Tällä palstalla tuntuisi olevan melkoinen määrä miehiä, jotka ovat hieman hämmentyneitä naisten ei-niin-loogisesta/alienmaisesta-käytöksestä.
Haluaisin pyytää teitä miehiä ymmärtämään meitä naisia (taidan puhua itseäni pussiin...)!
Meillä naisilla on JOSTAIN syystä korkea käsitys teistä miehistä. Ja kun käy ilmi, että ETTE pystykkään yhtä aikaa käymään töissä, hoitaa lasten harrastuksiin kuljettamista, siivota kotona, kitkeä puutarhaa, käydä kaupassa, olla ERITTÄIN rakastava ja huomaavainen puoliso, lue ajatuksia, puhu 16 eri kieltä ja pelastaa maailmaa kasvihuoneilmiöltä, NIIN me naiset otetaan se hekilökohtaisena loukkauksena ja osoituksena siitä, että ette rakasta meitä tarpeeksi, jos nyt ollenkaan...
Mutta ei me naiset IHAN mahdottomia olla. Kyllä me silloin tällöin tajutaan, että ehkä taas tuli räyhättyä vähän turhasta...mutta joskus meidät vaan saa valtaansa hormonit tai alienit, ja niitä vastaan me ei osata taistella!
Mutta tässä olisi yhden naisen yritys parantaa asia omalta kohdalta...Olen (hehheh) tässä hiljattain murjottanut kullalleni päivän. Tai pari...okei,OKEI, melkeen viikon!Mut mulla oli TOSI hyvä syy!Se ei ostanu synttäri lahjaa,ja vähän muutakin, johon en nyt jaksa puuttua...
Mut JOKA TAPAUKSESSA, mun pointti on siinä, et oon tosi kyllästynyt suutahtelemaan ihme asioista. Oon joskus jopa vannonu ittelleni, etten enää suutu...mut se homma kusi reisille, ku sit aloin vaan mököttää, kun en voinu suuttuu.Höh.
eli, mikä olisi teidän miesten mielestä parannus moiseen? Auttaisko puhuminen? Et vaan pamauttais suoraan, et mikä vituttaa? Mulle se on hieman vaikeeta, vaikka oon suuttunu, ni kuitenkin rakastan miestäni, enkä haluais SANOO mitää mikä loukkaa häntä (eli murjotan hänelle, ja hän loukkaantuu kuiskii;)).
Ja te naiset, jos olette päässy eroon moisesta käytöksestä, joka vie hermoraunioon kummanki,niin voisitteko paljastaa miten sen teitte?
Please, kommentoikaa! Haluaisin oikeasti eroon "justiina-oireyhtymästä" !
Haluaisin pyytää teitä miehiä ymmärtämään meitä naisia (taidan puhua itseäni pussiin...)!
Meillä naisilla on JOSTAIN syystä korkea käsitys teistä miehistä. Ja kun käy ilmi, että ETTE pystykkään yhtä aikaa käymään töissä, hoitaa lasten harrastuksiin kuljettamista, siivota kotona, kitkeä puutarhaa, käydä kaupassa, olla ERITTÄIN rakastava ja huomaavainen puoliso, lue ajatuksia, puhu 16 eri kieltä ja pelastaa maailmaa kasvihuoneilmiöltä, NIIN me naiset otetaan se hekilökohtaisena loukkauksena ja osoituksena siitä, että ette rakasta meitä tarpeeksi, jos nyt ollenkaan...
Mutta ei me naiset IHAN mahdottomia olla. Kyllä me silloin tällöin tajutaan, että ehkä taas tuli räyhättyä vähän turhasta...mutta joskus meidät vaan saa valtaansa hormonit tai alienit, ja niitä vastaan me ei osata taistella!
Mutta tässä olisi yhden naisen yritys parantaa asia omalta kohdalta...Olen (hehheh) tässä hiljattain murjottanut kullalleni päivän. Tai pari...okei,OKEI, melkeen viikon!Mut mulla oli TOSI hyvä syy!Se ei ostanu synttäri lahjaa,ja vähän muutakin, johon en nyt jaksa puuttua...
Mut JOKA TAPAUKSESSA, mun pointti on siinä, et oon tosi kyllästynyt suutahtelemaan ihme asioista. Oon joskus jopa vannonu ittelleni, etten enää suutu...mut se homma kusi reisille, ku sit aloin vaan mököttää, kun en voinu suuttuu.Höh.
eli, mikä olisi teidän miesten mielestä parannus moiseen? Auttaisko puhuminen? Et vaan pamauttais suoraan, et mikä vituttaa? Mulle se on hieman vaikeeta, vaikka oon suuttunu, ni kuitenkin rakastan miestäni, enkä haluais SANOO mitää mikä loukkaa häntä (eli murjotan hänelle, ja hän loukkaantuu kuiskii;)).
