kotiäitiys raskasta, vain onko?

duunari joka päivä

hei kaikki

Paljon puhutaan siitä että kotiäitiys on raskasta ja se käy työstä. en olisi ihan samaa mieltä .... itselläni ei ole lapsia mutta olen sivusta seuraillut naapurin kotiäidin elämää. Ensin nukutaan pitkään, sitten lampsitaan kymmenen aikaan verkkarit jalassa hakemaan postia ja mennään keittelemään lisää kahvetta. Lounas pitäisi jaksaa tehdä ja sitten lapsen kanssa ekoille päiväunille.

Iltapäivällä jos pyöräyttää koneellisen pyykkiä ja jaksaa puoli tuntia siivoilla niin päivät työt alkaa olla pulkassa. Tällä välin itse raadan kahdeksan ja puoli tuntia hommissa ja matkat päälle!!! Kotona odottaa kotityöt siinä missä muillakin! Ketä mahtaa olla illalla väsynyt, kysyn vaan?

No entä jos lapsia onkin kaksi? Hommahan on vielä helpompaa. Ruuat molemmille samalla kertaa! Pyykit peseytyy samalla kertaa! Päikkärit menee samalla kertaa, ym. Vaatteetkin periytyy, eikä niitä tarvitse hommata montaa kertaa.

Mä en vain keksi, että mikä tuossa hommassa olisi raskasta verrattuna työssäkäyvään normiduunariin. Taitaa olla jotenkin tärkeilyä tai sellasta omakuvan korostusta koko kiire ja väsymysvouhotus, sanon minä.

Maistaisitte kuukaudenkin työssäkäyvän aikuisen elämää niin tietäisitte, mikä elämässä on rankkaa ja kuluttavaa!!!!

145

3291

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • riippuu lasten iästä

      Tjaa.. Iteselläni on vain yksi lapsi, vauva, 4kk.. Ehkä se sit myöhemmin isomman lapsen kans on helpompaa.. mutta ei vauvan ja taaperon kans! Minusta olis kyllä nyt välillä ihanaa päästä töihin rentoutumaan. Siellä saa sentään pitää ruokatunnin ja kahvitauon ajallaan ja syödä rauhassa. :) En voisi ajatellakaan, että seuraava lapsi syntyis ennen kuin tämä esikoinen on vähintään 3v. Sen verran tissitakiainen näet tämä eka, että ei vois kuvitellakaan, että tuossa jaloissa pyöris vielä taapero. Ekat 4kk meillä ollu metys ihan 8h/vrk työtä.

    • ()()()()()()

      Sinulla ei ole kokemusta kotiäitiydestä, mutta kovasti on mielipiteitä asiasta. Useimmilla kotiäideillä lienee myös kokemusta työelämästä, joten he sentää tietävät, mitä vertailevat.

    • JoJoC

      Kotiäitiydestä ei ole lomaa viikonloppuisin :) Itse olen kotiäiti yhdelle 1v3kk lapselle, kyllä sitä riittää tekemistä kun vahtii ettei tapahdu putoamisia ym. ja hoitaa omat, lapsen ja työssä käyvän miehen vaatteet, tiskit, ruuat ja muut. Voin kuvitella että raskasta on monen lapsen äideillä, ei tietenkään kaikilla. Asennekin ja yöunet vaikuttavat. Monien lapset ovat "isoinakin lapsina" vielä huonounisia.

      Ennen lasta ja työssä käydessä ajattelin ihan samalla lailla kotiäideistä.

      • mek

        Miehenä hoidin -90 luvun laman iakan 2-3v alstamme vuoden kotana kun orkanisoi hommat oikein niin ei joka päivälle pyykkiä ollut ja tiskikone tiskit hoitaa ja se siitä. Niitä hommia voi jättää miehellekin pikuisen eikä tehdä kaikkia itse ja se siitä.

      • lissu taas
        mek kirjoitti:

        Miehenä hoidin -90 luvun laman iakan 2-3v alstamme vuoden kotana kun orkanisoi hommat oikein niin ei joka päivälle pyykkiä ollut ja tiskikone tiskit hoitaa ja se siitä. Niitä hommia voi jättää miehellekin pikuisen eikä tehdä kaikkia itse ja se siitä.

        -iakan
        -alstamme
        -kotana
        -orkanisoi
        -pilkut ja muut välimerkit
        Nyt lässy on mies...

    • kotiäiti32

      Jo melkein ensimmäinen lause kertoi että et voi ymmärtää kotiäitiyttä kun et itse sitä ole.. Tuskin tiedät mitä naapurisi koko päivän tekee vai oletko siellä 24/7? ei millään pahalla mutta sekin on pötyä että mitä useampi lapsi sen helpompaa.

      Meillä lapset heräävät(2) aamulla klo 7,siinä aamupuurot ja aamupesut ensin. Sitten jälkien siivous,pyykit koneeseen,itse suihkuun(jos ehtii) ja pienten lasten touhuja on koko ajan seurattava. Sitten leikit,ulkoilu ja ruuanlaittoon. ruuanlaiton jälkeen sama rumba siivouksineen ja lapset päiväunille jonka aikana teen muuta siivousta,pyykkien laittoa ym ym. hetki voi olla aikaa juoda kupposet kahvia.
      Päiväunien jälkeen välipala ja kauppa-asiat tai/ja taas ruuanlaitto. Itse syömisessäkin menee aikaa kun ensin katsot lasten syömisen ja sitten syöt itse(useasti ruoka on jo jäähtynyt).
      Sitten taas tiskausta ja lasten jälkien korjailua ja joinakin päivinä toinen ulkoilu. Ilta menee lasten kanssa leikkien ja sitten on taas iltapalan aika ja iltapesut ja lasten nukuttaminen joka vie pienten lasten kanssa joskus toista tuntia kun luetaan satuja ja toinen ei malttaisi nukkua. Kello on silloin noin 21 jonka jälkeen jaksan katsoa sen tunnin telkkaria ja itse nukkumaan. Aika usein lapset heräävät öisin joko pissahätään tai pahoihin uniin tms ja ei kun ylös vaan vaikka kello olis mitä,joten omat unet jäävät katkonaisiksi.

      Mikä on sitten mieheni kuva tässä kuviossa? hän on töissä klo 7-17 joten on vain illat apuna iltapesuissa ja muissa iltahommissa. Pitäisi jäädä aikaa kahdenkeskiseen olemiseen mutta usein ollaan molemmat väsyneenä ja mies tekee kuitenkin töiden jälkeen esim. raskaat pihatyöt,remontteja tai muuta fiksausta.

      En minä valita,en sillä mutta annoin vain vähän kuvaa millaista on oikeasti lapsiperheessä. Kyllä se on aikalailla sitä "kellon ympäri-työtä" ja käteen jää muutama hullu satanen. Noihin hommiin kun lisää neuvolassa käynnit ja kipeiden lasten hoidot jolloin esim. vatsataudin tullessa ensin yksi oksentaa,sitten toinen ja lopulta itse,jolloin on jatkuvaa oksennuslakanoiden pesua ja hoidat kipeänä lapsia..

    • yks äitii

      Yksi kysymys: Miten ihmeessä tiedät, mitä se naapurin kotiäiti tekee? Tiedät jopa tarkalleen, koska herää ja miten pesee pyykkinsä tms. Mistäs tiedät, jos olet itse niin kunniallisesti kokoajan työssä?
      Et ole tehnyt kotiäidin hommia päivääkään, saati viikkoa, kuukautta, vuotta..
      Joten et ymmärrä esim. yövalvomisista, jotka ovat aika olennainen osa pienten lasten elämää. Vanhemmatkin lapset valvottavat kun on flunssaa, puhumattakaan jatkuvasta kierteestä, jossa toinen tartuttaa heti toisen. Siinä saattaapi vähän väsyä, jos ei saa viikkoon kunnollisia yöunia. Kahvia ja teetä menee päivittäin paljon, jotta pysyy hereillä.
      Myös se, että lapsia on niin erilaisia. On helppoja tapauksia kun myös jatkuvasti huomiota kaipaavia. Siinä imetään toisinaan mehut tyhjiin, kun ei edes pientä lepohetkeä vrt. ruokatuntia tai kahvipaussia oikein ole. Tääkin on lapsen ajan kustannuksella tehty raapustus ja antaa aihetta syyllisyyteen.

      Silti en vaihtaisi tätä kotiäidin roolia duunarin rooliin ja kasvatuttaisi lapsiani jollain vieraalla ihmisellä! En, vaikkei tästä mitään rahaa saakaan. Omat lapset ovat omia ja todella rakkaita.

      • ergeeg

        Aloittajalle vielä sellaista, että oletko koskaan kuullut koliikista. Se on sellaista, että vauva huutaa OIKEASTI yötä päivää ja joudut sylissä kantamaan huutavaa lasta. Useimmilla se helpottaa kolmen neljän kuukauden iässä ja helppohan sinun on sanoa, että se aika menee äkkiä ohi, mutta pitelepä itse sylissäsi huutavaa lasta ja kävele sohvapöytää ympäri yhden yön, ettei vauva herättäisi koko taloa niin huomaat että olet aamulla ihan rättiväsynyt. Tilannetta ei helpota se, että tuollaisen yön jälkeen et voi mennä nukkumaan, vaan alkaa aamuaskareet esikoisen kanssa. Hänelle aamupesut, puurot, puistoon leikkimään ym. Ei paljon naurata!!

    • vauvan äiti

      Niin, kotiäiti päivystää käytännön työsuoritusten (ruokinta siivous pyykit, kauppareissut, neuvolat..) 24/7. Oma aika pitää aina erikseen järjestää, ja päikkäreidenkin aikaan on monesti kotitöitä. Ihan normityöläisen lakisääteiset tauot on joinain päivinä kortilla. Duunari lyö iltapäivällä oven kii eikä murehdi työasioita illalla. kotiäiti saattaa öisin miettiä talousasioita, ruoka-allergioita, uhmaikäisen kasvatusta jne.. vaikka muut nukkuisivatkin.
      mielestäni se työn määrä ja päivystysluontoinen toimenkuva tekee asian raskaaksi, joskin antoisaksi. Ja tieto siitä että kyse on lyhyestä ajasta lapseni hyväksi saa jaksamaan ja nauttimaankin.

    • Kokeile..

      tehdä samaa työtäsi 16h joka päivä 7 päivää viikossa seuraavan vuoden ajan ja nukkua yöt max. 4 tunnin pätkissä. Ja tietysti kotityöt "siinä sivussa".

      Kyllä se töissä käynti on itselläni ihan mukava hengähdystauko välillä lapsen ja kodin hoitamiseen verrattuna, mutta myös erityisen rankkaa, koska lähes ainoat hetket on juuri töissä, kun ei lapsesta tarvitse huolehtia.

      Niin kauan kuin itselläsi ei ole lapsia et voi verrata.

      • 4**

        Olen aivan samaa mieltä kanssasi! Ihanaa kun joku ymmärtää asian samalla tavalla kuin minä. Työssä käyvät (jotkut) ei juuri ymmärrä sitä että on ihanaa päästä töihin hengähtämään, ihmisten ilmoille.

    • jonglööri

      Niin,itsekin kantelin poikaa 2kk yöt läpeensä koliikin vuoksi kun mistään ei ollut apua. Sydäntä särkevintä oli se ettei toista voinut mitenkään auttaa :( No ne ajat on jo takanapäin.

      Itse palasin töihin kun lapsi oli 3 vuotta ja se tuntui hyvältä monellakin tapaa. Alussa oli vaikea olla erossa lapsesta mutta vaikka kotona odotti ne kotityöt niin oli mukava saada aikuista seuraa ja kokea taas olevansa eri tavalla tarpeellinen :)

      Jos olisi pakko valita vaikkapa 5 vuotta kotiäitinä taikka sama töissä niin valitsisin työn. Kun punnitaan asiaa rankkuudella. Tosin molemmat palkitsee eritavoin mutta lapsi antaa pidemmän päälle enemmän henkisesti.

    • -sipuli-

      Ensinäkään ei voi kotiäitiyden arkea yleistää että kaikilla on samanlaista! Meillä mennään nukkumaan 10 aikoihin illalla ja herätään ennen 8 aamua (yöheräilyt plus muut päälle niin siinähän on se että ei saa nukkua putkeen niitä yöunia, se väsyttää) JA toiseksi on vielä kun muksulle tulee hampaita, korvat on kipeinä. masu sattuu, pahimmassa tapauksessa on kolikkivauva eli huutaa sen 3kk:tta ainkain putkeen ja kappas kappas kuka sitä vauvaa sillon hoitaa? yleensä äiti joka on kotona. Välillä tuntuu että on vankilassa omassa kotona kun ei aina yksinkertaisesti pääse mihinkään edes kauppaan ilman lasta. Hoidat pyykit, lasten hommat, korjaat koko porukan jäljet, siivoat, imuroit, teet ruuan ja vielä sivussa sen muksun jolla on myös huonoja päiviä eli kiukuttelee, huutaa, uhmaa tahalleen ja kattoo koska äitillä palaa pinna. Itse nautin kun saan olla lapsen kanssa kotona, mutta ei se aina helppoa ole kun varsinkin joutuu suurimman ajasta olemaan yksin. Sitten sitä turhautuu siihen yksin olemiseen ja taas menee hermot. ja kaiken lisäksi suomessa ei arvosteta kotiäitejä että sais edes kunnon kodinhoidon tukea. Kotiäitiys on työtä siinä missä muukin ja "tavallisena duunarina" pääsee hetkeksi edes pois neljän seinän sisältä, koitappa ite lähteä huutavan muksun kanssa pois kotoa edes hetkeksi!!!

    • banaani3

      Hahah, tän on pakko ola vain provosoiva, keskustelua herättä aloitus :)

      Mutta silti vastaan, laumasielu kun ole :)

      Meillä mies on merenkulkualalla, eli tekee nyt talvella niin paljon töitä ettei sitä paljon kotona näe. Asuu 3 viikkoa laivalla ja viikon kotona. Tämä kausi kestää marraskuusta toukokuuhun.. kun on kesä, ollaan kuukausi töissä ja kuukausi vapaalla. Elän siis täysin yksinhuoltajan arkea kun mies on laivalla. Meillä on kaksi lasta, kohta 5 ja kohta 2.

      Meillä herätään klo 6-7, siinä kömmitään katsomaan aamun pikkukakkosta. Jos oikein väsyttää, jos on kovasti valvotettu, saatan kellahtaa vielä sohvalle lasten kanssa,mutta yleensä en. Suuntaan keittämään kahvia ja tekemään aamupalaa. Saan onneksi yleensä tehdä aamutoimet rauhassa kun lapset uppoutuu piirrettyihin. Siis omat aamupesuni yms. Sitten syödään aamupala ja kello onkin jo jtn 8 siinä vaiheessa..sitten painelen laittamaan pyykit koneeseen ja siivoan keittiön..9-10 aikaan painellaan pihalle ja ollaan siellä sitten miten ollaankaan..yleensä tullaan 10.30-11 sisään, riippuen onko ruoka eilistä vai pitääkö sitä tehdä.
      12 lapset on jo nukkumassa (minulla sellainen harvinaisen ihana 5 v kuka nukkuu vielä päiväunet), kieltämättä silloin on mnu hetkeni. Juon rauhassa kahvit ja olen koneella tai luen lehden tms. Sitten pyykit kuivumaan ja astiat koneeseen, kerään lelut ja siivoilen hieman. 14-15 lapset herää, syödään välipalaa ja leikitään. Joskus mennään ulos vielä, joskus ollaan vaan sisällä ja minä alan tekemään päivällistä jonka tulisi olla valmis 16-17 aikaan..ja iltaohjelma riippuu aina vähän päivästä, joskus vaan möllötetään ja ollaan, joskus mennään ulos, tai jollekkin kaverille tms, vähän riippuu päivästä ja äidin jaksamisesta. Klo 19. alkaa lasten pesut, pisut ja nukkumaanmenot. siinä on täys tohina päälä kun käytät eka toisen kylvyssä, teet iltapalan ja viet sänkyyn (ennen sai vielä uhrata puol tuntia, tunnin nukuttamiseen, samalla kun isompi touhusi alakerrassa jtn..), sitten sama homma toisen lapsen kanssa.Kun molemmat on sängyssä, kello on 20-20.30 ja sitten alkaakin taas siivoaminen, tiskit, toinen koneellinen pyykkiä kuivumaan, pöydät, lelut jne. Kun tämä on tehty, kello on ehkäpä 21-21.30 ja ah, äidin oma aika alkaa...mutta koska lapset herää niin aikaisin ja minä en jaksa alle 8 tunnin yöunilla, se on mentävä nukkumaan klo 22. että jaksaa...eli sitten vaan ite painellaan heti siivouksen jälkeensuihkuun jne...jos joskus ei jaksa siivota, se kostautuu seuraavana päivänä..
      tästä työstä ei myöskään voi jäädä sairaslomalle vaiika olisi käsi poikki tai olisit oksentanut ja paskantanut koko edellisen yön...
      Meille on siunaantunut 2 kilttiä lasta,malttavat leikkiä yksinään, tykkäävät piirtää ja jaksavat katsoa piirrettyjä. Helpottaa arkeani todella paljon, joillakin näin ei ole vaan lapsi/lapset vaativat jatkuvaa huomiota.
      Saan aamulla juoda aamukahvini useimmiten aika rauhassa, ehkä...yleensä..ja syödä..joskus toki joku änkee syliin tai painelee vessaan uittamaan tuttia pöntössä..
      Kotiäidin elämä on helpompaa ehkä siinä mielessä että aamulla jos takana on huonosti nukuttu yö, sinun ei tarvitse olla aktiivinen heti aamusta (puhun omasta puolestani, selitinkin jo millaiset lapseni on) eikä ole kiire mihinkään..Niskasi takana ei ole hengittämässä kukaan ja luomassa paineita siitä että oletko tehokas vai et. Jos sinulla jää joku koti-asia tekemättä, voit tehdä sen kohta..töissähän näin ei aina ole. Herätyskellon ei tarvitse olla soimassa kello se ja se, vaan heräät sitten kun lapsetkin herää. Joskus tosin heräisi ennemmin herätyskelloon kuin itkuun ja huutoon korvan juuressa....Kellon saa sentään torkulle...
      Kotiäitiys on ehkä henkisesti raskaampaa, koska siitä ei lomalle pääse. Tai vanhemmuus ylipäätänsä. Päivät toistavat vuodesta toiseen samaa kaavaa ja joskus aikuiskontaktit jäävät vähälle.
      Mielestäni on ihanaa kun lapset saavat olla kotona eikä ole aamuisin kiire mihinkään..kohta se kiire taas alkaa kun palaan töihin. Omat harrastukset jää vähälle, kun töiden jälkeen ei raaski enää lasten luota lähteä ja ne kotityöt on siellä odottamassa. Olen ehdottanut miehelleni että jos jäisi lasten kanssa kotiin, mutta ei kuulemma pää kestäisi...
      tosin tätähän se on, oli kotiäiti tai työssäkäyvä äiti. en valita vaan jatkoin realististen kuvien antamista ihmiselle kuka puhuu kuin mies synnytyskivuista..

    • oyuiotui

      no ehkä ulkopuoliselta katsottuna elämäni voi olla "helppoa" jos raahustan hakemaan päivän postia klo 8 aikaan aamulla (lapset 4kk ja 1v11kk), lapsemme heräävät klo 7.30 aikoihin eli herään myöhemmin kuin työtoverit MUTTA lapsettomat eivät ota huomioon sitä, että en ole 2 vuoteen nukkunut kokonaista yötä: nyt öisin syötän 2-3h välein kuopusta ja lisäksi esikoinen herää useimmiten vielä pari kertaa (joskus jopa 5 kertaa) yön aikana, olen nukkunut 2h pätkissä yöt viimoset pari vuotta joten tottakai olen väsynyt kun raahustan postia hakemaan enkä jaksa toisen lapsen syntymän jälkeen enää meikata koska joutuisin heräämään siten aikaisemmin ja univelkaa on niin paljon, että välillä muisti pätkii, asiat unohtuu jne. Kotiäiti joutuu siivoamaan ja tekemään ruoat 5 krt päivässä, kun taas työssäkäyvän äiti pääsee siinä mielessä helpommalla, että koti pysyy siistimpänä eikä ruokaa tartte laittaa niin paljon koska lapset ovat päivät tarhassa, joten koti pysyy siistinä ja ruoat tulee sieltä valmiina. Töissä saa yleensä syödä rauhassa, käydä wessassa rauhassa, kukaan ei huuda koko aikana jne. Työpäiväni ei ikinä lopu, vaan kun saa lapset illalla nukkumaan, vielä rankempi työpäivä on edessä (yöheräilyt). Plussana kotiäidillä on, että ei tartte raahata itseään töihin ja lapsiaan tarhaan, vaan voi elää siinä omassa kotona ja aamut ovat rauhallisempia. Lisäksi saan usein hetken hengähdystauon päivällä jos lapset sattuvat nukkumaan päikkärit samaan aikaan ja plussana on, että työstressiä ei ole. MUTTA MIKSI NYKYÄÄN IHMISARVO MITATAAN SILLÄ KENELLÄ ON RANKINTA, ONKO IHMINEN SITÄ PAREMPI MITÄ RANKEMPAA HÄNELLÄ ON?

    • Lasten kotiäiti

      Ajattelet, että kotiäidin työ on suunnilleen vain juoda kahvia, nukkua ja pesaista silloin tällöin koneellinen pyykkiä. Kuitenkin pidät mainitsemisen arvoisina omia kotitöitäsi normaalin työpäivän jälkeen. Olisit ollut ihan hiljaa vaan!

    • tirla46

      Tässä keskustelussa jotenkin silmään pistää sellainen asia, että työssä käyvien äitien hommaa pidetään helpompana. Mielestäni ei noin yksioikoista ole. Kyllähän työssä käyväkin äiti tekee hommaa 24/7, vaikkakin osan työpaikalla.

      En usko, että vanhemmuus koskaan ihan helppoa tai vaivatonta on, on sitten kotona tai työssä. Äitejä ja isiä kun on niin monenlaisia, kuten myös lapset jokainen on omanlaisensa.
      Lapsia ei tietenkään ole pakko hankkia.

      • lllll'''

        Mun mielestä tässä enemmänkin puhutaan siitä, että onko kotiäidillä rankempaa, kuin työssäkäyvällä lapsettomalla ihmisellä.
        Minun mielestäni rankinta on ilman muuta työssäkäyvällä äidillä, koska kaikki ne hommat jotka kotiäiti saa tehtyä päivän aikana, odottaa työäitiä vielä päivän jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan.

        Hetken kokeilin työssäkäyvän äitiyttä ja jäin sitten pian ä-lomalle, mutta totesin siinä olevani ehdottomasti kovemmalla kuin tässä "työssäni" jossa saan olla lasteni kanssa kotona.

      • Ihme vertailua!
        lllll''' kirjoitti:

        Mun mielestä tässä enemmänkin puhutaan siitä, että onko kotiäidillä rankempaa, kuin työssäkäyvällä lapsettomalla ihmisellä.
        Minun mielestäni rankinta on ilman muuta työssäkäyvällä äidillä, koska kaikki ne hommat jotka kotiäiti saa tehtyä päivän aikana, odottaa työäitiä vielä päivän jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan.

        Hetken kokeilin työssäkäyvän äitiyttä ja jäin sitten pian ä-lomalle, mutta totesin siinä olevani ehdottomasti kovemmalla kuin tässä "työssäni" jossa saan olla lasteni kanssa kotona.

        "...kaikki ne hommat jotka kotiäiti saa tehtyä päivän aikana, odottaa työäitiä vielä päivän jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan."

        No ehkei nyt sentään!
        Enpä ainakaan ole kuullut äidistä, joka alkaisi keittelemään aamupuuroa, tekemään lounasta ja välipalaa yöllä. Kattaisi pöydän, sotkisi sen, tiskaisi ja siivoisi jäljet ja tämä siis kolme kertaa peräkkäin.
        Tämän jälkeen alkaisi pukemaan lapsia (toivottavasti käyttää yöllä vain nukkea) ulos leikkimään. Viihtyisi siellä ainakin tunnin, mieluiten enemmänkin. Tulisi kotiin, riisuisi lapsen ja tekisi saman toiseen kertaan.
        Tokihan se kotikin sotkeentuu eri lailla jos kotona ollaan päivisin. Vai mihin luulette päiväkodeissa tarvittavan siivoojia?

    • Cloetta...

      Toisille on, toisille ei. Näin on varmasti minkä tahansa työn suhteen. TOiset tekevät enemmän tai erilailla., TOiset puuhastelevat lillukanvarsien kanssa ja eivät saa mitään aikaiseksi ja jotkut organisoivat ja saavat vähemmällä vaivalla enemmän aikaan. "Viisas pääsee vähemmällä" on ihan käyttökelpoinen tähänkin asiaan.

      Äitinä olo on kokopäivätyötä mutta mielestäni ihanaa. Olin useita vuosia kolmen lapseni kanssa kotona ja kyllä, nukuin päiväunet ja elämä oli hyvin leppoisaa ja erittäin antoisaa. Raskasta toki välillä sillä äitiys ei tunne ruokataukoja, palavereja aikuisten kanssa, kahvitaukoja naisten kanssa jne. Tai voihan sitä tosin käydä kylässä lasten kanssa mutta ei sitä voi verrata työssäolon rupatteluihin.

      Olen nyt työelämässä, ollut jo monta vuotta. KOtiäitiysvuodet olivat mielestäni paljon mielekkäämpiä ja palkitsevampia mutta myös raskaampia vaikka nytkin vaativassa työssä olen. Mutta on helppoa hoitaa työnsä ja ajatella vain omaa toimenkuvaa jne.

      En lähtisi vertailemaan työssäkäyvän ja kotona olevan naisen töiden raskautta tai vaativuutta koska kyse on kuitenkin aika lailla erilaisesta asiasta.

      jos haluat testata ja vertailla, olepa yksi viikonloppu jonkun tuttavasti sijasta äitinä tai ota lapsia viikonloppukylään, niin tiedät paremmin mistä puhut.

      • Onnellinen lapsuus

        Kahden nuoremman kanssa olen saanut olla kotiäiti. Se on ollut elämäni parasta aikaa. Lapset ovat olleet kovia nukkumaan, illalla kylvyn jälkeen ajoissa sänkyyn.
        Myös päiväunet nukuin itsekin, satujen luvun jälkeen hyvin nukutti.

        Kone pesee pyykit ja astiat, imurointi aika nopeaan tehty, meikkaus noin 5min.

        Aamulla sai nukkua pitkään, ei tarvinnut lähteä pakkaseen ja myrskyyn, auton laseja raapimaan. Kesälomaa oli niin kauan kuin kesää riitti, ei tarvinnut pelätä, että sattuu loma just vesisateiden aikaan.

        Normi kotiruoka ei kauaa vie, uuniruokaa ja keittoja, jätskiä ja marjoja, hedelmiä, lettuja, karkkipäivä vanhempina kerran viikossa.

        Mikä teillä muilla on sitten niin raskasta olla kotona?

        Niin ja kavereita pääsi moikkaamaan lapsenkin kanssa ja meillä kävivät/käyvät.
        Kaikki puuhamaat ja lomareissut myös ulkomaille oli meillä jokavuotista, kesällä kotimaassa ja talvella ulkomaille ruskettumaan, vauvaikäisestä lähtien.

