Nyt tarvittaisiin apua.
Olen seurustellut 4 kuukautta ihanan miehen kanssa. Hän on ulkomaalainen ja asuu samassa kaupungissa kanssani. Nyt hänen oleskelulupansa on lopussa, ja hän on sanonut, ettei hänelle ole mikään ongelma palata takaisin kotimaahansa jonne hän ikävöi suuresti, mutta hän ei haluaisi palata sinne koska hän on palavasti rakastunut minuun. Ainoa keino jolla hän voisi jäädä luokseni olisi mennä naimisiin.
Minä rakastan häntä kyllä ja tunnen suurta kipua ja ahdistusta sydämessäni siitä ajatuksesta että hän lähtisi kotimaahansa enkä välttämättä enää koskaan näkisi häntä, MUTTA. Yhtälailla minua pelottaa ajatus mennä naimisiin, näin hiton lyhyen tutustumisajan jälkeen. Pelkään tekeväni tässä elämäni virhettä, päätin kummin tahansa. Jos tämä oli elämäni mies, päästinkö hänet sitoutumiskammoni takia menemään, ja jos hän ei olekaan sitä, niin meninkö väärän ihmisen kanssa naimisiin. Sain neljä päivää miettimisaikaa, ja jos päädyn kielteiseen vastaukseen hän lähtee jo ensi viikolla pois.
Ja poikaystäväni on sanonut että hän kokee että olen "se oikea" hänelle, hän haluaa perustaa kanssani perheen ja elää kanssani lopun elämäänsä. Minua ahistaa se, että hän on niin varma asiasta ja koen tekeväni hirveän pettymyksen hänelle mihin ikinä päädynkin. Rakastan häntä mutta haluaisin edetä puolet hitaammin. koen olevani ihan liian nuori tähän.
Olen suosittu tyttö miesten keskuudessa ja tiedän että en tulisi jäämään yksin, mutta en tiedä haluanko olla muiden kuin hänen kanssaan. Mitä minun pitäisi tehdä, olen 23 vuotias ja poikaystäväni 24.
Ja niin, hän tulee myös sellaisista kulttuurioloista, että heillä on normaalia mennä hyvinkin nopeasti naimisiin koska suku katsoo "tavan seurustelua" pahalla silmällä. Hän myös sanoi ettei hänellä tämän jälkeen ole mahdollisuutta palata takaisin suomeen jos päätän kielteisesti. mitä hittoa minä teen.
Olen seurustellut 4 kuukautta ihanan miehen kanssa. Hän on ulkomaalainen ja asuu samassa kaupungissa kanssani. Nyt hänen oleskelulupansa on lopussa, ja hän on sanonut, ettei hänelle ole mikään ongelma palata takaisin kotimaahansa jonne hän ikävöi suuresti, mutta hän ei haluaisi palata sinne koska hän on palavasti rakastunut minuun. Ainoa keino jolla hän voisi jäädä luokseni olisi mennä naimisiin.
Minä rakastan häntä kyllä ja tunnen suurta kipua ja ahdistusta sydämessäni siitä ajatuksesta että hän lähtisi kotimaahansa enkä välttämättä enää koskaan näkisi häntä, MUTTA. Yhtälailla minua pelottaa ajatus mennä naimisiin, näin hiton lyhyen tutustumisajan jälkeen. Pelkään tekeväni tässä elämäni virhettä, päätin kummin tahansa. Jos tämä oli elämäni mies, päästinkö hänet sitoutumiskammoni takia menemään, ja jos hän ei olekaan sitä, niin meninkö väärän ihmisen kanssa naimisiin. Sain neljä päivää miettimisaikaa, ja jos päädyn kielteiseen vastaukseen hän lähtee jo ensi viikolla pois.
Ja poikaystäväni on sanonut että hän kokee että olen "se oikea" hänelle, hän haluaa perustaa kanssani perheen ja elää kanssani lopun elämäänsä. Minua ahistaa se, että hän on niin varma asiasta ja koen tekeväni hirveän pettymyksen hänelle mihin ikinä päädynkin. Rakastan häntä mutta haluaisin edetä puolet hitaammin. koen olevani ihan liian nuori tähän.
