Avioeron jälkeen pölyn jo laskeuduttua pitäisi kai alkaa katsella vastakkaista sukupuolta sillä silmällä.
Mutta en haluaisi uuteen suhteeseen vain sen takia että on joku siinä kaverina, vaan haluaisin vielä kokea sen jalat alta tunteen, kun sydän lyö ylimääräisiä lyötejä ja jalat on kymmenen senttiä ilmassa.
Onko kuinka realistinen haave?
Joku viisas on sanonut parisuhteesta, että ei sellainen jonka kanssa voi olla vaan sellainen jota ilman ei voi olla.
Kertokaa arvon lajitoverit kokemuksianne.
Mutta en haluaisi uuteen suhteeseen vain sen takia että on joku siinä kaverina, vaan haluaisin vielä kokea sen jalat alta tunteen, kun sydän lyö ylimääräisiä lyötejä ja jalat on kymmenen senttiä ilmassa.
Onko kuinka realistinen haave?
Joku viisas on sanonut parisuhteesta, että ei sellainen jonka kanssa voi olla vaan sellainen jota ilman ei voi olla.
Kertokaa arvon lajitoverit kokemuksianne.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihan naurettavaa odottaa tuollaista.
Kysymys kuuluu että etsitkö tuota tunnetta vai kumppania?
Toki tunteita pitää olla, mutta joku jalat alta fiilis voi johtua vaikkapa kyseisen ihmisen ulkonäöstä ja seksuaalikemioista, muttette käy yhtään yhteen.
Sitten mietit taas että mikä meni vikaan kun oli kuitenkin niin upea tunne.
On se ihan realistista, mutta turha kuvitella että siitä nimenomaan sitten rakentuisi kovinkaan kestävä suhde.
"Joku viisas on sanonut parisuhteesta, että ei sellainen jonka kanssa voi olla vaan sellainen jota ilman ei voi olla."
Aika kovat odotusarvot erityisesti jos olet todella itsenäinen ihminen. Olen 30 vuotias mies ja itsellä tuli tuo jalat alta fiilis tossa vähän aikaa sitten mutta naisen taustat yms. olisi todella vaikea suhteuttaa minun elämään ja on nuorempikin reilusti.
Tietysti kun olen niin hemmetin itsenäinen niin jos jään jotakuta odottaamaan joka tuottaa tuon fiiliksen tai jota ilman en voi olla niin en varmaan "löydä ketään" tai tapaa ketään sopivaa.
Osa varmasti sanoo että mihinkään ei pidä tyytyä yms. mutta kaikilla ei käy se onni että löytävät sen rakkaan jonka kanssa kaikki käy yksiin tulee ne upeat fiilikset ja kaikki onnistuu suhteen alussa sekä kulussa.
Tällöin joutuu miettimään tosiaan että kun seuraavan kerran koet tuon jalat alta fiiliksen ja tämä henkilö sitten osoittautuu muuten vääräksi tai teidän suhde vain loppuu niin entäs sitten?
Etsitkö hautaan saakka tuota fiilistä jota sinä kuitenkin etukäteen osittain jo hallitset sillä tavoin miten laaja- tai kapea-alaisesti toisesta sukupuolesta ihmisiä kattelet.
Kaipaan kyllä tunnetta ja rakkautta, mutta tuo jalat alta fiilis on niin harhaanjohtava ja usein täynnä fantasiaa joka ei vain sitten pitkässä juoksussa ole realististista.
Et ole ainoa ja osasyynä on juuri se miten nykyään parisuhteet menee eli suhteen alkuun ladataan kovat tunneodotukset, kipinät sekä seksuaalivipinät, mutta sitten tullaan sieltä taas kovaa alas kun se menee ohi tai toinen osoittautuu joksikin muuksi tai suhde ei vain toimi.
Jonkinlaista kohtuullisuutta olisi hyvä oppia sydäntäkin kuunnellessa.
