Poikaystävästäni sisko on tehnyt itsemurhan ennen pojan syntymää, sekä perheessä on ollut muita ongelmia. Sanon tämän siksi, että saattaa tietysti vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen jne.
Kumppanini menee välillä ihan omituiseksi, hiljaiseksi ja kylmäksi ja haluaa olla yksin. Joskus purskahtaa itkuun, mutta kun koittaa lohduttaa, työntää pois ja pyytää jättämään rauhaan. Ei koskaan myönnä itkeneensä, vaikka sen näkisi aivan selvästi. Kun koitan ottaa asian puheeksin, hän ei halua puhua siitä ja pyytää unohtamaan koko asian. Sanoo, ettei se liity mitenkään minuun, että minun ei tarvitse tietää siitä ja on parempi näin. Elämme kaukosuhteessa, mutta puhumme Skypen kautta päivittäin. Välillä menee ihan kylmäksi ja jollain tapaa vihaisen oloiseksi, ei suostu kertomaan mikä vaivaa.. Ja on alkanut vielä juomaan tähän ongelmaansa. :/ Ei nyt mitään kauheita kännejä, mutta aina jossakin välissä huikka pullosta.. Lähes päivittäin.. Minusta tämä alkaa olla jo aika vakavaa..
Välillä loukkaannun tästä käytöksestä, koska minusta tuntuu, että hän ei luota minuun, eikä ole valmis puhumaan kaikesta. Tiedän, että minun pitäisi koittaa auttaa häntä (mikä on vähän vaikeaa, kun ei tiedä toisen ongelmasta) ja tukea, eikä itse loukkaantua tai suuttua.. Se ei vain ole aina helppoa.. Tänäänkin aloin itkeä, kun tuntuu, että suhde on tämän takia ihan riekaleina. Olen itsekin ollut alakuloinen viime aikoina, eikä tämä pahemmin auta.. Siihen hän vain tokaisi: "Mitä sä NYT itket. Nähään huomenna. Moro." Tunteellisena ihmisenä tosiaan itken usein, mutta en sille itsekään oikeen mitään voi..
Kumppanini menee välillä ihan omituiseksi, hiljaiseksi ja kylmäksi ja haluaa olla yksin. Joskus purskahtaa itkuun, mutta kun koittaa lohduttaa, työntää pois ja pyytää jättämään rauhaan. Ei koskaan myönnä itkeneensä, vaikka sen näkisi aivan selvästi. Kun koitan ottaa asian puheeksin, hän ei halua puhua siitä ja pyytää unohtamaan koko asian. Sanoo, ettei se liity mitenkään minuun, että minun ei tarvitse tietää siitä ja on parempi näin. Elämme kaukosuhteessa, mutta puhumme Skypen kautta päivittäin. Välillä menee ihan kylmäksi ja jollain tapaa vihaisen oloiseksi, ei suostu kertomaan mikä vaivaa.. Ja on alkanut vielä juomaan tähän ongelmaansa. :/ Ei nyt mitään kauheita kännejä, mutta aina jossakin välissä huikka pullosta.. Lähes päivittäin.. Minusta tämä alkaa olla jo aika vakavaa..
Välillä loukkaannun tästä käytöksestä, koska minusta tuntuu, että hän ei luota minuun, eikä ole valmis puhumaan kaikesta. Tiedän, että minun pitäisi koittaa auttaa häntä (mikä on vähän vaikeaa, kun ei tiedä toisen ongelmasta) ja tukea, eikä itse loukkaantua tai suuttua.. Se ei vain ole aina helppoa.. Tänäänkin aloin itkeä, kun tuntuu, että suhde on tämän takia ihan riekaleina. Olen itsekin ollut alakuloinen viime aikoina, eikä tämä pahemmin auta.. Siihen hän vain tokaisi: "Mitä sä NYT itket. Nähään huomenna. Moro." Tunteellisena ihmisenä tosiaan itken usein, mutta en sille itsekään oikeen mitään voi..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lisäksi tuntuu siltä, ettei hän välittäisi minusta pahemmin enää. On jotenkin niin kylmä vain mua kohtaan. :(
Suosittelen, ettet painosta häntä avautumaan. Tee hänen olonsa helpoksi kanssasi, niin ehkä joskus vuosien varrella hän uskaltautuu luottamaan sinuun. Muuten ahdistat häntä vain lisää.
Hän on varmasti masentunut ja ongelmia voi olla muitakin.
Kun perheessä on ollut surullista, hän on ehkä tullut hylätyksi jo lapsena. Lastaan surevat vanhemmat eivät ehkä ole kyenneet näyttämään hellyyttä ja välittämistä lapselleen. Hän on jäänyt yksin ahdistuksen kanssa.
Ehkä hän ei osaa ottaa vastaan lohdutuksia, kun on aina jäänyt yksin ja kaikesta on tottunut selviämään yksin.
Ehkä ammattiauttaja olisi jo tuossa tilanteessa tarpeen...?
Teidän ongelmanne on tuo kaukosuhde ja sen jatkaminen. Kuten itsekin tunnistat, hän on käynyt sinulle kylmäksi, on toisiaan tylynoloinen. Mieti niitä, mitä ne oikeastaan tarkoittaa, kaikki kolme seikkaa yhdessä.
Skypessä seurustelu on vähän eri asia, kuin olla oikeasti kontaktissa. Ehkäpä teidän pitäisi sulkea linja väliltänne ja jatkaa elämää kummankin tahoillanne.
Voihan sitä vedota vaikka mihin, vaikka siihen, että minä niin ra-kas-tan, mutta voisi vähän miettiä sitäkin, onko rakkaus toisen ja itsensä kiduttamista. Voin auttaaa vastauksen hahmottamisessa: rakkaus ei ole kitumista.
Nyt en ihan ymmärrä. Skypessä seurustelu? Ei tämä mitään nettiseurustelua ole, yhdessä pystytään olemaan lomilla. Muulloin siis puhutaan Skypessä.
jos mietit kaikkia vuoden arkipäiviä, niin monenako heräätte yhdessä ?