    • TuuTikkiPikki

      hei kaikki

      "itselläni ei ole lapsia mutta olen sivusta seuraillut naapurin kotiäidin elämää. Ensin nukutaan pitkään, sitten lampsitaan kymmenen aikaan verkkarit jalassa hakemaan postia ja mennään keittelemään lisää kahvetta."
      Mstä tiedät että äiti keittää lisää kahvia? Ja jospa hän keittää kahvia koska on valvonut viimeiset 2 viikkoa? Ja jos hän hakeekin postin klo 10 kun ei ole aiemmin kerennyt.. Ja verkkarit on ihan mukavat jalassa kun könyät lattialla päivät pitkät lasten kanssa..

      "Lounas pitäisi jaksaa tehdä ja sitten lapsen kanssa ekoille päiväunille."
      Niin jos tosiaan valvot lapsen kanssa yöllä, on kai parempi että edes joskus nukut?

      "Iltapäivällä jos pyöräyttää koneellisen pyykkiä ja jaksaa puoli tuntia siivoilla niin päivät työt alkaa olla pulkassa. "
      sehän on hienoa että joku pääsee kotona noin helpolla :) Meillä pyörii kone monta kertaa päivässä ja siivoamiseen menee ainakin tunti,monesti päivässä..

      "Tällä välin itse raadan kahdeksan ja puoli tuntia hommissa ja matkat päälle!!! Kotona odottaa kotityöt siinä missä muillakin! Ketä mahtaa olla illalla väsynyt, kysyn vaan?" 8,5 TUNTIA? toivottavasti saat ylityökorvauksia, kun noin pitkiä päiviä teet..Hmph...no, onneksi pääset kuitenkin kellahtamaan sänkylle tai sohvalle työpäivän jälkeen ja onneksi saat nukkua ysi rauhassa. Mieti kun vielä joutuisit valvomaan yöllä...Eihän sitä jaksais millään olla päivällä hereillä töissä..

      "No entä jos lapsia onkin kaksi? Hommahan on vielä helpompaa. Ruuat molemmille samalla kertaa! Pyykit peseytyy samalla kertaa! Päikkärit menee samalla kertaa, ym. Vaatteetkin periytyy, eikä niitä tarvitse hommata montaa kertaa."
      Tuplasti ruuan laittoa, tuplaten tiskiä, tuplaten pyykkiä (jos siis aiemmin oli 1 koneellinen lapsen pyykkiä, nyt onkin 2..), Jos hyvin käy, lapset eivät ikinä nuku samaan aikaan. Ensin vauva nukkuu kahet päikkärit ja kun vauva valvoo, taapero nukkuu ja kun vauva kasvaa taaperoksi ja nukkuu yhet päikkärit, entinen taapero ei nuku enää lainkaan..

      "Mä en vain keksi, että mikä tuossa hommassa olisi raskasta verrattuna työssäkäyvään normiduunariin. Taitaa olla jotenkin tärkeilyä tai sellasta omakuvan korostusta koko kiire ja väsymysvouhotus, sanon minä."
      Mistä voisitkaan tietää kun et ole koskaan kokeillut.

      "Maistaisitte kuukaudenkin työssäkäyvän aikuisen elämää niin tietäisitte, mikä elämässä on rankkaa ja kuluttavaa!!!! " Voisin väittää että suurin osa äideistä ja iseistä on ollut töissä myös ennen lasten syntymää :)

    • duunari joka päivä

      Ketjun aloittaja tässä taas moi!

      Paljon on tullut asiallisia vastauksia, kiitos niistä. Moni luettelee pyykit, ruuanlaitot, kipeän lapsen hoitamisen, puistokäynnit ja muut... niistä täyttyy kotiäidin päivä.

      Kyllä, mutta kotiäiti ei käy töissä. Lähtökohtaisesti hänellä on 9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa noita juttuja. Yhtälailla työssäkäyvällä on kotityöt, mutta ensimmäinen hetki näiden hoitamiseen on vasta viiden-kuuden maissa illalla! Työpäivän jälkeen!!

      Nykyisin on tiskikoneet, pesukoneet, kuivurit jollain jopa jotain robotti-imureita ja sitten kuitenkin on kauheasti hommia. Mä en edes keksi miten kotitöitä voisi riittää 10 tunniksi tai yli.Vaikka lapsi sotkisi vaatteensa kaksi kertaa päivässä, niin tulee siitäkin vaan pari kiloa pyykkiä. Meikäläisen työhaalaritkin on enemmän! Jos kotityöt kuitenkin lasketaan työksi, niin itsellä niitä on tunti pari illassa, eli teen sellaisen 11-12 tunnin päivän.

      Tänkin ketjun kommentit on tullut päivällä parhaaseen työaikaan, kun meikäläinen oli työrukkaset kädessä! Kotiäiti varmaan istui rättiväsyneenä höyryvä kahvi vieressä ja naputteli vastausta. Samaan aikaan viima pieksi duunarin kasvoja ulkona ja huulet halkeilee pakkasessa! Kummalla mahtaa olla rankempaa? Te ette voi tajuta, kuinka raskasta välillä on!

      • .........

        onko tosiaan noin vaikea ymmärtää, että 99 % kotiäideistä on kyllä tehnyt työtä ennen lapsia? Itsekin tein 10-12 tunnin päiviä seisomatyössä, joka oli välillä hyvinkin ruumiillista ja henkisestikin raskasta. Silti kahden lapsen kanssa nyt ollessani haaveilen takaisin töihin menosta.

        Kyllä ne muutkin tietää, että raskasta työ voi olla. Samoin kotona homehtuminenkin. Sanoisin, että kotona lasten kanssa olo on henkisesti raskaampaa kuin moni muu asia. Lähinnä siksi, ettei lapsilta saa hetkenkään rauhaa. Mihinkään.

        Jos kommentit tänne ovat tulleet päivällä, johtuisiko se siitä, että äitien lapset ehkä nukkuvat juuri silloin, jolloin ehtii kahvikupin kanssa koneelle hetkeksi?

        Kiva, että jaksat 11-12 tunnin päiviä. Muista, että vanhempi päivystää 24/7. Varsinkin, jos lasten isästä ei ole apua. Lapset kun ei vielä kunnioita lakisääteisiä työaikoja.

        Siihen asti, kun olet itse viettänyt pari vuotta parin lapsen kanssa kotona, kannattaisi olla vain hiljaa luuloinesi. Niillä, kenellä on työelämän kokemusta lasten kanssa olemisen lisäksi, on objektiivisempi käsitys näistä asioista.

        Sulla ei edes ole lapsia kotona passattavana/hoidettavana, eivätkä lapset sotke kotianne, joten ajattelitko tosissaan, että sulla on yhtä- paljon kotitöitä tehtävänä kuin monen lapsen kotiäidillä? Please...
        Laskin tuossa huvikseni yksi päivä, että pelkästään kahden pienen lapsen syöttöihin, vaipattamiseen ja nukuttamiseen menee noin 6 tuntia vuorokaudesta. Vähintään. Ongelma vaan on siinä, ettei tuota kuutta tuntia voi tehdä putkeen, jolloin loppuaika jäisi siivoamiseen, ruoanlaittoon, leikkimiseen yms kodinhoitoon. Lastenhoito on katkonaista, samoin kotihommat.

        Rohkea veto silti ottaa oma luulosi puheeksi, varsinkin kun itsekin myönnät, ettet tiedä mistään mitään.

      • kuhvikappi

        No voi sua raasua. Otappa sit lopputili töistä ja ala tekee pentuja ni sit voit istuskella verkkareis kera kahvikupin tietsikan ees. Naurattaa...

      • hgjtyyu

        Kotiäiti ei käy töissä? Se on työtä se mitä se kotiäiti tekee! Ja sitä tehdään todellakin 24/7. Sulla nyt varmaankin on kuitenkin viikonloput, kesä- ja talvilomat sun muut lomat vielä vapaina. Ja yöt. Voit töiden jälkeen tehdä mitä haluat, mennä minne haluat. Toista se on kotiäidillä joka pitää huolta lapsistaan, joka on aina valmiina (myöskin yöllä) hoitamaan lapsiaan.

        Huomaa, ettei sinulla ole mitään käsitystä kotona olemisesta lasten kanssa.
        Itselläni on "vain" yksi pieni lapsi, ennen kuin saimme hänet olin töissä. Näin muita ihmisiä, sain työpäivän jälkeen tehdä mitä halusin enkä miettiä työasioita. Ja ne viikonloput, ah, ne oli yleensä vapaata!
        Nyt olen lapseni käytettävissä jatkuvasti. Sen 24/7. Mieheni on töissä, hänellä on raskas työ, ja ymmärrän kun hän tulee kotiin on väsynyt. Mutta olen minäkin väsynyt yleensä kotona. Saattaa mennä päiviäkin, etten näe muita ihmisiä kuin lapsemme ja lapsen isän.

        Ja todellakin istun nyt koneella, lapsi nukkuu ulkona päiväunia.Kotityöt hoidan niissä väleissä kun lapsi nukkuu, pyykit, tiskit, pullojen pesut/keittämiset, seuraavat ruoat lapselle, oma ruoka, siivous. Todellakin hommaa riittää.

        En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta.

      • duunari joka päivä
        hgjtyyu kirjoitti:

        Kotiäiti ei käy töissä? Se on työtä se mitä se kotiäiti tekee! Ja sitä tehdään todellakin 24/7. Sulla nyt varmaankin on kuitenkin viikonloput, kesä- ja talvilomat sun muut lomat vielä vapaina. Ja yöt. Voit töiden jälkeen tehdä mitä haluat, mennä minne haluat. Toista se on kotiäidillä joka pitää huolta lapsistaan, joka on aina valmiina (myöskin yöllä) hoitamaan lapsiaan.

        Huomaa, ettei sinulla ole mitään käsitystä kotona olemisesta lasten kanssa.
        Itselläni on "vain" yksi pieni lapsi, ennen kuin saimme hänet olin töissä. Näin muita ihmisiä, sain työpäivän jälkeen tehdä mitä halusin enkä miettiä työasioita. Ja ne viikonloput, ah, ne oli yleensä vapaata!
        Nyt olen lapseni käytettävissä jatkuvasti. Sen 24/7. Mieheni on töissä, hänellä on raskas työ, ja ymmärrän kun hän tulee kotiin on väsynyt. Mutta olen minäkin väsynyt yleensä kotona. Saattaa mennä päiviäkin, etten näe muita ihmisiä kuin lapsemme ja lapsen isän.

        Ja todellakin istun nyt koneella, lapsi nukkuu ulkona päiväunia.Kotityöt hoidan niissä väleissä kun lapsi nukkuu, pyykit, tiskit, pullojen pesut/keittämiset, seuraavat ruoat lapselle, oma ruoka, siivous. Todellakin hommaa riittää.

        En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta.

        Ketjun aloittaja jälleen tässä moi!

        Nyt täytyy oikaista paria juttua:

        "En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta. "

        - Tarkoitin, että 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa kodin asioita (lapsi kotityöt) kuin duunarilla. Kotiäidillä on omat kotiduunit hoidettavana, mutta tuon 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa niitä duunariin verrattuna. Duunari on ensin 9-10 tuntia töissä (työpäivä matkoineen) ja sitten vasta aloittaa kotityöt, joita toki on vähemmän.

        Väitän, että tuosta 10 tunnista ehkä 5-7 tuntia on töitä, loppu leppoisaa oleilua. Duunarin päivästä duunia on 8 tuntia ja matkat päälle!

        - Joku ihmetteli että miten voin olla perillä kotiäidin päivärutiineista ja postien hausta, jos olen kerran päivät töissä. Unohdin kirjoittaa, että on minullakin pekkasia ja joskus vapaapäiviä. Joskus jopa sairaslomaa.

        - Joku ihmetteli että miten voin kritisoida ketään, kun mulla ei ole lapsia. Samassa kappaleessa haukkui mut moukaksi. Tämä on juuri tätä, ota kantaa asiaan niin sinua nimitellään... eipä nostanut kotiäitien pisteitä.

        Joku kirjoitti: "ajattelitko tosissaan, että sulla on yhtä- paljon kotitöitä tehtävänä kuin monen lapsen kotiäidillä? Please..."

        No en ajatellut, enkä niin ole kirjoittanut! Tottakai kotiäidillä on enemmän kotitöitä, sitä olen koko ajan toitottanut. Äidillä on myös se 9-10 tuntia aikaa hoitaa niitä, kun duunari palelee ulkona raskaissa töissä. En vieläkään usko, että tuo kyseinen 9-10 tuntia täyttyisi 100% työstä koko ajan. Duunarilla se on sitä, yht. 50 minuutin taukoja lukuunottamatta. Ja kun duunari pääsee kotiin, alkaa kotityöt ja kyllä duunarikin ruokaa joutuu laittamaan.

        Duunarin työ on jatkuvaa raatamista, ei ole päiväunia kesken päivää. Ei voi istua lapsen kanssa lastenhuoneen lattialla ja hörppiä kaakaota kun lapsi tekee palapeliä tai leegotornia. Ei voi laittaa lasta vaunuihin ja käppäillä kevätsäässä lähikauppaan ostamaan ilta-sanomia. Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää", vaan ulkona raadetaan rohtuneita huulia nuoleskellen!

        Jotenkin tuntuu siltä, että olen tuonut esiin aika totuudenmukaisia asioita. Nyt sitten muut koittaa vääristellä tekstejäni ja ymmärtää niitä tahallaan väärin, jotta kotiäidin myyttinen kulissi raskaasta raatamisesta ei sortuisi korttitalon tavoin.

      • juu näin juuri
        duunari joka päivä kirjoitti:

        Ketjun aloittaja jälleen tässä moi!

        Nyt täytyy oikaista paria juttua:

        "En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta. "

        - Tarkoitin, että 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa kodin asioita (lapsi kotityöt) kuin duunarilla. Kotiäidillä on omat kotiduunit hoidettavana, mutta tuon 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa niitä duunariin verrattuna. Duunari on ensin 9-10 tuntia töissä (työpäivä matkoineen) ja sitten vasta aloittaa kotityöt, joita toki on vähemmän.

        Väitän, että tuosta 10 tunnista ehkä 5-7 tuntia on töitä, loppu leppoisaa oleilua. Duunarin päivästä duunia on 8 tuntia ja matkat päälle!

        - Joku ihmetteli että miten voin olla perillä kotiäidin päivärutiineista ja postien hausta, jos olen kerran päivät töissä. Unohdin kirjoittaa, että on minullakin pekkasia ja joskus vapaapäiviä. Joskus jopa sairaslomaa.

        - Joku ihmetteli että miten voin kritisoida ketään, kun mulla ei ole lapsia. Samassa kappaleessa haukkui mut moukaksi. Tämä on juuri tätä, ota kantaa asiaan niin sinua nimitellään... eipä nostanut kotiäitien pisteitä.

        Joku kirjoitti: "ajattelitko tosissaan, että sulla on yhtä- paljon kotitöitä tehtävänä kuin monen lapsen kotiäidillä? Please..."

        No en ajatellut, enkä niin ole kirjoittanut! Tottakai kotiäidillä on enemmän kotitöitä, sitä olen koko ajan toitottanut. Äidillä on myös se 9-10 tuntia aikaa hoitaa niitä, kun duunari palelee ulkona raskaissa töissä. En vieläkään usko, että tuo kyseinen 9-10 tuntia täyttyisi 100% työstä koko ajan. Duunarilla se on sitä, yht. 50 minuutin taukoja lukuunottamatta. Ja kun duunari pääsee kotiin, alkaa kotityöt ja kyllä duunarikin ruokaa joutuu laittamaan.

        Duunarin työ on jatkuvaa raatamista, ei ole päiväunia kesken päivää. Ei voi istua lapsen kanssa lastenhuoneen lattialla ja hörppiä kaakaota kun lapsi tekee palapeliä tai leegotornia. Ei voi laittaa lasta vaunuihin ja käppäillä kevätsäässä lähikauppaan ostamaan ilta-sanomia. Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää", vaan ulkona raadetaan rohtuneita huulia nuoleskellen!

        Jotenkin tuntuu siltä, että olen tuonut esiin aika totuudenmukaisia asioita. Nyt sitten muut koittaa vääristellä tekstejäni ja ymmärtää niitä tahallaan väärin, jotta kotiäidin myyttinen kulissi raskaasta raatamisesta ei sortuisi korttitalon tavoin.

        Heh.. Eipä meillä tdellakaan istuta rennosti olohuoneen (ei ole lastenhuonetta vaan lapsen lelut on olkkarissa) lattialla ja hörpitä kaakaota/teetä/kahvia.. Ei todellakaan.. Ei käydä edes koneella.. Lapsi ei viihdy lainkaan yksin.. Koko ajan pitää olla sylissä tai muuten on huutoa.

        Joskus HARVOIN saan laitettua pyyki koneeseen ilman, että lapsi huutaa.. Yleensä en saa mennä mihinkään näköpiristä. Ja tilan puutteen vuoksi pyykkikori ja pesukone eivät ole lähellä toisiaan, joten eipä siinä edes lapsi sylissä laiteta pyykkejä..

        Enä miten voisin tiskata lapsi sylissä? Saati laittaa ruokaa? Eipä siinä pahemmin ruokaa lapsi sylissä/kantoliinassa voi laittaa.. En itse ainakaan ota riskiä, että lapsi saa päällensä jotain kuumaa ja palaa..

        Kaikki nämä on siis tehtävä kun lapsi nukkuu.. Joten missä välissä itse nukun? En missään välissä, aivan.

        Miten laitat vaunuihin vauvan, joka ei yksinkertaisesti viihdy vaunuissa? Eipä tällöinkään vain "käppäillä keväsäässä lähikauppaan ostamaan ilta-sanomia".

        Lapsi nousee siinä 7 aikaa ylös, käy nukkumaan n. klo 20.30.. Tällöinkin pitää korjaa lelut ym.

        Kauhean lumipyryn iskiessä "kotipäivän" pitäminen, ei ole kovinkaan kivaa ison lapsen kanssa.. Jos ei pääse ulos väh. kerran päivässä meno on kamalaa.. Johonkin lapsen on energiansa purettava.. Ulkona juostessa energia kuluu hyvin, mutta sisällä sitä ei noin vain kuluteakkaan..

        Ehkä itse ymmärrät kun/jos saat lapsia joskus.. Ehkä sinulle tulisi koliikki lapsi, joka huutaa 21-03 koko ajan.. Nuku siinä sitten ja vietä vain leppoisaa kotipäiää rättiväsyneenä..

      • ninin
        duunari joka päivä kirjoitti:

        Ketjun aloittaja jälleen tässä moi!

        Nyt täytyy oikaista paria juttua:

        "En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta. "

        - Tarkoitin, että 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa kodin asioita (lapsi kotityöt) kuin duunarilla. Kotiäidillä on omat kotiduunit hoidettavana, mutta tuon 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa niitä duunariin verrattuna. Duunari on ensin 9-10 tuntia töissä (työpäivä matkoineen) ja sitten vasta aloittaa kotityöt, joita toki on vähemmän.

        Väitän, että tuosta 10 tunnista ehkä 5-7 tuntia on töitä, loppu leppoisaa oleilua. Duunarin päivästä duunia on 8 tuntia ja matkat päälle!

        - Joku ihmetteli että miten voin olla perillä kotiäidin päivärutiineista ja postien hausta, jos olen kerran päivät töissä. Unohdin kirjoittaa, että on minullakin pekkasia ja joskus vapaapäiviä. Joskus jopa sairaslomaa.

        - Joku ihmetteli että miten voin kritisoida ketään, kun mulla ei ole lapsia. Samassa kappaleessa haukkui mut moukaksi. Tämä on juuri tätä, ota kantaa asiaan niin sinua nimitellään... eipä nostanut kotiäitien pisteitä.

        Joku kirjoitti: "ajattelitko tosissaan, että sulla on yhtä- paljon kotitöitä tehtävänä kuin monen lapsen kotiäidillä? Please..."

        No en ajatellut, enkä niin ole kirjoittanut! Tottakai kotiäidillä on enemmän kotitöitä, sitä olen koko ajan toitottanut. Äidillä on myös se 9-10 tuntia aikaa hoitaa niitä, kun duunari palelee ulkona raskaissa töissä. En vieläkään usko, että tuo kyseinen 9-10 tuntia täyttyisi 100% työstä koko ajan. Duunarilla se on sitä, yht. 50 minuutin taukoja lukuunottamatta. Ja kun duunari pääsee kotiin, alkaa kotityöt ja kyllä duunarikin ruokaa joutuu laittamaan.

        Duunarin työ on jatkuvaa raatamista, ei ole päiväunia kesken päivää. Ei voi istua lapsen kanssa lastenhuoneen lattialla ja hörppiä kaakaota kun lapsi tekee palapeliä tai leegotornia. Ei voi laittaa lasta vaunuihin ja käppäillä kevätsäässä lähikauppaan ostamaan ilta-sanomia. Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää", vaan ulkona raadetaan rohtuneita huulia nuoleskellen!

        Jotenkin tuntuu siltä, että olen tuonut esiin aika totuudenmukaisia asioita. Nyt sitten muut koittaa vääristellä tekstejäni ja ymmärtää niitä tahallaan väärin, jotta kotiäidin myyttinen kulissi raskaasta raatamisesta ei sortuisi korttitalon tavoin.

        "Äidillä on myös se 9-10 tuntia aikaa hoitaa niitä, kun duunari palelee ulkona raskaissa töissä."
        Mitäs ajattelit, että se pieni lapsi tekee sillä aikaa, kun äiti/isä tekee niitä kotitöitä? Kyllä itselläni on ainakin ihan täysi työ pelkässä lapsen hoitamisessa, jälkien siivoamisessa ja perään katsomisessa. Kotityöt tehdään suurimmaksi osaksi sitten lapsen nukkuessa.

        Ja menee ainakin meillä pelkkään lapsen syöttämiseen n. 2,5 tuntia päivästä, siis hyvänä päivänä.. ja ruoan laitto tietysti sen lisäksi.

      • kohta kolmen äiti
        duunari joka päivä kirjoitti:

        Ketjun aloittaja jälleen tässä moi!

        Nyt täytyy oikaista paria juttua:

        "En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta. "

        - Tarkoitin, että 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa kodin asioita (lapsi kotityöt) kuin duunarilla. Kotiäidillä on omat kotiduunit hoidettavana, mutta tuon 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa niitä duunariin verrattuna. Duunari on ensin 9-10 tuntia töissä (työpäivä matkoineen) ja sitten vasta aloittaa kotityöt, joita toki on vähemmän.

        Väitän, että tuosta 10 tunnista ehkä 5-7 tuntia on töitä, loppu leppoisaa oleilua. Duunarin päivästä duunia on 8 tuntia ja matkat päälle!

        - Joku ihmetteli että miten voin olla perillä kotiäidin päivärutiineista ja postien hausta, jos olen kerran päivät töissä. Unohdin kirjoittaa, että on minullakin pekkasia ja joskus vapaapäiviä. Joskus jopa sairaslomaa.

        - Joku ihmetteli että miten voin kritisoida ketään, kun mulla ei ole lapsia. Samassa kappaleessa haukkui mut moukaksi. Tämä on juuri tätä, ota kantaa asiaan niin sinua nimitellään... eipä nostanut kotiäitien pisteitä.

        Joku kirjoitti: "ajattelitko tosissaan, että sulla on yhtä- paljon kotitöitä tehtävänä kuin monen lapsen kotiäidillä? Please..."

        No en ajatellut, enkä niin ole kirjoittanut! Tottakai kotiäidillä on enemmän kotitöitä, sitä olen koko ajan toitottanut. Äidillä on myös se 9-10 tuntia aikaa hoitaa niitä, kun duunari palelee ulkona raskaissa töissä. En vieläkään usko, että tuo kyseinen 9-10 tuntia täyttyisi 100% työstä koko ajan. Duunarilla se on sitä, yht. 50 minuutin taukoja lukuunottamatta. Ja kun duunari pääsee kotiin, alkaa kotityöt ja kyllä duunarikin ruokaa joutuu laittamaan.

        Duunarin työ on jatkuvaa raatamista, ei ole päiväunia kesken päivää. Ei voi istua lapsen kanssa lastenhuoneen lattialla ja hörppiä kaakaota kun lapsi tekee palapeliä tai leegotornia. Ei voi laittaa lasta vaunuihin ja käppäillä kevätsäässä lähikauppaan ostamaan ilta-sanomia. Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää", vaan ulkona raadetaan rohtuneita huulia nuoleskellen!

        Jotenkin tuntuu siltä, että olen tuonut esiin aika totuudenmukaisia asioita. Nyt sitten muut koittaa vääristellä tekstejäni ja ymmärtää niitä tahallaan väärin, jotta kotiäidin myyttinen kulissi raskaasta raatamisesta ei sortuisi korttitalon tavoin.

        Hehhee, on mahtavaa, että sinulla on sellainen oikeus kuin sairasloma. Oletko ajatellut, että meille kotiäideille ei sellaista suoda? Sairaanakin hoidetaan ne samat hommat, kuin terveenä. Kokeilepas sitä ja sitten sinulle sanotaan, että "sähän kulutat ittes loppuun kun pitää sairaanakin töitä tehdä", noh, kotiäidille sanotaan vaan, että "niin, sellaistahan se on"

        Ja edelleen, niinkuin moni moni on tässä jo sanonut. Melko varmasti melkein joka ikinen kotiäiti on ollut ennen lasta töissä ja tietää kyllä mitä se vaatii. Sinulla taas ei ole lapsia, joten et voi millään tietää niistä vaatimuksista.

        Oma elämäni sujui kutakuinkin näin, ennen kuin sain lapsia.

        Aamulla 6.00 herätys, koiran ulkoilutus ja töihinlähtö.
        7.30-15.30 töitä
        16.00 kotiin, joskus kaupan kautta (jossa mietin ihan rauhassa, että mitähän sitä ostaisi, sellainen rauhallinen kaupassakäynti loppui lasten saantiin)
        16-22 koiran ulkoilutusta, Kerran/kaks viikossa pyykkikone päälle, päivällisen syömistä ja ah, sohvalla makaamista telkkarista ihan mitä huvittaa tuijottelua.

        la-su
        herätys n. 11.00 koiran ulkoilutus, aamupalan rauhassa syöminen, löhöäminen, ihan vaan hengaileminen ja illalla pystyi vielä miettimään, että lähtisköhän sitä vaikka tänään vähän viihteelle. Toisena päivänä sitten n. 1h siivoamiseen.

        Nykyinen elämäni sujuu näin:
        7.00 herätys. Aamupissit ja pesut, aamupalan teko nuoremmalle, samalla itse hampaita pesten.
        8.00 vanhempi herää, sille aamupala ja tietty kaikki aamupesut sun muut.
        8-10, pyykkikone pyörimään, lasten kanssa touhuamista, lounaan valmistamista.
        10-11-30 ulkoilua
        11.30 lounaan syömistä
        12.00 nuorempi päikkäreille, vanhemman kanssa pelaamista, lukemista ym, laatuaikaa.
        14.00 nuorempi herää, välipalaa molemmille.
        14.30-15.30 vapaata leikkiä, lukemista, siivoilua ja sitä pyykkihuoltoa (ne pitää toki saada sieltä koneesta pois ja kuivumaan, viikattuna kaappiin jne)
        15.30- 17.00 päivällisen valmistusta.
        17.00 päivällinen
        17.30-18.30 ulkoilua
        18.30-19.00 vapaata leikkiä iskän kanssa (äiskän eka tauko päivässä)
        18.45 iltapuuron keitto
        19.00 iltapuuro
        19.30 iltapesut, pisut ja muut
        20.00 iltasatu ja laulut, hyvää yötä lapsille
        21-07 välisenä aikana ihan tuurista riippuen, ei yhtään-6 herätystä ja itkevän lapsen rauhoittelua.

        la-su:
        aivan samat hommat kuin arkenakin, ehkä joskus käydään jopa jossain kylässä (tietty lasten kanssa)
        mietteet siitä, että lähtisiköhän sitä tänään viihteelle, voi unohtaa alkutekijöihinsä, jos sellainen ajatus eksyisi päähän, voi vaikka nauraa ääneen omalle vitsikkyydelleen, sillä KUKAAN ei tule parin tunnin varoitusajalle hoitamaan lapsia.

