Täällä onkin ollut paljon kurdikeskustelua jo aiemmin, mutta avaan silti uuden keskustelun.
Itse olen seurustellut vajaan vuoden Irakista kotoisin olevan kurdin kanssa. Välillä olemme käytännössä asuneet yhdessä, vaikka hänellä oma asunto onkin, mutta nyt asumme erillämme vaikkakin tapailemme ja olemme yhteydessä tiiviisti. Meillä kiristyi välit taannoin kulttuurierojen ja näkemyserojen vuoksi niin paljon, että päätimme pitää taukoa, jonka aikana mietimme onko meillä yhteistä tulevaisuutta vai ei. Tauon aikana (muutama viikko) kummankin tunteet vahvistuivat entisestään ja ikävä oli niin kova toisen luo, että päätimme selvittää ongelmamme ja jatkaa yhdessä. Tosin nyttemmin siis sillä pienellä erolla, että emme ole yhdessä melkein 24/7 niin kuin aiemmin.
Tämä aika hänen kanssaan on ollut yhtä aikaa ihaninta mitä ikinä, mutta samalla hermojaraastavaa kaikenmaailman kieltojen ja määräysten myötä. Kunnes oivalsin, että suurin osa noista jutuista on miehelle tärkeitä oikeastaan periaatteen vuoksi!!
Ihan sama jos hän SANOO, ettei nainen saisi pukeutua niin tai noin, tai tehdä niin tai noin, kun ei hän käytännössä noihin asioihin puutu. Tietenkään en juo alkoholia tai hengaile muiden miesten kanssa, koska nuo kaksi asiaa ovat hänelle erityisen tärkeitä, mutta muutoin saan elää ja olla ihan niin kuin haluan. Olen vain helposti provosoituva luonne, joten kiellot ym saavat minut helposti takajaloilleni, vaikka pitäisi muistaa että helpommalla pääsee kun sanoo vain kyllä kulta, ja elää niin kuin ennenkin. Mieskin on vissiin alitajuisesti hyväksynyt sen kuka olen ja mikä olen, koska aiemmasta poiketen puheissa on konkreettisemmin kuin koskaan loppuelämä kanssani. Ja ei, ei sen oleskeluluvan takia, koska se asia on jo kunnossa :)
Kuulostaako mikään tästä tutulle teille muille kurdien naisille? Voiko olla niin, että mies käskyttää periaatteen tai perinteen vuoksi, vaikka käytännössä asiat soljuvat omalla painollaan enemmän länsimaisella tavalla?
Itse olen seurustellut vajaan vuoden Irakista kotoisin olevan kurdin kanssa. Välillä olemme käytännössä asuneet yhdessä, vaikka hänellä oma asunto onkin, mutta nyt asumme erillämme vaikkakin tapailemme ja olemme yhteydessä tiiviisti. Meillä kiristyi välit taannoin kulttuurierojen ja näkemyserojen vuoksi niin paljon, että päätimme pitää taukoa, jonka aikana mietimme onko meillä yhteistä tulevaisuutta vai ei. Tauon aikana (muutama viikko) kummankin tunteet vahvistuivat entisestään ja ikävä oli niin kova toisen luo, että päätimme selvittää ongelmamme ja jatkaa yhdessä. Tosin nyttemmin siis sillä pienellä erolla, että emme ole yhdessä melkein 24/7 niin kuin aiemmin.
Tämä aika hänen kanssaan on ollut yhtä aikaa ihaninta mitä ikinä, mutta samalla hermojaraastavaa kaikenmaailman kieltojen ja määräysten myötä. Kunnes oivalsin, että suurin osa noista jutuista on miehelle tärkeitä oikeastaan periaatteen vuoksi!!
Ihan sama jos hän SANOO, ettei nainen saisi pukeutua niin tai noin, tai tehdä niin tai noin, kun ei hän käytännössä noihin asioihin puutu. Tietenkään en juo alkoholia tai hengaile muiden miesten kanssa, koska nuo kaksi asiaa ovat hänelle erityisen tärkeitä, mutta muutoin saan elää ja olla ihan niin kuin haluan. Olen vain helposti provosoituva luonne, joten kiellot ym saavat minut helposti takajaloilleni, vaikka pitäisi muistaa että helpommalla pääsee kun sanoo vain kyllä kulta, ja elää niin kuin ennenkin. Mieskin on vissiin alitajuisesti hyväksynyt sen kuka olen ja mikä olen, koska aiemmasta poiketen puheissa on konkreettisemmin kuin koskaan loppuelämä kanssani. Ja ei, ei sen oleskeluluvan takia, koska se asia on jo kunnossa :)
Kuulostaako mikään tästä tutulle teille muille kurdien naisille? Voiko olla niin, että mies käskyttää periaatteen tai perinteen vuoksi, vaikka käytännössä asiat soljuvat omalla painollaan enemmän länsimaisella tavalla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä, tuttua on meidänkin suhteessa.
Mutta minulle kerran yksi kurdi sanoi, että tee niinkuin tähänkin asti ja elä niinkuin tähänkin asti. Pysy uskollisena, älä katsele muita miehiä. Älä väittele miehesi mielipiteitä vastaan jos hän ei pakota mihinkään - mielipiteet on vain mielipiteitä.
No näin on menty jo monta vuotta. Mies paasaa kun siltä tuntuu ja minä myöntelen. Ei se minua kiellä ravintoloissa käymässä tai pukeutumasta minihameeseen. Meikata saa ja pitääkin. Hyvältä pitää näyttää ja hiukset pitää olla laitettuna. Kroppa on treenatussa kunnossa.
