Mistäköhän sitä löytää enää 30-vuotiaana miehenä niitä ns. normaaleja sinkkunaisia?
Onkohan ne jo menneet parempiin suihin ja tarjolla on lähinnä toisen kierroksen väkeä, kiertolaisia (suhteesta suhteeseen pomppivia kenguroja) ja lapsen jo omaavia?
Minussa täytyy olla jotain vikaa kun olen seurustellut muutaman kerran ja näiden kanssa ei oikein vain yksinkertaisesti "natsannut". Vakavia suhteita ei siis ole kertynyt plakkariin.
Edellinen oli minulle aivan selkeästi "liian suosittu" joka tarkoitti sitä ettei minulla ollut häneen "mahiksia". Hänessä viehätti luonne sekä persoona joka kävi yllättävän hyvin yhteen kanssani. Vastaavaa en ole vähään aikaan tuntenut ja tuli olo että tarvitsen sitä elämääni. Tuota yhteyden tunnetta nimenomaan koska parisuhde ei ole minulle mikään pakko.
Toisaalta muut naiset joista olen ollut kiinnostunut on paljastunut usein ns. "ongelmatapauksiksi". En tiedä onko minussa jonkun valkohaarniskaisen ritarin vikaa, mutta olen päätynyt tällaisten naisten seuraan koska olen tuntenut myötätuntoa ja ymmärrän hyvin erilaisia ihmisiä. Näissä on sitten käynyt niin että kun nainen on hieman saanut ratkaisua ongelmiinsa niin ovat häipyneet tai sitten on paljastunut että he ovat täysin epätasapainoisia hourupäitä joiden kanssa on lähes mahdoton tulla fiksusti toimeen.
Näihin tapauksiin olen todella väsynyt. En voi alkaa kenenkään masentuneen terapeutiksi, rohkaisijaksi ujolle ja hiljaiselle joka ei edes puhu kumppanille tai sitten joksikin kuntosaliohjaajaksi huonokuntoiselle tai muuten pyöreälle naiselle.
Onkohan se mahdollista vain että kaikki vartaloltaan sopusuhtaiset, tervejärkiset sekä elämäntavoiltaan kohtuulliset, jonka kanssa yhteiselo ja kiinnostuksen kohteet sopii yksiin ei vain ole olemassa vapaina?
Ehkä heistä sitten on vain niin kova kilpailu että ei ole mahdollisuuksia ja siinä kilpailussa ratkaisee ehkä asiat joita itsellä ei ole (ulkonäkö, hyvä status, miehen viettelytaidot jne.). Persoonaa riittää, mutta sehän ei ole valttikortti...
Sitten joku sanoo että pitää kehittää noita tai jotain ihmeellistä "itsevarmuutta" (vaikea miettiä milloin en olisi esimerkiksi minä ns. itsevarma tai olisin epävarma) että saa naisen iskettyä.
Mistä lähin ihmissuhteet ja parisuhteet ovat olleet jotain kilpailua että kuka saa kenetkin eikä sitä että etsitään sitä sopivinta? Ehkä se on sitä sitten että se on sopivin joka parhaiten pärjää seksuaalisuuskertoimilla. Ehkä osalla on vain ne oikeat piirit ja tuttavat jossa hyörien löytyy se kumppani vähän kuin vahingossa. Ei minulla sellaisia ole ja mistä sellaisia yhtäkkiä hommaa? Ei ainakaan harrastuksista, kursseilta tai muistakaan ole näkynyt.
Toki sattumakin vaikuttaa, mutta voidaan puhua todennäköisyyksistä.
Itselle on tullut olo että suomalainen kulttuuri ja varsinkin seurustelukulttuuri ei sovellu minulle (vaikka arvostan tasa-arvoa turhankin paljon parisuhteessa) ja että nähtävästi on lähdettävä ns. merta edemmäs kalaan.
Toisaalta näen naisia jatkuvasti sinkkuina joille kukaan ei oikeastaan kelpaa jostakin aivan ihmeellisistä syistä (muutkin kuin minä) sekä toisaalta niitä naisia jotka ei tee asioiden eteen yhtään mitään tai omaavat selvästi varsin kohtuuttomia elämäntapoja (lyhyet pinnalliset yleensä seksiin perustuvat suhteet, epäterveelliset elämäntavat = runsas alkoholinkäyttö, lihavuus jne.)
Enkä ole ainut mies näiden ongelmien kanssa, muttei se helpota yhtään.
Onko teidän mielestä kohtuutonta että tapaa jonkun sanotaanko 20-30 vuotiaan naisen, joka olisi kuten sanoin "aika normaali" sekä jonka kanssa synkkaa?
En tiedä olisiko se oikein sitä toistakaan kohtaan vaikka haluttaisi jne. jos toinen ei oikeasti ole sopiva itselle tai jota ei voi noiden mainittujen asioiden takia arvostaa?
Kun vain kerran elämässä edes kohtais ja kolahtais ns. normaalin kanssa...antaisin vasemman käteni.
Onkohan ne jo menneet parempiin suihin ja tarjolla on lähinnä toisen kierroksen väkeä, kiertolaisia (suhteesta suhteeseen pomppivia kenguroja) ja lapsen jo omaavia?
Minussa täytyy olla jotain vikaa kun olen seurustellut muutaman kerran ja näiden kanssa ei oikein vain yksinkertaisesti "natsannut". Vakavia suhteita ei siis ole kertynyt plakkariin.
Edellinen oli minulle aivan selkeästi "liian suosittu" joka tarkoitti sitä ettei minulla ollut häneen "mahiksia". Hänessä viehätti luonne sekä persoona joka kävi yllättävän hyvin yhteen kanssani. Vastaavaa en ole vähään aikaan tuntenut ja tuli olo että tarvitsen sitä elämääni. Tuota yhteyden tunnetta nimenomaan koska parisuhde ei ole minulle mikään pakko.
Toisaalta muut naiset joista olen ollut kiinnostunut on paljastunut usein ns. "ongelmatapauksiksi". En tiedä onko minussa jonkun valkohaarniskaisen ritarin vikaa, mutta olen päätynyt tällaisten naisten seuraan koska olen tuntenut myötätuntoa ja ymmärrän hyvin erilaisia ihmisiä. Näissä on sitten käynyt niin että kun nainen on hieman saanut ratkaisua ongelmiinsa niin ovat häipyneet tai sitten on paljastunut että he ovat täysin epätasapainoisia hourupäitä joiden kanssa on lähes mahdoton tulla fiksusti toimeen.
Näihin tapauksiin olen todella väsynyt. En voi alkaa kenenkään masentuneen terapeutiksi, rohkaisijaksi ujolle ja hiljaiselle joka ei edes puhu kumppanille tai sitten joksikin kuntosaliohjaajaksi huonokuntoiselle tai muuten pyöreälle naiselle.
Onkohan se mahdollista vain että kaikki vartaloltaan sopusuhtaiset, tervejärkiset sekä elämäntavoiltaan kohtuulliset, jonka kanssa yhteiselo ja kiinnostuksen kohteet sopii yksiin ei vain ole olemassa vapaina?
Ehkä heistä sitten on vain niin kova kilpailu että ei ole mahdollisuuksia ja siinä kilpailussa ratkaisee ehkä asiat joita itsellä ei ole (ulkonäkö, hyvä status, miehen viettelytaidot jne.). Persoonaa riittää, mutta sehän ei ole valttikortti...
Sitten joku sanoo että pitää kehittää noita tai jotain ihmeellistä "itsevarmuutta" (vaikea miettiä milloin en olisi esimerkiksi minä ns. itsevarma tai olisin epävarma) että saa naisen iskettyä.
Mistä lähin ihmissuhteet ja parisuhteet ovat olleet jotain kilpailua että kuka saa kenetkin eikä sitä että etsitään sitä sopivinta? Ehkä se on sitä sitten että se on sopivin joka parhaiten pärjää seksuaalisuuskertoimilla. Ehkä osalla on vain ne oikeat piirit ja tuttavat jossa hyörien löytyy se kumppani vähän kuin vahingossa. Ei minulla sellaisia ole ja mistä sellaisia yhtäkkiä hommaa? Ei ainakaan harrastuksista, kursseilta tai muistakaan ole näkynyt.
Toki sattumakin vaikuttaa, mutta voidaan puhua todennäköisyyksistä.
Itselle on tullut olo että suomalainen kulttuuri ja varsinkin seurustelukulttuuri ei sovellu minulle (vaikka arvostan tasa-arvoa turhankin paljon parisuhteessa) ja että nähtävästi on lähdettävä ns. merta edemmäs kalaan.
Toisaalta näen naisia jatkuvasti sinkkuina joille kukaan ei oikeastaan kelpaa jostakin aivan ihmeellisistä syistä (muutkin kuin minä) sekä toisaalta niitä naisia jotka ei tee asioiden eteen yhtään mitään tai omaavat selvästi varsin kohtuuttomia elämäntapoja (lyhyet pinnalliset yleensä seksiin perustuvat suhteet, epäterveelliset elämäntavat = runsas alkoholinkäyttö, lihavuus jne.)
Enkä ole ainut mies näiden ongelmien kanssa, muttei se helpota yhtään.
Onko teidän mielestä kohtuutonta että tapaa jonkun sanotaanko 20-30 vuotiaan naisen, joka olisi kuten sanoin "aika normaali" sekä jonka kanssa synkkaa?
En tiedä olisiko se oikein sitä toistakaan kohtaan vaikka haluttaisi jne. jos toinen ei oikeasti ole sopiva itselle tai jota ei voi noiden mainittujen asioiden takia arvostaa?
Kun vain kerran elämässä edes kohtais ja kolahtais ns. normaalin kanssa...antaisin vasemman käteni.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuli aika pitkä kirjoitus eikä ollut sitten tarkoitus loukata ketään. Olen vain väsynyt tähän touhuun, mutta taukoa en voi pitää koska muuten sinkkuus kestää ikuisesti.
Miehellä ei ole varaa jäädä odottelemaan että "jospa joku joskus löytyis, nautinpa elämästäni sillä välin".
Koska vaikka nautinkin elämästä niin jos ei ole miehenä aktiivinen niin jää aika takuuvarmasti yksin.
Pohdin lähinnä tässä vaihtoehtojani koska olen aika pahasti eksyksissä ja tietyllä tavalla ymmälläni kokeiltuani eri vaihtoehtoja seuranhaun suhteen (baarit, netit, arkitilanteet, tapahtumat, harrastukset jne.)