        Mä en siis todellakaan kaipaa töihin, mutta JESTAS, että joskus kaipaan sitä elämää, joka mulla oli ennen lapsia ja sitä VAPAUTTA!
        Loma-ajoista puhumattakaan, sillä ihan tiedoksesi, että loma (on ne sitten sairas tai kesälomia) meillä noudatetaan aivan niitä samoja juttuja, kuin ihan tavallisena arkenakin. Lapset ei millään suo meille vanhemmille sitä 4 viikon vapaata, jonka työnantaja niin mieluusti meille tarjosi.

        Onko sulla siis ihan oikeasti rankempaa?

      • Cloetta...
        duunari joka päivä kirjoitti:

        Ketjun aloittaja jälleen tässä moi!

        Nyt täytyy oikaista paria juttua:

        "En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta. "

        - Tarkoitin, että 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa kodin asioita (lapsi kotityöt) kuin duunarilla. Kotiäidillä on omat kotiduunit hoidettavana, mutta tuon 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa niitä duunariin verrattuna. Duunari on ensin 9-10 tuntia töissä (työpäivä matkoineen) ja sitten vasta aloittaa kotityöt, joita toki on vähemmän.

        Väitän, että tuosta 10 tunnista ehkä 5-7 tuntia on töitä, loppu leppoisaa oleilua. Duunarin päivästä duunia on 8 tuntia ja matkat päälle!

        - Joku ihmetteli että miten voin olla perillä kotiäidin päivärutiineista ja postien hausta, jos olen kerran päivät töissä. Unohdin kirjoittaa, että on minullakin pekkasia ja joskus vapaapäiviä. Joskus jopa sairaslomaa.

        - Joku ihmetteli että miten voin kritisoida ketään, kun mulla ei ole lapsia. Samassa kappaleessa haukkui mut moukaksi. Tämä on juuri tätä, ota kantaa asiaan niin sinua nimitellään... eipä nostanut kotiäitien pisteitä.

        Joku kirjoitti: "ajattelitko tosissaan, että sulla on yhtä- paljon kotitöitä tehtävänä kuin monen lapsen kotiäidillä? Please..."

        No en ajatellut, enkä niin ole kirjoittanut! Tottakai kotiäidillä on enemmän kotitöitä, sitä olen koko ajan toitottanut. Äidillä on myös se 9-10 tuntia aikaa hoitaa niitä, kun duunari palelee ulkona raskaissa töissä. En vieläkään usko, että tuo kyseinen 9-10 tuntia täyttyisi 100% työstä koko ajan. Duunarilla se on sitä, yht. 50 minuutin taukoja lukuunottamatta. Ja kun duunari pääsee kotiin, alkaa kotityöt ja kyllä duunarikin ruokaa joutuu laittamaan.

        Duunarin työ on jatkuvaa raatamista, ei ole päiväunia kesken päivää. Ei voi istua lapsen kanssa lastenhuoneen lattialla ja hörppiä kaakaota kun lapsi tekee palapeliä tai leegotornia. Ei voi laittaa lasta vaunuihin ja käppäillä kevätsäässä lähikauppaan ostamaan ilta-sanomia. Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää", vaan ulkona raadetaan rohtuneita huulia nuoleskellen!

        Jotenkin tuntuu siltä, että olen tuonut esiin aika totuudenmukaisia asioita. Nyt sitten muut koittaa vääristellä tekstejäni ja ymmärtää niitä tahallaan väärin, jotta kotiäidin myyttinen kulissi raskaasta raatamisesta ei sortuisi korttitalon tavoin.

        Kotiäidin työ on aivan erilaista kuin työssäkäyvän eli päiväkin muodostuu aivan toisenlaiseksi. Kuten jo aikaisemmin kerroin, olen ollut pitkään kotiäitinä ja nyt jo vuosia haastavassa työssä. Työni on henkisestä haastavaa, ei raskasta, koska olen ammattilainen mutta skarpata täytyy...mutta helpolla silti pääsen. Kaupassa, hoitajana tmv. työ olisi varmasti fyysisesti raskasta.

        Kotiäitivuoteni eivät olleet minulle raskaita vaikka koko päivä oli tekemistä; itsehän voi tosin päättää mitä tekee ja minä tein paljon kaikenlaista mukavaa. En tiedä kuinka moni äiti oikeasti on sitä mieltä, että äitiys on raskasta, ehkä sinä itse nyt eniten siitä vaahtoat. Miksi, sitä on vaikea käsittää varsinkaan kun et ole äitinä ollut.

        Kotiäidin työ on mielekästä, arvokasta ja paljon, paljon tärkeämpää kuin yksikään uraputki tai työ. Se on ainutlaatuista ja sillä on merkitystä huomattavasti enemmän kuin jollakin muulla työllä. Onko se raskasta - joillekin on, toisille taas ei. Kyllä mistä tahansa työstä saa raskaan kun asenne on väärä ja menetelmät heikot. Ja se raskaus on myös subjektiivinen tunne samoin kuin kiire töissä.

        Keksi elämällesi jotakin sisältöä, mielestäni olet nyt väärässä seurassa ja aiheessa.

      • Huomionarvoista..

        Oletko ottanut huomioon, että lasten kanssa koti on paljon sotkuisempi ja siivottavaa riittää paljon enemmän! Enemmän pyykkiä, enemmän astioita ja lisänä koko leluvaraston keräämiset päivittäin, jopa monta kertaa päivässä pitkin huushollia. Entä tuliko mieleen, ettei se siivoaminen lasten kanssa ole aina niin helppoa? Et saakkaan rauhassa siivoilla. Toinen istuu jatkuvasti imurin päällä, kun yrität imuroida tai vetää kiusallaan töpseliä irti.. tiskikonetta on hankala pitää auki täytettäessä, kun taaperon mielestä on mukava ottaa käteen likaisia astioita. Lattianpesusta nyt puhumattakaan, kun on kivaa nousta samalla äidin selkään tai klotata pesuvedellä :D

        Ja mikä on se suurin asia. Sinä saat aivan varmasti NUKKUA ja kroppasi käy ns. täysillä. Aamulla saat juoda aamukahvin RAUHASSA ja lukea lehtesi. Kukaan ei häiriköi tai estä lähtöäsi töihin. Sori mutta et vaan voi tajuta näitä asioita, kun sinulla ei ole lapsia. Kyllä jämpti on näin.

      • sdjcsop

        Nauran.

        Itse olen raksanainen, raksalla töissä siis. Ennen lasta olin myös minä töissä rakennuksilla töitä tekemässä selkä hiessä kantamassa säkkiä toisen jälkeen miesten kanssa. Onhan se rankkaa, fyysisesti hyvinkin rankkaa. Ja töihin menen raksalle takaisin kunhan lapsi on tarpeeksi vanha.

        Mutta, kuitenkin kun on raksalla (kin) töissä, voi/saa juoda kupposen tai pari kahvia ilman että joku huutaa korvaan tai roikkuu lahkeessa, vauvaa/taaperoa et voi laittaa sivuun ja käskeä istua siinä hiljaa 12 minuuttia kun on kaffetauko. Kukaan työkavereistasi ei roiku lahkeessasi, itke tai huuda.
        Työkavereille voi puhua järjellä jos joku asia vituttaa ja luultavasti saattaa jopa ymmärtää, vauvalle et voi järjellä selittää että mamma on nyt väsynyt joten voitko vaikka parkua sitten kun isi tulee kotiin, ainakaan niin että vauva/taapero/lapsi ymmärtää/käsittää asiaa.

        Klo 12 kun sinulla on puolen tunnin ruokatauko ja istut syömään eväitäsi ja juomaan kahviasi niin katselet jo kelloa että aijjai, enää kolme ja puoli tuntia. Sitten kotiin!
        Koti-äidillä ei ole tilaisuutta ajatella näin. Hän ei voi tietää että mitä tapahtuu yöllä, montako kertaa lapsi herää ja mihinkin "vaivaan", tai mitä kaikkea voikaan tapahtua päivän/yön aikana.

        Koti-äidit eivät myöskään laita korvatulppia korviin ja anna vauvan huutaa nälkäänsä yölläkään ( vaikka kuinka olisi väsy) niin kauaa että on "virallinen" heräämis-aika, vaikka klo 5.30.

        Kuka sinua pitäisi hereillä koko yötä?

        Itse menet nukkumaan silloin kun huvittaa ja heräät tiettyyn aikaan kun kello soi. Menet töihin, tulet töistä. Piste. Kotona teet kotitöitä. Palkkarahat ovat sinun ja sinun käytettävissäsi mutta kotiäidin rahat, vähät mitä jää käteen, menee yleensä lapsille, lapsen hankintoihin tai kodin hankintoihin, urheiluvälineisiin yms. ei kauheasti voi huvitella rahoillansa kun on vastuuta muustakin kuin itsestänsä.

        Jos pitäisi verrata jotain työtä ja kotiäitiä, niin tavallista duunaria en vertaisi, ennemmin sellaista henkilöä joka joutuu olemaan lähtövalmiina 24/7 töihin.

        Duunari tosiaan tekee raskasta työtä, mutta työ loppuu puoli neljältä ja pääsee lähtemään kotiin.

        Mielestäni aloittaja tosiaan puhuu asiasta josta ei tiedä vielä ainakaan mitään. Varmasti hänenkin maiilmannäkemys muuttuu jos ja kun jää kotiäidiksi tai koti-isäksi.

        Itse en noin sinisilmäinen ollut edes 15-vuotiaana ja vauvakuumeisena.

      • Onnellinen lapsuus

        Minä tajuan ja kerroin tuolla ylenpänä oman mielipiteeni ja kokemukseni :)

      • Onnellinen lapsuus

        Minä tajuan ja kirjoitin tuonne ylemmäksi oman mielipiteeni ja kokemukseni ;)

      • Onnellinen lapsuus
        Onnellinen lapsuus kirjoitti:

        Minä tajuan ja kerroin tuolla ylenpänä oman mielipiteeni ja kokemukseni :)

        Tämä oli sinulle: duunari joka päivä. Tuli näköjään kahdesti ja pompsahti väärään paikkaan.
        Joku tuossa sanoi, että työssä käyvä äiti saa nukkua yönsä rauhassa, se nyt ei ihan pidä paikkaansa kuitenkaan. Voihan hänelläkin olla heräilevä lapsi tai muutenvaan univaikeuksia.
        Silti olen ollut kotiäitinä erittäin mielelläni niinkuin tuolla olen kertonut :))))

      • isoäiti

        Tee niitä lapsia niin pääset vetelehtimään, ja oletko koskaan kuullut sellaisesta, kun äitiysloma ja hoitovapaa, jonka sinäkin saat, koska reippaasti alle vuoden ikäistä ei mielellään saa vielä tarhaan.
        Älä karehdi, kun voit asialle tehdä jotain.

      • ..................
        Huomionarvoista.. kirjoitti:

        Oletko ottanut huomioon, että lasten kanssa koti on paljon sotkuisempi ja siivottavaa riittää paljon enemmän! Enemmän pyykkiä, enemmän astioita ja lisänä koko leluvaraston keräämiset päivittäin, jopa monta kertaa päivässä pitkin huushollia. Entä tuliko mieleen, ettei se siivoaminen lasten kanssa ole aina niin helppoa? Et saakkaan rauhassa siivoilla. Toinen istuu jatkuvasti imurin päällä, kun yrität imuroida tai vetää kiusallaan töpseliä irti.. tiskikonetta on hankala pitää auki täytettäessä, kun taaperon mielestä on mukava ottaa käteen likaisia astioita. Lattianpesusta nyt puhumattakaan, kun on kivaa nousta samalla äidin selkään tai klotata pesuvedellä :D

        Ja mikä on se suurin asia. Sinä saat aivan varmasti NUKKUA ja kroppasi käy ns. täysillä. Aamulla saat juoda aamukahvin RAUHASSA ja lukea lehtesi. Kukaan ei häiriköi tai estä lähtöäsi töihin. Sori mutta et vaan voi tajuta näitä asioita, kun sinulla ei ole lapsia. Kyllä jämpti on näin.

        Höps, kyllä normiduunarilla on yöunet yhtä vähissä, kuin kotiäidillä, eikä sitä aamukahvia ainakaan kotona saa rauhassa juoda lehteä lukien. Koko kakaralauma häiriköi ja on esteenä töihinlähdölle. Siinä ne ipanat istuvat imurinpäällä illalla ja viikonloppuna siivotessa...

      • Eihän einestä?
        kohta kolmen äiti kirjoitti:

        Hehhee, on mahtavaa, että sinulla on sellainen oikeus kuin sairasloma. Oletko ajatellut, että meille kotiäideille ei sellaista suoda? Sairaanakin hoidetaan ne samat hommat, kuin terveenä. Kokeilepas sitä ja sitten sinulle sanotaan, että "sähän kulutat ittes loppuun kun pitää sairaanakin töitä tehdä", noh, kotiäidille sanotaan vaan, että "niin, sellaistahan se on"

        Ja edelleen, niinkuin moni moni on tässä jo sanonut. Melko varmasti melkein joka ikinen kotiäiti on ollut ennen lasta töissä ja tietää kyllä mitä se vaatii. Sinulla taas ei ole lapsia, joten et voi millään tietää niistä vaatimuksista.

        Oma elämäni sujui kutakuinkin näin, ennen kuin sain lapsia.

        Aamulla 6.00 herätys, koiran ulkoilutus ja töihinlähtö.
        7.30-15.30 töitä
        16.00 kotiin, joskus kaupan kautta (jossa mietin ihan rauhassa, että mitähän sitä ostaisi, sellainen rauhallinen kaupassakäynti loppui lasten saantiin)
        16-22 koiran ulkoilutusta, Kerran/kaks viikossa pyykkikone päälle, päivällisen syömistä ja ah, sohvalla makaamista telkkarista ihan mitä huvittaa tuijottelua.

        la-su
        herätys n. 11.00 koiran ulkoilutus, aamupalan rauhassa syöminen, löhöäminen, ihan vaan hengaileminen ja illalla pystyi vielä miettimään, että lähtisköhän sitä vaikka tänään vähän viihteelle. Toisena päivänä sitten n. 1h siivoamiseen.

        Nykyinen elämäni sujuu näin:
        7.00 herätys. Aamupissit ja pesut, aamupalan teko nuoremmalle, samalla itse hampaita pesten.
        8.00 vanhempi herää, sille aamupala ja tietty kaikki aamupesut sun muut.
        8-10, pyykkikone pyörimään, lasten kanssa touhuamista, lounaan valmistamista.
        10-11-30 ulkoilua
        11.30 lounaan syömistä
        12.00 nuorempi päikkäreille, vanhemman kanssa pelaamista, lukemista ym, laatuaikaa.
        14.00 nuorempi herää, välipalaa molemmille.
        14.30-15.30 vapaata leikkiä, lukemista, siivoilua ja sitä pyykkihuoltoa (ne pitää toki saada sieltä koneesta pois ja kuivumaan, viikattuna kaappiin jne)
        15.30- 17.00 päivällisen valmistusta.
        17.00 päivällinen
        17.30-18.30 ulkoilua
        18.30-19.00 vapaata leikkiä iskän kanssa (äiskän eka tauko päivässä)
        18.45 iltapuuron keitto
        19.00 iltapuuro
        19.30 iltapesut, pisut ja muut
        20.00 iltasatu ja laulut, hyvää yötä lapsille
        21-07 välisenä aikana ihan tuurista riippuen, ei yhtään-6 herätystä ja itkevän lapsen rauhoittelua.

        la-su:
        aivan samat hommat kuin arkenakin, ehkä joskus käydään jopa jossain kylässä (tietty lasten kanssa)
        mietteet siitä, että lähtisiköhän sitä tänään viihteelle, voi unohtaa alkutekijöihinsä, jos sellainen ajatus eksyisi päähän, voi vaikka nauraa ääneen omalle vitsikkyydelleen, sillä KUKAAN ei tule parin tunnin varoitusajalle hoitamaan lapsia.

        Mä en siis todellakaan kaipaa töihin, mutta JESTAS, että joskus kaipaan sitä elämää, joka mulla oli ennen lapsia ja sitä VAPAUTTA!
        Loma-ajoista puhumattakaan, sillä ihan tiedoksesi, että loma (on ne sitten sairas tai kesälomia) meillä noudatetaan aivan niitä samoja juttuja, kuin ihan tavallisena arkenakin. Lapset ei millään suo meille vanhemmille sitä 4 viikon vapaata, jonka työnantaja niin mieluusti meille tarjosi.

        Onko sulla siis ihan oikeasti rankempaa?

        Miten teidän lounas valmistuu, jos ulkoilette 10-11:30 ja lounastatte 11:30?

      • fghdhgn

        Heips! Minä vastailen nyt, koska olen töissä. En ole enää kotiäiti. Ennen kotiäitiyttä olin töissä, sitten 5 vuotta kotona, ja nyt jälleen töissä.

        Kyllä täällä töissä on helpompaa. Henkisestikin saa hengähtää, jos nyt ei lennonjohtaja ole. Ei tarvitse olla silmät selässäkin koko ajan. Ehtii lukemaan mailit ilman että joku roikkuu lahkeessa yms.

        Ei sinulla ole yhtälailla kotitöitä kuin kotiäidillä. Sinun kotiasi ei jatkuvasti sotketa leuillla ja askarteluvälineillä, sinun kotonasi ruoka-ajan jälkeen ei tarvitse pestä lattioita keittiöstä, sinä voit viettää välillä niitä päiviä kun ei viitsi kokata ihan oikeaa ruokaa jne...

        Eikä kotiäidin rankin osuus todellakaan ole vain kotityöt. Koska sinulla ei ole lapsia, yritän vääntää rautalangasta:

        Vauva saattaa roikkua tississä kiinni monia tunteja vuorokaudesta. Jopa enemmän kuin sinä olet töissä.

        1v pääsee jo melkein kaikkialle, mutta järkeä ei ole vielä juurikaan. Vahtia pitää koko ajan! Kokeile miltä tuntuu esimerkiksi käydä suihkussa tai kakalla ovi auki niin, että pitää pari kertaa paniikissa juosta sieltä pois pelastamaan jotakuta... Ihan turha haaveilla, että saisi juoda kahvin/teen alusta loppuun niin että se säilyy kuumana.;)

        Uhmaikäinen koettelee hermoja. Hän tekee juuri niin kuin et haluaisi että hän tekee, ja lukuisia kertoja päivässä. Kun olet saanut puettua ulkovaatteet päälle ja puet itsesi (nopeasti, tietysti), huomaat että uhmaikäiseltä on jo lähteneet vaatteet päältä pois. Kun kiellät hyppimästä juuri viikattujen vaatteiden päällä, niillä hypitään silti. Saat viikata monta kertaa samat vaatteet jne...

        Ja jos lapsia on enemmän, aikaa nahisteluiden selvittämiseen, leikkien kehittämiseen yms kuluu paljon...

        No, minä jatkan "lomailua" töissä, eli teen näitä helppoja töitä. Toki haen lapset tarhasta sitten klo 16.30

        Terkuin, yh-äppä.

      • dfuyityui
        Eihän einestä? kirjoitti:

        Miten teidän lounas valmistuu, jos ulkoilette 10-11:30 ja lounastatte 11:30?

        Öööö, voihan sitä laittaa vaikka makaronilaatikon uuniin? Tai vaikka tehdä muusin ja jauhelihakastikkeen valmiiksi ja lämmittää kun tulee ulkoota sisälle? Hänhän kirjoitti, että klo 8-10 mm lounaan valmistamista

      • organisoidaan
        dfuyityui kirjoitti:

        Öööö, voihan sitä laittaa vaikka makaronilaatikon uuniin? Tai vaikka tehdä muusin ja jauhelihakastikkeen valmiiksi ja lämmittää kun tulee ulkoota sisälle? Hänhän kirjoitti, että klo 8-10 mm lounaan valmistamista

        Juuri näin, meikäkin tekee ruokaa niin, että sitä syödään ainakin kaksi päivää esim, just laatikot ja keitot.
        Myös, kun ollaan ulkona ,se laatikko on uunissa sillä aikaa paistumassa ja sitte valmis, kun tullaan sisälle ja ei muuta kun syömään.

    • monitaito.

      Ymmärrän kyllä että työssä käynti on raskasta, mutta kyllä se kotona "olo" on kans, ehkä henkisesti raskaampaa. Itse olen ollut kotona reilu 10 vuotta ja sanon että ei ollut aina herkkua ei. Minulla on neljä lasta. Minä en ole nukkunut lasten kanssa päikkäreitä, joskus olen nukahtanut vauvaa imettäessä kun olen nukkunut yö unia katkottaisesti neljä tuntia. Ja olen maistanut sitä työ elämää enemmänkin kuin kuukauden ja sitä ennen oikein opiskellut. Koulun/työpäivän jälkeen jatkuu kotona työt. Lapsia pitää hakea hoidosta, väsätä jotain ruokaa, pyykkiä, siivousta. Olen joskus vielä yhdeksän aikaan illalla pessyt vessaa kun aikaisemmin ei ole ehtinyt. Sanon vaan että helpompaa se töissä käynti on ilman lapsia. Mutta en valita enkä kaipaa mitään voivottelua. Kävi vaan ärsyttämään tollanen...se on pitkän päälle hyvin yksinäistä "olla" kotona, ei ole työkavereita kelle voi jutella aikuisten juttuja.

    • Näin minäkin ennen

      Noin minäkin ennen ajattelin.

      Mutta tarvitseeko lapsettoman nukkua/valvoa yöt sen mukaan, miten lapsi nukkuu/valvoo? Tarvitseeko lapsettoman olla koko ajan huolissaan toisesta ihmisestä, huolehtia, että tällä on kaikki hyvin ja ettei satuta itseään jne.? Ja jos vielä lapsia on enemmän kuin yksi....Huh! Ja kun kaikki kotityöt vielä yrität hoitaa siinä sivussa, kun hoidat lapsia: teet ruoat, peset pyykit, käyt asioilla lasten kanssa...Ei käy kateeksi ja silti tuo on minulla pian edessä ja se on vaan hoidettava.

      Ja lapsiin kuluu rahaa, ellei halua, että ovat koulussa kiusattuja, kun kulkevat ryysyissä. Ymmärrätkö, että vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan? Ei voi vain ajatella itseään, vaan pitää ajatella lapsen parasta. Ja ainakin ihan ekoina kuukausinahan äiti on ihan sidottu vauvaan (imettäminen yms.)

      Kyllä minä arvostan kotiäitejä ihan mielettömästi. Vai saa nukkua pitkään...? :D Kai se on nukuttava, jos ei yöllä saa nukuttua ja vauvakin nukkuu myöhään aamulla. Silloin on vaan sopeuduttava.

    • homemum

      Niin..sullahan ei ole lapsia.miten ihmeessä voit kritisoida meitä kotiäitejä noin kärkkäästi. itse olen tehnyt lapseni hieman kypsemmällä iällä,sitä ennen olin vuosikaudet työelämän oravanpyörässä, tein pitkiä päiviä,työ haasteellista jne..mut voin sanoa, että työelämä oli lastenleikkiä verrattuna kotiäidin työhön.älä jäkätä,ennenkuin tiedät mistä puhut, moukka!

    • ...

      Omalla kohdallani tätä juuri eilen myös mietin. Lapsi on todella suuri tarpeinen, laaja temperamentti ja mitä noita nyt voisi sanoa. Nämä aamut on ihan leppoisia, mutta puoliltapäivin se alkaa jatkuva kitinä ja koko ajan pitää touhuta. Ok, ei ole fyysisesti rankaa, mutta kun ihan koko ajan kuuntelee kitinää, niin se on henkisesti kovin raskasta, adrenaliinia erittyy elimistöön ja turhauttaa; mitä ikinä teenkin, niin se ei ole kuitenkaan tyytyväinen.

      Käytiin siis keskustelu eilen mieheni kanssa (käyn töissä viikonloppuisin).

      Minä: "En muuten ihmettele pätkääkään sitä tutkimusta jossa todetaan, että lapsettomat ihmiset ovat onnellisempia, huomaan asian täysin valoisasti omalta kohdaltani. Tutkimuksesta puuttui myös fyysinen puoli, eli lapsettomat ovat varmasti myös kuuloltaan terveempiä."
      Mieheni:" Jos noin rankkaa on, niin eikö kannattaisi lopettaa töissä käynti."

      Jäin haukkomaan sanattomana henkeä. Luuleeko tuo tosissaan, että ratkaisuksi kävisi mitenkään se, etten saa edes niitä kahta päivää viikossa lomaa lapsesta? Tietenkin ymmärrän hänen pointtinsa, sillä hän joutuu lapsen kitinöiden kanssa elämään ne kaksi päivää...

      Kyllä, meillä on vain yksi lapsi, mutta minä menen lomailemaan töihin, vaikka hoidan työkseni erityislapsia ja hoidettavia siellä on useampia kerralla. Mutta kyllä kai se pääasia tekemisensä raskaudesta tulee ihan siitä vaihtelun puutteesta. Jos tekee pelkästään töitä, kuten aloittajan viestistä hyvin selviää, niin työnteon alkaa kokea raskaaksi. Jos on pelkästään kotona, niin sen alkaa kokea raskaaksi. Torstai-perjantai ovat minullakin yhtä kitumista ja töihin pääsyn odottamista, kun jo monta päivää on joutunut tekemään vain sitä yhtä ja samaa...

      Miehet ne yleensä valittaa siitä, että ei se kotona oleminen voi olla niin rankkaa. Onneksi monille miehille tulee heräämisen hetki, kun vaimot lähtevät töihin. Myös aloittaja joku päivä on onnellinen, että sanoi aloituksensa noin sulavilla sanoilla, siis päivänä jolloin hän syö kyseisiä sanojaan.

    • 19+5

      Itselläni on vajaan vuoden ikäinen tytär, jonka kanssa aion olla kotona kaksivuotiaaksi asti. Ennen lapsen syntymää luonnollisesti opiskelin, tein opiskelun ohella ilta- ja viikonlopputöitä, kunnes valmistuttuani sain vakituisen paikan omalta alaltani. Työhistoriaani mahtuu niin ulkona tehtävää ruumiillista työtä kuin siistiä mutta henkisesti kuormittavaa sisätyötäkin. Jotain siis tiedän myös työelämästä, vaikka nyt kotiäiti olenkin.

      Työssäkäyvänä lapsettomana pakollisia, päivittäisiä kotihommia oli huomattavasti vähemmän (kaksi aikuista muutaman tunnin illasta kotona, molemmat osaavat siivota itse sotkunsa) ja ne sai tehdä rauhassa omaan tahtiinsa - tai jättää seuraavalle päivälle. Työpäivä ehkä alkoi aikaisemmin kuin nyt, mutta yöllä sai nukkua rauhassa ja viikonloppuisin kuitata mahdollista (itseaiheutettua...) univelkaa.