Olen suosittu tyttö miesten keskuudessa ja tiedän että en tulisi jäämään yksin, mutta en tiedä haluanko olla muiden kuin hänen kanssaan. Mitä minun pitäisi tehdä, olen 23 vuotias ja poikaystäväni 24.
Ja niin, hän tulee myös sellaisista kulttuurioloista, että heillä on normaalia mennä hyvinkin nopeasti naimisiin koska suku katsoo "tavan seurustelua" pahalla silmällä. Hän myös sanoi ettei hänellä tämän jälkeen ole mahdollisuutta palata takaisin suomeen jos päätän kielteisesti. mitä hittoa minä teen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä se aikuisten oikeasti on niin, että niitä oikeita löytyy useampikin. Ja ehdottomasti on väärin paukauttaa naimisiin toisen painostuksesta, kun itse vielä epäröi. Pidä pää kylmänä ja jätä tuosta sitten kauniit muistot, jos mies lähtee.
"Olen suosittu tyttö miesten keskuudessa ja tiedän että en tulisi jäämään yksin, mutta en tiedä haluanko olla muiden kuin hänen kanssaan. "
Mun mielestä tämä muuten kerto jo aika hyvin, että ei ole vielä naimisiinmenon aika. Pohtia, että mitkä mahikset muihin miehiin ja tosiaan kun et tiedä haluatko hänen kanssa olla vai jonkun muun. Plus sitten se, että tossa tosiaan vähän omanlaisensa tilanne, mutta musta aika ikäväntuntuista painostusta kuitenkin. Ja että neljä päivää aikaa päättää. Ja sellainen ei sovi parisuhteeseen.
Ja jos epäröi 4 kuukauden jälkeen, että mennäkkö naimisiin vai ei, niin se ei todellakaan ole sitoutumiskammoa! Se on vain harkitsevaisuutta ja sitä on ihan hyvä välistä ollakin.
Enkä tiedä noista maahanmuutto-asioista, mutta miten niin hänellä ei ole ikinä enää mahdollisuutta palata Suomeen? Tuskin kait nyt porttikieltoa maahan saanut.
Karista nyt ainakin tuollaiset syyllisyyden tunteet jos aiheutat pettymyksen. Jos itse tunnet, että olet liian nuori ja liian aikaista, niin mitä todenäköisimmin olet oikeassa. Ja kun se alkuhuumakin loppuu aikanaan.
En tiedä tilanteestanne sen enempää, mutta henk.koht. mua pelottaa puolestasi aika paljon, jos lähdet tuohon liittoon neljän päivän miettimisajalla.
Älä mene naimiisin koska kun se mies saa oleskeluluvan niin jäät kun nalli kalliolle ja niin edelleen. katselin tv:stä dokumentin jossa poliisit varottelivat naista hänen miehestään että hän on vain oleskeluvan perässä ja rakastunut nainen ei uskonut ja meni naimisiin. Kun hän miehnsä kanssa tuli virastosta mistä mies oli saanut uuden oleskeluluvan niin siihen kymppiratikan pysälille stadissa mies ilmoitti että tämä oli nyt tässä ja hän on saanut haluamansa ja siihen se miehen rakkaus lppui ja se siitä. Sen takia nämä miehet yrittävät saada suomalaisen tyytöystävänsä kanssa naimisiin että saavat jäädä maahan. Jos on työpaikka ja toimeentulo niin aina saa oleskeluluvan eikä siihen oel mitään estettä. Ottaakaa suomalsinen mies niin ei ole ongelmaa vai onko se niin että suomalaista ei saa niin pitää tyytä varilliseen tai muuhun tummaan meiheen.
Miten ihmeessä me voisimme sinua auttaa, päätä ite!
Kyllä 23-vuotias on jo ihan aikuinen. Juttele äitisi kanssa, joka on varmaankin jo tavannut miehen (?) ja kuten sanottu tee itse itsenäinen päätös. Sinä päätät elämästäsi, ei S24, eivät kaverit eikä tämä ulkomaalainen.
suomalaisilla lutkilla on tapana jakaa tussuaan useille eri miehille, kerro se hänelle, että haluat muillekin jakaa tussuasi, siksi et halua naimisiin.
