Hitto kun ahdistaa taas pelkkä ajatuskin työstä. Onko joku muukin sinkku täällä loputtoman kyllästynyt työhönsä/työyhteisöönsä?
Kun on raskas työ ja raskas työyhteisö (= hankala esimies) ja oma mieli maassa, niin tuntuu, ettei todellakaan suoriudu työstään niin hyvin kuin pitäsi... ja ihmissuhdetyössä oikeasti leipiintyminen paistaa läpi, sillä välittämistä on vaikea feikata. Hirveätä havahtua siihen, että suusta tulee rutiinilauseita ja rutiinikysymyksiä. Kun toisen ihmisen hätä ei enää oikeasti liikuta...
Mä olen väsynyt kuulemaan ja kuuntelemaan rumia tarinoita. Väsynyt hallinnointiin, tehokkuuslukuihin, ihmisiin joihin viitataan "juttuina" tai "tapauksina", kaikkiin hemmetin korulauseisiin, joita käytetään virallisissa yhteyksissä... osallistaminen, valtauttaminen, asiakaslähtöisyys, vuorovaikutus, kohtaaminen... ja sitten oman työyhteisön sisällä tapellaan hampaat irvessä ja käytetään kyynärpäitä.
Mä haluaisin tehdä pelkkiä kauniita asioita. Tavata vain kilttejä ihmisiä. Olla itse kiltti, ilman kynsiä ja hampaita. Kamala sunnuntai-angsti!
Kun on raskas työ ja raskas työyhteisö (= hankala esimies) ja oma mieli maassa, niin tuntuu, ettei todellakaan suoriudu työstään niin hyvin kuin pitäsi... ja ihmissuhdetyössä oikeasti leipiintyminen paistaa läpi, sillä välittämistä on vaikea feikata. Hirveätä havahtua siihen, että suusta tulee rutiinilauseita ja rutiinikysymyksiä. Kun toisen ihmisen hätä ei enää oikeasti liikuta...
Mä olen väsynyt kuulemaan ja kuuntelemaan rumia tarinoita. Väsynyt hallinnointiin, tehokkuuslukuihin, ihmisiin joihin viitataan "juttuina" tai "tapauksina", kaikkiin hemmetin korulauseisiin, joita käytetään virallisissa yhteyksissä... osallistaminen, valtauttaminen, asiakaslähtöisyys, vuorovaikutus, kohtaaminen... ja sitten oman työyhteisön sisällä tapellaan hampaat irvessä ja käytetään kyynärpäitä.
Mä haluaisin tehdä pelkkiä kauniita asioita. Tavata vain kilttejä ihmisiä. Olla itse kiltti, ilman kynsiä ja hampaita. Kamala sunnuntai-angsti!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vihaan työtäni. Päivä päivältä enemmän. Irtisanoudun varmasti vuoden loppuun mennessä ja alan tekemään jotain muuta.
Mä ajattelin virkavapaata. Mutta irtisanoutuminenkin voisi olla vaihtoehto...
Mikä sun työstäsi tekee vihattavaa?
Työnantaja. En pidä siitä että työllistin itseni alalle jolla olen töissä. Tein sen rahasta ja tunnen itseni huoraksi. Käytännössä myin sieluni. Pahinta on että tähän on tottunut. Ei se enää edes tunnu paljon miltään.
Ota virkavapaata ja lähde vaikka opiskelemaan. Itse tein niin, kun työpaikalla alkoi ahdistaa. Olin puolitoista vuotta poissa ja kun palasin, niin tuntui vähän helpommalta. Se puolitoista vuotta teki ihan hyvää.
Joo, oman arvomaailman vastainen työ syö miestä (ja naista)... minäkin tein sellaista työtä joskus. Mutta vähintään yhtä kurjalta tuntuu se, että työ, jolla koki olevan merkitystä, on muuttunut merkityksettömäksi.
Joo, opiskeluakin olen miettinyt... kaikki mikä kiinnostaa, on kyllä kokonaan toisen alan opintoja alalla, jolla työllisyys ei ole hyvä... mutta voisihan sitä ajatella välivuotena.
Varmasti tuntuu. En yhtään epäile sitä.
"En pidä siitä että työllistin itseni alalle jolla olen töissä. Tein sen rahasta ja tunnen itseni huoraksi."
Sullahan on tota kokemusta kevytkenkäisyydestä muutenkin että ei kai se mitään uutta oo?
En haluaisi olla miesprostituoitu myös töissä.
Teen työtä vain jos se on tarpeeksi mielenkiintoista tai siitä maksetaan tarpeeksi.
Mieti kesää Einoin, kuuntele Lady Gagan Summerboy ja ajattele niitä upeita sexyjä naisia bikineissään joita kohta pääset duunaamaan!
Suomen talvessa ei ole mitään hyvää. No se että olen elossa. Elossa, mitä sekin on ilman seksiä, hypin seinille ja odotan vain että joku ärsyttää tarpeeksi että saan angstauskohtauksen. Piipaa auto...käräjät....ei......
En pysty empatiseeraamaan sinua, koska vaikka oletkin kivempi nainen kuin esim. realismus tai ei se satu tai pimpompoks, niin sinäkin tykkäät pilkata ATM:iä.
Jeps, empatiaa ei kannata pakottaa itsestään ulos, jos sitä ei tunne. Oon ok sen suhteen, ettei kaikki kykene mua empatiseeraamaan.
Eikö hävetä olla töissä jossa pitäisi pitää heikompien puolta, ja silti mielessään koko ajan pilkata vähempiosaisia jos nämä sattuvat olemaan miehiä?
En minä pilkkaa vähempiosaisia.
