Olen nyt hieman yli kolmekymppinen mies.
Mitä olen elämässä suorittanut:
1. Peruskoulu suoritettu keskinkertaisella menestyksellä.
2. Ammattikoulu suoritettu hyvällä menestyksellä.
3. Armeija suoritettu kuntoisuusluokka A, palvelukelpoisuus erinomainen ja yleisarvostelu tyydyttävä.
4. Iltalukio (hyvällä menestyksellä)
5. AMK Opinnot puolivälissä
6. Useita mitalleita amatooriurheilun parissa muutamista eri lajeista.
Mitä olen elämässä saanut:
1. Pätkätyötä pisin pätkä peräti 2 vuotta, mutta useimmat kuukausia tai korkeintaan puolivuotta.
2. Erilaisia toimenpiteitä työvoimatoimistosta, kelasta ja sosiaaliluukulta niin, että paperia alkaa olla muutama kirjahyllymetri.
3. Tyttöystävä, mutta saattaa olla ero edessä kun en onnistunut pääsemään mukaan edes keskinkertaisesti menestyvien joukkoon kaikista toimenpiteistä ja suorituksista huolimatta.
4. Kaupunginvuokra-asunto ja useinkin vain minimitoimeentulo. (en ole ikinä onnistunut työllistymään niin pitkäaikaisesti, että olisi ollut mahdollista säästää omaan asuntoon).
5. Köyhyydestä huolimatta, olen onnistunut saamaan säästöön enimmillään, jopa 5000€ sen enempää omaisuutta minulla ei ole ikinä ollut elämässäni.
Miten menee nyt:
1. Kulutan julkisia sairaanhoito-, sosiaalitoimiston-, työvoimatoimiston ja kelan palveluita yhä enenemässä määrin, koska terveys on alkanut reistailla ja muutenkin työllistyminen on alkanut vaikeutua. Sitä aikaisemmin en käyttänyt sairaanhoitopalveluita ikinä pakollisia käyntejä lukuun ottamatta.
2. Alkoholin kulutus on lisääntynyt, jouduin vuosi sitten putkaan ensimmäistä kertaa elämässä ja sain sakot järjestyshäiriöiden aiheuttamisesta, sekä haitanteosta virkamiehelle. Olen myös epäiltynä toisesta rikoksesta en kuitenkaan vielä tuomittu. Eli rikollinen ura on alussa tosin sillä poikkeuksella, että minä aloitin sen yli kolmekymppisenä, sitä aikaisemmin en ole saanut edes sakkoja. Se sellainen halu yrittää päästä elämässä eteenpäin on karissut vuosien varrella samaa tahtia auktoriteettien kunnioituksen kanssa.
Totuus on se, että parisuhteessa eläminen on pitänyt minut jotenkin pinnalla, mutta sekin on päättymässä ja sukulaisille olen muuttunut hylkiöksi veljestä ja siskostani tuli jotain. Veljestä insinööri ja siskosta sosiaalialan ihmisiä. Minusta tulee ammatiltani syrjäytynyt, mutta positiivisena ihmisenä näen, että elämäntarinani oli värikkäämpi seikkailu kuin muilla tässä perheessä.
Almuja en halua anella keneltäkään tai valittaa kohtaloani yhtään tarinani kertomisen vaatimista enempää. Minua ei ole saanut murtumaan äärimmäinen väkivaltakaan, jonka uhriksi olen joutunut kerran elämässä saati poliisien tai viranomaisten vittuilu.
Kommentteja? Mihin luulette että päädyn vankilaan, syrjäytyneeksi, mielenterveyspotilaaksi, sairaseläkkeelle. Kuntoudunko jollain ihmeellä ja päädyn vielä veronmaksajaksi kun se ei ole onnistunut syystä tai toisesta viimeisen 30v yrittämisen aikana muutenkaan.
Voisikin tähän loppuun todeta Jyrki Kataisen sanoja mukaillen ”vastakkain asettelun aika on ohi”, että almujen anelemisen aika on ohi.
