Tarvitsetko jalat alta tunteen

Tartten tietyllä tapaa kyllä..:) Jos ihminen ei ikään kuin tulvi mun tajuntaani, kuin auringonvalo kesäaamuisin ikkunasta sisään, se ei toimi :)

Se voi yhtä hyvin hiipiä kuin hiirtä vaaniva kissa,vasta aikojen päästä huomaa että nalkissa ollaan.
Jalat alta tunteella on yleensä samanlainen loppu kuin on alkukin.

Enpä juuri. Mun mielestä ei edes ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa vaan niitä on useita. Löytäminen voi kyllä olla silti hankalaa.

Mun mielestä nuo leimahduksella syttyvät loppuu myös äkkiä. Lisäksi koska tunteet aina tasaantuu ts. arki astuu kuvioon, niin jos on leimahdukseen tottunut, voi arki tuntua niin tylsältä että ottaa eron nopeampaa koska haluaa metsästää sitä leimahdusta.

Tietty kipinä on silti suotavaa ja pidempiaikaiset jutut suottaapi kehittyä ja muhia ihan hiljalleen rauhassa.

Niin että ei jalat alta mutta pientä kipinää kyllä.

En tartte välttämättä, mutta jossain kohtaa leikkiä on syytä korvien humista ja sukkien pyöriä jaloissa, mikä useinkin tapahtuu alussa. Jos sitä ei tapahu, ni sitten on parempi mennä ettimään jotain muuta elämäänsä.