Ja te naiset, jos olette päässy eroon moisesta käytöksestä, joka vie hermoraunioon kummanki,niin voisitteko paljastaa miten sen teitte?
Please, kommentoikaa! Haluaisin oikeasti eroon "justiina-oireyhtymästä" !
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäpä pystyn tuohon kaikkeen luettelemaasi paria pikku poikkeusta lukuunottamatta: puhun vain neljää kieltä - ja mikä pahinta ja vaikeinta naisten kanssa - en_opi_lukemaan_ajatuksia sinnikkäistä yrityksistä huolimatta.
Lopeta heti se miehesi rääkkääminen sillä murjottamisella! Ei se siitä rikki mene, jos sanot, mikä mättää. Tai jos on niin heikkoa tekoa, että pirstoutuu, niin joutaa mennäkin :)
Koittakaa nyt hyvät tytöt ymmärtää, että miehet eivät ole ajatustenlukijoita eikä sellaiseksi tule. Siellä se nyttenkin miettii ukkosi, mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä, kun muija vaan mököttää. Puhu! Sano sille, että sinua vituttaa, kun et saanut synttärilahjaa. Kerro, että merkkipäivien muistaminen on sinun mielestäsi tärkeä asia.
Jos tässä olisi mökötellyt synttärilahjojen takia niin eipä olisi muuta ehtinyt tekemäänkään.
Olen tässä kyllä oikein tosissani yrittänyt päästä justiina-vireeseen. Odotan vaan että naapurin kakarat painuvat pihalle ja sitten se alkaa. Aah. Jumalauta että olenkin osannut olla kiltti. Ei helvetti siitä tule mitään kun on liian ymmärtäväinen ja säyseä. Kun antaa nahjuksen olla just niin kuin itse haluaa niin eihän se enää saa hikeä pintaansa kuin .....lla. Olen muutaman päivän narskutellut hampaitani tuon rökäleen takia. Ilmoitin, etten anna ennen kuin .....johon rökäle tuumi että sinä se tuut kinuaan ensimmäiseksi. Pihtaamalla saan pinnani sopivan kireeksi, ja kunnon rähinän aikaiseksi. Olis ylimääräisiä juomalasejakin efektiksi. Aah, oikein kunnon rähinä, suorastaan räjäyttää kaiken lian pois.
Tiedättekö mitä. Ei oo totta. Teidän syy. Peeveli. Kohtaus meni täydellisesti ohi. Olis pitänyt kerätä raivoa eikä ruveta kirjoittelemaan. Mä taidan hävitä tämän kisan.
Ei se puhuminen auta kun miehet on kuuroja sanalle puhutaan kulta. Suosittelen rautalankaa...
mutta sanonta, "kulta, meidän pitäisi puhua" ymmärretään "kulta, blaa,blaa,blaa", mikä taas ymmärretään merkiksi keskittyä mihin tahansa asiaan, paitsi vaimoon.
Paras esitys oli, kun yritin epätoivon vimmala jotain siippa-rakkaalle kertoa ja sille iski tämä keskittymispaniikki.
Katselin huuli pyöränä, kun se varttitunnin siirteli yhtä muovipussia paikasta A paikkaan, B...
..joten se on se koulutus, joka jossain mättää. Tätä kohtaa eivät tutkijat ole vielä ratkaisseet, miten viesti menisi miehelle oikein perille.
Rautalanka ei blablaa-vaiheessa auta.
Ei siihen mitään tutkijoita tarvita ratkomaan päivänselvää asiaa.
MIEHELLE pitää sanoa suoraan, mitä ajattelee ja miltä tuntuu.
"mutta sanonta, "kulta, meidän pitäisi puhua" ymmärretään "kulta, blaa,blaa,blaa", mikä taas ymmärretään merkiksi keskittyä mihin tahansa asiaan, paitsi vaimoon."
Täsmälleen. Semmosesta hyssyttelystä ja mihinkään ole. Romantiikka ja hempeät puheet ovat oma asiansa ja sitten asiallisen asian toimittaminen omansa. Ne kun älyää pitää erillään, mies ymmärtää, missä mennään.
En tarkoita, että pitää olla tyly tai ilkeä viestin perille menemiseksi, mutta suorasanainen puhe on paikallaan.
Kääntyy samaksi blaablaa-kieleksi välittömästi, kun mies hoksaa, että kyseessä on asia, joka ei selviä vain sanomalla kyllä tai ei. :)
Kaikella rakkaudella teitä jurrikoita kohtaan.