      Nykyään päivä menee lapsen tahtiin. Herään silloin kun lapsikin, myös yöllä. Lapsi tarvitsee 5 ateriaa päivässä, apua niiden syömiseen ja niiden on oltava valmiita ajallaan. Jokaisen aterian jälkeen siivotaan jäljet, mikä vie oman aikansa. Vaipanvaihto vie oman aikansa. Päiväunille ja yöunille nukuttaminen kestää myös tovin. Pukeminen ja riisuminen, taas uppoaa aikaa... Lapsi kaipaa syliä ja seuraa, haluaa yhä enemmän osallistua päivän puuhiin. Ulkoillakin pitäisi. Näihin väleihin on mahdutettava ruuanlaitto, siivoaminen, pyykkäys, kauppa- ja asiointireissut, pihatyöt. Monet hommat tehdään lapsi sylissä. Ei aina ihan yksinkertaista saada asioita sujumaan siten kuin pitäisi, siinä ajassa kuin pitäisi. Varsinkaan jos pää on yhtä höttöä monen yön/kuukauden valvomisista.

      Joten, vaikka monenlaista duunia olen elämäni aikana tehnytkin, sanoisinpa että "kiire ja väsymysvouhotus" on todella todellista vasta tässä äidin hommassa.

    • duunari joka päivä

      Ketjun aloittaja jälleen tässä moi!

      (laitan tän vastauksen myös tänne alas, koska vastaus meni tuonne jonnekin viestien sekaan)

      Nyt täytyy oikaista paria juttua:

      "En ymmärrä mihin mahdutat tuon "9-10 tuntia päivässä enemmän aikaa hoitaa juttuja". Ei mulla ainakaan ole aikaa noin paljoa päivässä hoitaa muita juttuja kuin lasta. "

      - Tarkoitin, että 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa kodin asioita (lapsi kotityöt) kuin duunarilla. Kotiäidillä on omat kotiduunit hoidettavana, mutta tuon 9-10 tuntia enemmän aikaa hoitaa niitä duunariin verrattuna. Duunari on ensin 9-10 tuntia töissä (työpäivä matkoineen) ja sitten vasta aloittaa kotityöt, joita toki on vähemmän.

      Väitän, että tuosta 10 tunnista ehkä 5-7 tuntia on töitä, loppu leppoisaa oleilua. Duunarin päivästä duunia on 8 tuntia ja matkat päälle!

      - Joku ihmetteli että miten voin olla perillä kotiäidin päivärutiineista ja postien hausta, jos olen kerran päivät töissä. Unohdin kirjoittaa, että on minullakin pekkasia ja joskus vapaapäiviä. Joskus jopa sairaslomaa.

      - Joku ihmetteli että miten voin kritisoida ketään, kun mulla ei ole lapsia. Samassa kappaleessa haukkui mut moukaksi. Tämä on juuri tätä, ota kantaa asiaan niin sinua nimitellään... eipä nostanut kotiäitien pisteitä.

      Joku kirjoitti: "ajattelitko tosissaan, että sulla on yhtä- paljon kotitöitä tehtävänä kuin monen lapsen kotiäidillä? Please..."

      No en ajatellut, enkä niin ole kirjoittanut! Tottakai kotiäidillä on enemmän kotitöitä, sitä olen koko ajan toitottanut. Äidillä on myös se 9-10 tuntia aikaa hoitaa niitä, kun duunari palelee ulkona raskaissa töissä. En vieläkään usko, että tuo kyseinen 9-10 tuntia täyttyisi 100% työstä koko ajan. Duunarilla se on sitä, yht. 50 minuutin taukoja lukuunottamatta. Ja kun duunari pääsee kotiin, alkaa kotityöt ja kyllä duunarikin ruokaa joutuu laittamaan.

      Duunarin työ on jatkuvaa raatamista, ei ole päiväunia kesken päivää. Ei voi istua lapsen kanssa lastenhuoneen lattialla ja hörppiä kaakaota kun lapsi tekee palapeliä tai leegotornia. Ei voi laittaa lasta vaunuihin ja käppäillä kevätsäässä lähikauppaan ostamaan ilta-sanomia. Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää", vaan ulkona raadetaan rohtuneita huulia nuoleskellen!

      Jotenkin tuntuu siltä, että olen tuonut esiin aika totuudenmukaisia asioita. Nyt sitten muut koittaa vääristellä tekstejäni ja ymmärtää niitä tahallaan väärin, jotta kotiäidin myyttinen kulissi raskaasta raatamisesta ei sortuisi korttitalon tavoin.

      • olet kade.

        Vaihda alaa, jos työnteko on noin vastenmielistä tai tee niitä pentuja ja niin pääset laiskotteleen.

      • SDP.

        Sinä et arvosta kenenkään töitä oletko koskaan ajatellut, että päivähoitopaikoissa kunnalliset päivähoitajat tekee tuota samaa, kun äidit muutaman vuoden kotona.
        Et arvosta edes omaa työtäsi, olet kateellinen ja kaunainen.

    • banaani3 :)

      Plääh, sä oot vaan joku satamaduunari joka tekee 9 tuntista työpäivää ja saa kuussa vaan vaivaset 5000e bruttona..ja osa vuodesta lakkoillaan parin vuoden välein...kun oot kipee, soitat pomolle,käyt lääkärissä ja sit lepäät kolme päivää. Vietät pekkaspäiviä ja vapaita viikonloppuja..Ompas sulla helppoa..

      Eikö olekkin inhottavaa kun omaa työtä aliarvioidaan? Omasta puolestani voin vielä sanoa ettei minun kotiäitiys olekkaan fyysisesti niin rankkaa kuin mieheni merellä käynti, mutta eipä siitä kyllä maksetakkaan..

      Mitä mieltä olet sitten vanhemmista jotka käyvät töissä? Saavatko he valittaa elämän/arjen rankkuutta kun käyvät ensin sen 8 tuntia töissä ja sitten vielä menevät kotiin, päiväkodin kautta tekemään kotitöitä ja ruokaa?
      Vaikka tekisi mieli joskus lähteä töihin niin olen silti onnellinen ettei vielä tarvitse lähteä..Vaikka raha houkuttelisikin.. :)
      Olet vain kateellinen kun jollakin on hyvä syy jäädä kotiin eikä haukuta lusmuksi koska on kotona lasten kanssa :)
      Voithan sinäkin jäädä kotiin, työttömäksi..saisit liiton rahoja ja loppujen lopuksi saisit sen 550e kuussa, minkä minäkin saan joka kuukausia :)

    • jgfbmmcd

      Hah, oikein hymyilyttää.

      Aloitin työnteon nuorena. Olen kerennyt olla 15 vuotta työelämässä ennen lapsia. Olen tehnyt vuorotöitä, yötöitä, pitkiä päiviä, tuplavuoroja, viikkoja töitä ilman vapaita rankassa duunissa. Voin käsi sydämellä sanoa että tiedän mitä työteko rankimmillaan voi olla.

      Sitten tulivat nuo iki-ihanat lapset. Kaksi villiä poikaa vuoden ikäerolla. Ja taas voin sanoa, ihan käsi sydämellä jälleen :), että mikään tekemäni työ ei ole koskaan ikinä, eikä mitenkään ollut niin rankkaa kuin kotiäitinä oleminen. Olen kolme vuotta nyt ollut kotona lasteni kanssa ja olen välillä ollut valmis hullujen huoneelle :) Ekasta vuodesta kahden lapsen äitinä en muista juuri mitään, se oli aivan hirvittävän rankkaa aikaa. Ei se vieläkään mitään helppoa ole, eikä tarvitsekaan olla.
      Rakastan muksujani yli kaiken ja haluan niitä itse hoitaa, niin pieniä vielä ovat.
      Rahaahan tällä työllä ei tee, joten jossain vaiheessa on palattava töihin. ja sinä päivänä minä olen onnellinen:)

      En minä ole jaksanut vinkua ja valittaa siitä miten rankkaa mulla on ja miten muut (lapsettomat työssäkävijät) pääsevät helpommalla enkä aio sitä nyttenkään tehdä. Itse olen valintani tehnyt, ja lasteni takia tämän teen.

      Joten aloittajalle sellaisia terveisiä että valita sitten kun on oikeasti joku syy, Tuollainen naapureiden kyttääminen saa sinut vaan kuulostamaan vähän vinksahtaneelta eikä kovinkaan järkevältä.
      Toivon sinulle paljon ihania lapsia. Tuleppa sitten kertomaan kuulumisia..:)

      • ...

        Aaah vuorotyön ihanuus...

        En kerennyt olla töissä edes kymmentä vuotta ennen lasta, mutta se vuorotyö... Päivätyötä tekevä duunari repii vertailukohtaa siitä, että raskaaksi kotona olemisen kokee myös ihminen, joka on tehnyt pidimmillän vuoron: 12-21, joka venyi yökön sairasloman takia seuraavaan aamu seitsemään... Eli 19 tunnin työvuoro ja silti koen lähteväni töihin lomailemaan.

        Tee duunari lapsi, niin saat sinäkin hyvän tekosyyn kieltäytyä ylimääräisistä töistä. En minäkään enää taatusti jää yövuorolaista sijaistamaan nyt kun on lapsi. Silloin kun pari kertaa olen iltavuoroa jatkanut aamuun, olen ollut ainut lapseton iltavuorossa.

        Lapsellisena saa työelämässä paljon enemmän olla itsekäs, joten suosittelen.

    • tuplaäiti

      Oikeassa olet. Kummastakin on kokemusta ja voin siten sanoa että paljon helpompaa on olla kotona hoitamassa mukuloita kuin herättää ne aamukuudelta ja pyörällä raahata puoliunessa hoitopaikkaan monen kilsan päähän ja työn jälkeen hakea pois, säässä kuin säässä. Ja lapset väsyneitä ja kiukkuisia sekä ikävöiviä.
      Kotona ollessa sitäpaitsi voi aina jossain välissä hoitaa vaikka pyykit koneeseen ja kuivumaan tai vähän siivota. Töiden jälkeen tämä kaikki en edessä illalla.
      Aina vain ei voi valita, mutta noin ylipäätään helpommalla kotiäiti selviää. Ja sitten vielä eräät jaksavat vinkua vaikka ovat etuoikeutetussa asemassa.

      • kjhil

        Ei tässä varmaan nyt ollu tuo vertailuna, että onko kotiäiti töissä vai kotona hoitamassa lapsia, vaan duunarin ja kotiäidin eroista.

        "Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää"."
        Mitenkäs silloin, kun olet sairaana? Saatko sairaslomaa ja voit olla silloin kotona? Toista se on kotiäidillä, joka sairaanakin "joutuu" hoitamaan lapsiaan.

        Saitko viimeyönä nukuttua täydet yöunet? Minä en.
        Pidätkö nyt viikonloppua vapaana? Minä en.

        Itsehän olen toki tämän valinnut, enkä kadu. En kadu vaikka aamun olen ollut kiukkuisen lapsen kanssa, hyvä että ehdin ne aamukahvit juoda. Sinähän toki saat juoda ne aamuisin työpaikalla rauhassa?
        Tule toki kertomaan, sitten kun itselläsi on lapsia että miten menee.

      • tuplaäiti
        kjhil kirjoitti:

        Ei tässä varmaan nyt ollu tuo vertailuna, että onko kotiäiti töissä vai kotona hoitamassa lapsia, vaan duunarin ja kotiäidin eroista.

        "Ei voi karmean lumipyryn iskiessä pitääkin "kotipäivää"."
        Mitenkäs silloin, kun olet sairaana? Saatko sairaslomaa ja voit olla silloin kotona? Toista se on kotiäidillä, joka sairaanakin "joutuu" hoitamaan lapsiaan.

        Saitko viimeyönä nukuttua täydet yöunet? Minä en.
        Pidätkö nyt viikonloppua vapaana? Minä en.

        Itsehän olen toki tämän valinnut, enkä kadu. En kadu vaikka aamun olen ollut kiukkuisen lapsen kanssa, hyvä että ehdin ne aamukahvit juoda. Sinähän toki saat juoda ne aamuisin työpaikalla rauhassa?
        Tule toki kertomaan, sitten kun itselläsi on lapsia että miten menee.

        Etkö osaa lukea?
        Kerroin kyllä että kokemusta on molemmista ja sen perusteella olenkin sitä mieltä että työssäkäynti on raskaampaa äideille.
        Koskaan en ole tuntenut itseäni niin väsyneeksi kotona lapsia hoitaessa kuin silloin kun olen ollut töissä. Ei minun työssäni ainakaan istuta rupattelemassa vaan töitä tehdään kaiken aikaa. Kahvi,- ja ruokatauot kyllä ovat mutta sen viisiminuuttisen ja puolituntisen pystyn aina kotonakin pitämään jossain välissä syödäkseni. Lapseni myös tapaavat nukkua päiväunet, eikö sinun?
        Millaisia rasavillejä oikein lapsesi ovat kun noin raskaaksi sen hoitamisen koet. Montako sinulla heitä on?
        Tule toki kertomaan sitten kun itse hoidat työn jälkeen ja viikonloppuisin sen mitä et ehdi ja jaksa iltaisin, ja silloin myös haluaa viettää aikaa niiden lasten kanssa.

      • ghm
        tuplaäiti kirjoitti:

        Etkö osaa lukea?
        Kerroin kyllä että kokemusta on molemmista ja sen perusteella olenkin sitä mieltä että työssäkäynti on raskaampaa äideille.
        Koskaan en ole tuntenut itseäni niin väsyneeksi kotona lapsia hoitaessa kuin silloin kun olen ollut töissä. Ei minun työssäni ainakaan istuta rupattelemassa vaan töitä tehdään kaiken aikaa. Kahvi,- ja ruokatauot kyllä ovat mutta sen viisiminuuttisen ja puolituntisen pystyn aina kotonakin pitämään jossain välissä syödäkseni. Lapseni myös tapaavat nukkua päiväunet, eikö sinun?
        Millaisia rasavillejä oikein lapsesi ovat kun noin raskaaksi sen hoitamisen koet. Montako sinulla heitä on?
        Tule toki kertomaan sitten kun itse hoidat työn jälkeen ja viikonloppuisin sen mitä et ehdi ja jaksa iltaisin, ja silloin myös haluaa viettää aikaa niiden lasten kanssa.

        Etkö itse osaa lukea? Ei tässä nyt edelleenkään ollut vertailussa kotiäiti JA äiti joka käy työssä. Vaan kotiäiti JA työntekijä, jolla ei ole lapsia. Opettele lukemaan.

    • että niin

      työssäkäyvä aloittajahan tässä alkoi vinkua miten työssä oleminen on raskaampaa.. ;)

    • Provo?

      Mistä tiedät, ettei naapurisi lampsiva kotiäiti olisi valvonut kitisevän lapsen kanssa tuntukausia yöllä?
      Tiedätkö, että pikkulapset heräävät yleensä aamun koitossa ja klo 10 maissa ovat aamupäiväunilla. Sitä ennen on tehty aamutoimet ja syöty.

      Miten kahden lapsen kanssa on helpompaa, kun vauva valvoo yökaudet ja vanhempi herää klo 7.
      Kokemuksesta tiedän, että yöunet jäävät niin lyhyiksi, että 4 tuntia tuntuu aivan ylellisen pitkältä levolta.

      Siivoskelu on myös välttämätöntä ryömivien ja lattian pinnassa hääräävien lasten takia, sillä joka roska menee suuhun.
      Mahtaako duunarirouva siivota joka kolkkaa päivittäin? Kovin ollaan siistejä, jos niin tapahtuu. Asuntohan on miltei käyttämätön, kun ollaan poissa pitkä päivä

      Kummallista, että ihmiset kadehtivat toisiaan ihan järjettömistä syistä. Voipi olla, että se kotiäitikin unelmoi ajasta, jolloin pääsee taas työelämään. Elämän kulussa on monia vaiheita, ja ne on vain elettävä.
      Kotiäiti tuskin on koko ikäänsä ollut kotiäitinä. Siihen hommaan kun pitää olla lapsia. Kyllä kotiäitikin on maistanut työssäkäyvän aikuisen elämää.
      Sinä puolestasi et vielä ole kokeillut kadehtimaasi kotiäidin arkea.

    • 7+20

      Sinä siis olet laskeskellut, että kotiäidin päivittäiseen työnkuvaan kuuluu lounaan laitto, pyykinpesukoneen lataus ja tyhjentäminen sekä puoli tuntia siivousta? Samalla logiikalla sinun päivittäinen kotityömääräsi on koneellinen pyykkiä pari kertaa viikossa sekä 10 minuuttia tai alle siivousta päivittäin. Kyllähän 3 ihmistä nimittäin enemmän pyykkiä tekee, kuin yksi aikuinen ja enemmän myös syntyy siivottavaa, kuin yhdellä aikuisella, joka on työpäivänsä ajan pois kotoa. Että viitsit sitten vielä rutista omista kotitöistäsi, kun kotiäiditkään eivät saisi! ;)

      Sinä jätät vastauksissasi aktiivisesti huomiotta sen seikan, että kotiäitiys ei ole elämänmittainen rooli. Ennen lasten kanssa kotiin jäämistään kotiäiti on hyvin suurella todennäköisyydellä käynyt töissä, ehkä jopa tehnyt samaa työtä kuin sinäkin. Suurin osa kotiäideistä myös palaa täyspäiväisesti työelämään siinä vaiheessa, kun lapsista nuorimmainen täyttää 3 vuotta, mahdollisesti tekee osa-aikatöitä jo ennen sitäkin. Eiköhän työssäkäyvä pienten lasten äiti kuitenkin vedä voiton kotiin tässä "kenen elämä on rankinta" kisassa.

    • 56hjuy

      Hih,

      Huomaa, ettei sinulla ole lapsia :) Kokeilepa kotiäitielämää alkuunsa vaikka 6kk, niin voit arvostaa kotiäitejä ihan toisella tavalla.

      Minä olen maistanut kumpaakin elämää ja kyllä täytyy sanoa, että työssäkäyminen on paljon helpompaa kuin 24/7 äitinäolo kotona. En ala sen enempää perustelemaan, se tietää, joka sen on kokenut :D

    • Marttariini

      UNELMATYÖ:

      Minulla on tärkeä ja vastuullinen työ. Olen toiminut työssäni vasta puoli vuotta, mutta joka päivä saan uusia oivalluksia. Työ vaatii sitoutumista ja on raskasta, mutta antoisaa. Työvuorot kestävät 24 tuntia, mutta toisinaan pääsee lepäämään. Herätys tosin voi tulla milloin tahansa. Toisinaan on lyhyempäkin vuoroja, mutta lomat ovat harvassa. Vapaallakin ajatukset pyörivät usein töasioissa, näinhän monesti käy, kun tekee unelmatyötään.

      Tehtävässä tarvitaan oma-aloitteisuutta, organisointikykyä, kykyä toimia paineen alaisena ja keskittyä usean asian hoitamiseen samanaikaisesti.. Myös johtamis- ja esimiestaitoja tarvitaan, vaikka minulla ei varsinaisia alaisia olekkaan. Sosiaaliset taidot ovat tässä työssä kaiken A ja O. Saan työstäni palautetta lähes välittömästi ja pomoni on melko vaativa mutta todella mukava. Työ on siinä mielessä hektistä, että tietyt työt on tehtävä välittömästi. Toisaalta suurin osa työn tuloksista näkyy vasta vuosien kuluttua ja silloin ei voi enää palata korjaamaan jälkiä.

      Toisinaan vastuullisuus hirvittää, mutta pätevyys antaa varmuutta. Neuvoja ja vertaisverkostuakin on hyvin saatavilla. Voin itse melko vapaasti määritellä työrytmin ja vaikuttaa työympäristöön. Työilmapiiri on yleensä hyvä, vaikka joskus tietysti ikäviäkin jaksoja.

      Työsuhde on vakituinen, mutta rahapalkka työstä on kehno, niinkuin palvelusaloilla ja kutsumusammateissa yleensä. Ala on alipalkattu ja toisinaan myös aliarvostettu. K yseessä on osittain julkisen, osittain ykstyisen sektorin homma. Työehdoissa onkin aika paljon toivomisen varaa, ja toisinaan työhön liittyvä byrokratia ketuttaa. Palkan suuruuteen on sentään itse voinut jonkin verran vaikuttaa. (tämähän ei tosin päde enää kun uraa on jatkunut n. 10 kk, jolloin palkka tipahtaa joillain useallakin satasella).
      Kuulostaako kurjalta duunilta? Sitä se ei ole, koska teen sitä mitä todella haluan tehdä. Toivon että työsuhteeni jatkuu koko loppuelämäni, tästä työstä en halua jäädä eläkkeelle. Ehkä arvasitkin jo - olen äiti.

      (Teksti kopitoitu suoraan Kotivinkin lukijakolumnista)

      Tämä oli tähän keskusteluun todella osuva kirjoitus :)

      Mainittakoon että näin kahden lapsen äitinä, vietän juuri leppoisaa sunnuntai-aamua. Toiselle olen jo kolmasti kaatanut uuden maidon kaatuneen tilalle ja nuorempi pyrkii minun ja kahvikupin väliin nyt jo seitsemättä kertaa. Kahvikuppini juomiseen on mennyt nyt niin kauan että se on jo kylmää. Tätä kirjoittaessani, kävin kerran maidon laittamisen lisäksi tekemässä uuden voileivän vanhemmalle, syötin nuorimmaiselle puuroa, siivosin lapsen "itse syödyt" lusikalliset lattialta, vaihdoin kakkavaipan, hain nuorimmaisen kaksi kertaa vessasta...sujuvasti oman aamiaisen lomassa...
      Mutta nyt pitää lopettaa, 1,5-vuotias tyttäreni levitti juuri kukkasen mullat....

      • ---

        Ihana viesti. :)

        Niin, kotiäitinä olo on ihan täyttä työtä, 24/7 ja rahallinen palkka työstä todella kehno. Henkinen palkka sitten onkin asia erikseen, mutta työn tulos usein näkyy vasta vuosien kuluttua. Mutta ei kotiäitinä olo tosiaan helppoa ole, jos joku niin luulee.

    • mamax5

      minulla on 4 alle kouluikäistä ja yksi koululainen...
      ja voin sanoa että mie en istu päivässä hetkeäkään!
      nytkin seison koneella ku ehdin jo keittiön siivota sillä välin ku lapset söi ja lasten lautasia oottelen!
      mies tekee reissu töitä ja on vain viikonloput kotona!
      olen myös töissä ja se ei oo mitään tähän verrattuna!!!

      päivät alkavat anivarhain ja päättyvät iltamyöhään.. ja monesti kotitöitäkin on lastenhoidon ohella niin paljon ettei niitä ehdi ees tekemään!!!
      illalla ei enää jaksa kun viimeinen nukahtaa ja vauva heräilee yöllä syömään koko ajan 2v kaksosetkaan eivät nukuskele kaikkia öitä niin hyvin! 4 vuotiaalla on pitkäaikaissairaus joka vaatii hoitoa myös yöllä ja esikoinen on vaativa adhd jonka kans elämä on taistelua kun tulee koulusta eikä läksytkään hoidu yksikseen ku on katottava että poika keskittyy... kaikille on annettava hetki omaa aikaa... vauva tissilä tosin monesti silloinkin ku kokkeilee keskittyä yhteen... olen 3kk vauvan syntymän jälkeen täysin palautunut ulkonäöllisesti synnytyksestä koska minulla ei oo hetkeäkään aikaa olla liikkumatta.. yötkin minua litkitään kuiviin!!! ja arvaa nukkuuko lapset ikinä päiväunia!!!!

      et tuuppas vaan kokeileen muutamaksi viikoksi minun helppoa työtä!!!

      • älä urputa

        En jaksa tuota valitusta. Kuka niitä lapsia on käskenyt pukata maailmaan jos elo on noin ankeaa? Elämä on omia valintoja ja niihin olkoon jokainen tyytyväinen. Jos on tehnyt väärän valinnan niin sen kanssa on vaan elettävä.
        Voithan kokeilla mitä ruusuilla tanssimista elämä olisi jos hinaisit pesueesi hoitoon joka päivä ja kävisit ulkopuolisessa työssä!
        Kuinka olisin itse onnellinen jos vain olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsiani hoitamaan.

      • Onnellinen lapsuus
        älä urputa kirjoitti:

        En jaksa tuota valitusta. Kuka niitä lapsia on käskenyt pukata maailmaan jos elo on noin ankeaa? Elämä on omia valintoja ja niihin olkoon jokainen tyytyväinen. Jos on tehnyt väärän valinnan niin sen kanssa on vaan elettävä.
        Voithan kokeilla mitä ruusuilla tanssimista elämä olisi jos hinaisit pesueesi hoitoon joka päivä ja kävisit ulkopuolisessa työssä!
        Kuinka olisin itse onnellinen jos vain olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsiani hoitamaan.

        Samaa mieltä olen! Miksi niitä lapsia pitää pukara maailmaan vuoden välein jos ei kerran JAKSA NIITTEN KANSSA OLLA.
        Ihan turha valittaa, eikö nämä mammat tiedä että ehkäisy on keksitty jo ajat sitten.

        Jotenkin vaikuttaa siltä, että nämä lapsia tehtailevat ruikuttajat ovat jääneen joitain palikoita vaille siellä yläkerrassa.

    • tentonen*

      miksi teette lapsia, jos lapsen hoitaminen on "niin rankkaa"..
      ärsyttää tuollaiset marttyyriäidit jotka ensin itkevät "kun lasta ei kuulu vuoden yrittämisen jälkeen ja muut vain saa lapsia". mutta sitten kun oma lapsi syntyy niin jo alkaa se valitus!?
      "voi kun on rankkaa, ja voivoi kun lapsi huutaa, mä olen niin väsynyt, hitto kun kaipaan sitä vapautta tehdä asioista ennen lasta"..jne..
      samaan hengenvetoon haukutaan kaikki lapsettomat itsekkäiksi paskiaisiksi kun eivät halua samanlaista perhe-helvettiä itselleen..

      ja kyllä, itse uskon että oikea fyysinen työelämä on rankempaa kuin mikään kotiäitinä oleminen. töissä pitää kokoaika painaa täysillä ja tuottaa tulosta. herätä kenties 5 aikaan aamulla ja ajaa töihin. olla töissä 8-10h, ajaa kotiin.

      mitä kotiäiti tekee tuon ajan..on lapsensa kanssa. hän on itse valinnut saada lapsen ja perustaa perheen.

      joten älkää jaksako olla marttyyreita äidit..on minunkin äidillä 4 lasta ja kaksi lapsenlasta, eikä ole viitsinyt valittaa ja ryhtyä marttyyriksi äitiydessään niinkuin te.

      • jklh

        Ei taida sinullakaan olla lapsia?
        Ei tässä mitään marttyyreiksi olla alettu, tuo ketjun aloittajahan se silloin marttyyri on.
        Eikös työntekijäkin ole itse valinnut työpaikkansa ja työnsä. Voisihan sitä olla työttömänä, kyllähän siitäkin maksetaan.
        Eiköhän se ole ihan ihmisestä ja lapsista kiinni,miten tuon kotiäitiyden jaksaa, eihän kaikilla ole samanlaista.
        "Ja mitä kotiäiti tekee tuon ajan..on lapsensa kanssa" juu, meinaatko että tuo lapsensa kanssa oleminen on pelkkää lapsen kanssa leikkimistä ja muuta mukavaa?

        ja sinulle tuplaäiti: lapsiahan on tasan yksi. Enkä todellakaan aliarvioi sinua kun teet työtä ja hoidat lapsiasi, sehän se varmasti raskasta onkin!