Entisenä salamarakastujana olen jo taipuvainen ajattelemaan eri tavalla, kun kolme "jalat alta"-parisuhdetta on mennyt kiville. Ongelmana näissä on juuri illuusioon rakastuminen. Kun et tunne toista, rakkautesi kohde on olemassa vain omassa päässäsi. Rakastuneena ummistat mieluummin silmäsi todellisuudelta kuin rikot illuusiosi. Eihän siitä voi hyvää parisuhdetta seurata. Muutama vuosi saattaa mennä ihan hyvin rakastumisen antamalla enrgialla, mutta arki on kuitenkin jatkuvaa luopumista päässäsi olleesta ihannekumppanin mielikuvasta. Pitäisi kyetä rakastumaan uudelleen harhakuvan sijasta todelliseen ihmiseen, mutta jos et kykenekään. Suhteen alamäki on alkanut.
IIte olen nyt aivan toisella tiellä. Olen ystävystynyt syvästi erään naisen kanssa. Seksikin tuli lopulta kuvaan mukaan, yllättäen se olikin järistävän hyvää ja intohimoista. Parisuhde ei ole päämäärämme, mutta väistämättä tulee mieleen, että meillä olisi aivan loistavat ja kerrankin todelliset edellytykset hyvään parisuhteeseen ystävyyspohjalta. Aika näyttää, mihin tämä tie johtaa.
Eikö kerrokin juuri tuosta kaveri/jalat alta asetelmasta? Jos asettuu kaverisuhteeseen, voi olla hyvä olla, pitkänkin aikaa.. Mutta jossain vaiheessa voi alkaa kalvamaan.. Eli mitä sitten, kun tulee se toinen, joka vie jalat alta?
Olin aiemmin ollut intohimoisessa suhteessa, ja se päättyi rumasti.
Halusin rauhallisen suhteen. Jonkun, josta voin tykätä, olla hyvä, ja päinvastoin.
Olisin ollut aivan tyytyväinen "kaveri"suhteeseen, suhteemme toimi jokaisella osa-alueella loistavasti, tykkäsin toisesta jne. Mutta aloin kuulemaan pahoja asioita, ilmeisesti työkaverinsa idea, kuinka olen "ruokahuora", jne yhtä päätöntä. Loppuihan se.
Parisuhdeasiantuntijat kertovat, että vaikka itsestään erilainen erilaisuudellaan viehättääkin, kannattaa ottaa samanlainen, ihminen samalla temperamentillä kuin itsekin on, silloin paremmat mahdollisuudet pitkäaikaiseen suhteeseen.
Ps. Jalat lähtee alta vielä yli nelikymppisenäkin.
Eipä minulla ole aikaisempia kokemuksia kaverisuhteista, vaikka seksiä on tullut harrastettua aikaisemminkin ns. kamunaisten kanssa, mutta aina on ollut selvää, että aineksia enempään ei ole. Nyt olen kokemassa jotain uutta, kun kamunaisestani löytyy päivä toisensa jälkeen aivan ihastuttavia piirteitä. Jalat "alta suhteissa"-juttu on mennyt aivan päivnvastoin, kun "unelmanaisestani" on paljastunut sellaisia asioita, joita on saanut nieleskellä rakastumisen antamaa energiaa tosissaan hyödyntäen.
Jotenkin on vaan sellainen olo, että olen illuusioni jo kokenut, en tarvitse niitä enää mihinkään.
Juu-u, komppaan tuota; jos aloittaa vähemmillä odotuksilla, voi yllättyä vain positiivisesti. Tai ainakin herkemmin :)
Mutta asioilla puolensa, kuten (kai?) toin ilmi.
Jos voisin valita, ottaisin siltikin sen samankaltaisen, ja kaverisuhteena alkavan.
Minulla on tällä hetkellä se jalat alta tunne ja vahvasti,maailmassa voi olla montakin oikeaa ihmistä jota voi rakastaa,joskus vain elämän olosuhteet tekevät sen että yhdessä ei voi tai pysty olemaan.Aivan realistinen haave sanon minä, jolla on elämässä ollut kolme todellista rakkautta ja neljäs menossa.Elämä vain on sellaista ,että olosuhteet voivat vaikeuttaa suhdetta. Kuten toisen omat ongelmat,kuolema tai jokin muu vaikeampi, juttu jolloin ei pysty elämään yhdessä. Elämä on elämistä varten : ).