Olen myös sitä tyyppiä joka viihtyy aika hyvin yksin, joten vaarana on että syrjäyden kokonaan pariutusmiskuvioista jos tässä iässä näyttää tältä ja jossakin vaiheessa vaihtoehtoina on suhteet jotka eivät vain huvita (suhde lapsen jo omaavaan naiseen)
Ehkä ajatusten jakaminen ja asian käsittely helpottaisi myös muiden tilannetta.
Kyllä normaaleita on, ja vielä vapaanakin 30-vuotiaina ja jopa vanhempinakin! Moni löytää rakkauden vielä vanhoilla päivilläänkin ja siis ihan terveen, normaalin ihmissuhteen, missä jaetaan muutakin kun psykiatrin lausuntoja tai viinapulloa.
En ehkä ymmärrä, miksi rajaat "toisen kierroksen väen" pois, pidät niitä ketkä eivät ole vakituista suhdetta löytäneet "kenguruina" koska: sinähän se kenguru olet itse! Eihän sulla ole omien sanojesi mukaan yhtään vakavaa suhdetta, hypit vaan leikkien hoivaenkeliä ja kuntohoitajaa suhteesta toiseen, et huoli ihmistä, jos hän on ollut jo vakavasti suhteessa (liitossa) ja no, lapsia ei kannatakaan paketissa ottaa, jos siihen ei kertakaikkisesti ole valmis, mutta mitä vikaa nyt eronneissakin on?
Valitat sitten siitä, kun joillekin naisille ei kelpaa mikään, mutta näyttää siltä, että sulla on epärealistiset odotukset muista. Sinä saat olla, muut ei.
Mikä ihmeen kilpailu? Ihmisillä on eri odotuksia, eri toiveita ja kaikki ovat persoonia, en mä ole mitään tarjouskilpailuja nähnyt. Sä leimaat naiset ostettaviksikin vielä! Todennäköisesti huomaamattasi.
En usko siis, että haluat loukata ketään, mutta kun... Meissä kaikissa on vikamme, heikkoutemme ja hullut hetkemme. Itse hoivattavat valitset, eikä sun ole mikään pakko heti alkaa hoivaamaan: senkin valitsee itse! Itse nirsoilet ja sitten kuitenkin, mä ymmärrän, että parisuhteen löytäminen on vaikeaa, mutta mitä tiukemmat kriteerit, sen vaikeampaa se on. Kriteerit pitää olla, mutta musta jotenkin tuntuu, että jotain sulla menee niissä pieleen.
Ei kaikilla tosiaankaan ole vielä 30-vuotiaana lapsia, ja kyllä suurin osa ihmisistä on melko normaaleita, ainakin enimmäkseen harmittomia. Ihmiset rakastuvat kaiken ikäisinä, miksi sitten joku on yksin 5 vuotta ja toinen menee suhteesta toiseen, no, siihen on varmasti syy, mutta voi olla, että ei olekaan: kaikkea kun ei voi hallita.
Ei sun juna ole mitenkään mennyt, ja jokainen väärä on yhden lähempänä oikeaa. Hetkittäisiä paskan olon hetkiä tulee, mutta ei kannata olla liian pahoillaan, vaan hyväksyä, että elämä on ja jos ei aio tyytyä keneen tahansa, voi joutua vähän etsimään. Kannattaa myös tarkistaa, ettei lopulta syy olekin omassa täydellisyyden tavoittelussa ja/tai sitoutumiskammossa.
Se voi olla, että kolahtaakin, kun elää ja on sille mahdollisuudelle avoin, mutta mikäänhän ei takaa että koska. Toisaalta, se että kolahtaa, vaatii myös sen, että on itse semmoisessa "paikassa" itsensä kanssa, että se on mahdollista.
Kyllä mä uskon, että sä löydät sen mitä etsit, ja sä et syrjäydy, kun tiedostat sen riskin: osaat siis miettiä asioita, löydät tavan suhtautua ja osaat välttää riskejä. Älä siis ainakaan epätoivoon vaivu, elävästä elämästä lohduksi: molemmat serkkuni (jotka siis ovat ihan kauniita, tavallisia ihmisiä) löysivät elämänsä rakkauden noin 40-vuotiaana ja tekivät myös lapset silloin. Toinen nainen ja toinen mies. Joten et ole myöhässä!
Mutta eihän minulla kovin kummoisia kriteerejä olekaan?
"Mikä ihmeen kilpailu? Ihmisillä on eri odotuksia, eri toiveita ja kaikki ovat persoonia, en mä ole mitään tarjouskilpailuja nähnyt. Sä leimaat naiset ostettaviksikin vielä! Todennäköisesti huomaamattasi."
Minä leimaan?! Miten niin?
On aika väärin sanoa että tekisin niin oudosti huomaamattani jos huomaan sitä käytöstä yleisesti tapahtuvan?
Minähän juuri olen päinvastainen henkilö ja huomannut juuri tuota että naiset tekevät miehille tarjouspyyntöjä ja se joka tarjoaa parhaimman niin sitten "saa" naisen.
Eikä sillä ole mitään tekemistä yhteensopivuuden kanssa vaan juuri sen että kuka on se "parhain" ja "kilpailukykyisin" uros noilla mittareilla jota tuossa esiin toin.
Minun on vaikea suhtautua siihen että nainen on ollut pitkässä suhteessa (reilusti yli 5 tai lähemmäs 10 vuotta esimerkiksi) verrattuna minuun. Uskoisin että erot tällaisen
Kenguruilla tarkoitin niitä joilla ei ole kokemusta sinkkuudesta pitemmältä ajalta vaan kumppaneita on vaihdettu kuin sukkia tai sitten on ollut seksisuhteita enemmälti. Heidänkään kanssa tuskin yhteiselo aivan sujuisi.
"Eihän sulla ole omien sanojesi mukaan yhtään vakavaa suhdetta, hypit vaan leikkien hoivaenkeliä ja kuntohoitajaa suhteesta toiseen"
Tämä on totta ja tajusin vasta itse että ei yksikään näistä suhteista ole ollut ns. "normaali".
Mutta ei se mitään "hyppimistä" ole ollut.
"Se voi olla, että kolahtaakin, kun elää ja on sille mahdollisuudelle avoin, mutta mikäänhän ei takaa että koska. Toisaalta, se että kolahtaa, vaatii myös sen, että on itse semmoisessa "paikassa" itsensä kanssa, että se on mahdollista. "
Kun minusta tuntuu että olen sellaisessa paikassa ollutkin mutten vain koskaan kohtaa ketään joka on tuossa samassa paikassa ja että hänelle kolahtaisin.
"Valitat sitten siitä, kun joillekin naisille ei kelpaa mikään, mutta näyttää siltä, että sulla on epärealistiset odotukset muista. Sinä saat olla, muut ei. "
Mielestäni omat vaatimukseni on kohtuulliset. Tuolla kommenteilla naisten vaatimuksista kosketti lähinnä naisia jotka ovat sinkkuina ja joita tuttuina tunnen mutta jotka ovat nimenomaan noita täydellisyyden tavoittelijoita. En minä heitä itselleni sinällän ole halunnut vaan miettinyt että naisilla näyttää olevan varaa valita sekä kieltäytyä vaikka kenen miehen seurasta kun itselle taas tuottaa vaikeuksia löytää edes yhtä normaalia ja samankaltaista naista jonka kanssa tulisi se kolahdus molemmin puolin. Siis yhtä!
Jos ajatellaan että suhteessa voi vielä tapahtua kaikenlaista ja moni asia mennä pieleen niin aika pieni on todennäköisyys että se suhde kovin hyvin onnistuu jos en edes helvetti sitä yhtä onnistu tapailemaan.
"Älä siis ainakaan epätoivoon vaivu, elävästä elämästä lohduksi: molemmat serkkuni (jotka siis ovat ihan kauniita, tavallisia ihmisiä) löysivät elämänsä rakkauden noin 40-vuotiaana ja tekivät myös lapset silloin. Toinen nainen ja toinen mies. Joten et ole myöhässä! "
En usko että jaksan 10 vuotta odottaa että jonkun kohtaan. Siinä vaiheessa olen takuuvarmasti ettinyt sen vaimokkeen tuolta ulkomailta.
Epätoivoa tämä ei ole vaan lähinnä tajuntaa miten absurdeissa ihmissuhteissa olen ollut ja tajunnut miten eksyksissä parisuhdeviidakossa ja ihmissuhdetorilla sitä onkaan.
Mielestäni en kovin tarkkaan ole rajannut edes kenestä voisin kiinnostua, mutta kovin on vaikeaa jos todellakin jotain lapsetonta fiksua normaalivartaloista naista ei ole saatavilla joka ei etsi miehestä ihan sitä ihmeellistä ja jonka kanssa oikeasti jaetaan elämää.
Ei tässä uskosta itseen ole kysymys vaan uskosta rakkauteen.
"Kriteerit pitää olla, mutta musta jotenkin tuntuu, että jotain sulla menee niissä pieleen. "
Jos olen itse ei-vakavassa suhteessa ollut ja vähemmän parisuhdeseikkailuja kokenut normaalivartaloinen fiksu lapseton mies ja etsin samanlaista niin mikä noissa kriteereissä voi olla pielessä?
"Ei sun juna ole mitenkään mennyt, ja jokainen väärä on yhden lähempänä oikeaa. "
Enpä oikein usko tuohon. Jokainen väärä asema jonne juna pysähtyy saa tajuamaan että juna on menossa väärään suuntaan ja olet hukannut sen ajan suhteessa väärän kanssa.
Nyt en enää tiedä tässä iässä että mistä ihmeestä sellaisen edes enää löytää.
Ehkä tässä on myös kyse siitä että jotenkin kaikki meni pahasti pieleen ja on kehittynyt väärä malli noihin ihmissuhteisiin.
En osaa edes iskeä normaalia naista sen tähden kun kokemukset ovat olleet tuollaisia. Eka tyttöystävä oli aika normaali, muut ovat olleet enemmän tai vähemmän outoja.
Voihan olla että odotan että joku normaalinainen "tervehdyttäisi" minua noin kuvaannollisesti ja että hänen kautta jaksaisi uskoa asioiden järjestymiseen parisuhteiden osalta siis.
Tämän hetkinen tilanne on vain se että olen jotenkin vain niin sekaisin että miten näissä suhteissa tulisi toimia ja miten ihmeessä löytää se normaali nainen normaaliin suhteeseen että sitä miettii tällaisia.
Ehkä minussa on jotain vikaa vaikka kovasti uskoa itseen onkin. Ehken usko että "elämä kantaa" enää mitä tulee ihmissuhteisiin.
