Elikkä olen yrittänyt ymmärtää miestäni.. en tiedä mistä aloittaa, mutta olen siis tällä hetkellä hoitovapaalla ja terveytenikin reistailee.. Kun toinen lapsemme syntyi mieheni "vetäytyi". Tai oli tosi rankkaa, eikä mieheni auttanut lasten kanssa.. Mies kun tuli/tulee kotiin tekee ruokaa ja menee nukkumaan, herää joskus 19-20 kun lapset pitäisi laittaa nukkumaan. Ymmärrän toki että töiden jälkeen pitää levätä, eikä esim puolen tunnin päiväunet minua häiritse.. Mutta näin hän ei vietä aikaa lasten kanssa, mutta nykyään nyt nukuttaa niitä. Tosin nyt vanhemman kanssa sillä menee hermot jos tämä vähänkin kiukuttelee.
Pesen hänen pyykkinsä, viikkaan kaappiin, siivoan jälkiä. mutta mikään ei riitä. Minun kun pitäisi kuulema kerätäkin ne likaiset vaatteet lattialta. Ja kun hän tekee ruokaa, minun pitäisi kuurata hella ja siistiä kaikkia jäljet. En ymmärrä miksi ei voi korjata omia jälkiään, kun ruuan laitto on hänelle kuin harrastus. Sitten kun itse teen ruokaa niin aina on jotain vikaa, ruuan pitäisi olla ravintolatasoa.
Sitten kun hän ei nuku valittaa joka asiasta ja ärjyy.. tai istuu/makaa sohvalla ja määräilee mitä minun pitäisi tehdä. Esimerkiksi "lisää takkaan puita" "möyhennä sitä" "ei noin! etkö sä sitäkään vittu osaa" "tee niin, tee näin" Muutenkin hoidan kaikki asiat kodissamme. Tuntuu että mieheni ajattelee että kun olen hoitovapaalla kaikki hommat kuuluu minulle? ja hän on tämä uhrautuja joka käy töissä ja on etuoikeutettu elämään miten elää? Kun olen yrittänyt keskustella asioista tai mistä vaan, hän muuttuu ilkeämmäksi, ilkkuu ja irvistelee..
Viikonloppuisin hän juo olutta ja on netissä.. emme vietä lainkaan aikaa yhdessä.. Olen puhunut erosta, mutta kuitenkaan mieheni ei halua. Hän sanoo aina myös että kun menen töihin, niin sitten kaikki on paremmin. Kuitenkin kun olemme puhuneet minun töihin lähdöstä, niin hän ei halua viedä lapsia hoitoon. Minun pitäisi etsiä työ, jossa työaika olisi sellainen että hoidan sen lasten hoitoon menon aina.. Ja sitten on sekin, kun olen puhunut jostain työmahdollisuudesta, hän alkaa haukkua minua että "miten luulet että tollasta osaisit" jnejne vaikka aiemmin olen tehnyt vastaavaa työtä.. En voi ymmärtää.. Hän sanoo että puhuu niin koska pelkää että pilaan kaiken.. Voiko asiat tosiaan muuttua jos saan töitä? Mikä miestäni vaivaa? Miten voin ymmärtää? Eikö hän halua elää perheensä kanssa? rakastaako hän minua oikeasti? mitä voisin tehdä? Onko minussa joku vika? tai eihän kukaan ole täydellinen.. Tuntuu kuin hän eläisi samanlailla, kuin ennen lapsia.. Hän ei myöskään mielestäni ymmärrä, miten paljon aikaa lasten hoitaminen vie.. tai se esim. että tottakai käyn lasten kanssa ulkonakin jne... ei minulla ole aikaa kuurata ja jynssätä kotia koko ajan priimuskuntoon..
Pesen hänen pyykkinsä, viikkaan kaappiin, siivoan jälkiä. mutta mikään ei riitä. Minun kun pitäisi kuulema kerätäkin ne likaiset vaatteet lattialta. Ja kun hän tekee ruokaa, minun pitäisi kuurata hella ja siistiä kaikkia jäljet. En ymmärrä miksi ei voi korjata omia jälkiään, kun ruuan laitto on hänelle kuin harrastus. Sitten kun itse teen ruokaa niin aina on jotain vikaa, ruuan pitäisi olla ravintolatasoa.