Aina on ollut tunne että ilman ei voi olla ,mutta elämä heittelee ihmistä ,joskus se voi kuitenkin muuttua tasaiseksi....
On ihmisiä, jotka osaavat halutessaan tuottaa sen tunteen kenelle tahansa, koska tahansa. Heillä sitten naisia riittääkin ja yleensä vielä samanaikaisesti. Kunhan opit vaan erottamaan nämä oikeista miehistä, haaveesi on täysin realistinen, kunhan vaan satut oikean miehen kanssa oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.
Mä luulen, että toi riippuu siitä, millainen sä itse olet. Siis jotkut on sellaisia, että ne oikeesti rakastuu sillee jalat alta tyyppisesti, jos rakastuu ja siis koko elämänsä! Mä tiedän hullaantuneita ja "teineiksi"muuttuneita 50-vuotiaita ja se on ihanaa. Ne on ihan höpsähtäneitä ja no, elämä tuo omat sävynsä, mutta kyllä ne jalat voi mennä alta silloinkin.
Toisaalta, on realisteja, semmoisia, jotka ihastuu ja tuntee ikäänkuin hiljempaa, rauhallisemmin. Heille se tunne on yhtä arvokas ja voimakas, mutta ei tule semmoista samanlaista hullaantumista.
Joten miten sä ihastut, sähän sen tiedät? Se kyllä kertoo sulle, koska semmoinen oikea ihminen tulee vastaan, joka hullaannuttaa ensin sen verran, että siihen haluaa tutustua ja jos se sopii arvoiltaan ja aikeiltaan ja muuten osoittautuu hyväksi, niin varmaan sä sitten kyllä rakastutkin niin. Tottakai elämän realiteetit on aina samat, ihastus on ihastus ja epäsopivaankin voi ensin hullaantua ja sitten on pettymisen riski, kun ei se sovikaan ja sehän tietty sattuu. Mitä pahemmin hullaantuu, sitä enemmän tulee turpiin. Mutta... Semmoista elämä on, ja se on suurien tunteiden riski!
Mun mielestä toi sanonta ois parempi niin että sellainen jonka kanssa voi olla JA sellainen jota ilman ei halua olla.
Sillä se on tärkeää huomata, että joo, tässä mä voin oikeesti vaan olla, ja että kyllä mä pärjään enkä ole riippuvainen, mutta mä valitsen itse olla vähän riippuvainen tosta toisesta ja haluan olla sen kanssa ennemmin kuin ilman sitä. Koska sellainen, jota ilman ei voi olla viittaa enemmän läheisriippuvuuteen kun rakkkauteen :)
En mäkään haluaisi uuteen suhteeseen vaan siksi, että ois vaan joku, edes kaverina: kaverit ja ystävät on ihana asia ja niitähän voi olla silti, mutta kyllä suhteeseen vaaditaan jotain erityistä. Suhteen kanssa jakaa kuitenkin kaikki ja pitää usein hyväksyä semmoisiakin asioita, mitä ei ihan aina ole maailman helpoin hyväksyä. Se on se seksikin mikä tuo jo mukanaan kaikenmaailman asioita ja siinä on hyvä olla melko rakastunutkin ;D
Ilman muuta pitää mennä jalat alta, mitä järkeä muuten olisi aikuisiällä mennä yhteen jonkun kanssa? Parisuhde ei ole liikeyritys, siellä päätökset tehdään järjellä mutta ihmissuhteissa tunteella. Tietenkään tunne ei kestä samanlaisena lopunikää, mutta pitäisikö sen? Ainakin sen on saanut kokea ennen kuin kumppanuus muuttuu arkiseksi ja perustuu muihin asioihin. Järkisuhteessa elävät eivät saa kokea edes sitä. Eikä lopputulos ole silti yhtään sen parempi. Olen kokeillut järkisuhdetta, en vain kerran vaan kaksi kertaa, ja nyt elän mieluummin yksin kuin tyydyn sellaiseen. Onpahan ainakin vapaus rakastua sitten jos/kun sellainen ihminen osuu kohdalle.
mieltä! Olen ollut suhteissa joissa ei ollut edes alkuaikoina mitään järisyttävää ja kyllä ne suhteet oli niin latteita kaveripohjaisia, mikä järki sellaisessa on?