Ps. Ulkomaalaisen miehen jälkeen et suomalaiselle kelpaa, joten mene vaan naiomisiin, toivottavasti elät loppuelämäsi muslimin orjuuttamana, muslimihan on kyseessä
Sulle sialle ei anna suomalaisetkaan naiset, tunnen sut.
Oot se tyyppi, jolle naureskellaan selän takana, kun muka tietoviisasta esität, vaikka täyspelle olet.
Kiitoksia teille tuestanne, tiedän että päätös on itseni tehtävissä, tottakai. Tämä auttoi minua oikeasti todella paljon, ja tuon viimeisimmän viestin nimimerkiltä "sialle" jätän kyllä ihan omaan arvoonsa.
Tunsin kovasti syyllisyyttä siitä että tuotan hänelle pettymyksen koska tiedän kuinka hän välittää minusta ja tiedän myös omat tunteeni, mutta en vain ole valmis menemään naimisiin. Ja tässä ei ole kysymys siitä että hän olisi oleskeluluvan perässä, koska hän ei oikeastaan haluaisi jäädä Suomeen, vaan olla kanssani. Enkä itsekään ymmärrä sitä etteikö hän voisi palata myöhemmin takaisin, kovasti tuntui ainakin olevan sitä vastaan. Ja en tiedä mitenkä paljon suku määrää tässä asiassa häntä koska heillä se on ihan eri asia kuin meillä... En tiedä, niin kamalan surullista.
Kiitos tuesta, teitte todella suuren "palveluksen" koska muuten olen ihan sekaisin omien tunteitteni ja ajatusteni kanssa.
Niinpä, jätä tuommoiset typerykset "sialle" omaan typeryyteensä muhimaan, eipä kannata arvoa antaa: ei anna muutkaan :) Tottakai sinulla on kaikki mahdollisuudet ja vaihtoehdot ja nyt ja eteenpäinkin. Tuskin sä minkään rasistin kanssa haluaisitkaan elämääsi jakaa ja ne on juuri ainoita jotka noin ajattelee ja jotka karsiutuu: hyvä niin, karsiutuisivat vaan aina jokaisen kohdalla pois markkinoilta.
Mun mielestä myöskään naimisiin meno ei ole uhrautuminen eikä palvelus, sitä ei saa eikä voi tehdä säälistä eikä pakon edessä. Sä et koe varmuutta, toivoa, intoa ja halua, vaikka olisittekin rakastuneet, joten syyt mennä naimisiin olisivat vääriä. Sun miehes sanoo, ettei ikinä voi enää palata, mutta voihan, jos ei saa kerran karkoitusta. Toisaalta, hän myös sanoo, ettei paluu kotimaahan ole ongelma, no sittenhän se on siinä. Se ei saakaan olla, tässä maailmassa vaan asiat on näin, joskus täytyy palata vaan kotiin, hänelle on siellä kyllä kaikkea muuta, perhe ja ystäviä, ja kuten sinulle on uusi mies ja rakkaus, niin hänelle myös uusi nainen ja rakkaus.
Et tiedä haluatko olla muitten kanssa, et tietenkään, eihän kukaan eron hetkellä halua, mutta totuus on se, että suurin osa, eli yleensä kaikki, alkavat seurustella uudelleen ja rakastuvat uudelleen. Osa kuukauden osa vuoden ja osa kymmenen vuoden päästä, mutta kuitenkin. Uusia tulee siis kuitenkin. Aina joskus joku pettyy, sille ei mahda mitään: itseään ei pidä uhrata tuollaiseen. Ero on aina surullista, mutta elämään kuuluu myös surulliset tunteet, joskus pettymyksetkin. Kyllä niistä selviää, niin sinä kun se mieskin.