Sitten kun hän ei nuku valittaa joka asiasta ja ärjyy.. tai istuu/makaa sohvalla ja määräilee mitä minun pitäisi tehdä. Esimerkiksi "lisää takkaan puita" "möyhennä sitä" "ei noin! etkö sä sitäkään vittu osaa" "tee niin, tee näin" Muutenkin hoidan kaikki asiat kodissamme. Tuntuu että mieheni ajattelee että kun olen hoitovapaalla kaikki hommat kuuluu minulle? ja hän on tämä uhrautuja joka käy töissä ja on etuoikeutettu elämään miten elää? Kun olen yrittänyt keskustella asioista tai mistä vaan, hän muuttuu ilkeämmäksi, ilkkuu ja irvistelee..
Viikonloppuisin hän juo olutta ja on netissä.. emme vietä lainkaan aikaa yhdessä.. Olen puhunut erosta, mutta kuitenkaan mieheni ei halua. Hän sanoo aina myös että kun menen töihin, niin sitten kaikki on paremmin. Kuitenkin kun olemme puhuneet minun töihin lähdöstä, niin hän ei halua viedä lapsia hoitoon. Minun pitäisi etsiä työ, jossa työaika olisi sellainen että hoidan sen lasten hoitoon menon aina.. Ja sitten on sekin, kun olen puhunut jostain työmahdollisuudesta, hän alkaa haukkua minua että "miten luulet että tollasta osaisit" jnejne vaikka aiemmin olen tehnyt vastaavaa työtä.. En voi ymmärtää.. Hän sanoo että puhuu niin koska pelkää että pilaan kaiken.. Voiko asiat tosiaan muuttua jos saan töitä? Mikä miestäni vaivaa? Miten voin ymmärtää? Eikö hän halua elää perheensä kanssa? rakastaako hän minua oikeasti? mitä voisin tehdä? Onko minussa joku vika? tai eihän kukaan ole täydellinen.. Tuntuu kuin hän eläisi samanlailla, kuin ennen lapsia.. Hän ei myöskään mielestäni ymmärrä, miten paljon aikaa lasten hoitaminen vie.. tai se esim. että tottakai käyn lasten kanssa ulkonakin jne... ei minulla ole aikaa kuurata ja jynssätä kotia koko ajan priimuskuntoon..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärtääkö miehesi mitä on parisuhde ja perhe ja sen merkitys?
Sinulla taitaa olla joukossa yksi iso lapsi, joka on miehesi varsin vastenmielinen tilanne.
Oletko itse masentunut tai alakuloinen, kotona ilman aikuisseuraa oleminen voi helposti luoda tunteen elämän rankkuudesta, vaikkei se välttämättä sitä olisi. Kahden lapsen hoitaminen ei välttämättä ole niin uuvuttavaa kuin kuvailet, kun opit järjestämään päivärytmin pystyt varsin hyvin sekä lasten hoitamiseen että kodin perussiisteydestä huolehtimiseen, kun miehesi ilmeisesti vielä laittaa ruuan eikä se "kaadu niskaasi".
Pyrkisit etsimään vertaistukea toisilta samankaltaisessa tilanteessa olevilta vanhemmilta.
Kertoisitko vielä, miten itse käytät vapaa-aikaasi, huolehditko liikunnantarpeestasi, ystävyyssuhteistasi? Roikutko itse netissä ja syyllistät miestäsi samasta asiasta?
Miehesi kuulostaa tekevän osuutensa perheen eteen, ehkä teidän olisi hyvä pyrkiä pienelle yhteiselle lomaviikonlopulle, jolloin voisitte paremmin kuulla toistenne toiveita ja ajatuksia perhe-elämän sujumiseksi. Näin voisi esille tulla joitakin asioita, joita miehesi toivoo suhteessa sinuun...