Kuulepa vaikuttaa silta että ajattelet koko asiaa Aivan Liikaa.
Ja kilpailua ihmissuhderintamalla on ollut niin kauan kuin on ollut ihmissuhteitakin; se on evoluutiota.
Niin, olen saanut kyllä sen käsityksen ettei mies saisi ajatella.
Lähinnä kilpailla naisista eri tavoilla ja kovasti olla kiinnostunut panemisesta.
Ehkä olen sitten evoluutiossa kehittynyt väärään suuntaan.
"Normaali" on yhä enenevässä määrin
-hiukan ylipainoinen
-eronnut
-yh
"Normaali" ei ole,
-pornoleffan vartalolla varustettu, aina kiihkeä nainen,
-ihminen, joka ei ole koskaan kärsiny masennuksesta, varsinkaan Suomessa.
Kenenkään terapeutiksi ei tarvitse lähteä. Se nyt vain on elämää, että rikkinäisiä ollaan. Nainen tarvitsee kuuntelijaa, vaikka ei mitään suurempia traumoja olisikaan. Vakavat miel.terv. ongelmat tulee antaa ammattilaisten käsiin, jos alat jollekkin tällaiselle tapaukselle terapeutiksi, pitkität vain ammattimaiseen hoitoon pääsyä.
Kukaan ei voi sanoa, mitä on normaali. Koska normaalia ei ole. Toivon että löydät ihanan vaimon.
""Normaali" on yhä enenevässä määrin
-hiukan ylipainoinen
-eronnut
-yh"
Voi olla, sitten kai tuollainen "normaali" jota sinä kuvailet ei sovellu minulle. En näe mitään syytä alkaa suhteeseen noiden kanssa, eronnutta toki voi harkita jos hänellä ei ole jotain mahdottoman pitkää suhdetta tai traumoja asiasta.
Mieluummin yksin kuin ei normaalivartaloisen naisen tai toisen miehen lapsen kanssa.
"Kukaan ei voi sanoa, mitä on normaali. Koska normaalia ei ole."
Sen verran "epänormaalien" ihmisten kanssa olen ollut tekemisissä että sanat "terve", " fiksu" ja "normaali" ovat saaneet minulle kyllä ihan konkreettisen merkityksen ja aika tarkkaan osaan sanoa milloin noista poiketaan.
"Toivon että löydät ihanan vaimon. ""
Se jäänee nähtäväksi.
Haluan edelleen uskoa ettei iällä ole merkitystä, tapahtuu mikä tapahtuu, kaikelle ja kaikille aikansa jne. Itse pian 30v naisena tietysti toivon "sen jonkun" tupsahtavan elämääni piakkoin, biologinen kello meinaan tikittää. Toisaalta, olen jo aiemmassa suhteessa todennut etten todellakaan ala ketään katsella "lisääntymissilmällä", vaan on ihan oikeasti natsattava ja yhteyden löydyttävä. :) En mielestäni ole mitään sekundaa vaan täysin hyvä priima nainen! Siitäkin huolimatta että olen pienen elämäni kärsinyt jonkin sortin sitoutumiskammosta, peläten etten vanhempieni tapaan ymmärtäisi joutuneeni "väärään"suhteeseen ja jäisin siihen sitten ns jumiin murehtimaan. Ehdin tuossa jo tavallaan kyllästyä, tai ennemminkin rentoutua. Analysoin omalla tavallani en niitä "vääriä miehiä" vaan itseäni, ja päätin ns pitää tauon, luovuttaa yrittämästä ja antaa olla. Olin jopa sellaisessa tilanteessa jolloin ei edes ketään tarvitsisikaan tavata, suorastaan välttelin tilanteita. Ja tietysti against all the odds, mitä tapahtuikaan? Tapasin miehen, jonka kanssa ei ahdista yhtään ja olen täysin valmis "jumahtamaan" jos tilanne siihen ajan mittaa vie. Eli never say never, älä ajattele, unohda kaikki mikä "pitää", anna mennä, ole, elä! Tietysti helpommin sanottu kuin tehty? Mutta hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia, kuten näkyy :)
Niin so siis, olen tässä analysoinut nimenomaan itseäni ja mistä se johtuu etten kohtaa niitä normaaleja naisia tai heihin onnistu tutustumaan.
Minulla on vähän vain sellainen aika vahva tuntemus tällä hetkellä että jos nyt ns. vain rentoudun enkä mieti asiaa että miten asiaan voisi vaikuttaa niin itseasiassa nimenomaan jumahdan sitten sinkuksi enkä osaa löytää tai olla siinä parisuhteessa. Vähän huolestuttaa että se näkyy jo ulospäin ja esimerkiksi kun ei ole vakavia suhteita niin siltä pohjalta sitten arvioidaan minut sopimattomaksi näiden "normaalien" naisten taholta.
Tämä ei ole hätäilyä vaan olen tässä muutaman vuoden etsinyt jotakin sopivaa ja kun vähän vaikuttaa ettei sitä löydy enkä sopivia tapaa (aika moni vaikuttaa vahvasti varatulta) niin pitäisi keksiä näitä ratkaisuja.
Rehellisesti sanottuna ympyrät Suomessa tuntuvat todella pieniltä ja voihan olla etten vain sovellu siihen kuvaan mitä Suomessa mieheltä odotetaan.
Sinun kohdalla kävi onnellisesti ja hienoa se, mutta sen verran tunnen toisenlaisia tapauksia varsinkin miehistä että se on lähinnä se ikisinkkuus mihin se on johtanut.
Ei kannata yleensä pelata asioita elämässä "against all odds" ja on myös hieman typerä odottaa että moinen onnenpotku osuu omalle kohdalle tuosta vain yrittämättä.
Uskon myös vahvasti että naisena homma on eri juttu koska miehiä vaikuttaa olevan enemmän joka sormelle sekä miehellä on se aktiivinen rooli kuten tuolla aiemmin sanottu kilpailutus.
Jos niiltä rattailta putoaa tai se juna lähtee asemalta niin sitten tosiaan saa antaa mennä ja elää, yksin nimittäin koska kukaan ei varmasti ole vastassa asemalla ottamassa vastaan.
En oikein viittis oikeasti odotella sitä 10 vuotta että napsahtaa ja sitten hikipinkona huhkia lasta jos nainen sellaista haluaa.
Voi olla että ne ratkaisut löytyvät ulkomailta jotenkin aika sisäsyntyisiä nämä piirit täällä Suomessa joihin vaikea tunkeutua (varsinkaan ilman alkoholia) vaikka suomalaista luonnollista naista arvostankin.
Toisaalta olen aatellut että ehkä tosiaan mietin näitä liikaa ja odotan liikaa sitä henkistä yhteyttä. Pitäisi kai vain tosiaan kilpailla naisten suosiosta ja pyrkiä myös ettimään se mahdollisimman nuori ja mahdollisimma sexy likka jonka onnistuu saamaan. Siitä kai tästä on kyse minunkin kohdalla. Pettymyksestä siihen miten ja mille ihmissuhteet rakentuvat ilman löytämättä sitä todellisesti sopivinta toista puoliskoa.
Eiköhän tämä tästä.
Sulla on toki oikeus laittaa kriteereitä, kuten jokainen tekee, mutta tuntuu aika ihmeelliseltä ettet aloittaisi suhdetta n. 30 v naisen kanssa jolla pitkä suhde takana. Koska sitten kyllä saat etsiä ja pitkään, kyllä tohon ikään mennessä on jo monilla ollut muutakin kuin 2 kk tapailua tai sitten ihminen on uppoutunut töihinsä tai on sitoutumiskammoinen tai jotain muuta.
Suosittelisin olemaan avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi, jos lokeroit ihmiset noin tiukasti, olet varmasti vielä pitkään yksin.
Heitä ennakkoluulot pois ja tutustu ihmisiin ilman niitä, sieltä voi löytyä se helmi...ja rennompi asenne ylipäänsä :)
Hei! Sanon tässä nyt samaa kuin muut: rentoudu hyvä mies. Meitä normaaleja, hoikkia, täysijärkisiä kolmekymppisiä, lapsettomia, vapaita naisia on vaikka kuinka paljon. Minusta kuulostat ahdistuneelta ja lievästi epätoivon partaalla kiikkuvalta. Ymmärrän toki, ettet halua pitää taukoa parinetsinnästä, koska pelkäät syrjäytyväsi, mutta kuulostaa siltä, että nimen omaan tauko tekisi sinulle hyvää. Tauon ei tarvitse kestää kauan; vaikka vain kuukausi. Annat itsellesi kuukauden "loman" naisenetsinnästä. Keskityt siihen, että viihdyt itsesi kanssa.
Toisekseen: kriteerisi normaaliuden, painon, lapsettomuuden ja mielenterveyden suhteen ovat kohtuullisia ja hyviä, niitä saakin vaatia. Sen sijaan minäkään en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksei naisella saisi olla muita seurustelusuhteita takaan. Teet asian itsellesi aivan turhaan aivan turhan vaikeaksi rajaamalla seurustelleet naiset pois. Totuus on, että tähän ikään mennessä lähes kaikilla on jotain seurusteluhistoriaa ja on epärealistista odottaa muuta. Enkä ymmärrä, miksi seurustelematon olisi jotenkin parempi kuin seurustellut? Sanot, ettet usko löytäväsi yhteistä säveltä jonkun kanssa, joka on seurustellut esim 5 tai 10 vuotta. No et varmaan löydäkään, mutta entä ne, jotka ovat seurustelleet 3 vuotta? 2 vuotta? Vuoden? puoli vuotta? En tajua, miten nuo kokemukset olisivat voineet jotenkin peruuttamattomasti muuttaa naista niin, että hänestä olisi tullut sinulle lähtökohtaisesti epäsopiva.
Pidän myös jossain määrin loukkaavana, että väheksyt "suhteesta toiseen pomppivia kenguruja". Joo, toki, jos tuollainen käytös on silmiinpistävää niin ehkä ihmisellä tosiaan on vähän erilainen käsitys sitoutumisesta ynnä muusta kuin sinulla. Veikkaan vaan, että leimaat "kenguruiksi" monet sellaisetkin naiset, jotka eivät tuollaista halventavaa leimaa ansaitse. Monet etsivät itseään kauan ja tulevat matkan varrella kokeilleeksi seurustelemista aivan vääränlaisten tyyppien kanssa. Sydän siinä on varmaan särkynyt monta kertaa. Pitääkö sitten vielä kestää tuollaista leimatuksi tulemista? Miettisit vähän, ennen kuin tuomitset.
