putki-transistori-mallintava

No mallintavat ovat nerokkaita vehkeitä kaikessa monipuolisuudessaan ja kyllä niitä vain moni käyttää jopa monet sellaiset joilla on myös analogisia kamppeita käytössään. Esimerkiksi mallintava voi olla kotivahvistimena, ja reenikämpillä ja keikkakäytössä sitten analoginen vahvistin. Toisaalta kaikenmoisia mallintavia purkkeja voi käyttää yhdessä analogisten vehkeiden kanssa ja se kai on tavallisin käyttötapa. Monissa paikoissa mallintavan käytännöllisyys ajaa niin reippaasti ohi analogisesta vastineestaan, että digitaalinen on syrjäyttänyt analogisen laitteen. Esimerkiksi nauhakaiku taitaa olla jo aika harvinainen ja boss on mallintanut sen niin hyvin, että kelpaa vaativammallekin käyttäjälle kuten myös pitkälti lienee laita myös delayn kanssa jonka digitaalinen vastine on jo analogista suositumpi.

Itse en käytä efektejä ollenkaan jousikaikua ja lievää yliohjausta lukuunottamatta (olen kyllä koittanut niistä innostua, mutta ei vaan nappaa). Voisi ehkä sanoa, että sellainen joka hakee sitä "yhtä" saundia, ei välttämättä perusta niistä kymmenistä mallinnuksista tms.

Mitä saundiin tulee, niin itse olen käyttänyt aina analogisia vahvistimia ja mallintavista minulla on kokemusta vain parista (Microcubesta ja Line6:sta). Minusta vahvistimissa on niin paljon eroa ettei niitä voi yksiselitteisesti luokitella soundiryhmiin rakenteensa perusteella. -70 ja -80 luvuilla transistorivahvistimet olivat yleisiä myös rock kitaristien piirissä. Nyttemmin on eletty taas suurta putkivahvistinten suosion aikaa rokkareiden piirissä.

Mielestäni mallintavasta vahvistimesta saa ruuvattua ihan hyvät soundit ja hyvinkin samanlaisia soundeja kuin analogisista vahvistimista (itse en usko pystyväni niitä erottaman pelkän kuuntelun perusteella). Suurin ero analogisissa ja digitaalisissa vahvistimissa on mielestäni niiden soittotuntumassa. Ero on vähän niinkuin tramboliinilla ja riippumatolla (kärjistetysti). Mallintava voi olla ja onkin enimmäkseen ihan hyvän tuntuinen, ne tuppaa joillakin saundeilla olemaan vähän velttoja eritoten olen huomannut, että tuolle omalle Line6:le puhtaat soundit on vaikeita ja se tuntuu monesti aika veltolta niiden kanssa. Toinen ongelma on se, että alapää menee mallintavassa helposti tukkoon ja yläpää leikkautuu (ts. se ääni hiipuu luonnottomasti). Nuo eivät ole välttämättä mitään ongelmia, mutta oma soittotapani kaivaa tuollaisen helposti esille ja se alkaa häiritä (voi olla myös tottumiskysymys). Higain tilutuksessa tai heavymätössä kuvailemani piirteet eivät tule esille ainakaan niin helposti. Siitä huolimatta käytän paljon tuota Line6 jamiboxia ja se on minusta maanmainio kampe josta ei suurin surminkaan luopuisi ja noita kuvailemiani ongelmia voi kyllä väistellä kun on maltillinen sen gainsäätimen kanssa tai soittaa bypass tilassa käyttäen analogista vahvistinta tai etuvahvistinta kaverina.

Olen sitä mieltä, että kun nuo digivahvistimet kehittyvät vielä jonkin aikaa, niin ne hyvinkin voivat syrjäyttää analogiset vahvistimet kokonaankin. Kyllähän digitaalisuus on hiipinyt kuvioihin mukaan ja saanut vahvan jalansijan musiikin tekemisessä ja jopa kitaristien piirissä, mutta kyllä kitaramaailma on vielä vahvasti analoginen ja tulee vielä olemaankin ainakin jonkin aikaa.