Mitä olen elämässä suorittanut:
1. Peruskoulu suoritettu keskinkertaisella menestyksellä.
2. Ammattikoulu suoritettu hyvällä menestyksellä.
3. Armeija suoritettu kuntoisuusluokka A, palvelukelpoisuus erinomainen ja yleisarvostelu tyydyttävä.
4. Iltalukio (hyvällä menestyksellä)
5. AMK Opinnot puolivälissä
6. Useita mitalleita amatooriurheilun parissa muutamista eri lajeista.
Mitä olen elämässä saanut:
1. Pätkätyötä pisin pätkä peräti 2 vuotta, mutta useimmat kuukausia tai korkeintaan puolivuotta.
2. Erilaisia toimenpiteitä työvoimatoimistosta, kelasta ja sosiaaliluukulta niin, että paperia alkaa olla muutama kirjahyllymetri.
3. Tyttöystävä, mutta saattaa olla ero edessä kun en onnistunut pääsemään mukaan edes keskinkertaisesti menestyvien joukkoon kaikista toimenpiteistä ja suorituksista huolimatta.
4. Kaupunginvuokra-asunto ja useinkin vain minimitoimeentulo. (en ole ikinä onnistunut työllistymään niin pitkäaikaisesti, että olisi ollut mahdollista säästää omaan asuntoon).
5. Köyhyydestä huolimatta, olen onnistunut saamaan säästöön enimmillään, jopa 5000€ sen enempää omaisuutta minulla ei ole ikinä ollut elämässäni.
Miten menee nyt:
1. Kulutan julkisia sairaanhoito-, sosiaalitoimiston-, työvoimatoimiston ja kelan palveluita yhä enenemässä määrin, koska terveys on alkanut reistailla ja muutenkin työllistyminen on alkanut vaikeutua. Sitä aikaisemmin en käyttänyt sairaanhoitopalveluita ikinä pakollisia käyntejä lukuun ottamatta.
2. Alkoholin kulutus on lisääntynyt, jouduin vuosi sitten putkaan ensimmäistä kertaa elämässä ja sain sakot järjestyshäiriöiden aiheuttamisesta, sekä haitanteosta virkamiehelle. Olen myös epäiltynä toisesta rikoksesta en kuitenkaan vielä tuomittu. Eli rikollinen ura on alussa tosin sillä poikkeuksella, että minä aloitin sen yli kolmekymppisenä, sitä aikaisemmin en ole saanut edes sakkoja. Se sellainen halu yrittää päästä elämässä eteenpäin on karissut vuosien varrella samaa tahtia auktoriteettien kunnioituksen kanssa.
Totuus on se, että parisuhteessa eläminen on pitänyt minut jotenkin pinnalla, mutta sekin on päättymässä ja sukulaisille olen muuttunut hylkiöksi veljestä ja siskostani tuli jotain. Veljestä insinööri ja siskosta sosiaalialan ihmisiä. Minusta tulee ammatiltani syrjäytynyt, mutta positiivisena ihmisenä näen, että elämäntarinani oli värikkäämpi seikkailu kuin muilla tässä perheessä.
Almuja en halua anella keneltäkään tai valittaa kohtaloani yhtään tarinani kertomisen vaatimista enempää. Minua ei ole saanut murtumaan äärimmäinen väkivaltakaan, jonka uhriksi olen joutunut kerran elämässä saati poliisien tai viranomaisten vittuilu.
Kommentteja? Mihin luulette että päädyn vankilaan, syrjäytyneeksi, mielenterveyspotilaaksi, sairaseläkkeelle. Kuntoudunko jollain ihmeellä ja päädyn vielä veronmaksajaksi kun se ei ole onnistunut syystä tai toisesta viimeisen 30v yrittämisen aikana muutenkaan.
Voisikin tähän loppuun todeta Jyrki Kataisen sanoja mukaillen ”vastakkain asettelun aika on ohi”, että almujen anelemisen aika on ohi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Koska olet luuseri. Menikö jakeluun lapamato ?
Sulla on akka, joten STFU. Itse vaihtaisin suht hyväpalkkaisen työni (2800/kk) millon tahansa akkaan vaikka palkka tippuisikin alle puoleen.
Ei jumalaut.... Prinsessasaduissa uljas prinssi pelastaa köyhän tytön pulasta. Suomessa prinsessa pelastaa jopa hyvin toimeentulevan prinssin joka on valmis luopumaan taloudellisesta kykeneväisyydestään päästäkseen naisen avuttomaksi paapottavaksi.
