Mitä teet silloin, kun olet melkein sairaana huolesta jonkun läheisesi puolesta, kun hän on sairas ja tunnet itsesi avuttomaksi, kun et voi "tehdä" mitään ?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen huolestunut ja pahalla mielellä ja meen tekemään jotain sellaista mitä pystyn tekemään.
Jos joku on sairas, niin yleensä pystyy aina tekemään jotain: olemaan läsnä, eikä se ole vähän.
Niin... ehkä se läsnäolokin tosiaan on jotakin, vaikka tuntuu itsestä mitättömältä.
En tiedä millainen tapaus aloituksesi takana on, mutta kyllä mun kokemus on että läheisten läsnäolo on todella tärkeää ihmiselle joka on sairas. Ei se tietenkään sairautta paranna, mutta se parantaa sielua. Rakkaus on kuitenkin itsessään "parantava voima", ainakin se rakentaa parantumisen edellytyksiä. Niin uskon.
Omien voimavarojen ja kyvyn mukaan. Jos on kaveri, joka tekee kuolemaa kurkunpää/suusyövän vuoksi, jonka todennäköinen lähde on kirkkaat alkoholit, voi käydä morjenstamassa häntä ja heittää vaivihkaa lituskan pullollisen kirkasta. Kun terminaalivaiheessa sillä ei enää oikeastaan ole merkitystä. Mutta tämäkin vain silloin, jos oikeasti toisen tuntee.
Jos kyseessä on lapsi, varsinkin, jos se on oma, väittäisin, että omien voimavarojen käyttö menee useimmiten yli kohtuuden.
Jos kyseessä on isä/äiti, omien voimavarojen rajaaminen on helpompaa, koska henkisesti on jo pidemmällä aikavälillä varautunut heidän poislähtöön.
Jos kyseeessä on jokin muu sukulainen ...
... me kaikki sairastamme sitä samaa sairautta. Ja mikä sen nimi on?
.
Kylmille tosiasioille ei tavallinen ihminen mahda mitään eikä kannata ketään syyllistää
.
tuen kyseistä niin hyvin kuin voin.
oli kyse mistä tahansa kun olet tehnyt kaikkesi.
et voi olla tehnyt asille yhtään huonommin tai paremmin teit sen minkä parhaaksi näet, itsesi kuin hänen puolesta.
omankin hyvinvoinin pitäminen parantaa avun antoa.
sanon että tee tilaa ja änkeän samaan punkkaan
Minä menisin hänen lähelleen.
Netissä kun jakaa asiaa tuntemattomien kanssa on aika naiivia sanoisin, ei me voida auttaa täällä sinun läheistäsi.
Kiitos vastauksestasi.
Jälkimmäinen kommenttisi on turhan henkilökohtainen, koska asiasta on tarkoitus keskustella yleisellä tasolla.
112
Koitan olla läsnä niin paljon kun mahdollista..ja ilmaista että olen aina (suhteellista aikajanallamme) olemassa häntä varten, jos hän mua koskaan vaan tarvitsee :)
Muiden kohdalla osaan etsiä uskomattoman pitkään niitä positiivisia asioita kannustaakseni.
Syksyllä olin tosi itkuinen sellasen 7 viikkoa putkeen. Joskus vain itkin päiviä ja luulen, että olin niin stressaantunut ja järkyttynyt, että meni umpisuoli siinä samassa. Tuo kaikki siis siksi, että yks pälli valehteli olevansa kuolemassa syöpään.
Niinpä.. Dazu, jos joku pälli valehtelee olevansa kuolemassa syöpään, niin sillä on joku hätä oikeasti. Sairautta se on luulosairauskin. Toinen selitys voi olla, että se haluaa olla rauhassa. Sellainen taas saattaa johtua siitä, että se pelkää sinua.
Älä sinäkään selittele asioita itseäsi kohtaan ikävästi. Silloin ei mene masu, eikä umpisioli.
Ymmärrän tunteesi. - Minulta on lähiomainen, tai itse asiassa muutama läheinen, kuollut syöpään ja muistan omat tuntemukseni katsellessani avuttomana sitä kamppailua. - Ja jos silloin joku olisi tullut kertomaan, että hähä - se oli vain vitsi, niin... En tiedä. - Toisaalta tietenkin parempi kuin se, että asia oli totta, mutta kyllä minä aivan totaalisen järkyttynyt olisin tuollaisen käsittämättömän "huumorin" johdosta.
Luulosairaus on tosiaan sairaus ja tuollaisella asialla pelleileminenkin on sairasta.
Kas vain, kirpelakin on siellä puskissa yötä istumassa. Kyllä se asia on niin, että jos joku valehtelee olevansa kuolemassa syöpään sellaiselle ihmiselle, joka on vieläpä korviaan myöten rakastunut tähän valehtelijaan, niin kyllä tämä valehtelu on mitä törkeintä sadismia ja toisaalta huomionhakua tämän valehtelijan toimesta.