Entäs jos ei anna miehelle tilaisuutta "hoksata"?
Mielikuvitusta peliin, naiset! Onko pakko kysyä monimutkaisia kysymyksiä? Onko pakko nalkuttaa? Onko pakko pehmistellä asioita, joissa on mahdollisuus vaatia selkeää kyllä/ei -vastausta?
(näihin kysymyksiin voi vastata "kyllä" tai "ei"...noin esimerkin vuoksi vaan :))
"Meitä jurrikoita"? Kaikellista rakkautta on miellyttävää saada osakseen, mutta äläpäs Alannah liitä minua jurrikoiden viiteryhmään. Mistä ylipäätään sait ajatuksen yleistää? Omat kokemukseni antaisivat syyn yleistää, että kaikki naiset ovat joko blaablaa -nalkuttajia tai mököttäjiä, mutta en pidä sitä tarpeellisena siitä yksinkertaisesta syystä, että tunnen myös suuren joukon kommunikaatiokykyisiä naishenkilöitä.
Ilman yleistystä tämäkin, mutta näiden nettikeskustelujen luomasta vaikutelmasta poimien:
Mistä te naiset oikein onnistutte aina poimimaan ne puhumattomat, vetämättömät, suorollaan ajattelevat ja teitä paskamaisesti kohtelevat luuserit, kun maailma on täynnään miellyttäviä miehiä, jotka tekisivät elämästänne "maanpäällisen paratiisin", kun vaan antaisitte mahdollisuuden? Minä olen kranttu, mutta tuttava- ja ystäväpiiriini kuuluu vaikka kuinka monta heppua, joista joku saisi ihanteellisen ukon itselleen, mutta ei näy käyvän hyvät miehet kaupaksi :(
Yleistykseni; Kaikella rakkaudella teitä jurrikoita kohtaan ei ollut tarkoitettu loukkaamaan ketään.
Sinä olet jurrikka minulle. Olet mies. Miehet ovat jurrikoita. Lempeydellä ja lämmöllä, ei halveeraamisella tai haastella, ihan jokaista miestä kohtaan sanottu.
Toivottavasti ymmärrät.:)
Jokaisessa miehessä on omat jurrikkapiirteensä. Siksi, että hän on mies. Siksihän hän on mies.
Olen pahoillani, jos ymmärsit tuon väärin edellisestä viestistäni.
Eikä tuo blaablaa-juttukaan ollut ihna vakastiotettavasti tarkoitettu, eikä yhdestettävissä tässä tapauksessa nalkutukseen ja mököttämiseen. Se on käytännössä olemassa olevaksi ja tapahtuvaksi todettu.
Tässä suhteessa, täällä meillä minun kaltaisesni naisen hänenkaltaisensa miehen välillä.
Paheksun syvästi alentuvaa suhtautumistasi minua kohtaan. Et voi leimata minua kommunikaatiokyvyttömäksi vain siksi, että käsitit viestini väärin.
(toisinsanoen se kääntyi blaablaa-kielelle ;))
Vaikka tarkoitus ei ollut lainkaan paha.
Yleisesti ottaen, naisten monisanaiset avaukset kääntyvät blaablaa-kieleksi jurrikoidemme korvissa.
Siksi, että he ovat jurrikoita ja siksi, että me *hakee sanaa*..noh..ylipäätään vaivaamme päätämme asioilla, jotka miehen mielestä eivät a) ole tärkeitä ja b) usein eivät oikeastaan oikeasti olekaan tärkeitä.
Ja ei, minun mieheni ei ole vetämätön, saamaton, paskamainen luuseri, vaan enemmän kuin miellyttävä, upea mies.
Törmäyksiä sattuu, totta kai, ja blaablaa-ilmiötä esiintyy toisinaan. (yhdessä todettu, usein naurettu..toki jälki käteen)
Mutta tietyssä määrin nämä "vietintä ongelmat" kuuluvat asiaan. Te olette miehiä ja me olemme naisia.
Jos aina olisi kitkatonta, kuina ihmeessä jaksaisimme olla puolin ja toisin kiinnostuneita?
Yleisesti ottaen? ;)
Eläkä ota sinäkään...
"Jos aina olisi kitkatonta, kuina ihmeessä jaksaisimme olla puolin ja toisin kiinnostuneita?
Yleisesti ottaen? ;) "
En tosiaankaan tiedä, miten. Mielipiteettömät ihmiset ovat tosi tylsää seuraa. Hankaluus tulee siitä, että mielipiteitään ilmaisevien välillä tulee toisinaan tulkintavaikeuksia. Katsos nyt tätä meidänkin keskustelua; kumpikin tekee omia johtopäätelmiään omassa pienessä mielessään ja pieleen menee, että paukkuu - molemmilla.
