Mistä tietää rakastaako toista?

Itsellä on kokemuksia kahdesta pitkästä suhteesta. Kolme naista on sanonut rakastavansa minua.

Itse en ole kokenut rakkautta, vasta kun ehkä nyt..

Ensimmäinen suhteeni oli hirveää, mutta olin tyhmä, nuori, ja heikkomielinen. Vaikka kuinka tämä tyttö vannoi rakkauttaan, ei se sitä kyllä ollut, jotain sairasta tarvetta vain. Itse en tuntenut mitään tätä ihmistä kohtaan. Meillä on yhteinen lapsi, ja mietin, että mitäköhän ihmettä mietin, en siis miettinyt. Olin yhdessä vain koska luulin että on jostain syystä pakko.

Tämän naisen aikana tapasin toisen, joka sanoi rakastavansa minua. Minä pidin hänestä, mutten pahemmin ikävöinyt kun ei enää lopulta nähty, eikä hänkään.

Toinen pitkä suhteeni on myöskin hieman rakkaudeton. Välittämistä löytyy, edelleen eronkin jälkeen. Olemme parhaat ystävät jossain määrin, tunnemme toisemme, ja samalla tiedämme ettei siitä tule mitään. HÄn haluaisi kanssani naimisiin, muttaminä tiedän etten oisi koskaan onnellinen hänen kanssaan muuten kuin ystävänä. On mukava olla vain, mutta se ei riitä minulle.

Tapasin naisen, joka ensi näkemällä jäi mieleeni, en ollut koskaan tuntenut niin. Viikkoja meni, kuukausia, ja ajattelin vain häntä. Lopulta tämä nainen valtasi mieleni. En halunnut ajatella häntä mitenkään enempää, koska hän oli tämän entiseni paras ystävä.

Lopulta en kestänyt enää oloa joka oli, jatkuvasti perhosia vatsassa kun ajattelin häntä, ja ajattelin häntä koko ajan.

Syy tähän oli, että kun aloin miettiä mitä minä haluaisin, kenen kanssa voisin olla yhdessä. Nainen joka olisi ainakin minulle täydellinen, fyysisesti kuin ehkä henkisestikin, tämä tyttö oli vain mielessäni. Nyt tapailemme, ja meillä on ollut ihan mukavaa.

RAkkaus kuitenkin, näin epäonnisutjan silmissä, on sellaista, että tunnet toista ihmistä kohti jotain erikoista. Pelkkä oleminen ei riitä minulle mitenkään. Pitää olla yhteisiä suunnitelmia, joku matka tai tavoite, ja pitää välittää tämän toisen tavoitteista paljon, ja tehdä yhdessä asioita.

Pelkkä oleminen ei riitä, koska voi tulla joku joka vetää maton alta kunnolla, ja minkäs sitten teet jos se tapahtuukin kumppanillesi? Mieti miksi olla, ja löydä itsellesi tyydyttäviä ratkaisuja. Mitä haluaisit elämältäsi, ja haluaako miehesi/vaimosi samoja asioita? Onko teillä jokin unelma joka on oikeasti yhteinen, eikä vain toisen painostama?

Jne. :) Elämä on muutosta, jatkuvaa muutosta, älä pelkää liikkua eteenpäin koska sitä elämä on. Voit lopulta sitten pysähtyä kun alkaa elo hiipumaan. Elä mielummin kuin jumiudu, ja jaa se elämä jonkun kanssa. Jos jumiutuminen on sitä mitä haluat, jumiudu jonkun kanssa joka haluaa sen tehdä kanssasi.

Jaa-a... taitaa tietää siitä, kun viikon erossaolon jälkeen toinen ei halua edes halata saatikka pusua antaa kun nähdään...

Se rakastaminen nimenomaan on,välittämistä ja huolehtimista.
Kummallinen kysymys.

Kuten toinen sanoi: rakkaus on sitä, että haluaa välittää ja huolehtia juuri siitä ihmisestä. Rakkaus on sitä, että haluaa olla toisen rinnalla, vaikka vastaan tulisi kauniimpia ja komempia, nuorempia ja menestyneempiä.