Onks joku pielessä? =)
En ole vaatinut ketään pelastamaan itseäni. Elämä ei useinkaan mene kuten saduissa tai elokuvissa.
Olen kyllä huomannut, että se useinkin menee siten, että jokainen itsensä puolesta tekee niin kuin parhaaksi näkee. Lopussa lasketaan pisteet negatiiviset ja positiiviset.
Näin tässä nyt kuitenkin kävi.
"3. Tyttöystävä, mutta saattaa olla ero edessä kun en onnistunut pääsemään mukaan edes keskinkertaisesti menestyvien joukkoon kaikista toimenpiteistä ja suorituksista huolimatta."
A) Jos tämä daamisi on vain maallisen perässä, niin se kertoo jo ihmisestä aika paljon...
B Oletko ajatellut, että suattaapi olla syytä käytöksessä eikä niinkään noissa muuttuvien tekijöiden jutuissa, että duunia nyt ei ole tullut sitten saatua mitään kovin pitkäaikaista. Älä nyt ole niitä torveloita, jotka änkevät tunkevat ja mahtailevat antaen viinan alkaa viemään ja sitten kun eukko lähtee niin vaivutaan synkkyyteen syyttäen kaikki ulkoisia juttuja ja itsehän "aina yritti kaikkensa". No ok, ehkä olet paljon yrittänytkin, mutta jos käyttäydyt kuin sika niin ei se välttämättä oikein daameja nappaa kauan. Ainakaan sellaisia joilla on elämä sellaista ns. tavallista. Renttuihin rakastujat ja itse elämän laiturit ovat sitten tietty eri asia. Etenkin jos tosiaan olet vielä a) Sika b) köyhä, -ei välttämättä ole kuuminta hottia
Sitä en tiedä miten nainen pelastaa miehen työttömyyden kiroilta. Mutta lohdutukseksi voin sanoa ettei aloittaja ole ainut kolmekymppinen samassa tilanteessa.
Vika ei ole sinussa, vaan läpeensä sairaassa työvoimapolitikassa.
Suomen perverssi työvoimapolitiikka on sabotoinut meidän kolmekymppisen elämää koko työikämme ajan. Toki monen muunkin sukupolven. Mutta me kolmekymppiset olemme ensimmäinen sukupolvi, joista moni valmistui ammattiin/tuli työelämään pahimman 90- luvun laman aikaan.
90- luvulla tempputyöllistämistrendi kasvoi kasvamistaan. Hyväksikäyttäjäpaskiainen näki tilaisuutensa tulleen. Joku sai kuningasidean, että työttömyys itsessään voi työllistää ihmisiä. Työttömistä tuli elinkeino. Uusia loispummiyrityksiä ilmaantui kuin sieniä sateella jotka edelleenkin työllistävät itsensä työttömien (koko elämän) kustannuksella. Tietysti moni meistä aikanaan lankesi ansaan uskoessaan työvoimavirkailijaa, joka mainosti erilaisia tempputyöllistämishankkeita hyvänä väylänä työelämään. Kohtapuoliin sitä huomasi pyörivänsä vuodesta toiseen samanlaisissa projekteissa pääsemättä askeltakaan eteenpäin. Tajusi ettei näiden projektien ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Niiden tarkoitus oli toki työllistää ihmisiä, mutta erehdyksessä luulimme, että se tarkoitti meitä työttömiä.
Ja kenelle lasketaan meriitiksi se, että on käynyt työnhakukurssin, tai kutonut poppanaa kangaspuilla pajalla? Ennen pitkää ymmärsi tulleensa törkeästi huijatuksi. Liian myöhään. Tilanne alkoi ruokkia itse itseään. Cv alkoi täyttyä – ei suinkaan työsuhteista – vaan erilaisista toimenpiteistä, jotka huutavat cv:n omistajan ongelmaisuutta ihmisenä, kun häneen on täytynyt kohdistaa näin paljon toimenpiteitä, eikä tämä vaikeasti työllistettävä nolla ole siltikään ”kyennyt” työllistymään.
Useimmat syrjäytymiskierteeseen joutuneet ovat joutuneet ahdinkoon juuri näiden työllistämistoimenpiteiden seurauksena.
