Särkyneen sydämen parantaminen?

Ei parane, rakkaus vain pysyy yli kuoleman.
Särkee sydäntä loppuun saakka, mutta jotkut ovat kivestä veistettyjä.
Hetken kestää ilo elämässä, ihan oikeasti.
Mutta silti, jos häntä ei olisi olemassa ei jaksaisi enää elää. Unta saa nähdä että voisi edes sanoa jotain....siellä kaiketi vasta sitten.

Minä en oikeastaan haluaisi enää sanoa hänelle mitään, sillä pettymys oli suuri. Kun menee oikein sirpaleiksi, en usko että enää koskaan luotan. Taivas (hääpäiväkin oli lukkoon lyöty) muuttui hetkessä helvetiksi, miehellä oli toistakymmentä muuta naista. Olen särki vieläkin, enkä usko, että eheydynkään enää koskaan. Luottamus on rikottu. En ansainnut tapahtunutta. Löysin vain narsistimiehiä, lapsuus vaikutti. En enää uskalla olla kenenkään kanssa.

Täällä sydän särkynyt, rinnasta ulos revitty ja riekaleina nyt :( Kaikki tuntuu niin tuskaiselta, ahdistaa, hengästyttää, sydän hakkaa. Olen niin surullinen... Ensimmäistä kertaa minulla on nyt särkynyt sydän rakkauden takia, vaikka olenkin kohta kolmekymmentä-vuotias. Tämä on aivan kamalaa, tuntuu niinkuin pimeys täyttäisi sisimpäni. Ja ero tuli niin yllättäin... Minun piti muuttua, tulla avoimemmaksi ja juuri kun olin sitä saavuttamassa, niin kaikki toivo vietiin. Miten tästä selviää? Kauanko tämä tuska ja piina kestää? Ei ole ketään jolle puhua, ei ketään lohduttamassa... Ja entisellä jo uusi nainen. Tuskin pystyn enää koskaan rakastumaan uudestaan :(

Sama tilanne täällä, erosta kohta kaksi kuukautta, ei ole kertaakaan jätettyään minut toisen tai monien naisten takia, ottanut yhteyttä. Kummallista, hänkin usein minulle sanoi, että "sinun tulisi avata itsesi, kaikki lukot pitäisi avautua". Ajattelen, että hyvä kun en avautunut sen enempää. Mikä hän on minulta vaatimaan yhtään mitään. Ja mitä hän sillä haki muuta kuin sitä, että kun ihan kaiken itsestäni kerron, sitä käytetään jossain vaiheessa minua vastaan. Olen koko tämän kaksi kuukautta miettinyt paljon, puhunut ystäville, ollut itsekseni, ja odotellut, että tuska vaimenee. Kostoajatuksia olen myös suunnitellut, mutta haudannut ne toistaiseksi.
Sitä kai täytyy vain ajatella, että tuo mies ei ollut minulle sopiva, vaikka yhteisiä hyviä hetkiä kaipaakin. Ajattele kuitenkin, mitä pahaa olet saanut kokea. Ja jos mies on nyt jo löytänyt uuden, ei sillä mitään hyvää tulevaisuutta tule olemaan. Rakenna itseäsi rauhassa, vaikka elämä on nyt tuskaa täynnä. Olet kovin nuori, kevät tulossa ja ihan varmasti jo kesällä olosi on parempi ja olet oppinut paljon tästä episodista.