No, nyt rupesin moittimaan sinua. Pääsanomani oli kuitenkin, että älä lannistu. Joskus on vaikeaa, niin meillä kaikilla, mutta vielä se sopiva nainen löytyy sinullekin. Ehkä hän ei tule olemaan tasan sellainen, jonka olisit tilannut, vaan paljon parempi.
Hetkinen sanoin putkinen...
“Sanon tässä nyt samaa kuin muut: rentoudu hyvä mies. “
“Keskityt siihen, että viihdyt itsesi kanssa. “
Ongelma taitaa olla kuule se että olen liian rento ja itsenäinen kun en etsi ketään jolloin en varmasti myöskään löydä ketään.
Viihdyn itseni kanssa liiankin hyvin, mutta eikö sinusta ole kohtuullista miettiä että miksi en tapaa niitä normaaleja naisia ja miten sellaisen kanssa parisuhteen löydän? (siis joskus, ei koko ajan tietenkään!).
En minä nyt näitä päivät pääksytysten mieti, mutta jos on ollut pari vuotta täysin ilman minkäänlaista tyttöystävää, mutta samalla intensiivisesti ettinyt sellaista niin onko tämän asian pohtiminen jotenkin “outoa”?
Tolkuttoman paljon olen kuullut miten hyvä valinta olisin naisille, miten löydät varmasti jonkun kun oikea sattuu vastaan jne. mutta kun mitään ei tapahdu. ;)
Minullahan tuollaisia taukoja on ollut paljonkin. Oikeastaan sehän se minua vaivasikin aiemmin kun en oikeasti etsinyt ketään. Kun monet muut etsivät kumppania ja löysivätkin jotain ollen parisuhteissa niin minä viihdyin itsenäisesti kuljeskellen sekä tapasin selkeästi täysin vääriä ihmisiä itselleni.
Tämän jälkeen sitten yritin olla tuossa taannoin aktiivinen
Minulla on tällä hetkellä todellakin tuollainen "tauko" menossa koska tuo edellinen josta olin kiinnostunut herätti minut kohtaamaan että kaipasin jotain todellista ja oikeasti NORMAALIA ihmistä ja suhdetta. En mitään häröilyä tai niitä ihmisiä jotka vain ei sovellu minulle.
Mutta ei tauko voi jatkua ikuisesti...
Vähän outo jotenkin kirjoittaa tänne koska en uskalla oikein sanoa mitään ettei sitä leimata heti epätoivoiseksi tai ahdistuneeksi. Ehkä ahdistus jota tulkitsette tekstistäni johtuu siitä että yritän selittää asiaa teille mutta vaikuttaa ettei moni tajua mistä tässä on kyse. Todennäköisesti sen vuoksi että heillä on ihan täysin normaaleja parisuhteita takana eivätkä ole 30-vuotiaita miehiä samassa tilanteessa. Osalla varmasti on myös sellaisia tuttavaryhmiä ja sosiaalista toimintaa jossa jatkuvasti tulee kumppaniehdokkaita vastaan liukuhihnalta tai jos ei tule niin vähän aikaa kun odottaa niin sopiva juna saapuu asemalle. Tämä johtaa kai siihen ettei ihan sitä mitä ajan takaa ymmärretä.
Huom! Missään en sanonut ettei naisella saisi olla seurustelukokemusta lainkaan. Puhuin siitä etten usko että löydän välttämättä yhteistä tai elämämme sopii yhteen jonkun kanssa joka on ollut pitkässä avio – avoliitossa verrattuna minuun. Tämä tunne voi hyvinkin olla sitä paitsi molemmin puolinen.
Jos suhde on kestänyt sen pari vuotta eikä ole ollut niin vakava sitoutumisineen niin sitten varmaan yhteistä on löydettävissä.
Mitä tulee kenguruiden “väheksymiseen” niin se liittyy siihen että uskon yksinkertaisesti että kyseessä on erilainen ihminen jos ei ole viihtynyt yksin vaan vaihtanut partnereita kuin sukkia tai on ollut pakko olla suhteessa. Esimerkiksi jos on useista 2-3 vuotta kestäneistä suhteita tai sitten on oltu kaneina seksisuhteissa.
Olen minäkin ollut vääränlaisten naisten kanssa suhteessa, mutta en ole heihin hukannut aikaa pitkään enkä todellakaan ole “sydäntäni särkenyt” heihin. En tiedä jaksanko kuulla kenenkään vaikerrusta miten edellinen miesystävä oli juoppo, renttu tai muunlainen luuseri joka välitti vain seksistä jne. Itsepähän nainen on vakkansa valinnut. En minäkään valita edellisistä kumppaneistani ja ehkä vika on minussa sekä ominaisuuksissa joilla nainen näköjään markkinoilla “ostetaan” (tai valloitetaan, ihan sama miten asiaa haluaa ymmärtää) kun en normaalia naista onnistu löytämään.
“No, nyt rupesin moittimaan sinua. “
Saahan sitä moittiakin, mutta kannattaa lukea sanomani tarkkaan.
Olen 30-vuotias ja kuvaan kuuluu miettiä tuota rajapyykkiä sekä tällä hetkellä kun lomailen näistä naisen hauista niin siinä verannalla on hyvä miettiä että mitäköhän sitä oikein etsii ja mistä sellaisen voi edes löytää ennen kuin palaa sinne tanssisaliin pyörähtelemään. Just nyt en todellakaan siis etsi ketään koska olen nähtävästi pihalla kaikesta näihin asioihin liittyen muutenkin. Jos tällaisella pohdinnalla ei tule koota ajatuksiaan niin miten ihmeessä sitten?!
Tuosta vain leijailla edestakaisin ja huomata sitten että oho! olen 40 ja mitään ei tapahtunut.
Olen myös takuuvarmasti paljon itsekriittisempi kuin kukaan toinen kriitikko voi olla minua kohtaan.
“Pääsanomani oli kuitenkin, että älä lannistu. Joskus on vaikeaa, niin meillä kaikilla, mutta vielä se sopiva nainen löytyy sinullekin.”
Ehkä löytyy tai ehkä ei.
Ehkä olen menettämässä vain uskoa tähän touhuun ylipäätään. Sillä ei ole mitään tekemistä uskoon itseeni kanssa.
Jatkan nyt matkaani edelleen eksyksissä, mutta kiitos jutuista. Voi olla tosiaan että tämä matka jatkuu auttamatta pois Suomesta koska ehkä se on niin että täällä mahdollisuus miehelle jäädä kohtaamatta tuollaista normaalia naista on poikkeusellisen suuri. Siis sellaista joka ei ole jo varattu ja joka on kiinnostunut.
moido
Luin kaikki nää tekstit...ja ymmärsin todella paljon sun tuskaa...ja huomaan et oot todellakin eksyksissä, ja haluaisit löytää vierellesi kumppanin joka tuntuu omalta...aivan kuin olisitte tunteneet toisenne kauankin, vaikka olisittekin jutellet vain muutaman päivän ajan.
Ja jos sellainen löytyisi, niin saattaisi olla niin, että ei onnistu sillä nainen on varattuna ja empii...tai hän kamppailee itsensä kanssa...kun olet kuunellut hänen ongelmistaan yms. ääh...mitäs mä nyt oikeen selittelen...on vaikeeta kirjottaa sitä mitä ajattelen...sillä minä vain tunnen sen mistä puhut...
En ole itse 30..mutta tiedän yhden sellaisen...
Oletko sitten yrittänyt iskeä tai saalistaa varattua naista kun sen tuossa viimeisessä kirjoitelmassasi mainitsit...tiedätkö että jos tulella leikkii siinä voi polttaa näppinsä ja pahasti.
Tietenkään eihän sellainen ole reilua jos nainen leikkii vapaata ja sitten sanookin että mullapa onkin mies...se on jo peliä. Mutta jos nainen on ilmaissut että seurustelee, niin eikös silloin olisi parempi vain jättää asia omaan rauhaansa. Sillä kun alkaa vikittelemään suhteessa olevaa niin se on paljon työläämpää kuin se että isket vapaan naisen.
Mietin vain tässä että naisella voi tulla ongelmia, olivat ne sitten mitä ikinä tahansa, ehkä hän ei voi jättää miestään esim. jos mies on uhkaillut tekevänsä itselleen jotakin, tai jos mies uhkailee naista muilla keinoilla...tai jos sattuu olemaan liian läheinen ja tiivis yhteinen verkosto jossa kaikki tuntevat toisensa...ja jos nainen hyppää matkaasi koko suku hylkää, että hän oli tehnyt väärin heidän tuttuaan kohtaan koska hän hyppäsi suhteesta toiseen... eli naisen kannalta tilanne voi olla monimutkainen...ja vielä vaikeampaa jos nainen olisi esim. lestaadiolainen (ainakin luulen näin).
Ja mitä tapahtuukaan kun kerrot hänelle tunteistasi, ja hän rakastuukin sinuun, mutta ei pääse irti suhteestaan. Ja jos hän pääsisi olisitko varma että haluaisit yhä hänet? Vai metsästäisitkö toista varattua...sellaisiakin on tullut kohdalle...sillä sellaiset nauttivat peleistä ja haasteista...ja hyvä uskoiset mimmit menevät matkaan, ja pettyvät kun ei halutakkaan vaikka muuta uskoteltiin.
Niin ja sekin vielä että voisit tuntea itsesi kakkoseksi jos nainen on umpikujassa eikä pysty tekemään päätöstä, että lähteekö vaiko ei monen vuoden suhteestaan. Ja kun et enää kestäisi ja lähtisit...tietysti sydämmesi särkyisi mutta niin särkyisi myös sen naisen joka sinuun rakastui tahtomattaan, ensiksi monien pyristelyjen jälkeen.
Tietysti onhan sellaisiakin tapauksia jotka hyppäävät heti mukaan mutta nehän ovat näitä kenguruita taikka vain seikkailun haluisia.
Mutta on hyvä päätös että jätät nuo seurustelevat rauhaan, vaikka eihän sitä koskaan tiedä että kuka on varattu...sillä merelläkin on todella paljon sellaisia jotka ottavat sormuksensa pois vain salatakseen taustansa.
Haluan vain tietää että miksi ylipäätään olet halunnut yrittääkkin seurustelevia pareja? tai naista...yms...en tiedä että vastaatko mutta saapa nähdä...
Joku oli sitten vielä vastannut tähän ketjuun.