Ennen työntekijät kykenivät helposti taistelemaan oikeuksiensa puolesta, kun oli tasan kaksi toimijaa: työnantaja, ja työntekijä. Oli selkeä kohde, työnantaja, jota vastaan taistella mikäli tarvetta ilmeni. Perinteisessä työnantajan ja työntekijän välisessä sopimuksessa työnantaja sitoutui työntekijäänsä ja toisinpäin. Työntekijällä oli selkeät oikeudet joihin tukeutua.
Nykyään työmarkkinoilla on monta eri toimijaa, ja erilaiset pseudotyösopimukset rehottaa. Työnantaja ei sitoudu mihinkään ja työntekijöiden oikeudet on vesitetty. Työtön, tai pseudosopimuksilla työllistetty tietää, että joku on pielessä, mutta on vaikea saada selkoa mihin sen valituksensa kohdistaa, ketä vastaan varsinaisesti taistella koska toimijoita on niin monta. Monen on vaikea edes nähdä missä se vika oikeasti piilee, kaikki on monimutkaista ja hämmentävää.
Koska yhteiskunta leimaa järjestelmällisesti työttömiä vammaisiksi ja sairaiksi, on helppo alkaa uskoa, että se vika todella on työttömässä itsessään. On helppo alkaa ”sairastaa” vaikkei olisi sairas. Työttömyyden lieveilmiöt paranevat vain palkkatyöllä, eikä millään muulla. Idiotismin huippu on kuvitella, että syrjäytyneiden ongelmat ratkeaa sillä, että heidät laitetaan sairaseläkkeelle, ja heiltä katkaistaan näin viimeinenkin toivo omille jaloille pääsemisestä, ja mahdollisuudesta elää elämänsä.
Ei ole työttömillä itsensä työllistävien eduksi, että sinä, ja minä työllistyisimme oikeasti. Jos näin ikävästi kävisi, että sinä, ja minä katoaisimme työttömien rekisteristä esim. oikeaan palkkatyöhön, emmekä olisi enää käytettävissä riistäjien elinkeinona, joutuisivat loispummiyrittäjät ja muut työttömyydellä itsensä työllistävät itse työttömiksi. Ei käy. Heidän täytyy turvata oma toimeentulonsa. "Työllisyyttä edistäviksi" mainostetuissa toimenpiteissä toimivat tosiasiassa varmistavat vain sen että epätoivoiset pysyvätkin epätoivoisina.
Jos sinusta tuntuu, että kaikesta yrittämisestä huolimatta törmäät kerta toisensa jälkeen betoniseinään, päädyt aina samaan tilanteeseen takaisin työttömäksi, se ei ole sattumaa. Pitkäaikaistyöttömyydestä ei ole tarkoitustakaan päästä eroon. Siitä on liikaa hyötyä liian monille sektoreille. Me olemme elinkeino, jonka tekemästä työstä hyötyy aina joku muu kuin me itse. Me olemme ilmaistyövoimaa, me olemme elinkeino, me olemme sairaan yhteiskunnan omega jonka päälle on luvallista sylkeä. Meidät on laitettu kylmästi odotushuoneeseen odottamaan milloin mekin pääsemme sinne oikeaan elämään. Harvat meistä tietävät, että odotushuoneen ovi on muurattu umpeen jo ajat sitten eikä meitä ole tarkoitustakaan päästää täältä enää ikinä ulos.
Heh,
Onko jokin lama mennyt minulta ohi?. Vai valmistuitko laman aikana 10-15 vuotiaan työelämään. Itse täytän 45 v. ja valmistuin -90 kun lama iski pahiten -91-92 jolloin minäkin sain kenkää. Mutta siinä olet todella oikeassa että sen jälkeen valmistuneet sukupolvet ovat kohdannet työllistymisen yhä vaikeammaksi vuodesta toiseen. Varsinkin tällä vuosituhannella valmistuneet. 90-luvun poliittisten päätesten takia nuoret haluttiin mahdollisimman nopeasti opintojen läpi työelämään. Tätä varten rajoitettiin tehokkaasti työnteko opintopojen ohella ja nostettiin tuet että pärjäisi teoreettisesti ilman työtä. Tämä on johtanut siihen että jo vuosia on valmistunut nuoria jotka 22-26 vuotiaina eivät ole vielä pätkäkään tehnyt töitä. Tätä ei työnantajat hyvälläö katsi ja näitten työllistymien on erittäin vaikeata. Varsinkin omille aloille.