Ihan hyvä kysymys! Tänäpäivänä ihan aiheellinenkin, kun miettii sitä, että näitä mallintavia on ollut jo kymmenkunta vuotta tarjolla ja monet on soittaneet vain niillä koko kitaristiuransa, eivätkä koskaan edes kokeilleet niitä alkuperäisiä, joita nuo mallintavat itseasiassa "yrittää" kopioida...

On oikeestaan varsin hankala selittää kansantajuisesti, miksi tämä ikivanha tekniikka on vieläkin niin suosittua?!

Kuten tossa mainittiin suurin yksittäinen tekijä on juuri toi tuntuman erillaisuus. Putkivahvistin reakoi voimakkaasti soittajan soiton intensiteettiin. Kun soitat pehmeästi ja kevyellä tatsilla, niin laite soi kauniisti ja kuulaasti, mutt sitt isket kovalla voimalla, kajahtaa niin, että persauksissa tuntuu! Eli ns. dynamiikkaa löytyy todenteolla ja mallintavat kyllä kieltämättä on aika lepsuja versioita...tällä rintamalla!

Mun mielestä hirveesti mallintavat on kehittyneet! Nykyään saa jo sellaisia systeemejä, joissa tollanen vanha vintage-henkinen soundi(kevyesti yliohjautuva), kuulostaa varsin kelvolliselta. Kun näitä 2000-luvua taitteessa alkoi tulla, niin silloinhan akilleenkantapää oli nimenomaan puhdas ja kevyesti säröytynyt soundimaailma.
Niinkun tossa jo mainittiinkin, HighGain(Marshall/Boogie) -osasto on aina ollut helpompi pala mallintaa. Nämä osastot on toimineet aina parhaiten.
Siksi kai nuo mallitavat on niin suosittuja, kun Heavyllä ei voi hävitä...suomessa?!;D

Mullakin oli sillon aikoinaan mallintava Line6 ihan päävahvistimena, kun se piti olla ainut vahvistin, mitä enää koskaan eläessään tarvitsee("putki" katkesi). Sitten alko kiinnostaa sellanen kevyempi rautalanka/tanssilava -henkinen vintagesoundi ja kokeilin erästä Fenderin putkistyrkkaria...ja samantien vaihdoin Line6:n siihen vaikkein oikeestaan kokeillut mitään muuta, kun kyseisen vahvistimen puhtaita soundeja!
Tiesin etten kuuna päivänä saa millää säädöillä "Linekutosesta" vastaavaa soundia. Halusin just sen soundin ja vaikka kaikki Linen sisään ympätty ekstra jäi pois, niin se ei haitannu. Saatoihan noita pedaaleja sitten hankkia, jos alkaa kyllästyttää.
Eli palasin taas putkivahvistimien pariin ja sellanen löytyy edelleenkin vaikka on noita mallintavia kotikäytössä myös. Mallintavat on just hyviä kotona, koska niillä voi soittaa hiljaa. Putkivahvistimia taas pitäis luukuttaa ja pienillä wattimäärilläkin tämä kyllä tuhoaa naapurisuhteet.

Eli jos yrittää tiivistää...vastakkainasettelu on niinkuin Jakoavain vs. Lenkkiavain?!:D
Jakoavain on varsin hyvä keksintö, mutta kaikki tietää miten hankala sillä on välillä tehdä työtä ja jos kääntää vaan tietyn koon muttereita, niin mieluumminhan sitä silloin ostaa kyseisen kokoisen lenkkiavaimen ja työ on paljon mielekkäämpää?!;D

Nojoo...lenkkiavain vertaus on siinämielessä huono, ettei putkivahvistin nyt niin totaalisen...yhden soundin laite ole! Hyvästä putkistyrkkarista itsestään saa monenlaisia sävyjä irti just tota soiton intensiteettiä muuttelemalla ja jo pelkästään kitaran volumepotikkaa säätelemällä!