Olen kyllä miettinyt tuotakin puolta.. ja pystynkö näkemään asiat realistisesti. sen takia päätin tänne kirjoittaa. ja että voisin ymmärtää? Minusta lasten ja kodin hoito ei ole uuvuttavaa, nautin siitä. Terveyteni vaan reistailee, joka on kyllä uuvuttanut minua, samoin henkinen stressi parisuhde tilanteesta, 24h valvominen on onneksi ohi.. Hoidan mielestäni kotimme ja lapset hyvin.. kysymys olikin, miksi se ei riitä miehelleni.. Olen myös kiitollinen miehelleni että tekee ruokaa.. mutta en pidä siitä millaisen asetelman hän tekee siitä.. että minusta ei olisi sitten ruuan tekijäksi(?)
Käytän itsekkin toki nettiä, eikä sinänsä mieheni netin käyttö minua haittaa mutta hän liikkuu siellä vain näillä aikuisviihde sivuilla, samalla kun se vie senkin mahdollisuuden yhteiseen aikaan. Vapaa-aikaa itselläni ei ole, koska tosiaan olen kotona kiinni...
No voi...
Eihän se tilanteesi hyvälle kuulosta. Olisiko, jos kerran terveytesi reistailee...sinun mahdollista yrittää järjestää itsellesi lomaa tai vapaa-aikaa, jolloin voisit vaikkapa liikuntaharrastuksen tms. avulla löytää itsellesi lisää voimavaroja?
Miehellesi on tehtävä myös selväksi, että olet tyytymätön tilanteeseen ja toivot muutosta, jonka eteen teidän molempien on sitouduttava. Oletko varma, ettei miehesi koe olevansa syrjäytynyt perheestä, koska ei osaa asioita sinun toivomalla tavalla ja on kenties napannut itselleen keittiöherruuden vain pitääkseen kiinni omasta osuudestaan perheen päänä? Miehesi ei kuulosta mitenkään häijylle tai kyvyttömälle isälle.
Miten rakkauselämänne? Onko vielä seksiä ja millaista se on? Koetko saavasi tyydytystä, nauttiiko miehesi yhteisistä hetkistänne? Nämä ovat yhteiselämänne jatkumisen kannalta tärkeitä asioita...
"Tuntuu kuin hän eläisi samanlailla, kuin ennen lapsia.. "
Toivoitko että hän muuttuisi kuin taikaiskusta lasten voimalla? Sulla on paljon kysymyksiä joihin me ei osata vastata tietämättä taustoista enemmän. Jos itse koet olevasi realistisesti tuota mieltä, siis ettet ole vaikka itse uupunut ja kyllästynyt omaan arkeesi, niin sanoisin että miehesi on aika itsekäs. Varsinkin toisen haukkuminen ja lannistaminen ei kuulosta hyvälle, tuntuu miestäsikin rassaavan joku. Aivan kuin miehesi pitäisi sinua taloudenhoitajana jota ei kuitenkaan kannata päästää töihin->ihmisten ilmoille syystä, että..? Onko hän mustasukkainen? Miksi hän ajattelee että ollessasi kotona lasten kanssa miehesi voi elää kuin pellossa ja sotkea ympäriinsä? Aivan kuin miehestäsi lasten kanssa kotona oleminen olisi vaan jotain viihdettä, hän ei taida tietää miten paljon siihen tekemistä liittyy. Ajattelisin, että joko miehesi on uupunut tai kyllästynyt johonkin itsekin, tai hän pitää sinua palvelijanaan. Tsemppiä!
hei...tässä vielä musiikkia, joka voi olla hyvin voimaannuttavaa
http://www.youtube.com/watch?v=0Jtc4dF721g
(toivottavasti linkki toimii ekalla yrittämällä :), ei tehdä tästä musaketjua)
Muutenkin anna musiikin toimia tiennäyttäjänä tunteillesi...
Hyvä kertomus siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen naisen lapsiprojektiin. Miehelle siitä seuraa vaan puutetta, velvoitteita ja vitutusta.
naiselle ei mies merkitse muuta kuin ilmaista rahaa,maksumiestä. vauvan se voi pyllistää perseestään kuin paskan kenen tahansa siittämänä, vaikka pikkuveljensä