90- luvun lama ja sen seuraukset ei tarkoita vain vuotta 1990, vaan lähes koko vuosikymmentä. Lama ei mitenkään loppunut vuoteen -92, vaan sillä oli jälkiseurauksia. Nousukausi kesti hyvin vähän aikaa eikä nousukauden aikana korjattu yhtikäs mitään laman aikana syntyneitä ongelmia.
Kolmekymppis- kategoriaan luonnollisesti sisältyvät kaikki vähän yli ja vähän alle 30- vuotiaat. On olemassa huomattavasti 22- 26- vuotiaita vanhempiakin jotka eivät ole tehneet päivääkään töitä. Ainakaan sitä työtä josta maksetaan tes:n mukaista palkkaa.
Otitpa muuten esille kummallisen dilemman työnantajien asenteista työttömiä kohtaan.
"Tämä on johtanut siihen että jo vuosia on valmistunut nuoria jotka 22-26 vuotiaina eivät ole vielä pätkäkään tehnyt töitä. Tätä ei työnantajat hyvälläö katsi ja näitten työllistymien on erittäin vaikeata."
(Pst: kannattaa kirjoittaa mieluummin selvinpäin kuin kännissä jotta teksti pysyy luettavana.)
Työllistyminen ei ole kenellekään vaikeaa, jos on työllistämishaluinen työnantaja. Vaikeasti työllistettäviä ihmisiä ei ole. On vain vaikeasti työllistävä työnantajasektori.
Työnantajien työnhakijoihin kohdistamat vaatimukset ovat järjenvastaisia. Suomen tyhmät työnantajat jopa matalapalkka- aloilla eivät ymmärrä lainkaan ihmisiä joilla ei ole häikäisevää työkokemusta taustalla. Työnantajasektori on sujuvasti jättänyt yhteiskunnan muutokset työelämässä huomiotta pällistellessään työnhakijoita, jotka yrittävät hakea töitä cv:llä joka loistaa tyhjyyttään tai erilaisia työttömiin kodistuneita toimenpiteitä. Yhteiskunnan työttömiä stigmatisoiva koneisto jyllää täysillä. Työnantajat ignoroivat koknaan työpolitiikkaan liittyvän lähihistorian vaikutuksen yksittäisten ihmisten elämässä. Millä helvetillä sitä työhistoriaa olisi pitänyt kertyä kun kukaan ei työllistä koska olet työtön? He edelleenkin odottavat työnhakijoilta häikäisevää työkokemusta, ja osoittavat näin vain omaa tietämättömyyttään siitä mitä tämän yhteiskunnan työelämässä on ihmisille tehty jo vuosikausia. Työnantaja elää asennemaailmassaan edelleen sitä aikaa, kun töitä riitti tekijöille, ja työttömyys oli laiskuuden merkki.
Jutun ydin on siinä katso .Kukaan työnantaja ei halua maksaa palkkaa voiton tavoittelu on kovaa.Töitä kyllä olisi mutta puuttuu maksajat töistä elinkeinokeskukset tuppaa ilmaistatyövoimaa.
Ongelmiesi syy on pohjaton laiskuus. Sen vuoksi et edes suoriutunut opinnoistasi normaalisti. Tyttöystävä ei halua pilata elämäänsä häviäjän kanssa, kuten ei muutkaan. Sinun on aika mennä kuntoutukseen, jotta saavutat edes normaalin työkyvyn.
vastauksissa on hivenen järjellisyyttä, mutta kyllä näistäkin kuultaa kaaleppi mainen asenne. Saanko ehdottaa, siirry pelkkiin vastauksiin, niin toivoa on vielä saada kiinni todellisuuskin!. eikä tarvitse hoitoon ohjausyksikön hyviä hoitoja nuivaniemi.fi pahnoilla niin paljoa kuin ennen!.
Tosi selkeää ajatuksenvirtaa edellisellä. Kerro ihmeessä lisää.