      • eräs äiti
        jklh kirjoitti:

        Ei taida sinullakaan olla lapsia?
        Ei tässä mitään marttyyreiksi olla alettu, tuo ketjun aloittajahan se silloin marttyyri on.
        Eikös työntekijäkin ole itse valinnut työpaikkansa ja työnsä. Voisihan sitä olla työttömänä, kyllähän siitäkin maksetaan.
        Eiköhän se ole ihan ihmisestä ja lapsista kiinni,miten tuon kotiäitiyden jaksaa, eihän kaikilla ole samanlaista.
        "Ja mitä kotiäiti tekee tuon ajan..on lapsensa kanssa" juu, meinaatko että tuo lapsensa kanssa oleminen on pelkkää lapsen kanssa leikkimistä ja muuta mukavaa?

        ja sinulle tuplaäiti: lapsiahan on tasan yksi. Enkä todellakaan aliarvioi sinua kun teet työtä ja hoidat lapsiasi, sehän se varmasti raskasta onkin!

        Hahhaa... ja kukahan sen sinunkin lapsilisäsi ja äitiysrahasi maksaisi jos me kaikki työssä käyvät jättäytyisimme kotiin? Etkö tiedä että tarvitaan ihmisiä maksamaan veroja?
        On etuoikeutettua saada olla kotona hoitamassa omia lapsiaan. Se tuntuu unohtuvan tuon valituksen keskellä niiltä kellä se mahdollisuus on. Kaikilla ei ole.
        Jos lapsia on vain yksi niin valitus on vieläkin vaikeampaa ymmärtää.
        Hatunnosto kotiäideille koska uskon että pienten lasten paras hoitopaikka on kuitenkin koti. Siitä ei kuitenkaan pitäisi valittaa vaan olla kiitollinen kun se mahdollisuus on.
        Sitä en todellakaan ymmärrä että lapset kiikutetaan hoitopaikkaan vaikka äiti olisi kotona!

      • tentonen*
        jklh kirjoitti:

        Ei taida sinullakaan olla lapsia?
        Ei tässä mitään marttyyreiksi olla alettu, tuo ketjun aloittajahan se silloin marttyyri on.
        Eikös työntekijäkin ole itse valinnut työpaikkansa ja työnsä. Voisihan sitä olla työttömänä, kyllähän siitäkin maksetaan.
        Eiköhän se ole ihan ihmisestä ja lapsista kiinni,miten tuon kotiäitiyden jaksaa, eihän kaikilla ole samanlaista.
        "Ja mitä kotiäiti tekee tuon ajan..on lapsensa kanssa" juu, meinaatko että tuo lapsensa kanssa oleminen on pelkkää lapsen kanssa leikkimistä ja muuta mukavaa?

        ja sinulle tuplaäiti: lapsiahan on tasan yksi. Enkä todellakaan aliarvioi sinua kun teet työtä ja hoidat lapsiasi, sehän se varmasti raskasta onkin!

        se on vähän pakko nykyaikana olla töissä jos meinaa elää ihmisarvoista elämää, vai luuletko että muutamalla satasella maksetaan vuokra, sähkölasku,vesimaksu, puhelinlasku, ruoat, hygieniatarpeet...

        oletko tietoinen siitä, että joissain työpaikoissa on aikarajat jolloin työ täytyy olla tehtynä esim. WSOY kirjalähetykset/posti...
        kotiäiti tekee omaan tahtiinsa hommat, ei tarvi ajatella että "kiire kiire kiire"..
        satun tietämään erään n.30v äidin, enkä ole kertaakaan kuullut hänen valittavan perhe-elämän raskaudesta/lapsen huudosta. hän itse asiassa oli jo pitkään toivonut lasta, sen takia ei varmaankaan valittele..

        kuinkakohan moni teistäkin valittajista oikeasti toivoi ja halusi saada lapsen..vai onko se lapsi ollut vain ns."ihan kiva vahinko"...

        ihmettelen kyllä kun jotkut valittavat yhden lapsen hoitamisvaikeuksista..siis vain yksi lapsi!kun joillain on 3-5 lasta eivätkä viitsi valittaa, koska ovat varmaan tietoisia siitä että ne lapset ovat olleet oma valinta..

        menkäähän valittamaan lapsettomien palstalle..voitte ehkä saada kivenkatkuisen ryöpytyksen sieltä..kehtaatte valittaa lapsistanne, kun toiset ihmiset eivät välttämättä ikinä saa omaa lasta.

      • 37
        eräs äiti kirjoitti:

        Hahhaa... ja kukahan sen sinunkin lapsilisäsi ja äitiysrahasi maksaisi jos me kaikki työssä käyvät jättäytyisimme kotiin? Etkö tiedä että tarvitaan ihmisiä maksamaan veroja?
        On etuoikeutettua saada olla kotona hoitamassa omia lapsiaan. Se tuntuu unohtuvan tuon valituksen keskellä niiltä kellä se mahdollisuus on. Kaikilla ei ole.
        Jos lapsia on vain yksi niin valitus on vieläkin vaikeampaa ymmärtää.
        Hatunnosto kotiäideille koska uskon että pienten lasten paras hoitopaikka on kuitenkin koti. Siitä ei kuitenkaan pitäisi valittaa vaan olla kiitollinen kun se mahdollisuus on.
        Sitä en todellakaan ymmärrä että lapset kiikutetaan hoitopaikkaan vaikka äiti olisi kotona!

        Jos lapsi viedään hoitopaikkaan, vaikka äiti olisi kotona, siinä on monesti lapsen etu kyseessä.

        Lapselle tekee hyvää nähdä ikätovereitaan, olla tekemisissä muidenkin kuin äidin kanssa.

        Tuskin täällä kukaan on pahemmin valittanutkaan "kohtalostaan". Lähinnä kotiäidit kai haluaisivat vähän arvostusta ja pistää ne ihmiset miettimään asioita, jotka kotiäitiyttä sanovat helpoksi hommaksi.

        Tiedän myös, ettei ole yhtään sen helpompaa käydä töissä ja viedä lapset hoitoon, sitten illalla on kuitenkin kaikki kotityöt vielä tehtävä. Lähinnä minua ärsyttää lapsettomien kitinä, kun vertaavat työssä käyntiä kotiäitiyteen. Niissä kun ei ole mitään samaa. Lapset tuo aina elämään omat haasteensa, oli äiti sitten päivät kotona tai töissä.

      • minna.
        37 kirjoitti:

        Jos lapsi viedään hoitopaikkaan, vaikka äiti olisi kotona, siinä on monesti lapsen etu kyseessä.

        Lapselle tekee hyvää nähdä ikätovereitaan, olla tekemisissä muidenkin kuin äidin kanssa.

        Tuskin täällä kukaan on pahemmin valittanutkaan "kohtalostaan". Lähinnä kotiäidit kai haluaisivat vähän arvostusta ja pistää ne ihmiset miettimään asioita, jotka kotiäitiyttä sanovat helpoksi hommaksi.

        Tiedän myös, ettei ole yhtään sen helpompaa käydä töissä ja viedä lapset hoitoon, sitten illalla on kuitenkin kaikki kotityöt vielä tehtävä. Lähinnä minua ärsyttää lapsettomien kitinä, kun vertaavat työssä käyntiä kotiäitiyteen. Niissä kun ei ole mitään samaa. Lapset tuo aina elämään omat haasteensa, oli äiti sitten päivät kotona tai töissä.

        Ymmärrän kyllä jos lapsi viedään kerhoon tai esikouluun päiväkotiin puolipäivähoitoon kun alkaa ikää olla kuutisen vuotta ja kouluun meno edessä, mutta sitä en sulata että sinne heitetään lapsi koko päiväksi pienenä jos vanhemmat ovat kotona. Ei lapsia pidä tehdä toisten hoidettavaksi jos on mahdollisuus itse kotona hoitaa. Se on hylkäämistä.
        Kyllä leikkikaveria/ikätoveria aina löytyy vaikka pihapiiristä.
        Ja perhe-elämään kuuluu seurustelu ja leikkiminen lapsen kanssa myös vanhemmilta.
        Ja valittamiselta nuo useat viestit kyllä vaikuttaa.

      • jhff
        tentonen* kirjoitti:

        se on vähän pakko nykyaikana olla töissä jos meinaa elää ihmisarvoista elämää, vai luuletko että muutamalla satasella maksetaan vuokra, sähkölasku,vesimaksu, puhelinlasku, ruoat, hygieniatarpeet...

        oletko tietoinen siitä, että joissain työpaikoissa on aikarajat jolloin työ täytyy olla tehtynä esim. WSOY kirjalähetykset/posti...
        kotiäiti tekee omaan tahtiinsa hommat, ei tarvi ajatella että "kiire kiire kiire"..
        satun tietämään erään n.30v äidin, enkä ole kertaakaan kuullut hänen valittavan perhe-elämän raskaudesta/lapsen huudosta. hän itse asiassa oli jo pitkään toivonut lasta, sen takia ei varmaankaan valittele..

        kuinkakohan moni teistäkin valittajista oikeasti toivoi ja halusi saada lapsen..vai onko se lapsi ollut vain ns."ihan kiva vahinko"...

        ihmettelen kyllä kun jotkut valittavat yhden lapsen hoitamisvaikeuksista..siis vain yksi lapsi!kun joillain on 3-5 lasta eivätkä viitsi valittaa, koska ovat varmaan tietoisia siitä että ne lapset ovat olleet oma valinta..

        menkäähän valittamaan lapsettomien palstalle..voitte ehkä saada kivenkatkuisen ryöpytyksen sieltä..kehtaatte valittaa lapsistanne, kun toiset ihmiset eivät välttämättä ikinä saa omaa lasta.

        "Hahhaa... ja kukahan sen sinunkin lapsilisäsi ja äitiysrahasi maksaisi jos me kaikki työssä käyvät jättäytyisimme kotiin? Etkö tiedä että tarvitaan ihmisiä maksamaan veroja?"
        tuo olikin vain ehdotus, kun valitti työn raskaudesta. jos vituttaa nii paljo nii jää kotii sit.

        "kuinkakohan moni teistäkin valittajista oikeasti toivoi ja halusi saada lapsen..vai onko se lapsi ollut vain ns."ihan kiva vahinko"..."
        tää lapsi ei ollut mikään kiva vahinko, vaan toivottu lapsi jota yritettiin kauan.

        nojoo mut tarkoituksenahan tässä ketjussa oli edelleenki verrata kotiäidin ja duunarin eroja. eiköhän se silloin ole myös tarkoituksena kertoa tässä niistä hyvistä ja huonoista puolista?!

        "ihmettelen kyllä kun jotkut valittavat yhden lapsen hoitamisvaikeuksista..siis vain yksi lapsi!kun joillain on 3-5 lasta eivätkä viitsi valittaa, koska ovat varmaan tietoisia siitä että ne lapset ovat olleet oma valinta.."
        edelleen oma valinta. ja edelleen mieti mikä tässä ketjussa oli tarkoituksena. luuletko, että huutelen tuolla pitkin kyliä kuinka rankkaa tämä on, ei, vastasin vaan tähän ketjuun. juu ja tuohon vois myös sanoo, että aloittajalla on 8-10h työpäiviä, monilla tuntimäärät huomattavasti enemmän vuorokaudessa eivätkä silti valita asiasta.

        "menkäähän valittamaan lapsettomien palstalle..voitte ehkä saada kivenkatkuisen ryöpytyksen sieltä..kehtaatte valittaa lapsistanne, kun toiset ihmiset eivät välttämättä ikinä saa omaa lasta. "
        ja voisihan tuo aloittaja mennä valittamaan työttömien palstalle?!

        kannattaisko ensin lukea koko ketju eikä vain alkaa valittaa jostai ihme asioista jotka eivät edes tässä olleet se idea...


        "Tuskin täällä kukaan on pahemmin valittanutkaan "kohtalostaan". Lähinnä kotiäidit kai haluaisivat vähän arvostusta ja pistää ne ihmiset miettimään asioita, jotka kotiäitiyttä sanovat helpoksi hommaksi. "
        AIVAN!!!!!!!!

      • pkm3
        minna. kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä jos lapsi viedään kerhoon tai esikouluun päiväkotiin puolipäivähoitoon kun alkaa ikää olla kuutisen vuotta ja kouluun meno edessä, mutta sitä en sulata että sinne heitetään lapsi koko päiväksi pienenä jos vanhemmat ovat kotona. Ei lapsia pidä tehdä toisten hoidettavaksi jos on mahdollisuus itse kotona hoitaa. Se on hylkäämistä.
        Kyllä leikkikaveria/ikätoveria aina löytyy vaikka pihapiiristä.
        Ja perhe-elämään kuuluu seurustelu ja leikkiminen lapsen kanssa myös vanhemmilta.
        Ja valittamiselta nuo useat viestit kyllä vaikuttaa.

        Samaa mieltä minäkin! Miksi se päiväkoti on ainoa vaihtoehto sille, että lapset saa sosiaalisia kontakteja? Edes se 5vuotias ei tarvii joka päivä niitä, vaan kyllä se kunnan tai seurakunnan järjestämä kerho pari kertaa viikossa ajaisi ihan saman asian. Siinä puhutaan lapsen edusta taas jos äiti tai isä on kotona ja vaikka isompi lapsi silti kokopäivähoidossa, niin se ON vanhemman etua, ei missään nimessä lapsen. Ja tarkoitan nyt muuten ihan normaaleja perheitä, joissa äiti tai isi eivät ole masentuneita tms vaan oikeasti kykeneviä hoitamaan ne molemmat lapset, mutta eivät vaan "jaksa". Ihan parasta on kuulla vanhempia, jotka ihan oikeasti väittävät, että kyllä se 1,5-2v tarvii jo niitä sosiaalisia kontakteja, kun meidänkin 1,5v petteri on niin sosiaalinen, että ei millään pärjäisi äidin kanssa kotona vaan.
        Jos sellainen vanhempi vaikka kysyisi ihan asiantuntijoilta, että mikä se todellisuus on, soitto vaikka neuvolapsykologille, niin ei tarvii tehdä omia fiksuja päätelmiään.
        Meidän 5-vuotias ei ole koskaan ollut päiväkodissa ja on todella sosiaalinen tapaus, ne lapset ehtii aloittamaan sen oravanpyörän sitten kun pääsevät kouluun ja sen jälkeen se on sitä samaa sinne eläkeikään asti.

        Meillä ei onneksi kunta edes maksa kuntalisää jos yksikään lapsista on hoidossa (paitsi poikkeustilanteissa), joten täällä on varmaan aika vähän näitä lapsia, jotka joutuvat pienemmän tieltä pois.

      • qawsedf
        jhff kirjoitti:

        "Hahhaa... ja kukahan sen sinunkin lapsilisäsi ja äitiysrahasi maksaisi jos me kaikki työssä käyvät jättäytyisimme kotiin? Etkö tiedä että tarvitaan ihmisiä maksamaan veroja?"
        tuo olikin vain ehdotus, kun valitti työn raskaudesta. jos vituttaa nii paljo nii jää kotii sit.

        "kuinkakohan moni teistäkin valittajista oikeasti toivoi ja halusi saada lapsen..vai onko se lapsi ollut vain ns."ihan kiva vahinko"..."
        tää lapsi ei ollut mikään kiva vahinko, vaan toivottu lapsi jota yritettiin kauan.

        nojoo mut tarkoituksenahan tässä ketjussa oli edelleenki verrata kotiäidin ja duunarin eroja. eiköhän se silloin ole myös tarkoituksena kertoa tässä niistä hyvistä ja huonoista puolista?!

        "ihmettelen kyllä kun jotkut valittavat yhden lapsen hoitamisvaikeuksista..siis vain yksi lapsi!kun joillain on 3-5 lasta eivätkä viitsi valittaa, koska ovat varmaan tietoisia siitä että ne lapset ovat olleet oma valinta.."
        edelleen oma valinta. ja edelleen mieti mikä tässä ketjussa oli tarkoituksena. luuletko, että huutelen tuolla pitkin kyliä kuinka rankkaa tämä on, ei, vastasin vaan tähän ketjuun. juu ja tuohon vois myös sanoo, että aloittajalla on 8-10h työpäiviä, monilla tuntimäärät huomattavasti enemmän vuorokaudessa eivätkä silti valita asiasta.

        "menkäähän valittamaan lapsettomien palstalle..voitte ehkä saada kivenkatkuisen ryöpytyksen sieltä..kehtaatte valittaa lapsistanne, kun toiset ihmiset eivät välttämättä ikinä saa omaa lasta. "
        ja voisihan tuo aloittaja mennä valittamaan työttömien palstalle?!

        kannattaisko ensin lukea koko ketju eikä vain alkaa valittaa jostai ihme asioista jotka eivät edes tässä olleet se idea...


        "Tuskin täällä kukaan on pahemmin valittanutkaan "kohtalostaan". Lähinnä kotiäidit kai haluaisivat vähän arvostusta ja pistää ne ihmiset miettimään asioita, jotka kotiäitiyttä sanovat helpoksi hommaksi. "
        AIVAN!!!!!!!!

        Edelleen... kaikilla ei ole varaa noin vain jäädä pois työstä. On myös paljon työstään uupuneita nykyisin koska työ vaatii niin paljon. Sitten pitää elää sen mukaan.
        Sinun on helppo sanoa että jäisi vaikka töistä pois koska olet etuoikeutettu ja saat olla kotona. Ja jos noin uupunut olet niin voisit kokeilla palkata kotiapua. Nykyisin siitä saa kotitalousvähennyksenkin. Tosin ihmettelen jos yhden lapsen hoitaminen vetää ihmisen noin piippuun.

      • jhff
        qawsedf kirjoitti:

        Edelleen... kaikilla ei ole varaa noin vain jäädä pois työstä. On myös paljon työstään uupuneita nykyisin koska työ vaatii niin paljon. Sitten pitää elää sen mukaan.
        Sinun on helppo sanoa että jäisi vaikka töistä pois koska olet etuoikeutettu ja saat olla kotona. Ja jos noin uupunut olet niin voisit kokeilla palkata kotiapua. Nykyisin siitä saa kotitalousvähennyksenkin. Tosin ihmettelen jos yhden lapsen hoitaminen vetää ihmisen noin piippuun.

        No vaihtaa sitten työpaikkaa jos on niin paska duuni.
        En ole edelleenkään uupunut. Vastasin vain tähän ketjuun, koska tässä edelleenkin vertailtiin kotiäidin ja duunarin eroja, ja alunperinhän tässä aloittaja kertoi, kuinka kotiäideillä on niin helppoa verrattuna duunariin.
        Olen joo etuoikeutettu; saan olla kotona ja hoitaa ihanaa lastamme :)
        Mutta edelleenkin, tarkoituksena oli valaista aloittajaa kotiäitiydestä, hänellä kun ei ollut minkäänlaista tietoa siitä vaikka kertoi sen olevan niin helppoa.

      • 5+3
        jhff kirjoitti:

        No vaihtaa sitten työpaikkaa jos on niin paska duuni.
        En ole edelleenkään uupunut. Vastasin vain tähän ketjuun, koska tässä edelleenkin vertailtiin kotiäidin ja duunarin eroja, ja alunperinhän tässä aloittaja kertoi, kuinka kotiäideillä on niin helppoa verrattuna duunariin.
        Olen joo etuoikeutettu; saan olla kotona ja hoitaa ihanaa lastamme :)
        Mutta edelleenkin, tarkoituksena oli valaista aloittajaa kotiäitiydestä, hänellä kun ei ollut minkäänlaista tietoa siitä vaikka kertoi sen olevan niin helppoa.

        Vähän nyt off topic, mutta ei niiä työpaikkoja noin vain vaihdeta.. Joskus vaan on oltava siinä vähemmän mielekkäässä työpaikassa.. Hakea toki voi muutakin työtä, mutta ei sitä noin vain vaihdeta..

      • ölkj
        jhff kirjoitti:

        No vaihtaa sitten työpaikkaa jos on niin paska duuni.
        En ole edelleenkään uupunut. Vastasin vain tähän ketjuun, koska tässä edelleenkin vertailtiin kotiäidin ja duunarin eroja, ja alunperinhän tässä aloittaja kertoi, kuinka kotiäideillä on niin helppoa verrattuna duunariin.
        Olen joo etuoikeutettu; saan olla kotona ja hoitaa ihanaa lastamme :)
        Mutta edelleenkin, tarkoituksena oli valaista aloittajaa kotiäitiydestä, hänellä kun ei ollut minkäänlaista tietoa siitä vaikka kertoi sen olevan niin helppoa.

        Ai vaihda tuosta vain työpaikkaa! Sinulla ei tunnu olevan hajuakaan siitä kuinka vaikeaa on noin vain vaihtaa työpaikkaa ja opiskella uusi ammatti, varsinkin kahden lapsen yksinhuoltajana. Se on jopa taloudellisesti mahdotonta.
        Toki yksineläjän on helpompi tehdä niin mutta onko missään ammatissa nyt niin helppoa. Toki voi mennä johonkin konttoriin istumatyöhön mutta työssä jaksaminen on paljolti myös siinä viihtymistä eikä ole mitään järkeä mennä helpompaan työhön josta ei pidä.

      • -S-
        eräs äiti kirjoitti:

        Hahhaa... ja kukahan sen sinunkin lapsilisäsi ja äitiysrahasi maksaisi jos me kaikki työssä käyvät jättäytyisimme kotiin? Etkö tiedä että tarvitaan ihmisiä maksamaan veroja?
        On etuoikeutettua saada olla kotona hoitamassa omia lapsiaan. Se tuntuu unohtuvan tuon valituksen keskellä niiltä kellä se mahdollisuus on. Kaikilla ei ole.
        Jos lapsia on vain yksi niin valitus on vieläkin vaikeampaa ymmärtää.
        Hatunnosto kotiäideille koska uskon että pienten lasten paras hoitopaikka on kuitenkin koti. Siitä ei kuitenkaan pitäisi valittaa vaan olla kiitollinen kun se mahdollisuus on.
        Sitä en todellakaan ymmärrä että lapset kiikutetaan hoitopaikkaan vaikka äiti olisi kotona!

        Oletkos koskaan kuullut että myös tuosta äitiys/vanhempainrahasta (kotihoidontuesta) maksetaan myöskin veroa. Vähintään 20% 2 eli vähintään yhteensä 22%. Lapsilisä kyllä on verotonta mutta kyllähän me äidit veroja maksamme tuloistamme. Ja tosiaan monet äideistä,kuten täällä on aikaisemminkin todettu,ovat olleet työelämässä ennen lapsia eli näin ollen myöskin maksanut veroja.

    • s.woodruff

      En jaksa lukea koko ketjua. Haluan vaan huvikseni vastata. =)

      Ei kauheasti voi mielestäni verrata kotona olemista lapsen kanssa ja työntekoa. Se on niin erilaista. Ja kotona joka tapauksessa on "töissä" ja vastuussa 24/7 ja aina päivystämässä, lapsen hoito ei ole vain 8-16 ma-pe. Itse silti mieluummin hoidan lasta kotona kuin teen töitä. Joku toinen taas menee mieluummin töihin kuin hoitaa lasta kotona. Yksilöllistä tämäkin siis.

      Ja on ennenkin jaksettu lapset hoitaa, mikä siinä nykyään olisi niin hankalaa? Mieluummin lapsi kotona kuin tarhassa liian varhain.

    • öoi8u76543eqwascx

      Heh, tää on hauska ketju.. Aloittajalle: mä olin myös duunari ennen kotiäidiksi "ryhtymistäni" (siksi lainausmerkeissä, että teollisuusalan yritys, jossa olin töissä siirsi kokoonpanonsa halpamaahan, joten jäin kotiin lapsen kanssa). En tiedä millainen duunari olet, mutta itse en ainakaan joutunut tekemään töitä hulluna 8 h matkat. Kahvi-, ruoka- ja muut tauot kuuluvat kyllä päivään. Useimmissa suurissa tuotantolaitoksissa on urakkapalkat ja ajat kellotettu erittäin sopiviksi :) Ei siellä hikeen kuole.

      Kotiäitiys taas, no, kotitöiden lisäksi (minä siis teen lähes kaikki kotityöt, kun kerran kotona olen, muuten tekisimme miehen kanssa puoliksi) on se lapsi. Ja SE on juttu, joka vie aikaa! Oma lapseni on kohta 1 v, ei vielä leiki itsekseen paljoakaan ja äidin pitää kävelyttää ympäri kämppää tuntitolkulla, kyllästymiseen asti. Lisäksi ne kotityöt tehdään silloin kun se kullannuppu nukkuu. Meillä nukutaan 2x1,5 h nokoset ja KOKO loppu aika on leikkimistä, ruoan tekoa, syöttämistä, potatusta, vaipan vaihtoa, pesemistä, hauskuutusta, laulelua, jne. Ei hetkenkään pysähdystä. Yleensä se hetki, kun mies on tullut töistä ja syönyt, on ensimmäinen kun MINÄ pääsen istumaan ja lukaisemaan vaikka päivän lehden. Ja silloin kello on usein jo liki 18. Eli oma äitipäiväni on 07-18 JOKA IKINEN päivä, ei lomia, ei pekkaspäiviä. Toki pojan kanssa on kivakin touhuta, mutta totuus on, että duunarina töissä pääsisin HUOMATTAVASTI helpommalla ja vähemmillä tunneilla. Ja siitä maksetaan erittäin paljon enemmän :)

    • kevytkotiäiti

      Oletkohan kenties viettänyt aikaa saikulla, kun olet pystynyt noinkin tarkasti naapureita kyttäämään..siinä onkin jo ensimmäinen juttu. Kotiäideillä ei ole sairaslomaa!!! Kokeillaksesi kotiäidin homman keveyttä, niin kokeileppa seuraavaa. Laita kello herättämään noin tunnin välein yöllä ja ala aamulla heti reippaana töihin. Jos lapsia on kaksi se on tietty hivenen helpompaa, laita kello soimaan noin puolen tunnin välein ja sitten aamulla siinä viiden aikaan herätys ja kipin kapin ylös vuoteesta... kevyttähän se, kuin kahvin keitto. Ehkä voisit hankkia kaksoset tai edes pari lasta vuoden ikäerolla, tai useammankin..pääset sitten raskaasta työstäsi verkkariäidin elämää maistamaan:)

      • ...............

        Työtätekevilläkin on joskus lomaa, nimeltään vuosilomaa. Ei tartte olla saikulla, jos on kotona.

    • Tärkein mielipide

      Enpä lähtisi näitä vertaamaan, vaikka mahdollisuus siihen olisikin, kun kokemusta on sekä työelämästä että kotiäitiydestä. Sanon vain sen verran, että minulle on ihan sama, mitä naapuri kuvittelee minun arkeni olevan. Tärkeintä on se, että saan aamulla ensimmäiseksi halata ja suukottaa pientä tyttöäni kaikessa rauhassa, huolehtia pesut, pisut, vaipatukset ja syöttää masun täyteen, nukuttaa pikkuisen päiväunille ja nostaa vastaheränneen unilämpöisen hymysuun syliini ja nähdä omin silmin kaiken mikä tapahtuu ensimmäistä kertaa. Nämä hetket ovat ainutkertaisia, saan joka tapauksessa nauttia niistä liian lyhyen aikaa enkä missään nimessä vaihtaisi niitä mihinkään muuhun. Vaikka kukaan muu ei tekemisiäni arvostaisikaan, uskon, että se kaikkein tärkein ihminen, oma lapsi, voi ratkaisuni ansiosta paremmin kuin jos viettäisi päivänsä vieraiden hoidossa osana suurta lapsiryhmää.

      • uraäiti..

        Samalla aaltopituudella olen.Omat lapset ovat elämäni suola ja senpä takia ei ole vain yhteen jäänyt :) Ja aina on se yksi ihana pieni ihminen joka ainakin osaa arvostaa ja rakastaa ehdoitta, ei siinä naapureiden mielipiteitä tarvita eikä ketään oikeasti voi noin paljon naapureidensa elämä kiinnostaa.Kyllä siinä omassa elämässä pitää jotain sisältöä myös olla että se jaksaa kiinnostaa muiden elämää enemmän.

