Annan kyyneleiden valua poskiani pitkin,
en muistele iltaa jona eka kertaa itkin,
annoin käsieni verta vuotaa, tyhjäksi vuotaa,
samalla kun kasvoni mun kivusta huutaa.
En välitä, en apuasi ota vaikka tarjoat,
ei auta mua mikään, turhaan katseeni varjoat.
Unohda jo minut, riistän elämäni pian,
koska merkit näyttää joka ikisen vian.
Nousen ylös, vedän savua henkeen,
heitän tumpit lattialle, odotan et kuolen tuleen.
Koska ei mua voinut palokunta pelastaa,
palavana makaan keskellä lattiaa.
Hautajaiset mielessäni kuvasarjana nään,
huomaan ihmisten joukossa sinun itkevän,
kierin hetken, tuli ympäriltäni sammuu,
vaikka samalla päässä ääänet kiljuu;
älä enää luovuta, sä kuolet kuitenkin,
hetken hyväksi oisit voinut käyttää, tämänkin.
Nousen ylös, pyöritän hitaasti päätä,
tuntuu kuin olisi mun sieluni jäätä.
Huone tyhjä mua takaisin katsoo katson sitä,
ei huomaa kukaa, ei koskaa ajattelen mitä,
mitä vain, ei mua enää mikään voi suojella,
jatkan ikuisesti tätä leikkiä tulella.
Annan elämäni juosta, astun altaaseen,
vedän monta pitkää viiltoa ranteeseen,
kirkas vesi muuttuu verenpunaiseksi,
rannetta koristaa sana; anteeksi.
Hautajaiset katson pilven päältä,
olen onnellinen että pääsin pois sieltä.
----------------------------------------------------------------
Istu hämärässä, valon hämärässä ja katso pimeää,
eikö satutakkin, eikö käykkin kipeää?
Onko veresi jo liian usein valtimosta valunut,
kylmyys luitasi, mieltäsi, sun kehoasi kolunnut.
Onko pakko nähd kaikki paska täällä maan päällä,
kävelenkö ihan yksin elämäni jäällä,
onko pakko juosta joka sekunti kovempaa,
että elämässä pysyy mukana ja sen kiinni saa?
Eikö voisi hetkeä hengähtää ja levähtää,
hetkeksi silmät ummistaa ja ilmaa henkeen vetää?
Ei ei koskaan enää, sanoo anoreksiani,
enhän minäkään koskaan petä kaveriani,
se tarkoittaa sinua, siis sinua aina,
kunnes et edes kahta kilogrammaa paina.
Se tuskin koskaan luovuttaa, se sinut kiinni aina saa,
onko todellakin liian mahdotonta tätä lopettaa?
Sulje silmät tunne tuska, valuta sun kyyneleesi,
veripisarat näet jotka valuu kylpyveteesi.
Makaat ikuisesti vedessä, on se sinun lämmin hautasi,
taivas nykyään on ainut lepopaikkasi.
Mietit olisiko joku tuona hetkenä auttaa,
ojentaa sulle käden, nostaa sinut jatkaan matkaa.
Kukaanhan ei tiennyt, on syy yksin sinun,
sillä minä olen kuolema, nyt on elämäsi minun.
---------------------------------------------------------------------
Katso, taivaalla lentää pieni linnunpoikanen,
sen vieressä on pieni siniruutuperhonen.
Onko kevät tulossa, iskeekö se oven takana,
vai tummuuko lumi vain auringon avulla?
Tahtooko joku sinut pulasta pois avittaa,
elämän verhoa hetkeksi raottaa.
Koska sinä oelt kuollut, kuollut niinkuin vanha puu,
tuhat pienenpientä kidettä sun haavoistas muodostuu.
Katso katso, vika kerta varmaan kun me näämme,
hetkeksi vain tähän kohtaan kahdenkesken jäämme.
Koskaan emme puhuneet, vain pari kertaa tavanneet,
silloinkin vain katsoimme toisiamme, ja pullot avanneet.
Viinaa kurkusta alas, mansikan kitkerä maku,
maksoi vähän liikaa taaskin kerran tämä haku.
Tunteet viimeiset nyt hukkuu, jäljelle jää tää kaikki paska,
nyt me juostaan yhdessä käsikädessä junaradalle koska
masennus vie voimamme, heikoksi meidät tekee,
koska kuolema heti meidät tahtoo täältä vekee.
Hiljaa kuuntelemme, viime hetken tärinät tunnemme,
pian kyynelvirtojen värinät kuulemme.
Herätään ja tunnetaan, kaikki tämä muistetaan,
skitsofrenia meillä leikki, se taas huomataan.
Viimeinen reissu, viimeinen sairaalakäynti,
ensikerralla onnistuu elämämme vienti.
--------------------------------------------------------
Askeleet isäsi iltamyöhään kuuli,
iski sinut pahki oveen, vertavuotava huuli.
Kyynelvirtoja nielemällä yli tästä pääset,
kahden viikon sisällä sä isä yksin jäänet.
Junarata, kaunis rata, kiitää ohi sata junaa,
jokaikisessä vaunussa on sata matkustajaa.
Ahtaus huokuu läpi koko metallikuoren,
pysäyttäisin jokaisen, niinkuin jäävuoren.
Kahden viikon päästä isä yksin tikkuja vuolet,
mietit, mietit ihan yksin loppuuko nää vuodet,
joskus mutta unohdat mut vähän liian pian,
silmistäsi näen elämäsi jokaikisen vian.
Harmaat hiukset, harmaat kasvot,
haavat niitä vasten, kaikki iskut.
Lapsuutesi muistot arvissasi häilyvät,
kipeinä liian pienen pojan muistot säilyvät.
Katse hylkii jokaista, hauta-arkku makaa maassa,
pappi kertoo sanoo jumala näin raamatussa;
maasta olet tullut ja maaksi sinä muutut.
Isä kiljuu yksin, veli sanoo sinä raivostut.
Isku vasten kylkiä, on uuden uhrin vuoro,
itkee taivaassa muiden kuolleiden kuoro.
On hullu mies taas vapaana ei auta poikaa kukaan,
lähtee lapsi yksin vapaana siskonsa mukaan.
--------------------------------------------------------------------
Moon pahoillani jos löytyy kirjoitusvirheitä tai vastaavaa.
Laittakaapas kritiikkiä.
Tiedän että nää on.. perusteiniangstia.
Thanks for reading.
Kommenttia.
1
75
Vastaukset
Huomenii deliw :)
... ... ... ... ... ... ... ... ...
Tuttuja elämänsävyjä runosi sisältää, huomasin lukiessani ajattelevani, että minä en osaa enää kirjoittaa noin ja pieni haikea läikähdys tuntui sisälläni.. Mutta tunteen pystyin saavuttamaan - sanoman ja ajatuksenpolun. Viimeinen runosi puhutteli eniten.
.
Kyllä sinulla kynä pysyy kädessä, ~ ~ älä siitä hellitä!!
Hienoja kirjoitushetkiä ja muxaa pvää, toivottelee Murukulta. :)
http://ketku.com/kuvat/kyna.jpg
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1131218
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1191062- 134959
- 96802
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten299763Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait81686Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54616Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64592Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist48579- 75514