En osaa ehkä sanoa tähän enää tämän enempää. Taidan olla aikalailla ulapalla tässä asiassa syvällä jossain labyrintissa maan alla.
Olet ihan oikeassa tuossa ekassa kappaleessa tuon kanssa että tahtoisin todellakin kumppanin jonka kanssa olisi tietynlainen "tuttuus". Naisen tulisi olla mielestäni joko saman ikäinen tai nuorempi sekä että muuten matsataan yhteen. En vain tapaa sellaisia naisia tai sitten ilmaantuu jotain ongelmia, mm. joku paljastuu varatuksi.
Ehken tunne kuitenkaan aivan tuskaa, koska en tiedä tunnenko varsinaisesti kipua asiasta vaan nämä jutut ovat yksinkertaisesti niin sekaisin etten taida tuntea mitään juuri nyt. Jotkut tietysti sanoo tätä ohimeneväksi tilaksi mutten usko siihen.
En erityisesti yritä iskeä varattuja naisia, koska mielestäni se kulloinen suhde täytyy hoitaa aina loppuun saakka. Enkä voisi alkaa virittelemään suhdetta varattuun. Puhuin varatuista vain sen vuoksi että ne muutamat naiset joista voisi kiinnostua voivat olla varattuja kuten tällä ikää herkästi huomaa olevan.
Olen huomannut että osa varatuista naisista on jotenkin helpommin käsiteltävissä ja ehkä itsevarmempia kun heillä ei ole "haku päällä" joten tulen heidän kanssaan luonnollisemmin toimeen. Tämä johtaa sitten väärin ymmärryksiin varsinkin kun olen herkästi tuota sorttia joka ymmärtää naistenkin murheita ja yrittää auttaa. Kun nainen on sinkku niin hän tuntuu enemmän miestä haastavalta ja en osaa tehdä naisiin sillä tavoin vaikutusta.
Tosin näinä päivinä olen jo varautuneempi ja pyrin ottamaan aina etäisyyttä varattuihin ettei vain pääse syntymään väärin käsityksiä.
Yrität vaivihkaa kai vihjailla jotain viestissäsi? Kertoisitko mitä yrität vihjailla?
miksi tressaat ite olen ollut parisuhteessa, 5 vuotta sitten jäin sinkuksi. olen 35-vuotias mies. elämä on mukavaa on vaan päivä kerrallaan ehkä elämän kumppani löytyy tai sitten ei aivan sama. elämä on yksin jotenkin helpompaa en jaksaisi enää vääntää kaikista asioista, tai olla toimimattomassa parisuhteessa. haluan elää ihan omilla aikatauluilla tämä on oikeasti kivaa. kehitän yritystä mulla on ystäviä ja töitä paljon se pitää mielen virkeänä. elämässä on parasta se ettei tulevaa tiedä, onneksi. elän päivä kerrallaan se riittää.
Olet ihan oikeassa. On vain vähän turta olo kun on tuon ikäinen ja ei sinun tapaan ole mitään 5 vuoden suhdetta takana.
Olen kuitenkin aina elänyt päivä kerrallaan, mutta olisi ollut kiva löytää jotain pysyvämpää, jotain jota kehitellä jonkun toisen kanssa pitemmälle.
En osaa sanoa vain mitä minulle parikymppisenä tapahtui kun tässä kävi näin.
Kiitos vinkistä ja hyvää antoisaa elämää sinulle.
Kiitos kun vastasit. Halusin vain tietää, että tarkoituksenko mukaisesti yrittäisit myös seurustelevia pareja iskeä. Mutta sainkin siihen nyt vastauksen.
Mut jooh, ihan hienoa että osaat kuunella naisia ja jalolta kuulostaa että haluaisit auttaa, mutta harmillista että väärinkäsityksiä sitten syntyy.
Pienenä vinkkinä et sun aika ei menis hukkaan, niin kannattaa aina kysyä ihan suoraan että onko suhteessa vaiko ei. Tietysti se tuo haastetta, kun kaikki naiset eivät sitä halua kertoa/myöntää...mutta sellaisia myös ne miehetkin ovat yhtä lailla...
Ai niin...tuohon auttamiseen sanoisin vielä että, ehkä sinun pitäisi yrittää keskittyä ihan omaan itseesi ja omaan hyvin vointiisi. Laske se ritarin haarniska yltäsi ja ota rennommin. Jos tulee eteen nainen jolla on huolia...muista että sinun ei tarvitse kantaa hänen taakkaansa. Puheittesi perusteella kannat aika moista taakkaa harteillasi kun monet naiset vuodattavat murheensa sinuun...
Ja jos alat huomaamaan masennukseen/suruun viittaavia keskusteluja...tee pika piristys..kehu, kerro jotakin hauskaa ja sano että sinun on lähdettävä. (Ei sun tarvii kaikkea jaksaa kantaa, kuuntelet aina...mutta kuka kuuntelee lopulta sinua? Ja sinun pahaa oloa?) Tuntuu varmaan sinusta ilkeältä että ehdotinkin tällaista, mutta joskus on vain parempi ottaa etäisyyttä. Koska esim. masennus ja suru on aikas tarttuvaa. Joten suosittelen siksi käyttäytymään välillä näin. Muuten sitä voi romahtaa. Ei tietenkään aina tarvitse käyttäytyä näin, mutta välillä on hyvä pitää pieni tauko. Ja yrittää puhua elämän iloisten kavereiden kanssa vaikkapa.
Ja mitä noihin sinkkuihin tulee, niin älä yritä tehdä vaikutusta, ole oma itsesi. Jossain vaiheessa huomaat, että on sellaisia sinkkuja jotka pitävät sinusta sellaisenaan. Ei aina tarvitse miellyttää, tiedän sellaisiakin joilla on niin suuri miellyttämis halu, että eivät uskalla olla normaalisti, vain siksi että pelkäävät näyttää omat kasvonsa (todellisen luonteensa)(Kyllä, hekin voivat jäädä aikas yksinäisiksi sillä karkoittavat lopulta ystävänsä viereltään).
Ehkä tunteesi onkin ohi menevä, vaikka et tunnekkaa niin. Mutta uskon että ajan myötä se tunne kaikkoaa. Vaikka nyt tuntuukin niin tyhjältä että et tiedä mitä tekisit, ja mistä elämästä nauttisit. Mutta kyllä se ohi menee ajan myötä, hitaasti mutta varmasti. Ystävsi ovat aina vierelläsi kuuntelemassa. (Siis jos sinulla on ystäviä).
Ajattelin että jos et halua rikkinäisiä etkä varattuja, niin miksi et kyselisi kaveripiirisi kavereilta että tietävätkö he yhtään elämän iloista sinkkua, joihin voisit tutustua? Kavereista on joskus todella paljon hyötyä. Jotkut löytävät kultansa niin.
Niin...ja vaikka ei löytyisikään sinkku naisia kaveri piiristä, niin älä huolestu. Naisia löytyy vaikkapa bussista, ruoka kaupasta taikkapa lenkkipolulta. Baarista ja laivalta en suosittele etsimään vakituista seuraa. Tietenkin poikkeuksia on.
Mutta jos et jaksa tutustua, niin ehkä silloin on parempi pitää pieni tauko naisten hausta. Lähde vaikka reissaamaan kaveri porukalla ja nauti bailaamisesta.
Ja voithan sinä aina vaikkapa laittaa johonkin deitti ilmoituksen. Tai selailla lehdistä että joskos jossakin on sinkkujen iltoja. Jos vain jaksat kyhätä ja selailla sellaisia.
Eli suhteessa olevan kanssa on luontevaampaa puhua...mutta sinkku neitien kanssa hankalampaa...hmm...miksi et yrittäisi vähän saman tyylisiä keskusteluja avata sinkku neidin kanssa?
Kuitenkin...ehkä vihjailenkin jotain...ehkä en...kuka tietää. Skilletin sanoja lainaten: "Make the most of every moment,
Stop saving the best for last"
Ehkä tunnut tutulta, ehkä oletkin tai ehkä et...tuli vain fiilis että mitä jos vastaisin.
Olen riisunut jo haarniskani pois. Se kai on osasyynä asialle eli olen sanonut irti joitakin tuollaisia ihmissuhteita, jotka ovat vieneet lähinnä voimia ja joissa olen vain kantanut huolta toisista enkä itsestäni.
En ole miellyttäjä tyyppiä, tosin en tiedä miten empatiaani tulkitaan. Voihan olla että osa ajattelee sen olevan jotain väkisin miellyttämistä jos muut ihmiset kohtelee heitä vähemmän miellyttävästi tai välinpitämättömämmin.
Seuraa olen etsinyt kun olin aktiivinen niin monestakin paikkaa joita ehdotit, muttei esimerkiksi kaveripiirissä ole sopivia vapaita naisia.
Ehkä minun pitäisi vain opetella sitä välinpitämättömyyttä ja ottaa ihmissuhteet naisiin vähemmän tosissaan.
Minua taitaa häiritä eniten se tosiaan että ne "normaalit" naiset on jäänyt minulta kokematta. En käsitä mistä se johtuu etten vain kohtaa sellaisia vaan aina kyseessä on joku ongelmatapaus. Ehkä minussa on jotain piilevää vikaa jonka nuo normaalit naiset vain haistaa kauempaa eivätkä kiinnostu.
Tosiasia on kuitenkin se että jos mies ei etsi tai metsästä aktiivisesti naista niin hän ei sitä löydä varsinkin jos omaa samankaltaiset sosiaalisesti köyhät piirit kuin minulla on. Ei niitä sopivia junia vain tule sinne minun asemalle useinkaan.
Jos jään odottelemaan niin yksin saan hyräillä seuraavat 10 tai 20 vuotta.
Osaan nauttia elämästäni ihan näin, mutta ehkä se on vain minulle todellistumassa että se rakkaus mitä odotin jäi todellistumatta.
Pitää vain opetella välinpitämättömyyttä ja olla välittämättä muuten naisista tai heistä paitsi ehkä seksuaalisessa mielessä.
En usko että tunnemme toisiamme, oli kuitenkin kiva lukea kirjoituksiasi. Kevättä ja kesän odotusta toivottelen.
En minä vielä lopettanut, mutta mukavaa että jaksat vastailla...
Niinpä,sitä kun ei ikinä tiedä miten sinun empatiaasi tulkitaan, ja niin kuin sanoit itsekkin, ehkä on hyvä opetella tuota välinpitämättömyyttä ja kannattaa olla hieman itsekäskin. Jotta voit pitää huolta itsestäsi.