Olette saaneet ne kuukaudet lahjaksi, ole onnellinen niistä, vaikka tuntisitkin surua erosta. Elämä on joskus tällaista. Ole vahva ja tee asioita mitä sydän oikeasti sanoo, ja mitä oikeasti haluat ja toivot: onnea matkaan. Sinä teet oikein :)
Vastuuntuntoinen ja fiksu päätös :) Ja tosiaan älä koe syyllisyyttä. Olisit tehnyt vain hänellekin karhunpalveluksen, jos et olisi hänelle rehellinen epävarmuudestasi ja siitä, että et koe olevasi valmis.
Surullisiahan ne erot aina on, mutta eiköhän se tästä aikanaan. Ja kun tässä ei voi matkata ajassa eteenpäin ja nähdä mitä siitä yhteiselosta olisi tullut, jos valmiiksi toinen epäröi ja kokee tekevänsä jotain, jota ei olisi halunnut. Puhumattakaan sitten muista normi-ongelmista ja kriiseistä, jotka eivät siinä suhteen alussa vielä vaivaa.
Oma henk.koht. mielipiteeni vain näin kirjoittamasi perusteella on se, että teit rankan mutta oikean päätöksen.
Tuntuu vähän, että tuo ei-ikinä-enää-Suomeen oli vain sitä painostusta, joka ei nyt rakkaalle sovi. Vaikka toisaalta etäsuhteethan voivat olla rankkoja ihan pienempienkin kilometrien takaa.
" Olette saaneet ne kuukaudet lahjaksi, ole onnellinen niistä, vaikka tuntisitkin surua erosta "
Jumalalta lahjaksi saatua esiaviollisen seksin aikaa, vaiko Saatanalta?
Elämä joillakin tosiaan tuntuu olevan esiaviollista seksiä, jos haluaa tehdä Jumalan tahdon mukaisesti sen sijaan, että tekisi pahan sydämensä mukaisesti niin kannattaisi ottaa Raamattu luettavakseen sen sijaan että antaa sen pölyttyä hyllyssä.
Ominpäin tekeminen ei ihmiselle ole hyväksi, Raamatusta löytyvät ohjeet ja neuvot käskyineen, niitä noudattamalla ja todeksi elämällä elämä on autuasta ja siunaavaa. Hän tekee väärin.
Kysymys esiaviollisesta seksistä ja siihen usein liittyvästä avoliitosta on erityisen tärkeä siksi, että tässä asiassa yhteiskunnan valtavirta ja yleinen mielipide ovat etääntyneet hyvin kauas raamatullisesta kristinuskosta
Kuitenkaan se, mitä pidetään “normaalina” ja yleisesti hyväksyttävänä, ei saa koskaan olla meille kristityille perusteena tekemillemme valinnoille ja elämäntavallemme. Meidän on löydettävä pohja elämällemme ja moraalillemme yksin Raamatusta!
Esiaviollisessa seksissä ja avoliitossa on monia käytännöllisiä syitä, joiden vuoksi ne ovat vahingollisia ihmisille ja haavoittavat niihin ryhtyviä. En kuitenkaan halua käsitellä tätä kysymystä käytännölliseltä kannalta, sillä ihmiset -- myös kristityt -- eivät tee elämässään päätöksiä sen perusteella, mikä on järkevää, vaan sen perusteella, mikä sattuu olemaan miellyttävää.
Kerran viimeisellä tuomiolla, kun ihmiset joutuvat tekemään tiliään elämänsä asioista, on monella suomalaisella syntiin neuvojalla tiukka paikka...ja esiaviollisen seksinkin synnintekijällä.
Jeesus sanoo: “Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja!” On orjuutta tehdä sitä, mikä on Jumala tahdon vastaista. Jumalan tahto on ilmaistu Jumalan sanassa eli Raamatussa.
Haluatko Taivaaseen vai Helvettiin sielusi päätyvän, sielusi, joka tuntee, kokee ja näkee asiat selvemmin ja tiedostavammin kuin aivosi käsittelevät saamaansa informaatiotaan ympäristöstä.
tutkiessamme Raamattua opimme tuntemaan totuutta yhä paremmin ja paremmin, ja tämä totuus tekee meidät vapaiksi. Lähdetään siis yhdessä tutkimaan Raamattua esiaviollisen seksikysymyksen osalta, voidaksemme oppia tuntemaan totuuden, voidaksemme päästä vapauteen tässä asiassa.