Motivaatiosta, halusta olla toisen kanssa, siitä että tuntuu nyt hyvältä olla nimenomaan hänen kanssaan, tuntuu että juuri hän näkee sisimpään paremmin kuin kukaan muu ja ymmärtää, eikä syitä olla yhdessä tarvitse kaivella tai perustella. Ei tule myöskään edes mieleen katsella muita. Eikä toista kohtaan ole katkeria ajatuksia, enkä haikaile toisenlaista elämää. Itse tunnen jokapäiväistä kiitollisuutta herätessäni sielunkumppanini viereltä.

Sen vielä sanon että välittämistä ja huolehtimistahan alkaa tuntea ketä tahansa kohtaan kenen kanssa on pitkään, jos ei nyt ala inhoamaan sentään. Tunteehan ihmiset välittämistä myös muita läheisiään kohtaan. Mutta rakkaus on enemmän, itse ei kyllä tarvitse epäröidä onko tämä sitä. Aiemmissa suhteissa kyse oli vain esim. halusta tai kiintymyksestä.

Rakkaus on välittämistä ja huolehtimista, yhdistettynä seksielämään ja ehkäpä yhteisiin suunnitelmiin. Rakkaus on myös sitä, että haluaa toisen parasta. Itse ymmärsin rakastavani entistä tyttöystävääni silloin, kun huolehdin ja välitin hänestä ja lopulta olisin jopa ollut valmis antamaan hänet toiselle, jotta hän olisi ollut onnellinen.

"Rakkaus on välittämistä ja huolehtimista, yhdistettynä seksielämään"

Rakastan lapsiani mutten yhdistä sitä seksielämään.

Joku sanoo, että se on ihan eri asia, mutta ei se ole. Rakkautta on vain yhtä lajia.

On rakkaus lapsiin ja se on ikuista.
Sitten on rakkaus kahdenihmisen välillä seksin kanssa, se ei ole ikuista.
Siinä se ero.

apartaid: "Rakkaus on myös sitä, että haluaa toisen parasta. Itse ymmärsin rakastavani entistä tyttöystävääni silloin, kun huolehdin ja välitin hänestä ja lopulta olisin jopa ollut valmis antamaan hänet toiselle, jotta hän olisi ollut onnellinen."

Tämäntyylinen kommentti on aika harvinainen ja minusta kuitenkin lähes kaikkein olennaisin rakkautta määriteltäessä. Suuri osa ihmisistä tulkitsee rakkauden niin, että se pönkittää heidän omia, itsekkäitä päämääriään ja tarpeitaan (minä haluan, minä tarvitsen, toinen ei saa lähteä), lievittää heidän omia pelkojaan ja huonommuuttaan (nämä kommentoijat "rakas ei koskaan vilkaisekaan muualle kuin minuun päin") tai muuta vastaavaa.

Aidosta rakkaudesta kertoo se, että todellakin ajattelee ja tahtoo toisen parasta. Jopa silloin, kun ne asiat olisivat itselle vahingollisia. Aidon rakkauden tunnistaa myös siitä, että ei tarvitse pelätä, mitä tapahtuu, kun toisen päästää menemään. Jos toinen rakastaa, hän tahtoo palata takaisin. Toisaalta, jos toinen tahtoo todella lähteä, on hyvin itsekästä paeta tosiasioita ja pitää kiinni kynsin hampain.

Minäkin olen saman ikuisuus kysymyksen kanssa rakastaako vai onko vain riippuvainen toisesta pitkän suhteen jälkeen, jonka aikana on miehelle tullut alkoholi ongelma ja on nyt hoidossa.
Tässä nyt yritän itseltänikin selvitellä mitä tämä kaikki on? Rakkautta vai huolehtimista kuten olen jo monta vuotta tehnyt..vai enkö uskalla enää lähteä, vaikka vuosien mittaan sellainen on käynyt useaan otteeseen mielessä :(