    • 11 + 2

      Tuu sitte sanomaan uudestaan ku oot pyöräyttänyt ne kaks muksuu et onko raskasta?Ja toisekseen ei kukaan äiti kotiin ikuisesti jää sitten onkin työt kodinhoito ne lapset vieläkin ja niiden tarpeet!

    • lyhyt perustelu

      Sanon ainoastaan sen, että ***** miten ihmiset jaksaa kadehtia tyhmistä asioista. Siis oikeasti, kotiäitiyttä ja kuinka se on niin helppoa.

      Mä olen niin itsekäs että en millään voisi kuvitella tuota pienen lapsen kotiäidin elämää. Hatunnosto teille!

    • Stressaamaton äiti

      Saan varmaan muiden äitien vihat niskaani, mutta vastaan silti =)

      Olen kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti (2 kotona päivät) ja mielestäni tämä ei nyt niin kamalan raskasta ole! Lapseni siis 6 vuotta, 3 vuotta ja 1 vuoden täytti juuri kuopus.
      Kerron näin meidän tavanomaisesta päivästä:
      Aamulla klo 7.00 soittaa kello ja vartin yli noustaan ylös. Sitten nopeeta kaikille vaatteet niskaan ja esikoista viemään eskariin. Homma menee niin että esikko pukee itse, minä puen itseni ja nuorimman ja 3 vuotias pukee osan itse(päästään nopeempaa kun autan) Kotoa lähdetään 7.50. Aamupala syödään sit kun tullaan eskarireissulta kotiin mutta yleensä annan banaanin tmv käteen ja kuopukselle vellipullo käteen. 8.10 eskarissa. Mennään tuplarattailla tai tavisrattailla ja pulkalla. =). Takas kotona ysin aikaan. Tämä reilu tunnin reissu on meidän päivän ulkoilu! Yleensä jäädään vielä hetkeks omaan pihaan. Sit aamupalat lapsille. Lapset leikkii olkkarissa vieressäni ja minä hetken koneella lukien iltalehden syöden samalla oman aamupalani. Sit porukalla mennään ottaan pyykit koneesta jotka olen edellisenä iltana sinne laittanut ja ajastimen asettanut aamulle. Meillä on onneks talossa kuivaushuone jonne viedään porukalla pyykki kuivumaan. Sit tiskikoneen tyhjennys jossa lapset innokkaasti auttaa ja täyttö. Sit hetki oleilua ja kello onkin jo 12. Lapsille ruuaksi edellispäivän ruokaa ja kuopus sään salliessa ulos nukkumaan tai sit sisälle. Sit luetaan keskimmäisen kanssa hetki tai katotaan muumeja tai kuunnellaan hänen suosikkimusiikkia ja sit keskimmäinenkin nukkumaan. Ja sitten onkin omaa aikaa 2-3 tuntia! Käytän sen juuri niin kun haluan =) Nyt olen jumiutunut koneelle =D. Yleensä kyllä siistin paikkojakin kun nautin siitä et koti on siisti ja kaunis! Lapset herää noin kolmen aikaan jolloin myös mies tulee kotiin töistä tuoden esikon eskarista. Sit kotilapsille välipalaa ja sen jälkeen ollaan kaikki siinä yhdessä tai erikseen ja touhuillaan kaikkee. Minä alan ruuanlaittoon niin että ruoka on viiden aikaan valmista. Ja ruokaa sen verran reilusti teen että saan taas lounaan lapsille seuraavaa päivää ajatellen. Sit taas oleilua sisällä tai ulkona ja illalla iltapalat ja lapset nukkuun viimeistään kasilta. Sit taas on omaa aikaa kymmeneen tai yhteentoista kunnes menen nukkumaan. Ja omalla ajallani teen taas mitä huvittaa mutta yleisemmin huvittaa siivoilla vähän ja pyykkipuuhia ym.

      Tuli aika pitkä selostus mutta ei päivä ole kauhean rankka minusta =) Ja plus tähän että kuopus herää kerran tai kaksi yössä itkemään jolloin joudun olemaan sängynvierellä kunnes rauhoittuu tai sit vien maitopullon jos muu ei auta. Ja kun lapsia on kolme niin viikoittain on jollain aina jotain menoa. Viikoittain toimintaterapia, sillointällöin puheterapiaa, erilaisia neuvolakäyntejä ym lääkärit! Eli yleensä 2 menoa/viikko, monesti päivittäin jotain.( esikolla ADD ja keskimmäisellä myös oireita ADHDsta) Mutta asenteesta se on pitkälti kiinni ja siitä ettei suorita jatkuvasti äitiyttä! Jos väsyttää niin sitten väsyttää ja silloin tehdään vähemmän! Jos on energiaa vaikka muille jakaa niin sit mennään sen mukaan =)

      Hyvää keväänodotusta kaikille ja toivotaan että tulevat kurakelit kestäis vaan hetken ja tulis ihana lämmin kesä pian jolloin arki helpottuu kun pukemisrumba loppuu!! =)

      • jhff

        Tätä juuri aiemmin sanoinkin, että riippuu ihan ihmisestä miten tuon äitiyden SEKÄ sitten sen duunarina olon ottaa.

        "Jos väsyttää niin sitten väsyttää ja silloin tehdään vähemmän! Jos on energiaa vaikka muille jakaa niin sit mennään sen mukaan =)" aivan.

        öoi8u76543eqwascx: olet oikeassa :)

      • wefwerf

        tällaista äitiä voi jo arvostaakin!hyvä sinä "stressaamaton äiti"!!

        eniten juurikin näissä joissain kommenteissa ärsyttää se äitien marttyyriksi ryhtyminen ja valittaminen että "voivoi kun on raskasta"..

        kyllä jos on päättänyt joskus ryhtyä perustamaan perhettä, niin ei sitä pidä ruveta "suorittamaan", vaan pitäisi nauttia siitä ajasta perheen ja lasten kanssa.

        suomalaiset vaan vissiin on "valittajakansaa"..mikään ei ole koskaan hyvin, vaan aina pitäisi asioiden olla paremmin..

        ehkä äitiyttä arvostettaisiinkin enemmän jos siitä valitettaisiin vähemmän.
        loppupeleissä se on ihan jokaisen oma valinta kun ryhtyy perhettä perustamaan, ei kukaan siihen hommaan pakota..

      • ..........

        Kuulostaa ihanalta! Olispa mullakin noin mukavaa välillä. Nautin kyllä kotona lasten kanssa olemisesta useimmiten, mutta mulla se ero, ettei mies auta pätkääkään. Hän on aamusta iltamyöhään töissä, myös viikonloppuisin. Eikä vietä lomaa koskaan. Jos on vapaata (hän ei sitä paljoa etukäteen tiedä), ehtii sopia omat menot ensin. Mulla ei siis ole koskaan omaa aikaa ilman lapsia. Siksi koen tämän hieman raskaaksi.

        Haaveilen tilanteesta, jolloin mieheni herää todellisuuteen, jossa perheen hyvinvointi menee työn edelle...

        Eli summasummarum: tietyissä tilanteissa kotiäitiys on todella raskasta (henkisestikin) ja kuormittavaa.

      • Stressaamaton äiti

        Luin vähän tätä ketjua enemmän ja huomasin että tosi moni ottaa äitiydestä marttyyrinkruunun. Joku tuolla kirjoitti että kävelyttää tuntitolkulla lastaan ympäri asuntoa?! Itku minulta pääsisi jos joka päivä vaikka klo 12-15 kävelyttäisin lasta ympäri huonetta =O Tuo jos mikä on äitiyden ylisuoritusta! Ja muutenkin mietityttää ihmisten kotitöiden määrä mitä PITÄÄ tehdä päivittäin! Kenen asunto sotkeentuu niin likaiseksi yhdessä päivässä ettei hetken rauhaa saa siivoomiselta? Tai miksi pitää kokata päivittäin todella aikaa vieviä ihmeellisiä ruokia? Tai miten sitä pyykkiä tulee niin paljon että sitä oikeesti joka päivä pyöritetään monta koneellista??

        Edelleen kolmen alle kouluikäisen lapsen äitinä joka tekee YKSIN kaikki kodin työt, niin ihmettelen tätä!
        En pese pyykkiä joka päivä jos en jaksa. Seuraavana päivänä pestään sitten enemmän. Mutta jos lähdettäis ihan nollatilanteesta eli tyhjästä pyykkikorista niin kenellä oikeesti sitä pyykkiä kertyy monta koneellista yhtenä päivänä? Joo jos vaihdetaan lakanat niin sit mutta muuten? Ei meillä ainakaan vaikka meitä on 5 hengen perhe!! Jos pyykkiä on vuoritolkulla niin silloin olen kyllä lintsannut pesemisestä useita päiviä ja tuntuuhan se ettei se pyykki lopu ikinä kun sen vuoren kimppuun sit vihdosta viimein käy =D

        Yleensä aloitan siivoomisen kello kahden aikaan, noin tuntia ennen kun mies tulee kotiin. Ja aikaa kuluu noin alle tunti. Se on aika jonka käytän yleensä päivittäisiin hommiin. Siihen kuuluu neljän sängyn pedin petaamiset, kahden lastenhuoneen järjestäminen, tasojen pyyhintä keittiössä ja olohuoneen järjestys nuorimman leluista ja keittiön lattian lastaus. Ei ole rankkaa! Mutta olisi varmasti jos alkaisin ylisuorittaa siivoomistakin! Mutta en jaksa jynssätä kaakeleita, katonrajoja tai hellantakusia! Ainakaan päivittäin!! Saati viikottainkaan =) Hyvä ystäväni jalla neljä lasta kertoi metsästävänsä päivittäin imurilla katonrajasta hämähäkinseittejä joita edes hänen miehensä ei kuulemma nää =O Ja jynssää hammasharjalla kylppärin kaakeleita?? Miksi? Ihmettelen ma! Ei mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa tommoiseen =) Nautitaan mieluummin sekin aika kun toiset siivoo niin lämpimän viltin alla lukien satuja

      • Stressaamaton äiti
        .......... kirjoitti:

        Kuulostaa ihanalta! Olispa mullakin noin mukavaa välillä. Nautin kyllä kotona lasten kanssa olemisesta useimmiten, mutta mulla se ero, ettei mies auta pätkääkään. Hän on aamusta iltamyöhään töissä, myös viikonloppuisin. Eikä vietä lomaa koskaan. Jos on vapaata (hän ei sitä paljoa etukäteen tiedä), ehtii sopia omat menot ensin. Mulla ei siis ole koskaan omaa aikaa ilman lapsia. Siksi koen tämän hieman raskaaksi.

        Haaveilen tilanteesta, jolloin mieheni herää todellisuuteen, jossa perheen hyvinvointi menee työn edelle...

        Eli summasummarum: tietyissä tilanteissa kotiäitiys on todella raskasta (henkisestikin) ja kuormittavaa.

        Kyllä, olet oikeassa siitä että silloin on rankkaa jos on väsynyt ja alakuloinen. Kotityöt on silloin ylivoimaisia ja se että asiat saa organisoitua toimivaksi! Olen ollut kahden lapsen yh ja se oli hetki jolloin jaksaminen todella punnittiin! Minä sain onneksi apua raskaaseen tilanteeseen ja arki alkoi vihdoin luistaa! Vaikka et ole yh niin käytännössä taidat olla.
        En halua tuputtaa mutta sain itse tämän neuvon että karsi kaikki turha pois nurkista! Eli lelut joilla ei oikeasti leikitä mutta levitellään vaan ympäri kämppää, eripariastiat, kuntolaitteet joilla ei kuntoilla, turhat vaatteet.. Vaan kun on ne välttämättömimmät ja niillekkin oma paikka ja laatikot niin helpottaa arkea kummasti =)
        En tiedä kuinka teillä on mutta meillä oli näin ja raivaus ja organisointi auttoi arjessa niin paljon että sain lisää energiaa ja virtaa olla lapsillekkin enemmän läsnä ja siitä taas johtui se että lapset kiukutteli vähemmän ja oli pahanteossa vähemmän kun huomasin heidät muutenkin =)

        Toivotaan että jatkossa saat enemmän apua mieheltäsi ja arki tuntuu vähemmän rankalta

      • maaaaammma
        Stressaamaton äiti kirjoitti:

        Luin vähän tätä ketjua enemmän ja huomasin että tosi moni ottaa äitiydestä marttyyrinkruunun. Joku tuolla kirjoitti että kävelyttää tuntitolkulla lastaan ympäri asuntoa?! Itku minulta pääsisi jos joka päivä vaikka klo 12-15 kävelyttäisin lasta ympäri huonetta =O Tuo jos mikä on äitiyden ylisuoritusta! Ja muutenkin mietityttää ihmisten kotitöiden määrä mitä PITÄÄ tehdä päivittäin! Kenen asunto sotkeentuu niin likaiseksi yhdessä päivässä ettei hetken rauhaa saa siivoomiselta? Tai miksi pitää kokata päivittäin todella aikaa vieviä ihmeellisiä ruokia? Tai miten sitä pyykkiä tulee niin paljon että sitä oikeesti joka päivä pyöritetään monta koneellista??

        Edelleen kolmen alle kouluikäisen lapsen äitinä joka tekee YKSIN kaikki kodin työt, niin ihmettelen tätä!
        En pese pyykkiä joka päivä jos en jaksa. Seuraavana päivänä pestään sitten enemmän. Mutta jos lähdettäis ihan nollatilanteesta eli tyhjästä pyykkikorista niin kenellä oikeesti sitä pyykkiä kertyy monta koneellista yhtenä päivänä? Joo jos vaihdetaan lakanat niin sit mutta muuten? Ei meillä ainakaan vaikka meitä on 5 hengen perhe!! Jos pyykkiä on vuoritolkulla niin silloin olen kyllä lintsannut pesemisestä useita päiviä ja tuntuuhan se ettei se pyykki lopu ikinä kun sen vuoren kimppuun sit vihdosta viimein käy =D

        Yleensä aloitan siivoomisen kello kahden aikaan, noin tuntia ennen kun mies tulee kotiin. Ja aikaa kuluu noin alle tunti. Se on aika jonka käytän yleensä päivittäisiin hommiin. Siihen kuuluu neljän sängyn pedin petaamiset, kahden lastenhuoneen järjestäminen, tasojen pyyhintä keittiössä ja olohuoneen järjestys nuorimman leluista ja keittiön lattian lastaus. Ei ole rankkaa! Mutta olisi varmasti jos alkaisin ylisuorittaa siivoomistakin! Mutta en jaksa jynssätä kaakeleita, katonrajoja tai hellantakusia! Ainakaan päivittäin!! Saati viikottainkaan =) Hyvä ystäväni jalla neljä lasta kertoi metsästävänsä päivittäin imurilla katonrajasta hämähäkinseittejä joita edes hänen miehensä ei kuulemma nää =O Ja jynssää hammasharjalla kylppärin kaakeleita?? Miksi? Ihmettelen ma! Ei mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa tommoiseen =) Nautitaan mieluummin sekin aika kun toiset siivoo niin lämpimän viltin alla lukien satuja

        Hei! Oma asenteeni on aika samanlainen äitiydestä/kotona olemisesta kuin sinullakin. Itse kuitenkin koen lapsen kanssa kotona olemisen raskaammaksi, kuin työssäkäynti. Lapseni oli ensinnäkin vauva- ja taaperoajan erittäin vaativa. Päivät todellakin kuluivat sylissä hytkyttäen, lattialla leikkien (eikä tätäkään autuutta kestänyt kuin hetken, kunnes taas piti ottaa syliin) jne.

        Moni voisi tähän sanoa, että mitäs pidit niin paljon sylissä vauvaa/taaperoa. Mutta itku, huuto ja kiukuttelu oli korvia ja hermoja raastavaa, eikä siitä tullut muuten loppua. Nyt lapsemme on 4-vuotias ja tuo hänen temperamenttinsa on tasoittunut ja arki rullaa jo paljon helpommin. Vessaankin pääsee jo ilman lapsen kiukuttelua oven takana ja saatan joskus jopa olla tietokoneella ilman että lapsi kinuaa syliin tms. :)

        Kuten kaikessa, myös äitiydessä paljon on omasta asenteesta kiinni. Mutta paljon asiaan vaikuttaa myös se, millainen tapaus lapsi on. Paljon kiukuttelevan lapsen kanssa arki ei suju ihan niin leppoisasti, kuin tyytyväisemmän lapsen kanssa. Eikä varmasti kukaan koliikkivauvan äiti pysty nauttimaan samalla tavalla päivistään vauvan kanssa, kuin paremmin nukkuvan vauvan äiti.

      • öoi8u76543eqwascx
        Stressaamaton äiti kirjoitti:

        Luin vähän tätä ketjua enemmän ja huomasin että tosi moni ottaa äitiydestä marttyyrinkruunun. Joku tuolla kirjoitti että kävelyttää tuntitolkulla lastaan ympäri asuntoa?! Itku minulta pääsisi jos joka päivä vaikka klo 12-15 kävelyttäisin lasta ympäri huonetta =O Tuo jos mikä on äitiyden ylisuoritusta! Ja muutenkin mietityttää ihmisten kotitöiden määrä mitä PITÄÄ tehdä päivittäin! Kenen asunto sotkeentuu niin likaiseksi yhdessä päivässä ettei hetken rauhaa saa siivoomiselta? Tai miksi pitää kokata päivittäin todella aikaa vieviä ihmeellisiä ruokia? Tai miten sitä pyykkiä tulee niin paljon että sitä oikeesti joka päivä pyöritetään monta koneellista??

        Edelleen kolmen alle kouluikäisen lapsen äitinä joka tekee YKSIN kaikki kodin työt, niin ihmettelen tätä!
        En pese pyykkiä joka päivä jos en jaksa. Seuraavana päivänä pestään sitten enemmän. Mutta jos lähdettäis ihan nollatilanteesta eli tyhjästä pyykkikorista niin kenellä oikeesti sitä pyykkiä kertyy monta koneellista yhtenä päivänä? Joo jos vaihdetaan lakanat niin sit mutta muuten? Ei meillä ainakaan vaikka meitä on 5 hengen perhe!! Jos pyykkiä on vuoritolkulla niin silloin olen kyllä lintsannut pesemisestä useita päiviä ja tuntuuhan se ettei se pyykki lopu ikinä kun sen vuoren kimppuun sit vihdosta viimein käy =D

        Yleensä aloitan siivoomisen kello kahden aikaan, noin tuntia ennen kun mies tulee kotiin. Ja aikaa kuluu noin alle tunti. Se on aika jonka käytän yleensä päivittäisiin hommiin. Siihen kuuluu neljän sängyn pedin petaamiset, kahden lastenhuoneen järjestäminen, tasojen pyyhintä keittiössä ja olohuoneen järjestys nuorimman leluista ja keittiön lattian lastaus. Ei ole rankkaa! Mutta olisi varmasti jos alkaisin ylisuorittaa siivoomistakin! Mutta en jaksa jynssätä kaakeleita, katonrajoja tai hellantakusia! Ainakaan päivittäin!! Saati viikottainkaan =) Hyvä ystäväni jalla neljä lasta kertoi metsästävänsä päivittäin imurilla katonrajasta hämähäkinseittejä joita edes hänen miehensä ei kuulemma nää =O Ja jynssää hammasharjalla kylppärin kaakeleita?? Miksi? Ihmettelen ma! Ei mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa tommoiseen =) Nautitaan mieluummin sekin aika kun toiset siivoo niin lämpimän viltin alla lukien satuja

        Kirjoitin tuon kävelytysjutun lähinnä siksi, että se antaa osviittaa siitä, kuinka loputonta ja "mielenkiintoista" kotiäitiys oikeastaan on... Ja meillä on kestovaipat, joten pyykki on pestävä joka päivä, vähintään joka toinen. Mutta siis kone pesee. Oma aikansa toki menee siihen, että lajittelee puhtaat ja vie ne paikoilleen, laittaa märät narulle, jne. Tiedät toki. Meillä on imuroitava joka päivä, koska meillä on koira, enkä halua, että lapsi konttailee pölypalleroissa ja koirankarvoissa. Toki tämäkin on asennekysymys, voisin olla imuroimattakin. Enkä tarkoittanut, että elämäni on kovin rankkaa, vaan ettei duunarin työelämäkään nyt niin rankkaa ole :) Kokemusta on siis molemmista. Kotiäidiltä kun ei tunnit lopu tiettyyn kellon aikaan. En mielestäni sovita marttyyrin viittaa harteilleni, mutta kyllä tämä kotona oleminen pienen lapsen kanssa työstä käy, palkka vaan on surkea :)

      • oskari mupe
        Stressaamaton äiti kirjoitti:

        Luin vähän tätä ketjua enemmän ja huomasin että tosi moni ottaa äitiydestä marttyyrinkruunun. Joku tuolla kirjoitti että kävelyttää tuntitolkulla lastaan ympäri asuntoa?! Itku minulta pääsisi jos joka päivä vaikka klo 12-15 kävelyttäisin lasta ympäri huonetta =O Tuo jos mikä on äitiyden ylisuoritusta! Ja muutenkin mietityttää ihmisten kotitöiden määrä mitä PITÄÄ tehdä päivittäin! Kenen asunto sotkeentuu niin likaiseksi yhdessä päivässä ettei hetken rauhaa saa siivoomiselta? Tai miksi pitää kokata päivittäin todella aikaa vieviä ihmeellisiä ruokia? Tai miten sitä pyykkiä tulee niin paljon että sitä oikeesti joka päivä pyöritetään monta koneellista??

        Edelleen kolmen alle kouluikäisen lapsen äitinä joka tekee YKSIN kaikki kodin työt, niin ihmettelen tätä!
        En pese pyykkiä joka päivä jos en jaksa. Seuraavana päivänä pestään sitten enemmän. Mutta jos lähdettäis ihan nollatilanteesta eli tyhjästä pyykkikorista niin kenellä oikeesti sitä pyykkiä kertyy monta koneellista yhtenä päivänä? Joo jos vaihdetaan lakanat niin sit mutta muuten? Ei meillä ainakaan vaikka meitä on 5 hengen perhe!! Jos pyykkiä on vuoritolkulla niin silloin olen kyllä lintsannut pesemisestä useita päiviä ja tuntuuhan se ettei se pyykki lopu ikinä kun sen vuoren kimppuun sit vihdosta viimein käy =D

        Yleensä aloitan siivoomisen kello kahden aikaan, noin tuntia ennen kun mies tulee kotiin. Ja aikaa kuluu noin alle tunti. Se on aika jonka käytän yleensä päivittäisiin hommiin. Siihen kuuluu neljän sängyn pedin petaamiset, kahden lastenhuoneen järjestäminen, tasojen pyyhintä keittiössä ja olohuoneen järjestys nuorimman leluista ja keittiön lattian lastaus. Ei ole rankkaa! Mutta olisi varmasti jos alkaisin ylisuorittaa siivoomistakin! Mutta en jaksa jynssätä kaakeleita, katonrajoja tai hellantakusia! Ainakaan päivittäin!! Saati viikottainkaan =) Hyvä ystäväni jalla neljä lasta kertoi metsästävänsä päivittäin imurilla katonrajasta hämähäkinseittejä joita edes hänen miehensä ei kuulemma nää =O Ja jynssää hammasharjalla kylppärin kaakeleita?? Miksi? Ihmettelen ma! Ei mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa tommoiseen =) Nautitaan mieluummin sekin aika kun toiset siivoo niin lämpimän viltin alla lukien satuja

        Ei mullakaan niin kamalan rankkaa ole, mutta ei mun mies kyllä tule jo kolmen aikaan kotiin. Ja meilläkin on isompi eskarissa, mutta ei jää sinne enää eskarin jälkeen, joten se pitää hakea sieltä jo 13 aikaan, joka on tosi mälsästi juuri pienimmän päikkäriaikaan. Ja pienempi on 2v, siinä välissä on vielä 4v.
        Että sinälläänhän sä pääset vähän helpommalla, kun lapsesi ilmeisesti jää vielä eskarin jälkeen hetkeksi päivähoitoon ja miehesi pääsee niin aikaisin kotiin, että voi sitten hänet sieltä hakea. Mites teillä toimis se, etttä sun pitäis ihan itse vielä hakea lapsesi eskarista molempien nuorempien päikkäriaikaan?

        Mut en mäkään valita, eikä tässä kylä mun mielestä kovin moni valita varsinaisesti asiasta, siis kotiäitiydestä, vaan kertoo tuolle duunarille, kuinka elämä ei ehkä ole rankempaa hänellä, kuin meillä.

        Musta on ihanaa olla mun lasteni kanssa kotona ja pelkkä ajatuskin siitä, että joudun vajaan vuoden päästä takaisin töihin ahdistaa, mutta ehkäpä siihenkin keksin jonkin ratkaisun.

      • Stressaamaton äiti
        oskari mupe kirjoitti:

        Ei mullakaan niin kamalan rankkaa ole, mutta ei mun mies kyllä tule jo kolmen aikaan kotiin. Ja meilläkin on isompi eskarissa, mutta ei jää sinne enää eskarin jälkeen, joten se pitää hakea sieltä jo 13 aikaan, joka on tosi mälsästi juuri pienimmän päikkäriaikaan. Ja pienempi on 2v, siinä välissä on vielä 4v.
        Että sinälläänhän sä pääset vähän helpommalla, kun lapsesi ilmeisesti jää vielä eskarin jälkeen hetkeksi päivähoitoon ja miehesi pääsee niin aikaisin kotiin, että voi sitten hänet sieltä hakea. Mites teillä toimis se, etttä sun pitäis ihan itse vielä hakea lapsesi eskarista molempien nuorempien päikkäriaikaan?

        Mut en mäkään valita, eikä tässä kylä mun mielestä kovin moni valita varsinaisesti asiasta, siis kotiäitiydestä, vaan kertoo tuolle duunarille, kuinka elämä ei ehkä ole rankempaa hänellä, kuin meillä.

        Musta on ihanaa olla mun lasteni kanssa kotona ja pelkkä ajatuskin siitä, että joudun vajaan vuoden päästä takaisin töihin ahdistaa, mutta ehkäpä siihenkin keksin jonkin ratkaisun.

        Kiitos palautteesta!
        Itse asiassa tämä systeemi että mieheni hakee esikoisen eskarista on ollut vasta kuukauden päivät. Lähdin sitä ennen aina puoli kolme kotoa kahden muun lapsen kanssa hakemaan esikkoa.
        Nyt onneksi sain mieheni hänet hakemaan kun ajaa päikyn ohi töistä tullessaan. Ja esikko on neljä päivää viikossa vaan päikyssä/eskarissa.

        Ihminen on loppujenlopuksi aika sopeutuvainen juuri siihen tilanteeseen mikä milloinkin sattuu olemaan päällä. Nyt mietin aina kun kello on puoli kolme että onneksi ei tarvi lähteä =D Silloin kun hain niin se oli jotenkin niin itsestään selvää etten edes ajatellut sitä sen kummemmin. Positiivisesti ajattelevana ihmisenä vaan olin että hyvä et tulee vähän liikuttua ja ulkoiltua enemmän lasten kanssa =)

        Ja olen myös ollut kahden lapsen yh-äiti ja siihenkin sopeutuu =) Mukavaa aikaa oli ;)

        En nyt tarkoita sinua että sinä niin ajattelisit mutta yleisesti ottaen olen huomannut että kotiäidit ajattelee olevansa töissä kun hoitaa omia lapsiaan kotona. Eikä muista sitä että ovat kotona, siis KOTONA. Siis miten minä miellän että koti on paikka jossa kaikki saa olla juuri miten huvittaa eikä tarvitse stressata kokoaikaa mitä seuraavaksi pitää tehdä! Että äidit muistaisi sen että kukaan ei ole omassa kodissaan töissä vaan on ihan tasa-arvoinen asukas sen miehen kanssa jos sellainen sieltä löytyy!