Synnintuntoa, parannuksentekoa, siunausta ja Raamatunlukua toivottaen, vähäinen palvelija
Satukirjahan tuo raamattu on. Tai vitsikirja. Tai molempia.
Älä mene naimisiin! Jos tuo mies on se oikea sinulle, niin varmasti asiat järjestyvät sillä tavalla, että päädytte elämään yhdessä joskus tulevaisuudessa.
Tuntuu vaan, että mies nyt hoputtaa sinua naimisiin vain saadakseen sen oleskeluluvan, sinun tunteistasi viis. Kyllä sinua nyt hyväksikäytetään! Älä mene helppoon, ettei tarvitse loppuikää katua!
Onko mies muslimi? Miksi hänen oleskelulupansa eii jatku muuten kuin menemällä naimisiin?
4 kk on todella lyhyt aika, jossa oppii tuntemaan vain pintaraapaisun toisesta. Olet empaattinen ja varmasti ihana ihminen kun et haluaisi loukata miestä, mutta tekstisi perusteella tekisit sen enemmänkin säälistä kin omasta palavasta halusta. Kun naimisiin mennään, eikö olisi ihana tehdä se suureksi osaksi omien unelmien mukaan, eikä jonkun enemmänkin pakottavan syyn takia.
Todellakin, puhu vaikka vanhemmillesi, ja ole avoin. Kuuntele mitä heillä on sanottavaa, kantapään kautta olen oppinut että usein se totuus tulee heiltä vaikka ei itse haluaisi kuulla tai uskoa sitä.
Toivottavasti pysyt päätösessäsi. Kyllä se niin on että jos te kuulutte yhteen, ei teitä mikään pidä erossa. Älä vaan kulje ruusunpunaiset lasit silmilläsi! -tsemppiä!
Voit mennä sitten myöhemmin hänen kanssaan naimisiin ulkomailla, jos haluat. En minäkään ole avokkini kanssa naimisissa ja hän voi saada käännytyksen maasta ellei oleskelulupaa tule. Aiomme sitten avioitua ulkomailla, jos tarve vaatii. Muuten elelemme avoliitossa ja katsomme rauhassa tulevaisuutta.
Kaikkensahan ne tekevät saadakseen Suomen kansalaisuuden. Varmaan tuo jakorasia asian ymmärtää ja rivien välistä on luettavissa, että on saanut jo tarpeekseen muslimin nakista.
Hyvin osaa muslimit näytellä sen mukaan, miten naista lukevat. Tälle naiselle on asian osannut nyt esittää ettei halua olla Suomessa, koska ikävöi kotimaahansa, naisen haluaisi, ja voidaksen välttää maastapoistumisen haluaisi mennä naimisiin.
Amistason naiseksi älyä tai kyllästyneisyyttä on tarpeeksi kuitenkin asian oivaltamiseksi, mikä on miehen päämotiivi, toki pimppiäkin on mukava saada aina kun sellainen lutka kohdalle osuu.
Suomalaista miestä on nussintalistalle tarkoitus tuon lehmän saada. Toivottavasti asia paljastuu että tuo lehmä on ulkomaalaisen saastaama
Eikö sun pikkunakin käsketty painua hevonkuuseen siitä sössöttämästä jo aikaisemmin!
Etkö älyy, ettei sun amis-juttus oo oikein aikuisten tasoa...
Yritäppäs itse saada se koulus edes jotenkuten käytyä ja hae joku toinen portti
purkaa tuota turhautumistasi, kun et naista saa itsellesi.
Runkkaus on ikäistesi keino purkaa painetta, ei monikaan ikäisesi ole päässyt naista vielä painaan, joten turhaan kouhkaat täällä joka palstalla pimpan kaipuustasi, kyllä se jo tiedetään!
Ne on aikuisten miesten puuhia, pieni poika ei osaa kuin räpeltää, joten odota
vielä muutama vuosi, että kalu ja karvat kasvaa ja mene lukemaan Tex Willereitä takaisin sinne kirjastoon, perk!