"Niin sanotut normaalit naiset" eivät ehkä huomaa sinua, sillä nämä rikkinäiset,kengurut yms. naiset pyörivät ympärilläsi. Ja ehkä sinun empatiassasi on jotakin sellaista joka vetää heitä puoleensa...heille tulee tunne, että on joku joka välittää heistä. Joka sattuu nyt olemaan sinä...
Terveet elämän tavat omaava nainen huomaa sinut vasta sitten kun, nämä muut "pörriäiset" eivät lentele edessäsi.
Tosi on että jos jäät vain odottelemaan onneasi, ilman että laitat tikkuakaan ristiin, niin jäät todennäköisesti yksin. Ehkäpä sinun pitäisi yrittää löytää uusia tuttavuuksia netin välityksellä. Jolloin kaveripiirisikin laajenisi, ja kun tulee kutsua sinne tänne, niin kuinka ollakkaan ehkä joissakin, häissä taikka kissanristiäisissä löydät sen oman mussukan, tai hän sinut...tietenkin vain jos satut menemään paikalle.
Ja jos etsit liikaa, niin et välttämättä löydä etsimääsii...sillä jos etsii liian kaukaa voi etsimäsi olla todella lähellä, mutta et vain huomaa sitä. Mutta joskus etsivä löytää. Ja onni tulee kun lakkaa etsimästä...
Ellet ole sitten ajatellut hankkia harrastusta josta myös naiset pitävät...ehkäpä harrastuksien kautta löytäisit? Ellet ole sitten tätäkin jo kokeillut. Ja jos sinulla olisi vaikkapa koira niin siitä vain koirapuistoon. Ellet satu omistamaan niin hanki (Mutta muista huolehtia siitäkin). Pieni koiranpentu on aikamoinen nais magneetti. Mutta jos on allergioita niin sitten en suosittele.
Hienoa on se tosi asia että osaat nauttia elämästäsi, mutta taidan olla liian utelias enkä haluaisi mennä liian henkilökohtaisuuksii...mutta mitä rakkautta oikeen odotit? Oliko elämässäsi joku nainen, vaiko fantasia? Joka ei sitten toteutunutkaan? Vai oletko vain odotellut sitä yhtä ja oikeaa todellista rakkautta. Tosi asia on että rinssejä ja rinsessoja ole olemassakaan.
Jos odotuksesi oli vain fantasiaa niin unohda fantasiat, ei sellaisia olekkaan.
Mutta jos se odotuksiesi ja elämän rakkautesi oli nainen niin miksi et sitten tehnyt asialle mitään? Tai jos teit, niin miksi luovutit...ai niin...tässä tulee taas ongelmia kun taustoja en voi tietää...? Mutta jos vielä voisit niin miksi et ota härkää sarvista ja nosta asiaa puheeksi sen naisen kanssa... Ja jos vain odotat, niin menetät varmaan todella paljon...ellet ole jo menettänyt....?? Sano vain suoraan jos uteluni ovat häiritseviä!
Niin voisithan sinä oppia olla välinpitämätön naisia kohtaan, niin saatpahan nähdä millaisia naisia sitten vedät puoleesi. Naisia on joka lähtöön yhtä lailla kuin miehiäkin. Joten kannattaa kokeilla, ja jos sellainen elämän tyyli ei miellytä kokeile jotakin muuta. Tietenkään muuttamatta kokonaan itseäsi.
Ja onhan sekin jokin elämän tapa, käydä hoitelemassa yhden illan juttuja. Eipähän välttämättä tarvitse kuunella jorinoita ja viulun säestämiä tarinoita. Mutta kukin tekee tavallaan. Ja jos on muuten kiinnostusta, niin eihän tarvitse harrastaa tuollaista siis, jos se ei omaan elämän tapaan sovi.
Hmmm....tai sitten alat matkustella, ja tutustut erillaisiin naisiin maailmalla. Ehkä sieltä voisi löytyä etsimäsi. Mutta naiset ovat joka maassa saman laisia, vain kulttuuri ja väri ja kieli on eri.
Niin, todennäköisemmin emme tunne. Kesä tulee kevään jälkeen...kannattaa silloin mennä festareille ja rannoille...siellä niitä naisia on. ;)
Toivottavasti sinulla menee hyvin, ja tyhjä olosi kaikkoaa jossain vaiheessa.
Mun täytyy myös opetella jonkin sortin epäempaattisuutta myös ehdottomasti.
Nimittäin ekan kerran kun luin sinun viestisi niin eka kysymykseni meinasi olla että miksi nimimerkkisi on "fragile and broken" ja mikä ongelma sinulla on. :D
Unohtaen heti siten että kyseessähän on minun ketju minun elämästä eikä jonkun toisen asioista.
Ei minulla noita "pörriäisiä" ole ollut loputtomasti ympärillä ollut pyörimässä jota varten normaalit naiset eivät olisi minua huomanneet.
Osaan olla myös välinpitämätön ja otan etäisyyttä herkästi ihmisiin, mutta heti kun ihmissuhde vähänkään tulee läheisemmäksi minusta tulee jotenkin naisten suhteen ymmärtäväisempi. Tämä nähtävästi on monien mielestä iso miinus kun en pysy tarpeeksi salaperäisenä ja jännittävänä sekä empatisoin toisten elämistä.
Muuten en oikeasti sanoa asioihin hirvittävästi yhtään mitään.
Sinulla on paljon kysymyksiä joihin eksyssiä ollessa ei ole minulla vastauksia.
Todennäköisesti se nainen voi löytyä ulkomailta. Ainakin siellä on suurempi valikoima naisia kuin täällä ja eri tavoin arvostetaan tietyn tyyppisiä miehiä. Ehkä siten voi olla mahiksia johonkin suht normaaliin joka täyttää nuo asettamani kohtuulliset kriteerit.
En jaksa oikeasti enää arvuutella asioilla mitä olisi pitänyt tehdä jonkun naisen kanssa. Joskus se on sen naisen tehtävä asioita eikä vain minun aina, vain sen vuoksi että olen mies. Ei sitä roolia jaksa loputtomasti jossa pitää olla aktiivinen ja vastuun kantava sekä vielä huolehtia toisten ongelmista. Jos nainen ei ymmärrä tulla vastaan niin hän tuskin oli edes sen fantasian arvoinen.
Ihan riittävästi ongelmia muutenkin että joudun kantamaan muiden asioiden vuoksi ja tekemään päätöksiä toisen ihmisen eli naisen puolesta.
Fantasialla rakkaudesta tarkoitan sitä että täyttää nuo minun kohtuulliset odotusarvot ja tämän jonka sanoit aluksi: "haluaisit löytää vierellesi kumppanin joka tuntuu omalta...aivan kuin olisitte tunteneet toisenne kauankin, vaikka olisittekin jutellet vain muutaman päivän ajan"
Ehkä minun täytyy tyytyä muuten sitte johonkin joka ei sykähdytä eikä mene nuo jutut ihan putkeen, mutta ainakin on suht normaali eikä tarvitse pitää haarniskaa yllä että olen toiselle jonkun arvoinen. Yhden illan jutut yms. ei tosin minulle sovellu, mutta sellainen harmiton suhde jossa on hauskaa ehkä tekisi minulle vain hyvää.
Olen edelleen ihan merellä, enkä mä tajua sen enempää kun aloitin ketjun. Enkä ole sitä tyyppiä joka jaksaa marsita ongelmistaan tai tehdä näistä suurta draamaa, kunhan pohdiskelen kun on kulunut riittävän pitkään jo tähän yksin oloon.
Korjattakoon etten murehdi yksin oloa vaan aprikoin enemmänkin tulevaa.Teen varmaan asioita toisin ja tartun tilaisuuksiin naisten kanssa, jotka ennen vaikuttivat mm. "pinnallisilta" jne. Ehkä jos sellaista tarjoutuu niin minun pääkin selkiää. Otan varmaan ihmissuhteet vain turhan vakavasti vaikka välinpitämättömyys ja tietyn sortin itsekkyys taitaa olla se avoin onneen.
Hienoa että oivalsit että kyseessä on sinun kirjoittama ketju, joten en vastaa kysymykseesi, sillä en tullut tänne avautumaan omista asioistani. Ja en halua kuormittaa sinua muutenkaan. Ja minusta on parempi näin.
Okei. Toisaalta on ehkä parempikin että sinulla ei ole vastauksia kaikkeen, en sentään haluaisi liikaa tunkeilla kysymyksilläni.
Ulkomailta saa varmasti jonkun todella elämän iloisen naisen. Sellaisen joka nauttii elämän pienistäkin asioista, ainakin luulen näin. Ja luulen että aika moni ulkomailta tullut nainen/mies pitää Suomesta. Kylmyydestä eivät kyllä kaikki pidä, mutta laskettelu hetket yms. sattavat innostaa. Selitän taas omiani...
Olet kyllä ihan oikeassa. Ei miehen sentään aina kuulu tehdä sitä aloitetta, kyllä naisenkin pitää tehdä vaihteeksi jotain vastineeksi, kuten esim. ilmestymällä paikalle, jos kerta ajat yms. on sovittuna, tai miksi ei ihan yllättäenkin. Itselläni ainakin pää pamahtaisi jos joutuisin kaiken päättämään itse, ja tekemään aina aloitteet, tulisi sellainen olo että: aivan kuin rakkaus olisi yksipuolista.
Niin no ehkä onkin parempi, että ei ole tasapainottaman naisen kanssa jolla on ongelmia tai alkavia ongelmia. Jolloin et joudu sellaista setvimään ja murehtimaan. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi pelaajaa ja pallo. Jos heittää pallon toiselle toinen heittää takaisin, silloin homma toimii, mutta jos pelaajia on vain yksi ja pallo...jää pelaaminen aika yksipuoliseksi ja yksinäiseksi...nää oli vain jotain ihmeen vertaus kuvia jotka sattui tuleen mieleen.
Hyvää kannattaa odottaa mutta ei liian pitkään.
Saahan sitä pohdiskella ja kirjoittaa asioita ylös, se tekee vain hyvää, kun puhuu asioista tai muutenkin kirjoittaa kaiken mitä on sydämmellä sanottavana. Niin eivätpähän vaivaa enää niin pahasti mieltä ja sydäntä. Niin, draamaa on jo tarpeeksi elokuvissakin, ja tuskimpa haluaisit kuulla mitään viulua vierelläsi soivan.
Kannattaa tutustua erillaisempiin naisiin, juuri sellaisiin joihin et normaalisti tutustuisi. Minusta se olisi hyvä alku. Ehkä sinun pitäisi myös oppia rentoutumaan ehkä se on se pieni lisä onneesi.