Olet varmaankin lukenut Grayn "mars ja venus" -kirjoja?
Ne ilmentävät tosi suloisesti miehen ja naisen ajattelumaailman eroa, vaikka sinällään ovatkin minun mielestäni hyvä vitsi kaikessa karikatyyrisyydessään. Mutta ei kompaa, jossa ei totta toinen puoli...
*etsii jutun punaista lankaa*
Niin... tähänhän tultiin siitä, että threadin aloittaja ei oikein pitänyt tavastaan olla "justiinamainen". Sinä laitat sen niin hyvin, että mitäs tuota korjailemaan:
"Törmäyksiä sattuu, totta kai, ja blaablaa-ilmiötä esiintyy toisinaan. (yhdessä todettu, usein naurettu..toki jälki käteen)
Mutta tietyssä määrin nämä "vietintä ongelmat" kuuluvat asiaan. Te olette miehiä ja me olemme naisia."
Niinpä... Oleellista kuitenkin on viestiä. Mitä sitten, jos vähän kipinöitä sinkoilee. Silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä vakavasti, mikä on pielessä, jos ei saa sanaa suustaan. Koskee myös ja varsinkin meitä jurrikoita :)
Sitähän se viestintä on..jättää tulkinnanvaraa ja monet kipinät lentävät vain ja ainoastaan väärinymmärrysten seurakuksista.
Mutta usein ne onneksi oikenevat.
Joten viimeiseen viestiisi;
allekirjoitan.
Sen sijaan että te naiset...kyllä..tiedän yleistäväni tällä kertaa, enkä ota siitä tapaa...eli sen sijaan että te naiset kuvittelisitte että me ehdimme tehdä kaiken ja etenkin muistaa tehdä tuon kaiken mainitun niin sen sijaan että alkaisitte räyhäämään asiasta seuraavana päivänä voisitte muistuttaa asioista edellisenä päivänä...tai no viikkoa aiemmin ja sitten vielä erikseen edellisenä päivänä niin ehkä tasapaino voisi palata sukupuolten välille...
..ja sitten me lopulta näännytään sen kuorman ja tosiasian alle, että meidän pitää jaksaa ja muistaa huolehtia ja ajatella kaikkien puolesta kaikista asioista..
..voin tietysti olla väärässä, mutta ei sekään kovin tasa-arvoista ole.
Ei ole kovin aikuista joutua tenttaamaan toiselta kaiken aikaa kaikkia asioita, jotta itse tietäisi, missä mennään.
Silloin on mahdotonta muistuttaakaan.
Kun mies ei muista kertoa menoistaan, sopimisistaan..aikatauluistaan..
Olettaa vain herkästi, että kyllä se naiselle passaa, kaikki herran jutut.
Kyllä kai passaisikin, aika pitkälle, kun tietäisi, mihin ja milloin on menossa.
Kyse nyt kuitenkin on avioliitosta.
Mitä jos puolin ja toisin yrittäisi välillä asettua sen toisen nahkoihin? Että ei aina jäpittäisi niissä kaikkitännemullehetinyt -ajatuksissaan ja näkisi mörköjä siellä, missä niitä ei ole.
On meilläkin vastaavia tilanteita. Ja paljon. Mutta vähän on kumpikin alettu oppia siitä, että parasta tosiaan on sanoa mahdollisimman pian suoraan (tai ehkä joskus asioita voi hieman kaunistella) mikä hemmetti nyt mättää. Ei se mies tapojaan voi edes yrittää parantaa, jos nainen ei sille sano, mikä sen edellisessä käytöksessä pahoitti mieltä/loukkasi. Ja mieskin puolestaan tahtoo ns. parantaa tapansa, jos nainen ei jatkuvasti vaadi liikoja (lue: pyyteetöntä henkilönpalvontaa) vaan tajuaa välillä ajatella niitä asioita sen miehen näkökulmasta. Usein miehilläkin näet on työpaineita, huolia, kiireitä, monta asiaa tehtävänä jos nyt ei yhtä aikaa niin putkeen ainakin ja kyllä, välillä myös juuri sillä hetkellä tärkeämpiä asioita kuin se tyttöystävä/vaimo. Eli suhteellisuudentajua kuuluttaisin. Ja jatkuvasti joudun tätä muistuttelemaan itsellenikin, kun meinaa tuo epäjumalakompleksi välillä iskeä.
Tietysti on miehiä, joita ei edes kannata yrittää ymmärtää, mutta jos nyt kuitenkin oletetaan että kyseessä on vakava parisuhde ja kaksi toiselleen hyvää tarkoittavaa ihmistä.