Mies on maailman kiltein ja hellin mies jonka voin kuvitella. Rakastaa ja tulee rakastetuksi. Kokkailee minulle vapaapäivinä mitä ihanimpia kurdiruokia.
Paasata se osaa ihan periaatteen vuoksi ja kun annan ymmärtää että viimeinen sana on aina hänen, niin np.
Saattaa jopa mennä niin, että hän motkottaa miten ei pidä siitä että vaimo-ihminen menee tyttöporukalla ravintolaan ilman miestä, ja kun olen meikattu ja lähdössä, niin katselee tyytyväisenä miten on kaunis muija hänellä ja toivottaa hauskaa iltaa.
Niin että, ollaan me suomalaiset naiset suomalaisia naisia ja eletään länsimaista elämää, kyllä se kurdipuoliso siinä rinnalla pysyy kun rakastaa.
No kuule "mutaa kuonoon" ei suomi velkaannu sen vuoksi että tänne syntyy lapsia.
Sinulla taitaa olla hankaluuksia asioiden hahmottamisessa.
Ja lakkaa hyvänen aika pyllistelemästä, johan sellaisesta touhusta oli rumaa juttua lehtien sivuilla. Ei todellakaan hyvää mainosta suomelle.
Mutta ei sekään valtiota velkaannuta.
Lisää pitää lapsia syntyä suomeen, sitä mieltä minä olen.
Lapset saa olla lapsia, ei niiden tarvitse töihin mennä ovat sitten kenen lapsia tahansa tai mihin uskontoon tahansa syntyneet.
Jos se olisi syhtyperäinen suomalainen, niin silloin se olisi hirveä sovinistisika kun määräilee tyttöystäväänsä.
Onko se muuten rasismia jos eri ihmisille on eri säännöt?
Kyllähän ne syntyperäiset suomalaisetkin osaa määräillä.
Minunkin tuttavapiirissäni useita sellaisia pareja joissa mies tai vaimo/tyttöystävä todella pitää kumppaninsa lyhyessä liekassa.
On sellaisia pariskuntia, ettei toinen salli minkäänlaisia vapauksia, ei ravintolareissuja, ei ystävä viereailuja, ei paljastavaa vaatetusta jne. ja ihan kantasuomalaisia ovat.
Mutta jokainen kun valitsee itse puolisonsa ja jos on jotain mitä ei voi sietää kumppanissaan, niin silloinhan voi lähteä.
Noi säännöthän laaditaan siellä kodin sisällä ihan niinkuin perheen sisällä halutaan. Yhteiskunnan lakeja tulee jokaisen noudattaa, mutta yksityiset säännöt on sen mitä kukainenkin haluaa.
Meillä kun eletään ihan eurooppalaista ja suomalaista elämää kotona.
Tapa miehellä on sellainen että pitää sanoa kaikesta ja koko ajan, mutta ei se kaikki ole negatiivista eli moitetta.
Kun sanoin ettei hän pidä siitä että vaimo ihminen menee ravintolaan tyttöporukalla, ei se tarkoita juuri sitä tilannetta jossa olemme, vaan se tarkoittaa laajasti tätä eurooppalaista kulttuuria.
Täällä naiset ja miehet kulkee erikseen jos huvittaa.
Mutta vaikka kuinka motkottaa, niin sitten kun olen lähtövälmis, niin kyllä kehuu kuinka on nätti vaimo ja hyvä kroppa ja kauniisti puettu. Suukottelee ja toivottaa hauskaa iltaa.
meillä vaate-asioista riidellään aika usein. miestä ei itseään tod.näk. niin paljoa haittaisi jos pukeudun seksikkäästi mutta hän ei halua, että muut miehet saavat minusta tai hänestä huonoa kuvaa. silti käytän paljon hameita ja mekkoja työssä ja vapaa-ajalla.
minä en voi enkä halua olla ilmaisematta omaa mielipidettä jos ja kun olen eri mieltä asioista, vaikka helpommalla pääsisikin jos olisin joskus myönnyttelevämpi.
Olen avoliitossa Irakin kurdin kanssa ja hyvin menee. Ei hän ole minua koskaan käskyttänyt minä se käskyttäjä taidan olla :D Minun miehelleni on ihan sama miten pukeudun hän luottaa kyllä minuun että en kuitenkaan ihan puolialastomana tuonne ulos lähde... Ja minulle on ihan sama miten hän pukeutuu. Mitäs väliä sillä nyt on? Ja onhan se niin että katsoa saa mutta ei koskea. Jos nään komean miehen niin tottakai sitä nyt pakostakin katsoo ;D Eihän sitä tarvi kertoa jos katsoo jotain. Aivan turha asia sekin. Minulta yleensä ulkomaalaiset miehet kyselee numeroa ja tulee juttelemaan bussissa ja kahviloissa, tottakai sanon että anteeksi seurustelen jo ja that's it :D Mutta kerron aina noista tapahtumista miehelleni. Ei hän suutu kyselee vaan että onko se joku jonka hän tuntee. Rehellisyys on kaiken A ja O. Ja meillä ei baarissa käyminen ole mikään ongelma koska emme käy. Itse en käytä alkoholia mieheni kylläkin joskus. Jos baariin mennään niin mennään yhdessä. Vaikka tylsää siellä on paremmin romanttisesti ravintolaan :)