Rennon hemmon kanssa nainen viihtyy...tai no ainakin minä viihdyn.
Ehkä tässä oli kaikki mitä mulla oli sanottavana...hmm...
Minulle sopii jos tahdot kertoa mikä on nimimerkkisi tarinan takana jne.
Ehkä voin auttaa puolestani sinua. Minua vain huvitti kun ekana oli mielessä sinun tekstiä lukiessa että mitäköhän huolia sinulla on vaikka piti käsitellä minun asioita. :D
Jotenkin kierot ajatukset minulla kun en osaa ajatella itseäni vaan huomio kiinnittyy heti jonkun toisen asioihin tai ongelmiin.
Näissä omissa asioissa taitaa vain se juttu olla ettei nämä kirjoittamalla tai puhumalla selviä vaan elämällä.
Mitä tulee tuohon rentouteen niin mun kohdalla se taitaa mennä niin että osaan olla rento mutten aina ihmisten seurassa. Taidan olla juuri rennoimmillani silloin kun en etsi seuraa. Ehkä se liittyy tuohon että yritän tehdä vaikutusta tai toisaalta siihen että jos rentoudun naisen seurassa liikaa niin minusta kai tulee sitten vain liian empaattinen ja mukava joka ei ole omiaan sytyttämään kenenkään naisen intohimoja.
Mitä tulee erilaisiin naisiin niin tuossa ne raamit taitaa olla mainittuna ketjussa minkä perusteella haen. Loppu on sitten kiinni miten näyttää että yhteen sovitaan. Joistakin naisista vain tiedän sen aika nopeasti että vaikka nainen olisi ihan kiinnostava niin pitemmän päälle suhde ei toimisi koska on liika erilaisuutta siinä mitä halutaan ja mitä etsitään elämältä.
Ihan miten tahdot kertoa omista jutuistasi jos tahdot. Itse ajattelin että saa nämä tieteilyt aiheesta jäädä ja keskityn viettämään kevättä käytännön näkökulmasta jatkossa. ;)
Kun olis muutakin ajateltavaa..
Suosittelen käytäntöä ja nauti ihmeessä keväästä. Aurinkoinen sää piristää ihmisiä, ja silloin masennustakin on vähemmän liikkeellä kuin esim. Kaamoksen aikoina talvisin. Ja kesä ihmiset heräävät, ja liikkuvat enemmän ulkosalla.
Tuossa on heti se sinun ongelmasi. Halusit tietää minun murheeni ja auttaa, mutta mielestäni on parempi niin, että en kerro. Uskon pärjääväni yksin tämän oman asiani kanssa. Ja näin ollen saat olla kiitollinen tästä päätöksestäni.
Aavistinkin että huomioit jotenkin nimimerkkini...joka vihjailee sitä sun tätä...mutta nyt sinun on opittava, että jos huomaat joistakin ihmisistä huokuvan tuskaa/surua/kipua/masennunsta yms. niin sinun pitäisi karttaa näitä ihmisiä kauempaa, tai no ainakin yrittäisit olla välittämättä heidän murheistaan. Ehkä se on sinulle aluksi vaikeaa, sillä olet tottunut kuuntelemaan ja ehkä haluaisitkin auttaa, mutta muistuta itseäsi siitä, että ei sinun tarvitse olla ritari. Voit olla yhtä lailla talonpoika, jolla on omiakin huolia. Sinun pitää kiinnittää huomiota juuri enemmän itseesi.
Sitäkin vielä, että kun kuuntelet jotakin musiikkia, niin jos "olet/olisit" juuri kuuntelemassa jota kuta rikkinäistä ihmistä, niin huomioi myös se musiikki jota kuuntelet. Musiikkikin vaikuttaa todella paljon siihen, että miten näät ihmisen haurauden ja heikkouden. Jos kuuntelet surullisia kappaleita ja kuuntelet surullista ihmistä samaan aikaan, ehkä mieleesi tulee fiilis että haluat auttaa.
Joten laita iloisempaa musiikkia, menevää ja rytmikästä, niin eipähän heti takerru tuo auttamis vietti. Vaan sinun tekee ehkä mieli bailta ja pitää hauskaa hyvällä fiiliksellä...Ja ehkä sinulla on helpompi päästä lähtemään tällaisen ihmisen seurasta...tai no ehkä käytännössä ja irl. tämä voisi olla vaikeampaa...
Tässä on esim. tämäkin musiikki voi tuottaa surullisuuden tuntemuksia toista ihmistä kohtaan vaikka tämän kuuluu rentouttaa....http://www.youtube.com/watch?v=Y04PCssKPis
Kun tämä kappale taas olisi parempaa kuuneltavaa, jotta ei suru iskisi kiinni: http://www.youtube.com/watch?v=Ak6vqCavwb4
En tiedä musiikki makuasi mutta, huomaat eron kun luet tämän teksin kun kuuntelet noita kappaleita. Fiilis muuttuu heti. Pahoittelen että jos musiikki ei ole mieleen, mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa...?
Taas näitä minun loistavia selityksiäni.
Elämä kyllä opettaa yhtä sun toista. Ja jos ei ruusujen kautta, niin ainakin kantapään kautta viimeistään.
Erillaisten ihmisten seurassa onkin vähän hankalampaa rentoutua jos heitä on paljon, jos ei tunne jotakuta, tai jos joku tuntuu pinnalliselta yms. Ymmärrän kyllä. Ehkä sinun empaattisuutesi ja mukavuutesi sytyttääkin jonkun naisen, et ole vain vielä kohdannut häntä. Ehkä sinun pitäisi olla yrittämättä tehdä naiseen vaikutusta, voihan sitä edes kerran kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta.
Jokaisella on omat haaveensa ja toiveensa, aika moni ihminen etsii sellaista vierelleen jolla on sama suunta kuin itsellään. Miksi esim. Matkusteleva mies ottaisi naisen joka ei halua lähteä kotipihaansa kauemmaksi. Tai miksi nainen joka haluaa tehdä paljon lapsia ottaisi miehekseen sellaisen joka ei halua lapsia lainkaan.
Eikö yleensä matkusteleva mies ota vierelleen naisen, joka haluaa reissata hänen kanssaan. Tai nainen ottaa miehekseen sellaisen joka rakastaa lapsia ja haluaa myös jatkaa sukuaan. Mutta onhan noita poikkeuksiakin. Elämän haaveet pitäisi käydä yksiin, ei niin että toinen niitä romuttaisi. Vaan haluaisi jakaa nämä haaveet rakkaansa kanssa.
Ehkä on parempikin että et enää pohtisi näitä asioita. Vaan nauttisit keväästä ja jatkaisit elämää uusin mielin. Ja ajattele fiiliksellä että kaikki on hyvin. Niin kohtalo huomaa positiivisuutesi ja tarjoaa sinulle vaikka mitä hienoa. Ainakin näin luulen.
Ehkä on parempikin ettet kerro tosiaan, mut nämä mun vanhat tavat. ;)
En ole masentunut tämän asian takia.
Enkä kuuntele yleensä surullista musiikkin vaan juuri sellaista jossa on rytmiä. Cheek tosin ei uppoa millään. Siitä tulee aika ankea olo.
Enemmän se taitaa olla niin että kun kuuntelen jonkun toisen murheita niin empatisoin heitä ja yritän kannustaa heitä eteenpäin.
Omia tällaisia "murheita" en osaa murehtia joten kai oli pakko nyt pysähtyä vähän miettimään että mitenkähän tämä asia onkaan näiden naissuhteiden osalta.
sanalla sanoen en jaksa oikein uskoa enää noihin kohtaloihin tai siihen että kun on positiivinen niin seuraa positiivista. Minulle se on vähän naiivia ja olen tainnut kyynistyä siinä suhteessa.
Ongelma tuossa että jos pysyn välinpitämättömänä naisia kohtaan enkä yritä tehdä vaikutusta niin vaikutavan varmasti monelle naiselle etäiseltä ja kylmältä. Se tuskin tekee kehenkään vaikutusta.
Kyllähän osa naiista pitää siitä että mies on empaatinen jne. mutta he usein ovat sen tyyppisiä naisia jolloin minun haaveet eivät heidän kanssa kävisi yhteen. Osa on niin rauhallista porukkaa etten heidän kanssaan tule lopulta toimeen. Minun kuvittellaan olevan nähtävästi rauhallinen sen perusteella kun pinnalta olen yleensä tyyni ja otan toisia huomioon välittämällä.
Ehkä tuosta päästään siihen itse asiaan joka minua todennäköisesti kaivelee eli siihen että on tunne ettei kukaan nainen ole minua oikeasti tuntenut ja tajunnut mitään syvempää minusta vaan kuvitellut että persoonani esimerkiksi on joku ritarina oleminen vaikka se ei pidä paikkaansa. Jos tulee tunne ettei kukaan ole koskaan huomannut mitä on sisimmältään ja kukaan ei ole välittänyt siitä aidosti niin jäljelle jää aika tyhjä olo.
Mutta kuten aina olen sanonut niille, jotka ovat kysyneet minulta asiaa niin kyllä minä selviän.
Ei kannata siitä huolehtia.
Kiitos sanoistasi ja jospa joku nostaa sirpaleesi ylös lattialta ja liimaa ne taas yhdeksi kupiksi.
Elämäähän se lopulta vain on ja kaikki on turhuutta. ;)
No se on hyvä että et ole masentunut. Mut jooh, sun täytyy yrittää muuttaa vanhat tavat, vaikka se vaikeeta varmaan alussa onkin.
No ei se biisi ollut tavallaan surullinen vaan sen piti rentouttaa, mutta niin no hyvä että kuuntelet menevämpää. Jooh, no aavistinkin että Cheek ei varmaan uppoo, ku aika harvalle se menee, mut ne sanat on kuitenkin aika piristävät, eikä päähän heti juolahtanu muuta. Niin no niih...ehkä sinussa on myös osa uteliaisuutta että myös siksi haluaisit kuunella? Ja yrität kannustaa juuri eteenpäin koska tunnet olevasi tarpeeksi vahva siihen, kun toinen on heikoimillaan eikä teidä mitä tehdä, jolloin sinulle tulee tunne, jolloin heität vinkkiä yms. neuvoa ilmaan josta tulee naiselle hyvä mieli, koska ei ollut pohtinut asiaa tuolta uudelta kannalta...tai jotain...miksiköhän ajaudun sepittään omiani...on nääkin mun vanhat tavat..