Pilkkaatpas ja tiedät sen itsekin. Et taida ymmärtää, mutta sinun ilkeytesi sattuu enemmän kuin esimerkiksi realismuksen. Sinä esität hyvää ihmistä, sellaista joka ei ole ilkeä kuten useimmat naiset ovat. Kuitenkin loppujen lopuksi olet samanlainen. Siksi ilkeytesi sattuu jopa enemmän kuin naisten ilkeys tavallisesti, ja sama juttu koskee muuten varmasti myös tosielämän ihmissuhteitasi miesten kanssa.
Miksen mä muista ilkeyttä Pirun sosiaalistajilta? Luenko eri tavalla kuin sä?
Niin... minuakin kiinnostaisi kuulla, miten olen ilkeillyt?
Ovatko useimmat naiset ilkeitä? Eivät minun mielestäni.
No ei ehkä sinulle, oi panomiesten panomies, mutta narukätisten nörttiolmien kohdalla tilanne voi olla hyvinkin erilainen.
En ymmärrä. Suurin osa päivittäisistä naiskontakteistani ei ole millään tavalla eroottisia tai mitään sellaista ja vastaanotto on ihan mukavaa ja asiallista. Romanttiset ja eroottiset viritelmät ovat asia erikseen mutta harvoin niissäkään kohtuuttoman ilkeää kohtelua tulee. Edes silloin kun naista ei kiinnosta.
Kun ajattelen Einoin niittämässä naisten suosiossa sieluni silmin näen sen:
*skene*
Kuin golden-age Shawn Michaels ponnarissaan ja sydän koristelluissa tamineissaan kulkee kohti kehää "sexy boy" entrance biisi soiden samoin Einoin liikuu baarissa kuin sexy boy. Show on mieletön ja naiset kilpailevat kuka saa ensiksi.
Laadukas mies saa naiset himoitsemaan ja kilpailemaan keskenään miehestä.
Myös liberaaleja naisia voi olla vaikka kaksi yhtä aikaa makkarissa. The more, the marryer.
Olmin elämä on toisenlainen, kun naiset eivät vilkaise puolta sekunttia pitempään. Kun naiset aina katoavat vessaan ja eivät osaa koskaan takaisin.
Olmit miettivät että miinojen etsiminen Afganistanissa on edes yksi suunta paskalle elämälle.
Olmit kuvittelevat elävänsä elämää joka lipuu ilman määränpäätä ohi.
Heikolla hetkellä...joku on voinut ajatella että ollakko vai eiko olla.
Millä oikeudelle sinä lajittelet ihmiset sen nussimisen perusteella!
Ilman sitä panemista ja naisia olet yhtä säälittävä kun ne olmit jota sentään ei yritä muuta olla.
Anna sitten pillua jollekin AT-miehelle. Vaan ei taida kiltteytesi riittää niin pitkälle.
Ei siinä olisi mitään kilttiä. Ja sitäpaitsi kiltteyteen kuuluu, että on itselleen yhtä kiltti kuin muille. Muuten on kyse uhrautumisesta ja se taas ei ole mun juttuni.
Tämä Pirun sosiaalistajat on maannut kertomansa mukaan vain
kahden miehen kanssa.
Tämä nainen todennäköisesti on sitä mieltä että seksi kuuluu vain
seurusteluun ja parisuhteeseen.
Oon aika kypsynyt sekä työhön että työyhteisöön. Olen työn puolesta aika paljon sellaisissa neuvottelu/väittelytilanteissa, joissa ei ole kovinkaan paljon positiivista. Työhön täytyy ottaa aika etäinen asenne, tai sitten rypeä siinä väännössä. Olisin aika kypsä vaihtamaan työpaikkaa ja ehkä alaakin, mutta jälkimmäinen on aika paljon helpommin sanottu kuin tehty. Esimieskään ei ole mikään bestikseni (lue: en olisi vapaa-aikana tekemisissä ellei ole täysin pakko)
Eli I can feel your pain!
Joo, alan vaihtaminen on hankalaa, ehkä ennenkaikkea henkisesti... joskus olen ajatellut, että jos olisi opiskellut lyhyemmän aikaa, alan vaihtaminen olisi helpompaa...
Kyllä, työt vituttaa.
On tullut talven aikana vähän (lue: kalliisti) sählättyä töissä ja nyt olen jo tavallaan ehdonalaisessa, eli yksikin virhe vielä tarkoittaa käytännössä monoa persuksiin. Ei ole oikein varaa enää selitellä, vähän stressaa kun joutuu olemaan varpaillaan koko ajan.
Toisaalta motivaatio on muutenkin aikalailla nollassa, koska tiedän että minut irtisanotaan joka tapauksessa tämän vuoden aikana. Työpaikassa on hyviä puolia, mm. kokolailla unelmatehtävä ja vielä lyhyt työmatkakin, mutta kun ei ole meikäläiselle tulevaisuutta ko. paikassa.
Pidän työpaikan porukasta oikeinpaljon, eli ihan mielelläni menen huomenna töihin, vaikka hommani täällä hetkellä myöhässä ja kasaantumassa. Ilman työtä, olisin erakko vailla ihmiskontakteja. Käynnyt kyllä mielessä, pitäiskö yrittää vähentää tuota riippuvuutta.
Se on hyvä jos tykkää työstään. Mutta muutakin elämää tarvitsee ja sen arvon huomaa sitten, jos töissä alkaa tökkiä...
Itse olen viimeisimmät neljä vuotta elämästäni tehnyt töitä aivan liikaa. Antanut työlle aivan liian suuren merkityksen elämässäni... vaikka alkuun siitä nautinkin ja sen innon voimin töitä tein.