Tämähän on yksi oleellinen eroavaisuus mallintaviin styrkkareihin tottuneelle verrattuna putkivahvistimeen tottuneelle!
Mallintavissa ajatusmalli on sellainen, että soitetaan yhdellä vahvistimalliasetuksella jotain kohtaa ja sitten kun halutaan vaihtaa toisenlaiseen soudiin, niin yksinkertaisesti napsautetaan toinen vahvistinmalli/presentti päälle.
Hieman kärjistäen sanottuna putkivahvistimissa taas enempi muutetaan soundia vaihtamalla "soittotatsia" ja säätämällä esim. kitaran volume/tone säätimillä. Tottakai monet käyttää myös lisäpedaaleja, mutta kuitenkin enempi otetaan irti koko "sointileveydestä".

Eli lähestymis/soittotapa on varsin erillainen.

Kuten sanottua...vaikea aihe ja pitkäkshän se tämäkin venähti?!;D

Täytyy muistaa että kitaramaailma kaikkinensa on varsin (tai jopa erittäin) konservatiivinen. Monesti äänispykologian takia valitaan se tuttu ja turvallinen, joka kuulustaakin itsestä sitten ainoalta oikealta. Sokkokuunteluissa voisi mielipiteet sitten olla monesti erilaisiakin kun ei näkisi sitä lätkää laitteen kyljessä.

Tässä onkin justiin se, että pelkkä sokkokuuntelu ei ole oikea tapa vaan nimenomaan sokkokokeilu..ja kuuntelu.
Eli se tuntuma on vaan niin pirun oleellinen soittamisessa ja sitäkautta myös lopputuloksessa! "Vanhat parrat", jotka on koko ikänsä tottuneet soittamaan sillä putkivahvistimellaan voi olla aika ihmeissään uusien systeemien kanssa, koska se soittituntuma onkin pirun erillainen....vaikkakin sitten soundi ois lähellä esikuvaansa.
Eli jos tämä osa vahvistintekniikassa saatas mallinnettua, niin tuskin se ainakaan vähentäis mallintavien suosiota?!;D

Olipa se vahvari sitten mallintava, ei mallintava trankku tai putkari tai hybridi niin kaikille on paikkansa ja hyvä näin.

Mulla löytyy niin putkivahvistinta kuin myös trankkua ja myös mallintavaa trankkua ja rehellisesti sanottuna pidän eniten mun putkivahvistimen soundeista ja mukana tuomastaan dynamiikasta, johon ei kovin moni trankku tai mallintava trankku kykene (tästä on vain ilmeisemmin muutama poikkeus dynamiikan suhteen kuten mallintava räkkivehje nimeltään Eleven Rack, jossa dynamiikka on jo niin lähellä aitoa putkaria, että saa aika kulta korva olla, jotta erottaa).

Se mikis moni päätyy putkivahvistimeen on yksin kertaisesti sen tuoma dynamiikka ja lämpöisempi soundi ja myöskin se, ettei tarvita niitä monia eri vahvistinmallinnoksia kun yhdestä vehkeestä irtoaa jo tarpeeksi monipuoliset soundit ja joita voi lisäksi tehostaa erillisillä efekteillä.

Mallintavissa pitää aina muistaa se, että olet naimisissa siinä olevien mallinnosten kanssa (vahvistin ja efektimallinnokset) ja myöskin se pitää muistaa, että kuinkahan moni oikeasti käyttää niitä kaikkia mallinnoksia kun niistä kuitenkin maksaa.

Myöskin pitää muistaa se, että ainakin osassa mallinnokset ovat aika surkeita mutta toki osassa ne on jo tänä päivänä ihan mukiinmeneviä.

Mitä tulee noihin efekteihin, niin ei ole hirveän montaa kitaravahvistinta jossa oikeasti voi niitä efektien paikoja vaihdella tai että niitä voi olla vaikka 3-5 yhtä aikaa päällä (pois lukien tietysti multiefektit ja osa räkkivahvareista joissa näitä voi vaihdella). Ja moni putkarin omistava tykkää siitä kun käyttää erillisiä efektejä, jotka siinä lattialla näkee ja niidenkin paikkaa voi vaihtaa sekä myös jos ei tykkää niin voi tilalle hankkia toisen.