Olen myös mieluumin yksin, mutta en enää suostu suhteeseen, jossa ei ole minkäänlaista kemiaa.
Vaikka se huuma onkin vain ohimenevää, niin kyllä pitää olla "se jokin" toisessa, ettei olla vaan kuin vanha pari jo heti alussa, mikä hemmetin idea siinä muka on?
Ja on tyhmää, että ihmiset tyytyvät näihin kaverisuhteisiin ja kohtaavat sitten vasta naimisissa ollessaan sen tosirakkauden, joka vie jalat alta. Sitä virhettä en halua tehdä.
rakastaminen.
Rakastaa voi, ilman rakastumisen alkuhuumaa. Se on käsitykseni mukaan "kaverisuhde"
Mutta rakastumisen alkuhuumaa ei aina välttämättä seuraa rakastaminen, tai pitkä, kestävä suhde.
Meni jalat alta ja muutenkin oon aivan sekaisin.
En nuku, ruoka ei maistu, mistään ei tule mitään.
"Järjen veit ja minusta orjan teit".
Nimimerkki "kyllä löytyy" on viisas ihminen! On totta, että ihmisissä on eroja sen suhteen, miten räiskyviä tunteita he kokevat. On vaikea antaa yleispäteviä ohjeita siitä, millaista rakastumisen "pitää" olla, mutta sanoisin, että jos olet aiemmin kokenut nuo kaipaamasi asiat, niin ei ole mitään syytä olettaa, ettet voisi löytää sellaista tunnetta uudestaan. Kuten muutama muukin tässä on sanonut, sitä voi kokea vaikka vanhuksena! Ei se ikää katso. Ja sekin oli minusta hyvin sanottu, että se tunnekuohu hiipuu väistämättä jossain välissä, mutta onhan se nyt ihanaa, jos edes suhteen alussa saa kokea sen! Sitä voi sitten muistella ja lämmitellä myöhemmin, mutta jos alussakaan ei ole ollut palavaa rakastumista, niin ei ole mitä lämmitellä... Mutta tämä siis minun näkökulmastani; kunnioitan niitä, joilla on erilainen tunne-elämä, ja onnellinen ystävyydestä alkanut suhde. Jos se toimii, niin hyvä heille.
Täällä kirjoittelee 30-vuotias nainen, jolla takana lukuisia yrityksiä ja pettymyksiä, 1 vakava parisuhde. Nyt olen ihastunut ja olo on kuin teinillä: en pysty nukkumaan, en keskittymään töihin, koska mielessä on vain tämä mies. Vaikka järjellä tiedän, että olen kokenut saman aikaisemmin, niin tunnekokemus on, että ei kukaan ei koskaan ole ollut yhtä ihana, ne aiemmat olivat vain harjoittelukappaleita tätä varten ja aiemmat tunteet vain kalpea aavistus nykyisistä, tämä mies on parasta mitä maa päällään kantaa, jne jne :) Ennen tätä olin tasapainoinen, elämääni tyytyväinen sinkku. Nyt olen pilvissä :)
Realistinen on haavees..se on arvo itseasiassa. Ei tyydy siihin, että joku vaan hevgailee siinä vierellä ilman sen suurempaa tunnetta. Minusta oikein haluta vahvoja tunteita ja odottaa koska kohdalle osuu se joka ne tunteet saa syttymään :)
Kyllä ilmankin voi olla, mutta ilman sen rakkaan ihmisen läheisyyttä on yksin...mikään ei tunnu korvaavan sitä ihmistä. Olo on levoton ja tuskainen, kun olet erossa hänestä, haluaa aina uudelleen ja uudelleen sen ihastuttavan ihmisen luo ja lähelle. Silloin se on sulle se oikee...
Kun tulee ikävä jotain ihmistä, se on hyvä merkki, se kertoo välittämisestä.
Mieti, millaisia erilaiset sinkkunaiset ovat ja mitä haluat esim. uskollisuuden ja suhteen pysyvyyden kannalta. Romanssin varmasti saat ja jännitystä hakevia naisiakin vapautuu hyvin pitkistä liitoista.