"Tyttöystävä ei halua pilata elämäänsä häviäjän kanssa,"
Mikähän sen tyttöystävän oma työ- ja toimeentulotilanne muuten oli? Ymmärtääkseni naiset ovat edelleenkin altavastaajia työelämässä suomessa. Tilannehan voisi toki olla myös niinpäin, ettei hyvin toimeentuleva mies halua pilata elämäänsä huonosti toimeentulevan naisen kanssa.
Naisena tässä vaan mietiskelen...
Tyttöystäväni on hyvin toimeentuleva akateemisesti koulutettu julkisen puolen sektorille työskentelevä nuori nainen. Itse olen aika pitkälle tuota mitä tuossa ensimmäisessä viestissä kuvasin.
Oikeastaan kirjoitin pelkästään sen takia, että halusin antaa tilanteelleni kasvot ja ajattelin, että kaikesta huolimatta tarinani elämässä on kertomuksen arvoinen. Olen huomannut, että jos alkaa vaatia jotain, valittaa yhtään enempää kuin mitä tarinan kertominen vaatii tai kadehtia muita tulee heti seinä vastaan. Tästä syystä tyydyn vain kertomaan tarinaani ja spekuloimaan sillä mitä minusta tulee. Tuli mitä tuli tai kävi mitä kävi jää minusta jälkeen tarina, joka on kertomisen arvoinen.
Olet saanut aikaiseksi stoorin Suomi24:lle
toi pätkätyöläisyys kyllä syö miestä. Itsekkin olen vähän päälle kolmekymppinen ja tehnyt suurimman osan elämästäni määräaikaisia tai jotain sijaisuuksia. Olen kyllä siitä huolimatta tehnyt asuntovelkaa, perustanut perheen, ajanut kohtuu uusilla autoilla ja yrittänyt muutenkin viettää normaalia elämää. Kova elämä tietysti jättää jälkensä vaimokin sanonut, että vanhemmiten meikästä tullut v mäinen ja kiree, no elämä on.
Olen nyt hieman yli kolmekymppinen mies.
Mitä olen elämässä suorittanut:
1. Peruskoulu suoritettu keskinkertaisella menestyksellä.
2. En päässyt ammattikouluun
3. Armeija suoritettu kuntoisuusluokka A, palvelukelpoisuus erinomainen ja yleisarvostelu hyvä.
4. Lukio suoritettu keskinkertaisella menestyksellä
5. Ammattikorkeakoulu suoritettu keskinkertaisella menestyksellä
6. Yliopisto suoritettu keskinkertaisella menestyksellä
7. Ammattitutkinnon suorittaminen aikuiskoulutuskeksessa kesken
Mitä olen elämässä saanut:
1. Pätkätyötä. pisin pätkä peräti 10 kk, mutta useimmat vain muutamia kuukausia.
2. Pari työvoimakoulutusta omasta toimesta, mutta työvoimatoimisto ei mitn esittänyt.
3. Ei tyttöystävää ollut koskaan, eikä seksiä repikää siitä...
4. Yksityinen vuokra-asunto.
5. Köyhyydestä huolimatta, olen onnistunut saamaan säästöön enimmillään, jopa 10000€ ja auton, sen enempää omaisuutta minulla ei ole ikinä ollut elämässäni.
Miten menee nyt:
1. Opiskellen jo kolmatta ammattitutkintoa ja hakemalla töitä melkein joka päivä hakemuksia tehden ja soitellen. Urheillen vapaa-aikana, joten kunto on tällä hetkellä parempi, kuin koskaan töissä ollessani.
Hyvä, että olet jaksanut elää järjestelmän ehdoilla. Varmasti se menee ihan hyvin vielä eläkeikään saakka samalla tavalla. Pääasia, että olet itse tyytyväinen.
En suosittele mainostamaan sitä, että et saa mitenkään naista ainakaan naisille olet kuitenkin jo yli kolmekymmentä ja asian mainostaminen antaa varsin oudon kuvan. Ehkä kysymyksessä on sinun kohtalosi kaikkia meitä ei ole tarkoitettu saamaan naista ikinä.