Sitä minä itse pelkäänkin, että erosta selviytyminen olisi pahimmassa tapauksessa vuoden/ vuosia aikaa vievä prosessi. Ei tälläistä oloa voi jaksaa kovinkaan pitkään, nyt ainakin tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Nyt kun olen saanut kirjoiteltua, niin hieman olo helpottanut, mutta pelottaa jo valmiiksi, että menee ensiyökin taas kokonaan valvoessa. Tahtoisin taistella suhteen pelastamiseksi, mutta entisen miehen puolelta tuli kyllä kohtalaisen selväksi, ettei paluuta ole. Ja, jos kerran jo uusi naisystäväkin on kuvioissa mukana. Nyt tahtoisin vain jotain tekemistä, koska paikallaan olo saa vain olon tuntumaan entistä pahemmalta, mutta kuitenkaan ei jaksaisi tai huvittaisi tehdä yhtään mitään. Ehkä sitä ei sitten luottanutkaan toiseen riittävästi, kun en kerran hänen mielestään riittävästi avautunut, häni tse oli avoimin ihminen,jota koskaan olen tavannut. Minulla on kuitenkin aina ollut vaikea puhua niistä kaikista syvimmistä asioista... Huoh, toivottavasti pian helpottaisi.

Onko sinulla vähissä muut ihmissuhteet. Mieti jos voisit aloittaa jonkun harrastuksen johon purat tunteitasi fyysisesti tekemällä. Monesti kun fyysinen kunto nousee se matalamielisyyskin väistyy. Tosiaan mies ei ollut tunteidesi arvoinen eikä näin ollen edes kata tuota sinun omassa haavemaailmassa syntynyttä kuvaa hänestä.

Itse sydän suruisena surin lähes 5v kunnes tavattiin ja tajusin että hyi ällö kuinka olen voinut kyseisen päästää edes lähelle.

Itse sanoisin niin että jos rakkaus on aitoa kumpaankin suuntaan: yhdessä pysytään. Itse kokenut joskus saman ja en vieläkään ole siitä yli päässyt. Ja vuosia on enemmän kuin sinulla :(

Jälkeenpäin henkilö tullut vastaan ja ollut kuin mitään ei koskaan olisikaan tapahtunut, se on todella syvältä huomata moinen. Mutta itse ajattelen ettei toinen oikeasti rakastanut koskaan aidosti vaikka itse niin teinkin.

Niin ja olen mies, eli osaa ne naiset aivan saman kuin miehetkin.

oot ap. aika kultainen ihminen kun tuet toisia. ehkä siitä sinunkin onnesi vielä aukeaa, toivon niin.

Minä tarvitsin kipeästi jonkun jota rakastaa ja jonkun joka rakastaa minua. En koskaan voi enään rakastaa miestä, mutta löysin miehen josta pidän, vaikka en rakasta häntä. Saimme lapsen ja rakastan lastani yli kaiken, enkä edes kaipaa muuta rakkautta. Miehestäni pidän hyvin paljon, mutta en rakasta häntä, sillä en voi rakastaa kuin sitä yhtä miestä joka rikkoi sydämeni viisi vuotta sitten. Nyt on kuitenkin hyvä olla.

Vain aika parantaa
Sydämen särkyneen
Tosi rakkaus kestää
Läpi myrskyjen
Mutta vain aika
Parantaa
Sydämen särkyneen
On vain mahdottoman
Vaikeaa löytää se
Oikea
Sydämen puolikas
Rakkauden siivillä
Haluaisin itse lentää
Liitää
Mut nyt vain siipirikkona
Yksin olen

Mulla on erosta jo kohta puoli vuotta. Aina välillä kuvittelen alkavani päästä siitä yli mutta sitten ihan yllättäen saattaa iskeä suru/ikävä/katkeruus/viha - tunnepyörremyrsky ja viedä mukanaan. Ajattelen exääni edelleen päivittäin, vaikka emme ole nähneet tai olleet tekemisissä eron jälkeen. En vieläkään osaa ajatella seurustelevani jonkun muun kanssa. Kaipaisin kyllä jotakuta lähelleni, mutta kaikkein turvallisimmalta tuntuu nyt olla yksin.

Olet oikeassa, nämä juuri ovat elämän vaikeimpia asioita.

Kauniisti kirjoitit. Uskon, että löydät vielä onnesi. Jaksamisia.