastaan eniten merkitsee se miehen asenne minuun. Se että hän teoillaan ja sanoillaan osoittaa että rakastaa, arvostaa ja ihaileekin minua. Ja minä häntä tietenkin. Tuntuuhan se nyt tottakai ihanalta, saada olla rakastettu ja arvostettu sekä saada rakastaa ja ihailla omaa kumppaniaan ihmisenä. Ja varsinkin, kun se ei kauhean iso vaiva parisuhteessa ole. Tuntuisi myös aika ikävältä, jos rakastamani ihminen ei olisi yhtä tyytyväinen parisuhteeseen ja minuun ja "jumaloisi" kumppaniaan kuten minä häntä. Ei vain itseni vuoksi vaan siksi, että sen toisen haluaa oikeasti olevan onnellinen.

Vaikka tosiaan sanoin, että en nyt tosiaankaan osaa yleisesti miehistä sanoa, niin kyllä musta nykyaikana miehet osaa kyllä huomioida kumppanejaan. Tai ehkä tässä on enemmän kahtiajakoa. Löytyy siis todellisia helmiä, joiden kanssa joka nainen olisi onnellinen. Eli huomioivat ja panostavat suhteeseen, mutta osallistuvat myös paljon arkeen, lasten hoitoon jne. Ja varsinkin lasten käytännön hoitoon tuntuvat osallistuvan enemmän nykyaikana kuin ennen. Siis 10 miehiä. Ja sitten toki niitä välttäviäkin tapauksia, mutta en usko että se olisi jokin nykyajan vitsaus.