Hei, olen hiukan alle 40 vuotias nainen. Olen elänyt noin 10 vuotta parisuhteessa itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olen iloinen ja pirtsakan oloinen, en mielestäni hassumman näköinenkään, mutta ylipainoinen. En ollut seurustellut oikeastaan lainkaan ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Irtosuhteita en halunnut harrastaa ja etsin sitä oikeaa, mutta sellaista ei koskaan löytynyt. Kaipasin kovasti parisuhdetta, sekä henkisesti että fyysisesti, mutta minun oli vaikea löytää kumppania. En kauheasti harrastanut baareissa käyntiäkään, joten en tavannut sopivia miehiä juuri missään. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä syynä oli ujouteni, vaikka luulin sen johtuvan ulkonäöstäni. Nykyisin olen itsevarmempi ja olen alkanut tajuta entistä paremmin, kuinka onneton olen nyt tässä parisuhteessa. Olisiko pitänyt olla vaan yksin ja jäädä kenties loppuelämäksi yksin? Takerruin tähän mieheen kuin hukkuvaan, vaikka tiesin alusta asti, että hän ei ole minulle se oikea. Hän on tosi kiltti mies ja ihan mukavan näköinenkin, mutta meillä ei synkkää millään tasolla - ei henkisesti eikä fyysisesti. Seksielämämme on todella köyhää eikä meillä ole kunnollista keskusteluyhteyttä keskenämme. Häpeän myöntää tätä, mutta pidän miestäni myös hieman tyhmänä. Miehelläni on ollut useampi parisuhde aiemmin, mutta kaikki naiset ovat jättäneet hänet. Itse olen ainakin omasta mielestäni tosi huumorintajuinen ja nautin toisten ihmisten seurasta, mies taas on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ja kun nyt mietin, en muista hänen koskaan edes kertoneen yhtään vitsiä. Huumorimme eivät kohtaa millään tasolla. Mutta meillä on aivan ihana pieni lapsi - 3,5 vuotias poika. Mutta mitä enemmän mietin tätä elämääni, sitä paremmin tajuan, miten onneton olen tässä parisuhteessa, mutta yksinkään en haluaisi olla enkä usko, että kovin helpolla löytäisin uuttakaan parisuhdetta, ainakaan sellaista, jonka haluaisin. Olihan se vaikeaa silloinkin, kun olin vielä nuorempi, nätimpi ja laihempi. Olisiko kellään antaa neuvoja, mitä pitäisi tehdä?
Kyllästänyt mieheen
Tarde73
3130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin olet löytänyt normaalin suomalaisen miehen rinnallesi.
Tavallisen joka hoitaa sinut ja lapsen , että teillä on hyvä olla hiljaisesta ja ujosta olemuksesta riipumatta;)
mitä sinä odotat suhteeltasi en oikein ymmärrä ,mitä se sitten pitäisi olla jokin jännittävä ja oikea naisten mies ;) hyvä muuten mutta kun ne tahtoo mennä muittenkin kanssa sänkyyn eikä oma ihan riitä.
Itse olen eronnut yli vuosi sitten miehestä jolle viina maistui ja kaikki muu oli vähemmän tärkeää ja tuollaisen kanssa kun elää yli 20 vuotta aviossa , koskaan et voi luottaa ja mikään minkä lupaa ei toteudu, niin tuo sinun mies on oikea unelma jonka ottais heti kun löytyis;)
Hei!
En etsi mitään jännittävää naisten miestä. Toivoisin vaan jonkinlaista tasavertaista kumppanuutta, sellaista jonka kanssa olisi hyvä elää. Olisimme toistemme ystäviä, voisimme luottaa toisiimme, keskustella kaikesta ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja ihan normaali tyydyttävä seksielämäkään ei olisi pahitteeksi, sellainen jossa molempien kumppanien tarpeet tulisi huomioitua.
Olisikin ihanaa, jos mies huolehtisi minusta ja lapsesta, mutta kun koen juuri, että se olen minä joka huolehdin kaikesta ja kannattelen tätä perhettä. En tarkoita sillä sitä, etteikö mies osallistuisi esim. kotitöihin ja lapsenhoitoon ja hän on kyllä muutenkin tosi ahkera, mutta tuntuu ihan kuin hän ei osaisi itse ajatella lainkaan. En haluaisi olla sellainen nalkuttava ämmä, kun tyrannisoi miestään, mutta siltä se välillä varmasti vaikuttaa, kun multa alkaa mennä kertakaikkiaan hermot...Mutta jos mielestäsi mieheni vaikuttaa juuri sinun unelmaltasi, niin tervetuloa hakemaan poies=). Enkä väitä, etteikö minussakin ole paljon vikoja, mutta....
en taida kuiteskaan;)
juuri eronneena en ole valmis juuri minkäänlaiseen suhteeseen, enkä sitomaan itseäni kehenkään mies puoliseen on ollut sen verran rankka tuo ero aika;)
Ymmärrän oikein hyvin sinun tunteesi ja haet juuri samoja asioita miehistä kuin minä tasavertainen kumppani joka osaa ottaa toisen huomioon ja osallistuu, niin tiedän tunteen , tuollaisia miehiä on vain tosi harvassa , valitettavasti;)
toisaalta tavallinenkin suomalainen mies kävisi, kunhan olisi sinut sen viinan kanssa , on aika rankkaa seurata vierestä kun toinen juo oman elämän ja siinä sivussa sinun ja lapsen:)
Mutta onneksi ei tarvitse enää:)
Nämähän ovat jokaisen henkilökohtaisia ratkaisuja ,ehkä me nelikymppiset
naiset olemme aika vaativia myös suhteissamme, enää ei haluakkaan uhrautua yksin joka asian eteen ja silloin saattaa se mies mennä vaihtoon:)
Tai sitten valitsee elämän lapsen kanssa;)
hyvää kevään jatkoa sinulle kaikesta huolimatta;)