Minulla on laskettu aika syksyllä ja keskustelimme miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista. Sanoin että lapsen sängyn on varmaan hyvä olla makuuhuoneessamme, eikä tilanahtaudesta johtuen oikein muutakaan vaihtoehtoa olisi muutenkaan.
Mies kommentoi tähän että hän muuttaakin sitten sohvalle.. Sanoi sen puoliksi leikillään mutta tiedän että voi vallan mainiosti sen tehdäkin kun nytkin aika ajoin majailee sohvalla yötä myöden telkkari päällä eikä sitten lopulta tule lainkaan sänkyyn.
Toinen asia mistä puhui JO NYT oli se että hän kertoi joutuvansa tekemään paljon ylitöitä juuri hieman sen jälkeen kun lapsi on syntynyt. Tiedän että hän voisi tästä asiasta keskustella /sopia vallan mainiosti työnantajansa kanssa, ettei tarvitsisi yökaudet olla poissa juuri lapsen syntymän jälkeen (on ennenkin joustanut tarpeen mukaan). Isyyslomakin on keksitty mutta tuskimpa edes miettii sitä vaihtoehtoa....
Harmittaa se että hän ei ota ollenkaan huomioon minua eikä edes yritä järjestää asioita muulla tavoin että voisi olla tukenani lapsen ollessa vasta kuukauden-parin ikäinen. Tiedän myös että työpäivät venyvät tarpeen mukaan jos ei huvita tulla kotiin vaan haluaa mennä vaikka käymään baarissa illalla. Sanoo vain minulle että on pidempään töissä kun ei tarvitse sitten selitellä kun menee pitkään (näin on nimittäin käynyt ennenkin...). Eli hän petaa jo nyt itselleen "kotivapaata" aikaa...
Olen aina ollut hänen tukenaan kun hän on sitä tarvinnut, mutta nyt kun tarvitsisin häntä enemmän kuin koskaan niin hän ajattelee silloinkin vain itseään :(. Lapsi siis saa tulla kunhan se ei vaikuta hänen mukavuusalueeseensa mitenkään ja hän voi halutessaan liueta paikalta.
Näköpiirissä on siis se että herään yksin öisin hoitamaan itkevää lasta (kun mies nukkuu sohvalla) ja pärjäilen muutenkin vauvan kanssa kahdestaan vuorokaudet ympäri kun miehellä on niin paljon "ylitöitä".
Mies kommentoi tähän että hän muuttaakin sitten sohvalle.. Sanoi sen puoliksi leikillään mutta tiedän että voi vallan mainiosti sen tehdäkin kun nytkin aika ajoin majailee sohvalla yötä myöden telkkari päällä eikä sitten lopulta tule lainkaan sänkyyn.
Toinen asia mistä puhui JO NYT oli se että hän kertoi joutuvansa tekemään paljon ylitöitä juuri hieman sen jälkeen kun lapsi on syntynyt. Tiedän että hän voisi tästä asiasta keskustella /sopia vallan mainiosti työnantajansa kanssa, ettei tarvitsisi yökaudet olla poissa juuri lapsen syntymän jälkeen (on ennenkin joustanut tarpeen mukaan). Isyyslomakin on keksitty mutta tuskimpa edes miettii sitä vaihtoehtoa....
Harmittaa se että hän ei ota ollenkaan huomioon minua eikä edes yritä järjestää asioita muulla tavoin että voisi olla tukenani lapsen ollessa vasta kuukauden-parin ikäinen. Tiedän myös että työpäivät venyvät tarpeen mukaan jos ei huvita tulla kotiin vaan haluaa mennä vaikka käymään baarissa illalla. Sanoo vain minulle että on pidempään töissä kun ei tarvitse sitten selitellä kun menee pitkään (näin on nimittäin käynyt ennenkin...). Eli hän petaa jo nyt itselleen "kotivapaata" aikaa...
Olen aina ollut hänen tukenaan kun hän on sitä tarvinnut, mutta nyt kun tarvitsisin häntä enemmän kuin koskaan niin hän ajattelee silloinkin vain itseään :(. Lapsi siis saa tulla kunhan se ei vaikuta hänen mukavuusalueeseensa mitenkään ja hän voi halutessaan liueta paikalta.
Näköpiirissä on siis se että herään yksin öisin hoitamaan itkevää lasta (kun mies nukkuu sohvalla) ja pärjäilen muutenkin vauvan kanssa kahdestaan vuorokaudet ympäri kun miehellä on niin paljon "ylitöitä".
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, asia ratkesi sitten niin että koko mies häipyi kuviosta. Kun kiinnostaa vaan omat jutut ja oma napa ja baari (ja vieraat naiset?)...
Lapsen haluan enemmän kuin mitään muuta, mutta kahta lasta en halua hoitaa yhtäaikaa ja sellaiseksi tilanne olisi muodostunut takuuvarmasti jos mies olis jäänyt sohvalle notkumaan ja odottamaan palvelua tekemättä itse yhtään mitään.
Pistää vihaksi nyt mutta luulen että tämä on paras ratkaisu minun ja vauvan kannalta. Kävi aika selväksi että tukea en olisi saanut mieheltä ainakaan ja olisin vain joutunut stressaamaan hänen menemisistään ja tekemisistään/ tekemättä jättämisistään. Soromnoo!
Hei,
tämä kuulostaa tilanteelta, joka minua olisi odottanut, jos olisin jatkanut edellisen ukon kanssa. Tärkeintä hänelle oli perjantaina saada olutta ja paljon ja pelailla kännissä kavereiden kanssa konsolipelejä. Koska olen kiltti ja jaksavainen, tein kovasti kotitöitä töissäkäynnin ohella. Kolme ja puoli vuotta siinä vierähti kankkulan kaivoon. Onneksi nykyinen ukko on meistä se ahkerampi ja rakastaa lapsia! Saa minun puolestani jäädä vaikka koti-isäksi..
Löydät varmasti arvoisesi miehen kun aika on kypsä!
Kiitos sinulle kommentistasi Jokota! Tiedän että niitä kunnollisiakin miehiä on olemassa, kahden sellaisen kanssa olen joskus seurustellutkin. Toivotaan että löydän samanlaisen vielä rinnalleni joskus tulevassa!