Ei naisia saavutuksesi kiinnosta pysyviä parisuhteita valkoisten nuorten suomalaisnaisten kanssa on pystyneet muodostamaan laittomat maahanmuuttajat afrikasta ilman luku, kirjoitustaittoa, ammattia tai koulutusta. Oikeastaan ilman minkäänlaisia muita saavutuksia kuin Afrikasta tänne tuleminen oman henkensä kaupalla.
Ehkä syy on siinä, että et ole ikinä uskaltanut lähteä matkalle, jossa kasvaisit mieheksi kuten nämä laittomat afrikkalaiset maahanmuuttajat, vaan olet tyytynyt uskomaan siihen mitä järjestelmä opettaa kun teet näin menestyt vaikka se olisi ihan fuulaa.
Teet tietenkin niin kuin parhaaksi näet, mutta pian olet jo nelikymppinen ja sitten se onkin jo vaikeampaa jos tilanne on edelleen sama.
Lisäys tuohon. Viimeiset 5 vuotta työttömänä, joten itseluottamus täysi nolla. Treffit yleensä päättyneet työtön kommenttiin. Joten eiköhän tämä ole nähty jo...
Niin ja olutta menee joka päivä vaan enemmän...ennen ei mennyt yhtään. Noh kyllä se Suomen sosiaalihuolto kaiken kustantaa. Vittu!
Suomalaiset naiset antavat heille kaiken anteeksi, koska he ovat pakolaisia. Suomalaiselle perusmiehelle ei anneta työttömyyttä anteeksi, kuten itse sen olet sen nyt kokenut. Sitäpaitsi mustamakkara kiinnostaa suominaisia huhhahhei.,,
1. Peruskoulu ja lukio.
Jalkapallomaalivahtina eri peleissä ja sarjoissa, A ja B poikien 1-divisioonaa.
2. Armeijassa alikersantti, ehkäpä kovin paikka
3.Työsuhteita 90-luvulla. Työsuhde alansa edelläkävijällä, 6 vuotta vuoteen 2003
4. avolittoja kaksi, jälkimmäisestä 2 lasta. sisi elatusmaksut...
5. Irtosuhteita,sekoilua, yhdyntäkumppaneita arvioisin vajaa sata. Lisäksi kymmeniä maksullisia naisia.
6. erilaisia työsuhteita, työskentelyä merillä.
7. tuhansia pelejä shakkia kilpaluissa ja nyttemmin netissä
8. asunto osakkeen ostaminen omillaan, nykyään siirtynyt ASO -asuntoon.
9. nyt nauttnut 6kk työttömyydestä.Inhoan aikaisia herätyksiä
Tulevaisuus ?
10. .unelmoin hyvästä koulutusta vastaavasta työstä, jossa palkka 3200-3500 kuussa. Voisin muttaa naisen kaa ja ostaa osakkeen sitten puoliksi. Joku kolkio eteläsuomesta 120-180 tuhannen hinnalla.
"Alkoholin kulutus on lisääntynyt"
Miksi passiivimuoto? Aivan kuin se ei olisi sinun oma päätöksesi ja omaa toimintaasi? Sano mieluummin "Olen alkanut juoda enemmän". Se on muuten ehkä se syy, miksi naisystävä ei halua sinua lähelleen. Kuka haluaisi viinalta haisevan örisevän työttömän riesakseen? Alkoholiin käyttämäsi raha on tuhlattua rahaa.
Sisaresi varmaan arvostaa sinua. Ilman sinua ja meitä muita huonon talouspolitiikan uhreja hänkin olisi yksi meistä. Ehkä hän vielä onkin.
Kuuntelin eilen ihmistä, joka puhuu köyhyyden perimmäisistä syistä ja asioiden korjaamisesta hyvin. En muista, mikä hänen videoistaan oli eniten juuri näistä asioista, mutta tässä yksi hyvä ja pitkä: http://www.youtube.com/watch?v=7zotYU21qcU Muita viisaita ja selkeäpäisiä ihmisisä ovat vaikkapa Noam Chomsky, Howard Zinn ja John Perkins. Meillä on nyt aikaa oppia heiltä, kun voimme kouluttaa itseämme päivät pitkät. Maailman korjaaminen on meidän käsissämme. Kuten tuolla videolla mainitaan, "We are the people we've been waiting for."