Okei, eli ei kohtaloa eikä positiivisuutta siis, eli päivä kerrallaan ja arki arkena, ja elämä tällaisena kuin se todellisuudessa on.
Noh...onhan sellaisia saalistus mimmejä jotka ehkä syttyvät sinusta, koska luulevat että et ole helppo nakki...mutta siinä tietty voi tulla sellainekin fiilis muutamille naisille, että oletko homo? (ei pahalla mutta väärinkäsityksiä saattaa sattua syystä sun toisesta)...ja osa on niitä että "se ei kiinnostunu musta, vaihdan maisemaa" Ja tietty yks pieni osa sit niitä jotka haluu ottaa selvää susta tosissaan vaikka viileeltä vaikutatkin. Mut eihän sun tarvii ihan koko aikaa olla viilee...esim. jos kaikki on muuten hyvin...niin heitä se jää nurkkaan siks aikaa...
Ok, no eihän sinun tarvitsekkaan valita rauhallista naista jos et halua. Sinähän sen päätät että otatko viereesi sen hiljaisen vaiko sen meno mimmin. Tietenkin jos mimmi on samaa mieltä kanssasi.
No siinä tulee kieltämättä aivan tyhjä olo. Sinun pitää näyttää heille että kuka olet, olet oma itsesi. Ja jos et jaksaisi kuunella naisia, niin sano se heille. Naisetkin arvostavat suoraa puhetta. Tai no eivät ehkä kaikki. Mutta suosittelen että et ajattele tuota, koska se voi aiheuttaa sinulle jatkossa pahaa mieltä..ja tyhjää oloa? Ainakin itse en halua ajatella noin, sillä tiedän miltä se tunne tuntuu. Silloin tekee mieli huutaa, että ettekö te näe minua kuka olen, miksi ette kuule minua vaikka huudan tässä ihan vieressä...ja nje.
Uskon että osa tuntemistasi ihmisistä on välittänyt aidosti/välittää mutta se että he tuntusivat sinut kokonaan on mahdoton ajatus. Koska pariskunnatkin löytävät puolisoistaan uusia yllättäviä asioita päivittäin vaikka olisivat olleet yhdessä 30-vuotta. Ihminen kun ei aina itse tunne itseään.
Minä uskon että selviät. Olethan selvinnyt tähänkin päivään asti.
Ole hyvä vain. Aikani kyllä koittaa, se on varma se.
Niin elämää se on, elämää joka eletään vain kerran. Joten kannattaa nauttia joka hetkestä ja pienimmistäkin asioista, ja joka päivä kannattaisi elää kuin viimeistä päivää eläisi. Sillä ei ikinä tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
krantulta, että taidat jäädä yksin.
Kuules, jos sulla on tollanen asenne, et voi koskaan löytääkään ketään
Yleisesti ottaen kaikki -30-vuotiaat ovat sitä "toisen kierroksen" väkeä, jopa useammankin. On exiä, lapsia ja irtosuhteita, useitakin.
Itsekin samaan ikäluokkaan kuuluvana naisena, exän ja lapsen omaavana, tunsin aika ikävältä lukea kirjoitustasi. Onhan se toki ihanteellista löytää viereelleen kokematon ihminen ilman menneisyyden haamuja mutta käytännössä tuo on lähes mahdotonta.
Sinuna hellittäisin hiukan, vaatimustaso meillä kaikilla on taatusti kova kumppania valitessamme mutta jos toinen tuntuu hyvältä omana itsenään niin hyväksy se, olipa niitä exiätai kapsia.
Tosiasia on, että jos hyväksyt kumppanisi niin todennäköisesti hyväksyt myös nuo exät ja lapsetkin. Jos tämä ei sinun kohdallasi onnistu, niin onnea matkaan.
En ole hellittämässä lainkaan noista vaatimuksistani. Koko ajatus on täysin hassu. Missään en puhunut mitään kokemattoman kumppanin löytämisestä.
Jos nuo ovat 30-vuotiaana "nirsoilua" niin menkää itseenne hyvät naiset.
Minulle nainen ei tunnu hyvältä eikä hänestä tule minulle mitään kumppania jos hänellä on ennestään lapsia. Se on ihan päivänselvä asia.
Exien tilanne on sitten vähän eri juttu riippuen montako niitä on tai miten vakava juttu joku exä on ollut.
Ehkä teidän joilla on menneisyyden haamuja (lapsi muuten tuskin on mikään haamu vaan ehtaa lihaa ja verta sekä hengittävä olento) kannattaa etsiä seuraa kaltaisistanne.
Tulen todennäköisesti etsimään vain tarpeeksi nuoren naisen, jolla tuo tilanne ei ole se että nuoruus on eletty vähän miten sattuu ja nyt ollaan sitten toisella kierroksella yhden pyörän ja pyörähdettyä etsimässä sulhoa joka kasvattaa toisen miehen idättämiä mukuloita.
En käsitä miksi tällaisesta asiasta pitäisi edes kenenkään loukkaantua tai kokea sen ikävänä koska kysehän on yhteensopivuudesta taustojen perusteella? Vai odotatko sinä että joka ikinen mies on valmis rakastamaan sinua ja lastasi tuosta vain olittepa yhteensopivia tai ei?
Mutta nähtävästi nuoruus olisi pitänyt siis elää vaikka väkisin jossain pitkässä parisuhteessa, jotta nyt sitten olisi samassa tilanteessa kuin sinä ja sitten vain tyytyä johonkin suhteeseen naisen kanssa jolla on jo lapsi.
Asenteeni taitaa olla paljon terveempi tällä hetkellä kuin aiemmin ja en jaksaisi alkaa millään muotoa jonkun exän lapsien elätiksi hoitamaan niitä kuin ihana naisen maailman pelastava ritari konsanaan.
Kriteereit ja unelmat ne on miehelläkin, oppikaa se hyväksymään.
Osaan vartoa jatkossa sitä normaalia samankaltaisessa elämäntilanteessa olevaa todennäköisesti nuorempaa naista enkä ala väkisin rakentamaan joidenkin kanssa suhdetta, jossa eletty elämä on hyvin erilainen.
Eikä sitä pidä kokea lainkaan ikäväksi vaan ihan tosiasioiksi. Parempi yksin tai jopa kuolleena kuin huonossa suhteessa jonkun kanssa jonka elämä ei vain sovellu itselle.
Ketjun avulla olen saanut ainakin varmuuden siihen asiaan että kriteerini ovat enemmän kuin kohdallaan. Ajatus niiden helltitämisestä tai paluusta vanhaan "toipilaiden" hoitoon (koskee myös exien ja erojen ongelmat yms.) on nykyisellään minulle mahdoton ajatus.
Kriteerisi siis pähkinänkuoressa olivat seuraavat, jos ymmärsin oikein:
- Ikä 20-30v.
- Sinkku nainen
- Normaalipainoinen
- Lapseton
- Ei ole ollut naimisissa tai seurustellut yli 5 vuotta, mutta ei ole myöskään ollut useamman miehen kanssa lyhyissä suhteissa.
- Ei mielenterveys- tai päihdeongelmia
Mietitäänpä näitä hieman tilastotietojen valossa:
- Ikä: Tilastokeskuksen mukaan ikäryhmässäsi on valtakunnallisella tasolla hieman vähemmän naisia kuin miehiä.
- Sinkkuus: 20-vuotiaista naisista noin 25% on avo- tai avioliitossa, mutta 30-vuotiaista naisista lähemmäs 75% on avo- tai avioliitossa Suomessa on hieman yli 600 000 naimatonta ja rekisteröimätöntä miestä iältään 18-45, ja hieman alle 500 000 naista. (Tilastokeskus)
- Lapsettomuus: Ikäryhmässäsi on melko vähän sinkkunaisia, joilla on lapsia eli noin 15 000 koko Suomessa. Paljon enemmän ikäryhmän naisilla on lapsia, jos he ovat joko avo- tai avioliitossa. (Tilastokeskus)
- Aiemmat liitot ja pitkät suhteet: Keskimäärin ensimmäinen avioliitto solmitaan lähempänä 30 vuotta. (Tilastokeskus)
- Mielenterveys ja päihteet: Elämänsä aikana 10-20% kärsii masennustiloista ja kaksisuuntaistamielialahäiriötä 1-2% väestöstä. Elämänsä aikana alkoholiriippuvuutta on 8-15% väestöstä, tosin miehillä enemmän kuin naisilla. Erilaisia persoonallisuushäiriöitä 5-15% väestöstä. (Tilastokeskus) Tosin monestihan mielenterveys- ja päihdeongelmat hieman kasautuvat samoille ihmisille.
Tilastojen perusteella sanoisin, että kyllä kuvailemasi kaltaisia naisia on todennäköisesti olemassa, jopa Suomessa. Kilpailu heistä on kuitenkin äärimmäisen kovaa, sillä juuri tuollaisia naisia on melko vähän ja moni muukin mies valitsee naisensa samoilla kriteereillä. Voit toki jatkaa naisen etsimistä samoilla kriteereillä. Kannattaaa kuitenkin ehkä miettiä, kuinka kiveenhakattuja kriteerisit ovat ja kuinka paljon olet valmis tekemään töitä löytääksesi sellaisen naisen. Mieti myös, oletko valmis olemaan sinkku vaikka loppuelämäsi, jos et löydä sopivaa naista.
Tiedän tilastot. Olen valmis muuttamaan mieluummin ulkomaille kuin etsimään Suomesta suhteen ja kumppaninen joka ei miellytä noiden kriteerien osalta.
Tai sitten ollaan yksin vaikka loppuelämä etsien sitten vaikka sitä satunnaista seksiä vain yms.
Olen kyllä saanut huomata että kilpailu Suomessa on kovaa kumppaneista varsinkin kun toisen kierroksen miesväki kilpailee kovasti aina myös nuoremmista naisista.
Mieluummin samalla kivellä päähän kuin alkaisin muuttamaan siihen hakattuja tekstejä.
Vai tahtoisiko joku nainen sitten kuulla että "kulta, sä et täyttänyt niitä minun alkuperäisiä kriteerejä, mutta kun katsoin tilastoja niin tajusin että mun pitäisi tyytyä sinuun ja myös oppia tykkäämään sinun 5-vuotiaasta Reetta-Mariasta. Jos voisin valita toisin niin tekisin niin mutta nyt oli pakko ottaa sut kun en halua olla sinkku."
Sitäkin kannattaa miettiä, jotka arvostelevat noin löyhiä kriteerejä jota minulla on.