      • Stressaamaton äiti
        öoi8u76543eqwascx kirjoitti:

        Kirjoitin tuon kävelytysjutun lähinnä siksi, että se antaa osviittaa siitä, kuinka loputonta ja "mielenkiintoista" kotiäitiys oikeastaan on... Ja meillä on kestovaipat, joten pyykki on pestävä joka päivä, vähintään joka toinen. Mutta siis kone pesee. Oma aikansa toki menee siihen, että lajittelee puhtaat ja vie ne paikoilleen, laittaa märät narulle, jne. Tiedät toki. Meillä on imuroitava joka päivä, koska meillä on koira, enkä halua, että lapsi konttailee pölypalleroissa ja koirankarvoissa. Toki tämäkin on asennekysymys, voisin olla imuroimattakin. Enkä tarkoittanut, että elämäni on kovin rankkaa, vaan ettei duunarin työelämäkään nyt niin rankkaa ole :) Kokemusta on siis molemmista. Kotiäidiltä kun ei tunnit lopu tiettyyn kellon aikaan. En mielestäni sovita marttyyrin viittaa harteilleni, mutta kyllä tämä kotona oleminen pienen lapsen kanssa työstä käy, palkka vaan on surkea :)

        Minulla myös kokemusta molemmista. Sekä kotiäitiydestä että duunarin elämästä. Siitä ei vielä kokemusta löydy mitä tämä on yhdessä mutta sekin selviää aikanaan =)

        Olen ollut rakennuksilla töissä ja se oli kyllä 100 kertaa rankempaa kun kotiäitiys =D Mutta sitten olen tehnyt sairaala-apulaisen hommia ja se taas ei ollut yhtään raskasta!

        No hyvä ettet kävelytä oikeasti tuntitolkulla lastasi =) Juu mielenkiintoista tämä on, olet niin oikeassa! Meillä keskimmäinen on erittäin tapaturma-altis ja vielä täysin silmienalla vahdittavissa vaikka täyttää loppuvuodesta jo 4. Kiipeilee mielellään vesiputkia pitkin katonrajaan, rakentelee oman huoneen kalusteista torneja joille kiipee ja tietty nostelee meidän vuosikasta tyttöä jatkuvasti =D Onneksi rakastan bubloilla rakentelua ja olen siinä aika hyväkin ;) Eli hänen huoneessaan viihdytään paljon. Ja nykyään tämä 3 vuotias jaksaa jo keskittyä kirjoihinkin. Ja minusta on mukavaa kun lapset tekee kanssani kotitöitä! Siis tyhjää tiskikonetta, ojentaa pyykkejä, laittaa imurin valmiiksi ja vähän imuroikin, pyyhkii pölyjä..
        Ja on meilläkin huonoja päiviä kun minua ärsyttää se että lapset koko ajan auttaa eikä mitään saa tehdä rauhassa =D

        Välillä tämä käy työstä, myönnän =D Meillä oli viime kuussa sellainen kuukausi että ihan joka arkipäivälle oli joku meno, siis lasten lääkäri, terapia tai jotain muuta. Se oli rankka kuukausi mutta olin silti iloinen että asiat rullasi eteenpäin ja pääsi ihmisten ilmoille =)

        Juu "palkka" on surkea mutta mieluummin kituutan kotihoidontuella ja olen kotona kun veisin pienet lapset päiväkotiin ja elettäis vähän paremmin taloudellisesti =)

      • Stressaamaton äiti
        maaaaammma kirjoitti:

        Hei! Oma asenteeni on aika samanlainen äitiydestä/kotona olemisesta kuin sinullakin. Itse kuitenkin koen lapsen kanssa kotona olemisen raskaammaksi, kuin työssäkäynti. Lapseni oli ensinnäkin vauva- ja taaperoajan erittäin vaativa. Päivät todellakin kuluivat sylissä hytkyttäen, lattialla leikkien (eikä tätäkään autuutta kestänyt kuin hetken, kunnes taas piti ottaa syliin) jne.

        Moni voisi tähän sanoa, että mitäs pidit niin paljon sylissä vauvaa/taaperoa. Mutta itku, huuto ja kiukuttelu oli korvia ja hermoja raastavaa, eikä siitä tullut muuten loppua. Nyt lapsemme on 4-vuotias ja tuo hänen temperamenttinsa on tasoittunut ja arki rullaa jo paljon helpommin. Vessaankin pääsee jo ilman lapsen kiukuttelua oven takana ja saatan joskus jopa olla tietokoneella ilman että lapsi kinuaa syliin tms. :)

        Kuten kaikessa, myös äitiydessä paljon on omasta asenteesta kiinni. Mutta paljon asiaan vaikuttaa myös se, millainen tapaus lapsi on. Paljon kiukuttelevan lapsen kanssa arki ei suju ihan niin leppoisasti, kuin tyytyväisemmän lapsen kanssa. Eikä varmasti kukaan koliikkivauvan äiti pysty nauttimaan samalla tavalla päivistään vauvan kanssa, kuin paremmin nukkuvan vauvan äiti.

        Vastaan nyt vielä sinullekkin =)
        Aseenteestahan kaikki on paljon kiinni ja omasta luonteesta, stressinsietokyvystä ym. Ja tottakai suurimmaksi osaksi lapsen tempperamentista =D
        Minun esikko oli samanlainen ja muistan vieläkin kun yöllä huutavaa lasta kantaessani(hänelläkin koliikiki) ajattelin että tämä on ihan hirveetä ja miten kukaan tekee lapsia niin monta! En käynyt viikkoon suihkussakaan kun olin niin poikki ja synnytys oli rankka ja mies ihan kamala =/ Mutta tämä on onneksi enää muisto vaan ja osaan arvostaa nyt helpompaa arkea ja sitä että jaksaa!
        Tietenkin silloin on rankkaa jos on koliikkia ja vaativa lapsi. Sitä ei kai kukaan, edes alkuperäinen ketjun aloittaja varmaan pysty kiistämään!
        Mutta se hetki on onneksi hyvin pieni hetki koko äitiydessä.

        Heh arvaa onko minulla vessassa mukana aina vähintään yksi lapsi =D Joskus kaikki kolme =/ Ja suihkussa en käy ikinä yksin. Kuopus seuraa minua kuin hai laivaa =) Se on aika hellyyttävää että olen niin tärkeä!

        Ja minun esikko on erityislapsi, tosin moni ongelma jo voitettu, myös keskimmäinen on haastava. Kuopus onneksi on niin helppo ja kiltti! Tosin heräilee hänkin öisin. Mutta siltikään en koe elämääni rankaksi tai raskaaksi. Ehkä osaankin juuri siksi arvostaa kaikkea hyvää kun on ollut niin paljon haasteita lasten kanssa etten enää pienistä lannistu!

      • .........
        Stressaamaton äiti kirjoitti:

        Kiitos palautteesta!
        Itse asiassa tämä systeemi että mieheni hakee esikoisen eskarista on ollut vasta kuukauden päivät. Lähdin sitä ennen aina puoli kolme kotoa kahden muun lapsen kanssa hakemaan esikkoa.
        Nyt onneksi sain mieheni hänet hakemaan kun ajaa päikyn ohi töistä tullessaan. Ja esikko on neljä päivää viikossa vaan päikyssä/eskarissa.

        Ihminen on loppujenlopuksi aika sopeutuvainen juuri siihen tilanteeseen mikä milloinkin sattuu olemaan päällä. Nyt mietin aina kun kello on puoli kolme että onneksi ei tarvi lähteä =D Silloin kun hain niin se oli jotenkin niin itsestään selvää etten edes ajatellut sitä sen kummemmin. Positiivisesti ajattelevana ihmisenä vaan olin että hyvä et tulee vähän liikuttua ja ulkoiltua enemmän lasten kanssa =)

        Ja olen myös ollut kahden lapsen yh-äiti ja siihenkin sopeutuu =) Mukavaa aikaa oli ;)

        En nyt tarkoita sinua että sinä niin ajattelisit mutta yleisesti ottaen olen huomannut että kotiäidit ajattelee olevansa töissä kun hoitaa omia lapsiaan kotona. Eikä muista sitä että ovat kotona, siis KOTONA. Siis miten minä miellän että koti on paikka jossa kaikki saa olla juuri miten huvittaa eikä tarvitse stressata kokoaikaa mitä seuraavaksi pitää tehdä! Että äidit muistaisi sen että kukaan ei ole omassa kodissaan töissä vaan on ihan tasa-arvoinen asukas sen miehen kanssa jos sellainen sieltä löytyy!

        no jaa, niin kauan kun on kotona ollessaan velvollisuuksia, joista ei voi luistaa ollenkaan, on kotonakin olo työtä. Tämä tarkoittaa siis juuri sitä päivystystä ympäri vuorokauden ja vastuuta lapsista ja kodista. Niin kauan, kun ei voi olla, tulla ja mennä niin kuin itseään huvittaa, silloin kuin ja jos huvittaa, on kotonakin oleminen työtä. Oli miestä tai ei. Teillähän menoa helpottaa se, että miehesi pääsee niin jumalattoman aikaisin töistä kotiin. Oma mieheni kun tulee kun lapset käyvät nukkumaan, tai vasta sen jälkeen. Myös vkonloppuisin. Aina.

        Ihanaa kuitenkin, ettet stressaa omasta olostasi ja hyvä jos homma toimii teidän perheessä!

    • mor0

      Moro!


      Ajatellaans vaikka perhepäivähoitajia jotka ovat vastuussa vielä vieraistakin lapsista ja sitten ne pari omaa pientä. Huh huh, musta ei olisi sellaiseen, sen jos minkä voisi kuvitella olevan rankkaa!

      Mä nautin kotona olemisesta paljon enemmän kuin työstäni. Ensimmäinen vuosi lapsen kanssa oli kyllä tosi raskasta, mutta nyt jo helpottanut vähän.
      Mulla koittaa kolmen vuoden hoitovapaalta töihin paluu piakkoin, ja silloin mä tiedän että tulen olemaan aivan tattis tasaraha rätti väsynyt. Mun työ kaoottisella sairaalan vuodeosastolla ei houkuttele tippaakaan.

      Olen nauttinut lapseni kanssa kotona olemisesta enkä tunne siitä minkäänlaista tunnontuskia. Lapset ovat hetken pieniä ja töissä voi sitten kärvistellä myöhemminkin.

      Hölmönoloista verratakaan lapsettoman työssäkäyvän naisen elämää ja kotiäidin elämää. Ne ovat erilaisia ja sillä sipuli.

      Aurinkoista päivää kaikille äideille töissä ja kotona ja lapsettomille naisille.

    • Äippäliinix4

      Jaahas. Olen minäkin ollut työelämässä ja aion olla vastakin ja kolmea vuoroa teen hoitoalalla.Se kyllä pesee aika hyvin liiat voimat ainakin minun työmaalla.Nyt olen ollut kotona vajaa kaksi vuotta.Kotiäitinä. Ja yksinhuoltajana.
      Ehkä tuo sinun kuvitelma kotiäitiydestä on hieman vinksallaan.... Tai sitten ne sun naapurit on laiskoja tai on vain yksi lapsi.
      Mulla on kolme alaikäistä ja yksi täysi-ikäinen lapsi.
      Kaksi on ala-asteikäisiä ja yksi alle 2-vuotias.
      Ensinnäkin herään aamulla kuuden maissa. Siinä aamusta riittää hommaa pienimmän kanssa.Herätän kaksi lasta kouluun,laitan aamupalan jne.
      Onhan sitä siivoamista,tiskien pesua,pyykkihuoltoa ja muitakin asioita pitää saada hoidettua.
      Ihan suoraan sanoen en istu takamuksilleni kuin päiväunien aikaan ja silloinkin on sellaista hommaa jota ei pienimmän kanssa pysty tekemään.
      Vanhin lapsi auttaa toki..käy kaupassa tarvittaessa jne.
      Joten ihan työstä käy kotiäitiys ja sitten kun lapset yleensä yhtä aikaa kipeinä niin saa sitä yövuoroakin tehdä.Eli turhaa olet kateellinen kotiäitiydelle mutta kannattavaa ja palkitsevaa se toki on ja en sitä vaihtaisi muuhun tällä hetkellä.

    • hihihihihihihihi

      niin tähän täytyy kyllä vastata: minulla 3 alle kouluikäistä ja olen raskaana.
      ei tämä aivan äly raskasta oo mutta täytyy sanoa että ei minusta myöskään työteko oo äly raskasta ollut...
      sehän on tosi paljon kiinni siitä miten vakavasti tän elämän ottaa!!!
      olen kotona niin pitkään kun tili antaa myöten mutta sitten se on taas tuo kokin työ aloitettava!!!
      oon ylpeä tästä että minulla on varaa nyt ollu olla jonkin aikaa kotona lasten kanssa!!

    • kOTI---ÄITI

      Tää on hyvä provo =D

    • ....................

      Oletko sinä alkuperäinen vähän tyhmä? Onko sinulla käynyt mielessä, että ehkä se kotiäitiyden raskaus riippuu pitkälle myös lapsista ja monesta tekijästä. Toisilla on helpompaa kuin toisilla. Näinhän se on työelämässäkin. Ei voi kuin ihmetellä kirjoituksestasi paistavaa yksinkertaisuutta. Huomaa kyllä, että itselläsi on vähän liikaa vapaa-aikaa...

    • duunari joka päivä

      Ketjun aloittaja taas moi!

      En ole muutamaan päivään edes avannut konetta, koska olen ollut uupunut.

      Tänään naapurin äiti oli ulkona keinutti lapsia ja puhui kännykkään, kun nykypäivänä on noita puhepakettejakin. Kikatteli puhelimessa. Sitten alkoi ripsiä vettä ja ne lähti sisälle. Voitte vaan kuvitella, mitä pomo sanois kun sanon työmaalla että nyt ripsii vähän pisaroita että mä lähdenkin tästä vähän sisälle lämmittelemään! Se sanoisi että voit sitten lähteä kilometritehtaalle! Mäkiselle kävi näin että tiedän mistä puhun.

      Kaipaisin kyllä vapautta jossa saisin tehdä työt silloin kun on jaksamista ja viikonpäivillä tai säillä ei olisi merkitystä... voisin joinain päivänä levätä ja parempana päivänä tehdä töitä. Nyt täytyy aamulla vetää haalarit päälle säistä ja jaksamisesta huolimatta. Ja voin sanoa, että eipä näy paljon talojen ikkunoissa valoja kun tämä duunari lähtee jo hommiin! Että älkää väittäkö että ne lapset teidä aikaisin herättää, se on jo jotenkin ala-arvoista arvostella että ei olisi muka raskasta kun tässä on välillä todella kovaa! Ja pyykit ne on mullakin ja ruokaa pitää laittaa.

      Työkaveri oli liukastunut työmaalla ja pakarassa on jalkapallon kokoinen mustelma. Kyllä kari tapio tiesi mistä lauloi

      "On täällä elämä raskasta työtä,
      Ja siinä harvemmin on onni myötä"

      ja uupui sankarilaulaja lopulta itsekin. Kumarrus hänelle.

      • killekallejakulle

        sä oot hauska. tosi hyvin oot saanu juttua aikaiseksi ihan sillä, että tiedät mistä narusta kotiätejä vetää ;)

      • ....................

        Voi sua reppanaa kun olet niin kauhean kateellinen kotiäideille ja ilmeisesti vieläpä miespuolinen :D...

      • Ei rankkaa!!!

        Voithan sinäkin jäädä työttömyyspäivärahalle kotiin. Se raha on itse asiassa paljon suurempi kuin kotihoidontuki =D

        Saat sitten sinäkin maata vaan sohvalla eikä tarvi tehdä yhtään mitään!

      • ?=/%"?&%?

        Sinun mielestäsi koneen avaaminen on niin rankkaa ettet jaksa sitä tehdä, joten ei luulisi olevan oikeutta arvostella muita siitä, jos he pitävät työtään rankkana.

        Oletko aivan varma, ettet ole koskaan itse kikattanut työaikanasi? Miten muuten tiedät, että naapuri keinutteli lasta ja meni sisälle sateen takia? Ettet vain olisi ollut silloin kotona, vapaalla töistäsi, toisin kuin se naapuri. Puhepaketteja saa muuten myös duunarit, eivät ne ole kotiäitien yksinoikeus.

        Vaihda ihmeessä alaa. Ala vaikka yksityisyrittäjäksi, jolloin saat ihan vapaasti suunnitella työaikasi. Paljon vapaammin kuin kotiäiti. Tiedätkö, että on aika monta sisätyötäkin olemassa.

        Joo, en valita, että lapset olisivat herättäneet tänä aamunakaan aikaisin. Eivät herättäneet, vaan herättivät kahdelta aamuyöllä. En jaksanut edes katsella, olisiko muissa ikkunoissa valoja, vaikka ehkä joku duunari siellä vielä surffaili netissä siihen aikaan.

        Sinulla on yhden ihmisen pyykit, minulla on seitsemän. Ja väitän, että itse aikuisena olen kuitenkin se, jonka pyykkiä on vähiten. Tapaturmiakin sattuu ihan kaikille, myös kotiäideille.

        Olisikohan sinun syytä painua lääkärille, niin saisit jotain apua tuohon masennukseesi. Ei se ole meidän kotiäitien syy, että sinulla on henkisesti noin rankkaa. Mielenterveysongelmia kannattaa hoitaa.

    • pököjä

      painu muualle lässyttään... toivottavasti jäät lapsettomaksi puheittesi perusteella.

    • äitivainminäkinolen

      Hah, odotappa kun sulla on 2-vuotias, jonka kanssa olet päivät tai edes vapaapäivät kotona. Huomaat, että lapsi ei anna tehdä hetkeäkään sun kotitöitä rauhassa, kiskoo lahkeesta että tuu leikkimään, kyselee mikä tämä on mitä tällä tehdään, haluan sitä ja tätä, ruokaa pitää antaa 5 kertaa päivässä, jostai se aika on revittävä siihen laittamiseenkin. Lapsen sotkuja ja leluja kerätessä suurin osa päivästä, mikä leikin jälkeen jää ajaksi, kuluukin sitten siihen siivoukseen. Silittäminen ja muut kotityöt ei onnistu lapsen kanssa kahdestaan kun pelottaa, että lapsi tulee ja vetäsee johdosta jolloin rauta putoaa päälle. Tiskaaminen on yhtä työlästä kun lapsi haluaisi itse mennä tiskikoneeseen ja mielellään purkaisi sieltä kaiken ulos. Salaa pitää livauttaa puukot ja muut terävät esineet koneeseen kun lapsi sattuu käymään mutkan omassa huoneessaan. Yritäppä viedä roskia yksin ulos, otat joko lapsen mukaan jolloin aikaa pukemiseen kuluu varmasti se 10 min houkutellen, se kun on niin epämiellyttävää noista 2-vuotiaista. Jos jätätkin lapsen sisälle odottamaan on luvassa kauheaa huutoa, vaikka veisit roskat 1-2 minuutissa. 2-vuotias tykkää tutkia paikkoja ja nakella tavaroita, koko ajan saa olla tarkkana ettei mitään mene rikki, kotimme tosin on aika turvalliseksi tehty, mutta ikkunoita kun ei ovi siirtää niin välillä pitää olla tarkkana ettei lelut lentele ikkunoihin tai peileihin. Omaa aikaa et saa päivässä sen kun olet lapsen kanssa kaksin, vain silloin jos lapsi nukkuu päiväunia, voit miettiä voisitko hiljaa siivota tai laittaa ruokaa, imurointi ei silloinkaan onnistu ja tiskejä on turha alkaa kolisuttelemaan. Toiset äidit repivät sen oman ajan sen jälkeen kun lapsi menee yöunille. Sitten äidit menevät nukkumaan puolen yön jälkeen ja lapsi herääkin jo kuudelta. Siinä sitten ollaan vähillä yöunilla, ajatteleppa päivää jos sinulle ei olisi yhtään aikaa itsellesi, ei edes sen vertaa että saisit syödä rauhassa, hiljaa, istua paikoillaan kertaakaan nousematta tai tarvitsematta selitellä että odota kun äiti syö nyt. On helpompaa kuitenkin syödä itse ensin ja auttaa sen jälkeen lasta rauhassa kun syödä itse samalla kun auttaa lasta syömään. Näin kuitenkin ruokailutilanne lapselle itselleen on mieluisampi kun saa harjoitella rauhassa ja äiti auttaa tarvittaessa. Pyykkiäkin pitäisi jossain vaiheessa pyörittää ja yleensä sitä tulee 2 koneellista joka toinen päivä tai koneellinen päivittäin, miten nyt ehtii pestä. Reissut pitää miettiä lapsen ruokailun ja päiväunien kannalta, milloin voi lähteä ja milloin palata takaisin, että lapsi ehtisi nukkua autossa jos kotiin ei ehditä päiväunille. Yritäppä viettää rauhallinen leffailta kun lapsesi nukahtaa. Olet joko sen verran väsynyt, että leffa jää vääjäämättä kesken kun nukahdat tai sitten joudut valitsemaan elokuvan, jossa ei ole pahoja kohtauksia niin, että voit alkaa katsomaan sitä samalla kun nukutat lastasi...Minä kuitenkin haluan hoitaa lapseni kotona ja olla mukana hänen jokaisessa merkittävässä kasvutilanteessa kuin että päiväkoti opettaisi hänet syömään itse, käymään potalla, tekemään palikkatorneja ym. Olen itse valinnut tämän, enkä kadu sitä, että olen välillä sen takia väsynyt, ettei minulla juuri ole omaa aikaa ja lapsen hoitaminen on energiaa vievää puuhaa. Mutta rakastan lastani ja olen hyvin onnellinen vaikka olenkin joskus vähillä unille

      • cvncvngt

        100% samaa mieltä ja lisääpä siihen yhtälöön vielä vauva, itsellä kotihoidossa 7kk ikäinen ja 2-vuotias, nuorempikin jo konttaa ja vanhempikin täysin vahdittava vielä, kämppää saa siivota KOKO AJAN ja siitä huolimatta sotku KOKO AJAN :-) kun molemmat harjoittelee syömistä ja vanhempi pottailua.... Mies sanoo että pääsee helpommalla töissä kuin jos on kotona :-)...kertoo jotain (ja miehellä ei mikään helppo rutiinityö)

    • 50 ja risat

      Voihan se tietysti noinkin olla. Varsinkin jos asuu kerrostalossa. Omakotitalossa,jossa joutuu itse huolehtimaan kaikista asioista. Lämmityksistä ja sen semmosista. Ja vielä kun yrittää olla mahdollisimman omavarainen. Tekee kaikki ruuat,leipoo. Kasvattaa kaiken mahdollisin.
      Ja sitten vielä siinä sivussa yrittää hoitaa iäkkäitä vanhempiaan. Niin kyllä riittää töitä ihan ympärivuorokautisesti.
      Helpommalla pääsin käydessäni töissä 8h vuorokaudessa.

    • sairaslomalla 6kk

      Tervehdys rakas aloittaja.

      Ihan mielenkiinnosta; mitä teet työksesi? Siis tarkemmin, kuin "duunari". Ja oletko yksityisellä vai kunnallisella puolella?

      Olen itse tehnyt vaikka mitä paskahommia; ollut kaupan kassalla, siivoojana, mittamiehenä, postinjakajana... Työ on ollut fyysistä ja ulkotöissä kun on, ei säähän voi vaikuttaa.

      Silti... 8,5h työpäivä on täysin normaali, jopa lyhyt, verrattuna siihen, mitä esim. postinkantajana tein. Lisäksi minulla oli niin pieni palkka, että tein vielä viikonloput kaupan alan töitä.

      Minulle ei tulisi mieleenikään sanoa, että työssä käyvällä lapsettomalla olisi millään tapaa helpompaa kuin kotiäidillä, vaikkei minulla olekaan lapsia. (ensimmäinen tulossa) Jos tulee väsyneenä kotiin, ei välttämättä tarvitse siivota tai avata tietokonetta; voit jättää ne viikonloppuun, sillon sinulla on VAPAATA. Onneksesi olet myös sellaisella alalla, jossa on pekkasia, kaikilla työssäkäyvillä ei niitä ole, saati kotiäidillä. Voit käydä kaupassa viikonloppuisin ja ostaa pakastimen täyteen pakastepitsaa, mitä sitten lämmität mikrossa ennen kuin alat katsomaan salkkareita.

      Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että luulet, että kotiäitiys on samaa kuin se, mitä SINÄ teet vapaapäivinäsi.

    • kokemusta molemmista

      Olen ollut kotona viiden lapsen kanssa yhteensä kymmenen vuotta ja sen jälkeen työelämässä vajaa parikymmentä vuotta.Yksi asia mitä et ole voinut kokea,jos sinulla ei ole lapsia,on sen lastenhoidon sitovuus.
      Sinulla on työ ja sen jälkeen kotityöt.Viikonloppu on vapaa.Lapsellinen äiti hoitaa lapsiaan 24/7 viikolla ja viikonloppuna.Jos lapsi herättää 10 kertaa yössä niin sinähän heräät,etkä voi ilmoittaa että nyt ei ole työaikani.
      Tottakai äitejä on monenlaisia,toiset vaativat itseltään enemmän,toiset vähemmän.Ja kun näitä nuoria äitejä katselee,niin jotkut puurtavat ihan liikaakin ja ovat niin perfektionisteja,että varmasti on yhtä raskasta kuin työssäkäynti.
      Jos kokeilisit vaikka muutaman kuukauden koliikkivauvan hoitoa tai vahtisit paria pientä sisarusta,joilla ei vielä ole paljon järkeä päässä ja ehtivät joka paikkaan,niin ymmärtäisit,millaista se voi olla.

    • äiti -85

      Vähän myöhässä otan kantaa mutta sattui tämä keskustelu eteeni. Tottahan se on, on tämä helppoa kun on koko päivä aikaa hoitaa kotityöt ja touhuta lasten kanssa kotona. Ei ole hoitoonvienti ja sairastelu rumbaa. Tiukkaa tekee rahan kanssa mutta sinnitellään kunnes nuorimmaiseni täyttää kaksi. Se on hinta minkä on valmis maksamaan. Pian se täytyy maksaa kun vie lapset hoitoon päiväksi kun menee itse töihin. Yksi vaihe elämässä kun lapset ovat pieniä.

      • isä kotona

        Sisarukseni poika ollut koti-isänä muutaman kuukauden,lapsi alle 2 v.,kysyin miltä tuntuu.Ei ollut rasittunut ja sanoi viihtyneensä hyvin.

    • pallopaita3

      Törmäsin tähän viestiketjuun, kun etsin tietoa kotona lasten kanssa olemisesta ja masennuksesta.

      Yksi tärkeä lisähuomio tuli mieleeni, jos joku muukin lukee tämän viestiketjun näin jälkeen päin. Alkuperäinen kirjoittaja ei ymmärrä lapsiperheen arjesta tuon taivaallista, eikä se ole hänen virheensä. Enhän itsekkään ymmärtänyt, ennen kuin sain lapsia.