Kysehän oli siitä, että valehtelija pyrki luomaan sadistisesti kontrolloimansa riippuvuussuhteen, jossa olisin valehtelijasta riippuvainen ja osoittaisin heikkouttani suhteessa valehtelijaan, koska valehtelija halusi herättää minussa niitä tunteita, joita hän halusi nähdä minussa liittyen suhteen tilanteeseen ja valehtelijan pyrkimykseen katkaista suhde. Halusi siis nähdä, että olen hänestä riippuvainen.
Huomionhakuista oli pyrkimys vaikuttaa voimakkaasti tunne-elämääni, pyrkimyksenä saada olemassaolontunnetta, nähdessään pystyvänsä kontrolloimaan tunne-elämääni ja sitä kautta käyttäytymistäni ja toimintaani.
"Älä sinäkään selittele asioita itseäsi kohtaan ikävästi."
Projektiivinen identifikaatio... se olet sinä, joka tässä asioita selittelee itseäsi kohtaan edullisesti ja minua syyllistäen. Tuolla kommentilla pyrit siirtämään moraalisen vastuun selittelystäsi minulle. Eli jälleen pyrkimys provosoinnilla kontrolloida minua tunne-elämäni kautta.
Pelkosi johtui valehtelustasi, mistä syyllistät minua väittämällä pelottavaksi. Kyse on siis projektiosta. Eli pelkäät minua, koska valehtelet ja sen takia syytät minua pelottavaksi. Pelko ei johdu minusta, vaan omasta toiminnastasi minua vastaan.
Se ei ole mun vikani, että uskoin syöpävaleen, mitä tässä nyt koitat myös vihjata, huomauttamalla, että ehkä toisella oli oikeasti joku hätä. Minusta jo aika törkeää syyllistää epäempaattiseksi siltä pohjalta, että uskoin valeen.
Enkä pyri! :) Luulit minua Kirpelaksi, moitit, haukuit ja syyllistit, enkä pitänyt siitä. Siksi
kai 'indikoin jotenkin negatiivisesti'.
Minusta Kirpela ei puhunut kovin paljon täällä, tai puhui jotenkin vaikeasti. Joskus ihmettelin onko hän puhevammainen...
En tarkoittanut sanoa tuota nyt rumasti... Ehkä hän ei käyttäytynyt, niin kuin olisi pitänyt. Ei varmaankaan maailman ainut sellainen ihminen. Ja totta, eihän sellainen ole oikein ketään kohtaan.
Koska olen luullut sinua kirpelaksi? Edellinen viestisi oli käsittääkseni ensimmäisesi tässä ketjussa ja väitit sen sävyn johtuvan siitä, että luulin sinua kirpelaksi.
Kirpela kommunikoi ihmeellisen kryptisen epäsuoraan niin, ettei hänen kaikkia juttujaan ymmärtänyt ennen, kuin oli vuoden tuntenut.
Muutamaan kerran olet luullut.
Niin, luulin kai siksi että vastasit minulle. Ehkä nyt kävi päinvastoin, kun huomasin viestisi viestini jälkeen :)
Pyydän anteeksi ja toivotan Hyvää Yötä!
Ahaa... Hyvää yötä ja näe unta, että olet nainen, jota rakastan...
Ei täällä kukaan puhu, ainoastaan näkyy kirjoitettu teksti.
Kuinka voit määritellä tekstien perusteella, puhevamman?
Kyllä Xena nyt uppoutuu dazun sairauteen ja alkaa tuomitsemaan tietämättä asiasta sen enempää.
Ymmärrätkö ettei stressistä voi saada umpisuolentulehdusta?
Ja syytät kirpelaa näköjään iskienselkään, oletkin petollinen.
Samassa ketjussa arvostelit minua henkilökohtaisuuksiin menemistä ja samassa ketjussa, menet siihen itse mukaan.
Haluaisitko tarkentaa miten olen käsitellyt tekstissäni sinua henkilökohtaisesti tai osoittanut tekstiäni henkilökohtaisesti ja loukkaavasti sinulle ?
Olen hyvin pahoillani, jos olen niin tehnyt !
Muutama ystäväni sairastaa täälläkin hetkellä vakavasti. Käyn heidän luonaan juttelemassa kotonaan ja terveyskeksessa katsomassa silloin kun he siellä ovat. Tavallinen arkipäivän asiat ja kuulumiset kerron, en vitsaile sairauksilla tai sairaudella. Ei vakava sairaus ole mikään vitsin aihe, heillä on raskasta muutenkin.
Toivottavasti paranevat.
Puhelinsoitto olisi helppo temppu, jos sähköpostit kaapataan.
Lääkitsen eli viinaa kunnes ei ahdista.
Vittuilen luonnehäiriöisille...