Jos nyt sitten miettii myös sitä seikkaa, että putkivahvistin hönkii vähän erillailla tehoja pihalle eli esim. 50W putkarista saa sellaiset volyymit pihalle että monikaan 100w trankku ei kykene tuottamaan yhtä kovaa hönkää pihalle, tämäkin on yksi tekijä mikä voi ratkaista onko valinta putkari vai mallintava trankku.

Itse lyhyesti kitetytän putkarin paremmuuden lämpöisempään soundiin ja dynamiikkaan ja myös hönkimis tehoon (jos nyt hönkimis tehoa tarvii).
Itse myös tykkään siitä, että voin vaihtaa efektejä enkä ole naimisissa mallintavan mallinnosten kanssa. Tottakait sitten putkareissakin on eroja ja osassa putkareiden soundeja en tykkää olenkaan sama asia on mallintavissa eli jotkut on vaan toistaan parempia molemmissa kategorioissaan.

Alussa jo totesin, että multa löytyy noita kaikkia ja jokaiselle on oma paikkansa, joskin yksi on aina se itselle paras soundeiltaan.

Tänä päivänä mallintavat/trankut/hybridit ovat jo aika hyviä ja tekniikka kehittyy koko aika ja hyviä soundeja saa noista kaikista pihalle.

Aloittajan Mcnileppez on heittänyt oikein oivan kirjoituksen, johon tulee toivottavasti paljon hyviä kommentteja ja asiallaista tekstiä/vastauksia.

Loppuun pitää todeta, että tämä minun kirjoitukseni kuvastaa vain minun mielipiteitä mikä ei taas päde jonkun muun mielipiteisiin eli ns. totuuksia/makuja on monia tässäkin asiassa.

Tähän mennessä hyviä kirjoituksia, jään mielenkiinnolla odottamaan muitakin vastauksia (jos ne vaan pysyttelee asialinjalla ;-) )

Kiitos loistavista vastauksista.

Se on totta kylläkin että vaikka on paljon mallintavassa efektejä ja eri vahvistimia niin niitä jää paljon käyttämättä.

Itse en mm.käytä octaver, rotary, reverse, pitch shifter,env filter(wah-wah), slap back ja tremolo-efektejä soittaessani paitsi silloin kun kokeilunhalusta ja intoa löytyy niin kikkailen kaikkia mutta jää kyllä tosi vähälle käytölle.
Sen sijaan bypass, phaser, tube scrm, flanger, chorus on semmosia joista itse pidän. Pääasiassa bybass tai tube scrm on aina päällä.

Ja 12 vahvistimesta käytän , jotka tallennettu muistiin niin 5 eri vahvistinta, eli yli puolet semmosia joita en käytä tai käytän harvoin. Jotkut on niin lähellä toisiaan soundiltaan joten mielestäni on osa aika turhiakin.

Peavey Vypyr 15w on tämä malli jota käytän. Olisi pitänyt ostaa 30w, olisi ollut hieman monipuolisempi ja vain muutaman kympin kalliimpi.

"12 eri vahvistinmallia ja nämä vielä Low Gainilla ja High Gainilla eli 24 vahvistinmallinnosta samassa paketissa, niin miksi monikaan ei näitä osta vaan hankkivat normiputkivahvisitimia ja transistorivahvistimia joissa on vain se yksi vahvistin. Ja ei tarvi erikseen ostaa efektipedaaleita."

Niin...täähän on kuin suoraan kyseisen vahvistimen mainoksesta, eli tätähän valmistajat haluavat sinun uskovan?!:D

mutta joo...toi Eleven Rack oli mulle uus tuttavuus ja kuulostaa kyllä todella hyvältä, mitä tossa noita youtuben mainoksia/esittelyitä kyseisen vehkeen tiimoilta katselin/kuuntelin.
Noista klipeistä tosissaan huomaa ainakin sen, että mallinnusvehkeitä valmistavat yritykset on ihan tosissaan lähteneet kehittämään nimenomaan tuota vintagehenkistä soundimaailmaa autenttisemmaks ja tulokset kyllä kuuluu jo!