      Kotonaoleminen lasten kanssa ei ole pelkästään kotitöitä ja "lasten hoitamista" (mitän ikinä tällä tarkoitetaan, kai perustarpeita) vaan kasvattamista. Sitä, että yksi vuotiaalle opetetaan mm, että ei saa koskea kukkaan, lamppuun, televisioon, ikkunaan, ei saa nuolla kengän pohjia, mattoa, wc-pöntön reunaa, ei saa repiä kirjoja kirjahyllystä, vaatteita vaatekomerosta, astioita astiakaapista, johtoja lattian reunasta, ei saa heittää hiekkaa, kiviä, leluja, ruokaa, juomaa, ei saa tukistaa, purra, lyödä sisaruksiaan. Ja sitten opetetaan taitoja: syömään itse, juomaan mukista, käyttämään lusikkaa, haarukka, kävelemään niin, ettei juosta karkuun ja auton alle, piirtämään paperille ei pöytään, pesemään käsiä, pesemään hampaat, käymään potalla, nukkumaan yönsä yms. Ihan vaan muutaman asian mainitakseni. Tätä monta vuotta joka ikinen päivä oli maanantai tai sunnuntai, oltiin kotona tai mummolassa, lomareissulla tai puistossa, koko hereillä olon ajan.

      Uhmaikäisen kanssa mietitään aamusta iltaan mikä on oikein ja mikä väärin missäkin tilanteessa, leikkiessä, syödessä, satua lukiessa. Luin jostakin vähän aikaa sitten, että uhmaikäisellä lapsella tulee konflikti vanhemman kanssa noin joka kolmas minuutti!! Allekirjoitan. Sen ikäinen lapsi hakee rajoja, koko ajan. Lisää taitoja opetettavana: opetellaan pukemaan, kantamaan osa omista astioista pois pöydästä, korjaamaan lelut leikin jälkeen, olemaan vaipatta, nukkumaan pois pinnasängystä. Nämä eivät "aina" tapahdu ilman uhmaa, raivoamista ja taistelua.

      Lisäksi aamusta iltaan ratkotaan sisarusten riitoja, keksitään tekemistä, aloitetaan leikkejä, siivotaan leikkejä, mietitään sääntöjä: ei saa jättää ketään leikin ulkopuolelle, ei saa pomottaa, kiusata, huijata pienempiä sisaruksia yms.

      Voikun voisikin vaan kuunnella radiota ja tehdä kotitöitä.

      ps. olen ollut töissä vuosia ennen lasten syntymää ja myös tässä välissä, lapset kohta 2, 4 ja 6. Kolme viikkoa ja pääsen töihin lepäämään!

      • Olitpas viitsinyt

        kirjoittaa hienosti!
        Tässä on aloittajalle, sekä muille kotiäitien arvostelijoille, mietittävää.

    • -----

      Heh...Huomaa, ettei aloittajalla itsellään ole lapsia.

      Kyllä hän olisi ihmeissään ja pää pyörällä, jos hänet laittaisi vaikka päiväksi esim. meikäläisen tai monen muun kotiäidin saappaisiin.

      Minulla on 3 kk rinnalla oleva vauva, sekä vähän yli 2 vuotias uhmaikäinen, mustasukkainen, vasta kuivaksi opetteleva lapsi.

      Yöllä imetän vauvaa n. 3 tunnin välein. Nukun siis yöni parin tunnin pätkissä. Aamulla 2 vuotias herää n. klo 7. Mieheni on jo lähtenyt töihin. Annan hänen nukkua öisin jotta hän jaksaisi töihin, joten huolehdin yöllä molemmista lapsista. 2 vuotias näkee usein painajaisia tai muuten vaan heräilee, käyn muutaman kerran yöllä peittelemässä häntä myös.

      Päivät ovat hektisiä. 2 vuotias kaipaa vielä jatkuvaa huomiota ja opastusta, tarvitsee apua syömisessä ja potalla käymisessä, pukemisessa, riisumisessa, jne. Muutaman tunnin välein imetän vauvaa, ja yleensä imetyksen aikana toiselle tulee pissa- tai kakkahätä, tai hän alkaa vaatia jotain mustasukkaisuuksissaan. Vauva nukkuu päikkärinsä pikkupätkissä, koska 2 vuotias on aika äänekäs leikeissään, eikä ole kovin rauhallista talossa.

      Aamupäivällä käymme ulkona, ennen puoltapäivää teen lounasta. Lounaan teko on yleensä aika kaaosta, koska kun selkäni käännän, 2 vuotias yrittää mennä vahingoittamaan vauvaa. Vauva on myös sellaista sorttia, ettei kauaa viihdy esim. lattialla. Usein ruuat tulevatkin vähän ylikeitetyiksi tai hieman palavat :D

      Lounaan jälkeen 2 vuotias pitää nukuttaa päikkäreille. Vauva harvoin nukkuu yhtä aikaa toisen kanssa, noin pienellä ei ole vielä selkeää unirytmiä. Samalla kun vauva huutelee huomiota, täytyy yrittää nukuttaa toista, joka on herkkä äänille.

      2 vuotias herää, haluaa potalle, haluaa välipalaa, vauvalla huutaa nälkäänsä, on kakat housuissa, kakka on tullut yli, sitä on vaatteissa ja matolla, 2 vuotias on herännyt "väärällä jalalla", kitisee ja mekastaa, menee itse jääkaapille sillä aikaa kun putsaan vauvan takapuolta, vetää raejuustopurkin keittiön matolle, puhelin soi, 2 vuotias huutaa että tule laittamaan Puuha-Pete, vauva puklaa kaikki vaatteensa, uudestaan hoitopöydän ääreen. Välillä tuntuu, etten riitä. Että pitäisi olla vielä 2 kättä lisää.

      Sitten alan tekemään päivällistä. Kesken ruuanlaiton pitää imettää. Laitan liedet kiinni siksi aikaa. Ja jatkan taas. Mies tulee töistä n. klo 17. Syömme, lähden lasten kanssa ulos, tai mies lähtee vanhemman kanssa. Joskus otamme vuorotellen puolen tunnin tirsat, jos olemme niin väsyneitä että aivan pahaa tekee. Minä harvoin nukahdan tuolloin, 2 vuotias takoo ovea että herää äiti, tai vauvalle tulee juuri silloin nälkä. Minä siivoan keittiön, joka on kuin pommin jäljiltä. Imetän välissä. Pesen kakkapyykkiä. Klo 19 alkaa iltapuuron keitto, iltapesut, iltasatu, lelujen kerääminen, iltaimetys, molempien nukuttaminen.

      Noin klo 20-21 istahdamme sohvalle. Ah, hiljaisuus. Laitan kämppää kuntoon, viikkaan pyykkiä, syön rauhassa iltapalaa, käyn suihkussa. Ja hups! Kello lähenee puolta yötä. Vauva herää syömään. Imetän, ja pääsen yöunille noin puoli yhdeltä, herätäkseni taas uudelleen parin tunnin päästä imettämään, aina sinne klo 7 saakka, jolloin on noustava ylös.

      Tule toki kokeilemaan, miten itse jaksaisit :)

      Muistan lapsettomilta ajoilta sen, kun sai nukkua silloin kun halusi. Ei tietenkään töissä, mutta työpäivän jälkeen sai kaatua sohvalle eikä kukaan vaatinut nousemaan. Yötkin sai nukkua. Tiesi, että seuraavan kerran heräisi sitten kun herätyskello soi.

      • kasvatusneuvolaan!!

        Ei muuten taida olla ihan tavallista, että 2-vuotias "yrittää vahingoittaa" vauvaa. Annat kuvan, että isompi sisarus vahingoittaa tarkoituksella. :O

      • Onnellinen lapsuus
        kasvatusneuvolaan!! kirjoitti:

        Ei muuten taida olla ihan tavallista, että 2-vuotias "yrittää vahingoittaa" vauvaa. Annat kuvan, että isompi sisarus vahingoittaa tarkoituksella. :O

        Taas uudestaan ihmettelen näitä naisia jotka tehtailevat näitä lapsia maailmaan JOS EIVÄT JAKSA HOITAA NIITÄ!!
        Olisitte käyttäneet ehkäisyä ja kouluttaneet itsenne sisätöihin tai jos ei äly riitä niin menkään raksalle kuramonttuun jotain tekemään 8 tuntia päivässä kelillä kuin kelillä.

        Jos ei sitten mitään töitä löydy niin olkaa kotona työttöminä, ei ole lapsetkaan häiriöksi kun pidätte vain siitä ehkäisystä huolen nimittäin jos kestätte edes mitään ukkoakaa simissänne.

        Älkää kotiäidit ruikuttako koska on ollut mahdollisuus valita. Minulla on ollut kotiäitiys aivan ihanaa aikaa. ( tuolla aijemmin jo kirjoitinkin siitä)

      • jos ei tiedä-hiljaa
        kasvatusneuvolaan!! kirjoitti:

        Ei muuten taida olla ihan tavallista, että 2-vuotias "yrittää vahingoittaa" vauvaa. Annat kuvan, että isompi sisarus vahingoittaa tarkoituksella. :O

        Ensin nimimerkille ------ kiitos hyvästä teksistä. Tuo oli oikein hyvä kuvaus pikkulapsiperheen arjesta. Sen pitäisi jokainen lukea, joka on sitä mieltä että kotiäitiys on vaan lehden lukemista ja löysäilyä. Olin itsekin kotona 7 vuotta ja tuotahan se ruljanssi oli. Nyt työelämässä ollut 2,5 vuotta. (Toki ennen lapsia myös useampia vuosia) Töissä on helpompaa. Olet vastuussa vain itsestäsi. Saat mennä rauhassa vessaan ja syödä eväät rauhassa.

        Kaikki helpottuu tietenkin lasten kasvaessa, niin minullakin. Saan nykyään myös kotona syödä rauhassa yhdessä lasten kanssa. :)

        Mutta juuri tuo vaihe joka nimimerkillä ---- on, taapero ja vauva, se ON erittäin haastavaa aikaa. Ja se on muutaman vuoden vaihe kun pitää jaksaa vähillä unilla ja jatkuvalla läsnäololla. Mutta sen kun jaksaa niin voi sitten niittää kasvatuksen hedelmää kun ovat isompia. :)

        Nimimerkille kasvatusneuvolaan: älä viitsi... On ihan normaalia, että mustasukkainen esikoinen läimäsee vauvaa. Ei kaikki tietenkään, mutta moni. Kun ei ole vielä sanoja kertomaan tunteita. Silloin nimenomaan on tärkeää, että äiti/isä on lähellä, puuttuu tilanteeseen (ei siis juo kahvia lehden takana...) kieltää ehdottomasti satuttamasta ja vakuuttaa molempien lasten olevan yhtä tärkeitä, mutta että vauvat nyt vain tarvitsevat enemmän hoitoa kun eivät osaa viel yhtään mitään päinvastoin kuin reipas ja taitava esikoinen.

        Kaikille lapsettomille ehdottaisin, että kirjoittavat listan miten aikovat missäkin tilanteessa lasten kanssa toimia, ja kun sitten se aika koittaa, että lapsia on, käy tämän listan sitten läpi ja miettii mitkä ovat oikeasti toteuttamiskelpoisia... :P

      • yrtxhbxfbhf

        Allekirjoitan täysin tämän! Itselläni on kokemusta kahden pienen kotiäitiydestä sekä työssäkäyvän äidin rooleista. Meillä lapsilla ikäeroa 1v6kk, molemmat hoidin kotona kunnes esikoinen oli 3.5v ja nuorin 2v. Esikoinen heräs meillä 2v asti 5 krt yössä ja siinä välissä hoidin tätä nuorinta vauvaa :-). Opetin esikoista potalle ja nuorin oppi konttaamaan samaan aikaan, siinä se kuopus sitten saattoi kontata niihin esikoisen pissavahinkoihin ennen kuin ehdin juosta korjaamaan pissavahingot...eikun kylvettämään molemmat lapset ...samaan aikaan ruoka palaa hellalla...kumman valitset A) joko palaneen ruoan tai B) pissaset lapset? Itse olen korkeasti koulutettu, vaativissa (joskin toimisto)töissä ja pääsen helpommalla töissä, ainoana miinuksena kiire...mutta hermo ei ole niin kireällä töissä, on kuitenkin aikaa syödä, jutella työkavereiden kanssa aina välillä, kukaan ei huuda minulle, ei tarvitse sietää jatkuvaa "kaaosta" (ainoastaan työstressiä), päivässä on enemmän vaihtelua yms. Kotitöitä teen murto-osan siitä, mitä tein kotiäitinä ollessani. Paljon riippuu myös siitä, kuinka sen kotiäitiyden hoitaa...jos on vaan yksi vauva, vie isommat virikehoitoon, ei ulkoiluta vie lapsia harrastuksiin, ei siivoa tai tee itse ruokaa, antaa lasten katsoa kaikki päivät telkkua, niin ehkä sellasten lasten vanhemmilla kotiäitiys on helppoa. SEN SIJAAN, jos sen hoitaa hyvin (eli ei vie virikehoitoon, ulkoilee säännöllisesti lasten kanssa, leikkii, siivoaa, tekee ruoan, kotityöt yms.), niin rankkaa se on. Mies oli kesän lasten (nyt jo 3 ja 4v) kotona ja hänen mielestään on lepposaa: MIKSI? Siksi, että hän ei tee niitä kotihommia lastenhoidon lomassa, ei vie lapsia puistoon ja lapset ulkoilevat jo yksin pihalla, joten totta kai on helppoa nyt kun ovat vanhempia :-) Puhumattakaan siitä, että lapset ovat jo kuivia eivätkä heräile enää öisin :-)

    • aaarrrggghhh!!!

      " Ketä mahtaa olla illalla väsynyt, kysyn vaan? "

      se on KUKA eikä KETÄ, Herrajumala siunaa ja varjele, idioluutio tulee.

    • teeerff

      Aivan ihana (ja vanha) kommentti :D

      Olettaakohan ap kirjoittaja, että kaikki kotiäidit ovat iänkaiken olleet kotona. Eihän heillä missään nimessä ole kokemusta työelämästä.

      Oma kokemus on kyllä täysin se, että kotiäitinä olo, etenkin kahden lapsen kanssa, joista toinen oli koliikkivauva, on tuhat kertaa rankempaa kuin työelämä.

      Mutta ainahan voi olla monesta asiasta montaa mieltä, jos itsellä ei ole hajuakaan mitä se todellisuus voi olla.

      • Koliikki vauva

        En nyt ymmärrä juttuasi. Minulla on ollut koliikkivauva 3kk. Huusi illasta aamuyöhön, kannettiin vuorotellen. Sitten nukahti vihdoin. Mies lähti väsyneenä töihin ja minä jäin vauvan kanssa nukkumaan. Vieressäni imetin ja taas nukuttiin.

        Päivällä söi ja nukkui, niin minäkin. Tein vain pakolliset, ruoka uuniin ja pyykit koneeseen. Mies toi tullessaan ruokaostokset. Myöhäillalla alkoi sitten taas se huuto, ei auttanut kuplatonit vain kävely vähän ja valot päällä.

        Kumpi siinä sitten oli väsyneempi, minä vai mies? Kolmekuukautta sitä kesti sitten loppui kuin seinään, oli tyytyväinen iloinen ja rauhallinen lapsi.

      • kahden äiti 87
        Koliikki vauva kirjoitti:

        En nyt ymmärrä juttuasi. Minulla on ollut koliikkivauva 3kk. Huusi illasta aamuyöhön, kannettiin vuorotellen. Sitten nukahti vihdoin. Mies lähti väsyneenä töihin ja minä jäin vauvan kanssa nukkumaan. Vieressäni imetin ja taas nukuttiin.

        Päivällä söi ja nukkui, niin minäkin. Tein vain pakolliset, ruoka uuniin ja pyykit koneeseen. Mies toi tullessaan ruokaostokset. Myöhäillalla alkoi sitten taas se huuto, ei auttanut kuplatonit vain kävely vähän ja valot päällä.

        Kumpi siinä sitten oli väsyneempi, minä vai mies? Kolmekuukautta sitä kesti sitten loppui kuin seinään, oli tyytyväinen iloinen ja rauhallinen lapsi.

        Niin ja sit on nämä kotiäidit joiden ukot hoitaa öisin lapset että rouva saa nukkua. jaksaa aamulla raahata perseensä sohvalle "imettämään":D Meillä sai mies nukkua yönsä ja minä valvoin kun tiesin saavani päivälläkin nukkua:)

      • Koliikki vauva
        kahden äiti 87 kirjoitti:

        Niin ja sit on nämä kotiäidit joiden ukot hoitaa öisin lapset että rouva saa nukkua. jaksaa aamulla raahata perseensä sohvalle "imettämään":D Meillä sai mies nukkua yönsä ja minä valvoin kun tiesin saavani päivälläkin nukkua:)

        Niin mutta oltiin nuoria vanhempia, kumpikin rakasti sitä ensirakkaudenhedelmää niin paljon, että mies itse halusi kantaa yöllä, ei siinä kumpikaan nukkunut mutta toinen sai levätä sängyssä vuoron perään.
        Meillä oli silloin yksiö, ei voinut laittaa ovea kiinni, valvottiin yhdessä niin kauan kun lapsi huusi.
        Onko muuta kysyttävää?

    • .näin on.

      Sanoisinpa, että nyt kun olen ollut kolmisen viikkoa sairaslomalla ja hoitanut lapset kotona, niin mukavaa on. Ihanaa kun ei tarvitse raahautua kukonlaulun aikaan ylös eikä ole koko ajan kiire, eivätkä työt paina päälle. Töissä olin tosi ahdistunut, mutta täällä kotona saa sielu levätä ja mieli rauhoittua. Eikä iltaisin ole samanlaista painetta mennä niin aikaisin nukkumaan. Ja ehtii jopa istuskella pihalla lasten kanssa. Stressi on siis poissa. Pelottaa se, kun taas töihin pitää palata. Se on niin kauhean stressaavaa ja jatkuvaa piinaa ja taistelua väsymystä vastaan. Kunpa saisikin olla kotona hoitamassa lapsia...

    • hah ja heh

      Hitto mikä dorka. Puhuu kuin asiantuntija asiasta,josta ei ole mitään kokemusta!

      • Aika aikaa kutakin

        Kyllä on kokemusta, olen ollut monta vuotta kotiäitinä ja monta vuotta työssäkäyvänä äitinä. Aina ei ollut autoakaan käytössä, siinä sitten myrskyssä, sateessa, pakkasessa työntelet rattailla lasta hoitopaikkaan ja illalla kauppakassin kanssa hakemaan.

        Kotiäitinä sai loikoilla sängyssä ja kuunnella kun myrsky raivoaa tai pakkanen paukkuu, ei ollut mitään kiirettä herätä kun lapsetkin nukkuivat pitkään :)

        Nyt ei ole enään hoitoonvientiä ja mieluinen työpaikka ihan lähellä (sisätyö ja hyvä työaika)

    • kahdentyössäkäyvääit

      Työtäkammoksuvia laiskiaisia nämä "kotiäidit" vähintään kolmen vuoden välein pukataan uutta niin ei tule työkkäristä lappua..

      • kunnan virkanainen

        Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään tuolaista ihmistä, ystäväni ja tuttavani ovat pitäneet lakisääteisen äitiysloman vanhempaivapaineen sen 9kk ja menneet takas töihin ja tenava kunnalliseen päivähoitoon, no yksi löytyi joka oli sen äitiysloman jälkeen 2v hoitovapaalla kun jo kolmas lapsi, mutta sen jälkeen hänkin palasi töihinsä.

    • Valittavat mamit

      Niin ja sitten valitetaan tällä palstalla miten raskasta se kotona olo on kun ne kakarat on niin rasittavia. Ei edes per set tä kerkii penkkiin laskea, että syödäkin pitää lapsi kainalossa ja toinen roikkuu tississä. Huoh

    • harvointäällä

      Henkisesti kotiäitiys on äärimmäisen raskasta, toki myös antoisaa. Asioissa on monia puolia, kuten ylläolevista viesteistä voi päätellä. Tuota raskautta voi ymmärtää ainakin Maslowin tarvehierarkia-teorian valossa. (googlettamallakin selviää..)
      Perustarpeet (fyysiset) ja rakkauden- ja läheisyydennälkä tulevat varmasti helposti tyydytetyiksi itse kullakin kotona lapsiaan hoitavalla vanhemmalla. Sen sijaan ylin, itsensä toteuttamisen tarve, jota useimmat (tai arvatenkin kaikki) meistä tunnustavat omaavansa, ei kotiäidillä niin vain toteudukkaan.

      Harva kotiäiti suostuu tekemään pelkästään perustehtävää, siitä syntyy kotiäitiyden ristiriita ja raskaus. Lisätäämpä soppaan vielä jännitteet, joita syntyy kun yritämme elää saman aikaan myyttisen äiti-uhtrautuvan ja itsenäisen nykynaisen roolissa.

      Toivottavasti ees joku tajus mitä yritin täs just ennen nukkumaan menoo sanoa. Itse en sankaroi kotiäitejä yhtään sen enempää kuin työssäkäyviä pienten lasten vanhempia tai lapsettomia työssäkäyviä. Viestin aloittajalle soisin kuitenkin hiven lisää ymmärrystä.

    • älä valita

      En lukenut muita vastauksia.. Vanha ketju mutta kommentoin silti. Olet työssäkäyvä mutta silti sinulla on aikaa seurata milloin naapurin äippä herää tai hakee postin. Etkös olekkaan töissä silloin? Valittaako tämä äiti muille että hänellä on raskasta? Vai onko koko ketjun tarkoitus tuoda esille miten Sinulla on raskasta?

      • ????????????????????

        Meinaatko, ettei työssäkäyvällä ole koskaan lomaa? Et taida olla itse työelämässä, jos luulet näin.

      • ....................
        ???????????????????? kirjoitti:

        Meinaatko, ettei työssäkäyvällä ole koskaan lomaa? Et taida olla itse työelämässä, jos luulet näin.

        Eli ap on tehnyt päätelmänsä yhden päivän seuraamisen perusteella? Ei kovinkaan uskottavaa.

    • Vittumainen lapsuus

      Oli rakasta tai ei niin arvostan heitä jotka haluvat itse kotona lapsensa hoitaa. Kotihoidossa lapsista tulee tasapainoisempia ja terveempiä.

      Minut on raijattu lähes heti hoitopaikkoihin hoitajien vaihtuessa tiuhaan tahtiin tasonkin ollessa mitä oli ja olen kärsinyt monenmoisista ongelmista koko ikäni paniikista lähtien. 60- luvulla vietiin sairaanakin hoitopaikkaan.

      Alle kolmivuotiaan lapsen paikka on kotona äidin tai isän hoitamana eikä sen ikäinen tarvitse stressaavaa meluista päiväkotia ja vaihtuvia hoitajia.

      Toiset kotiäidit pääsee helpommalla ja toisilla voi olla työläämpää tai ihan sika raskasta. Joillain tosissaan saattaa olla niin ettei ole pystynyt nukkuun kunnolla aikoihin. Kiirettä voi olla niin että joutuu yksin kaiken tekemään.

      Äitini ei viihtynyt yhtään kotona lastensa kanssa ja viikonloputkin olimme sukulaisten hoidossa.

    • doiloyaf

      Kiitos! Sain hyvät naurut tekstistäsi! Olin juuri tytön kanssa 2v kotona ja ah ihanaa olen päässyt töihin LOMALLE!! Teen raskasta työtä juoksen paikasta toiseen mutta silti ei tarvitse koko ajan olla läsnä saa tyhjentää pään töissä yms. Meillä on neiti ollut aina todella vaativa jos on edes minuutinkin jotain joutunut odottamaan on siitä hirveä melu syntynyt ja vielä 1v 6kk asti heräili ainakin 2 kertaa yössä, 10kk nukkui vain yhdet 30min päikkärit ja yölläkin max 10h. ja siihen 2-5 kertaa herätys, nyt kun on tarhassa yöt menee paljon paremmin

    • Vantaa90210

      Kyllä ainakin itsellä tuntuu ettei vaimolla ole yhtään niin rankkaa kahden lapsen kanssa kotona kuin itsellä vaikka toimistotyö onkin. Lapset on kaksi kertaa viikossa kerhossakin jolloin kerkeää nukkumaan päiväunet ja kuittamaan univelat.Eihän se kotona oleilu kaikille tietenkään sovi.

    • KokemustaOnKummastakin

      Olen ollut kolmen alle 5-vuotiaan lapsen kanssa kotona ja jos vertaan sitä työssäkäymiseen, kun molemmista on kokemusta, niin kyllä kotiäideillä on 100 kertaa helpompaa kuin työssäkäyvillä!

      Tietenkin, kuinka kukaan edes voi kuvitella muuta? :O
      En viitsi edes perustella. Minulle ei yhdenkään kotiäidin tarvitse tulla valittamaan että on muka rankkaa.

      • Yestokotiäiti

        Minulla myös kokemusta molemmista. Kyllä kotiäitivuodet ovat niitä, joita kaipaan. Elämä oli silloin rauhallista, stressitöntä ja saattoi elää perheen oman aikataulun mukaisesti. KOneet tiskasivat astiat ja pesivät pyykit, siivosin kerran viikossa ja tein päivittäin toki ruuat sun muut. Silti aika kuultaa mielessäni ihanan vapaana ja merkityksellisenä aikana.

        Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia, ja ehkä olen nyt urani huipulla sekä työtehtävien, palkan ja aseman suhteen. Paljon on tekemistä ja iltaisin on suht väsynyt. Samanlaista tyydytystä ei työstä saa, vaikka mielekästä onkin, kuin kotiäitinä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Järkyttävä tieto Purrasta

      Purra tapasi nykyisen miehensä täällä. Suomi24:ssä! Tulipa likainen olo. Nyt loppuu tämä roikkuminen tällä palstalla.
      Maailman menoa
      245
      6047

    2. Näin asia on

      Tiedän ettei hän koskaan aio lähestyä minua eikä niin ole koskaan aikonutkaan, eikä lähesty ja enkä minä enää tee sitä k
      Ikävä
      31
      4466

    3. Taas varoitusta lumesta ja jäästä

      Ai kauhea! Vakava säävaroitus Lumi-/jäävaroitus Varsinais-Suomi, Satakunta, Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Pirkanmaa,
      Maailman menoa
      24
      2552

    4. Mikseivät toimittajat vaadi Orpoa vastuuseen lupauksistaan

      Missä ne 100.000 uutta työpaikkaa muka ovat? Eivät yhtään missään. Näin sitä Suomessa voi puhua ja luvata mitä sattuu. E
      Maailman menoa
      312
      2296

    5. Aavistan tai oikeastaan

      tiedän, että olet hulluna minuun. Mutta ilman kommunikointia, tällaisenaan tilanne ja kaikki draama ovat mun näkökulmast
      Ikävä
      49
      1481

    6. Örebro kuolleet lisääntyy.

      Nyt n, 10. Mitähän vielä. Haavoittuneet?. Kuka on ampuja, salaisuus.
      Maailman menoa
      178
      1424

    7. Mistä erotat onko joku kiinnostunut vai muuten mukava?

      Voi sekaantua yleiseen ystävällisyyteen vai voiko?
      Suhteet
      161
      1349

    8. Poliisi tahtoo pääsyn 4 miljoonan suomalaisen sormenjälkiin.

      https://www.is.fi/digitoday/art-2000011009633.html Tämä sormenjälkiin poliisin pääsy on erittäin tärkeä rikollisten kiin
      Maailman menoa
      133
      1267

    9. Sulla on upeat pakarahalihakset

      todella hyvä muoto...
      Ikävä
      35
      1054

    10. J. Et tullut.

      Ei se mitään. Perjantaina tulee joku muu. M.
      Ikävä
      173
      1010
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt