Hei.
Onko teillä suhteen aikana ollut sellaista asiaa, mitä ette ole pystyneet unohtamaan/antamaan anteeksi, vaikka olettekin niin kumppanillenne väittäneet? Isompi tai pienempi asia?
Minulla on. Ja se kiusaa minua kauheasti.
Tapahtumasta on jo melkein vuosi, mutta edelleen se kummittelee mielessäni ja häiritsee - vaikka väitänkin miehelleni, ettei se enää merkitse.
Olemme puhuneet asiasta arviolta viisikymmentä kertaa, ja siksi en enää tahdo edes myöntää, että se kiusaa minua vieläkin.. Olemme ns. "sopineet" kaiken ja jatkaneet yhdessä, koska hän oli tosi pahoillaan ja koska kaikki muu suhteessamme on tosi hyvin. Kaikki on itseasiassa täydellistä, lukuunottamassa tätä tapahtunutta.
Tämä tapahtuma koskettaa sellaista asiaa, kun mieheni oli ulkomailla pitkän aikaa vajaa vuosi sitten (reissasi kahden kuukauden ajan pitkin Eurooppaa töiden vuoksi), ja eräänä iltana, hän oli päättänyt lähteä työkavereidensa kanssa tässä vieraassa maassa baariin. Hän ei sinä iltana kertonut minulle edes menevänsä klubille miesporukalla, vaan toivotti illalla puhelimessa vain hyvät yöt, josta päättelin, että hän menee nukkumaan. Niin kuin olisi pitänytkin. Eli hän valehteli.
Sitten seuraavana aamuna en saanut häntä kiinni, vaikka yritin monta kertaa soittaa. Hän vasta myöhemmin päivällä oli minuun yhteydessä ja kertoi, että oli ollut aamuyöhön asti klubittamassa. Hänellä oli jokin verran krapulaa myös, eli ei mistään ihan pienestä biletyksestä ollut kyse. Tämä oli uusi tilanne minulle, koska hän ei ollut ikinä ennen tehnyt tuollaista!
Olin tähänkin mennessä jo pettynyt hänen toimintaansa, mutta sitten tuli se viimeinen niitti: hän myönsi pitkän keskustelumme LOPUKSI (eli vasta, kun kysyin häneltä suoraan asiasta), että oli tanssinut siellä klubilla jonkun _tietyn_ ulkomaalaisen naisen kanssa - ja myönsi sen olleen hyvin läheistä. Siis ilmeisesti hyvin läheistä.
Hän sanoi, etteivät suudelleet silti, vaan jotain hinkuttivat ja olivat kiinni toisissaan. En ole oikeastaan ikinä uskonut siihen etteivät muka suudelleet.. Luultavasti ovat suudelleet, vaikka mieheni toisin väittikin.
Tämä asia kiusaa siis minua edelleen. En sano sitä, koska hän on minulle tällä hetkellä todella hyvä - kiltti, huomaavainen ja hän tahtoisi kanssani kihloihin ja naimisiin. Myös lapsia hän tahtoisi kanssani - hän sanoi tuon mokan olleen tyhmä, känninen virhe joka ei tule enää ikinä toistumaan.
Niin tai näin..
Mites teillä?
Onko teillä suhteen aikana ollut sellaista asiaa, mitä ette ole pystyneet unohtamaan/antamaan anteeksi, vaikka olettekin niin kumppanillenne väittäneet? Isompi tai pienempi asia?
Minulla on. Ja se kiusaa minua kauheasti.
Tapahtumasta on jo melkein vuosi, mutta edelleen se kummittelee mielessäni ja häiritsee - vaikka väitänkin miehelleni, ettei se enää merkitse.
Olemme puhuneet asiasta arviolta viisikymmentä kertaa, ja siksi en enää tahdo edes myöntää, että se kiusaa minua vieläkin.. Olemme ns. "sopineet" kaiken ja jatkaneet yhdessä, koska hän oli tosi pahoillaan ja koska kaikki muu suhteessamme on tosi hyvin. Kaikki on itseasiassa täydellistä, lukuunottamassa tätä tapahtunutta.
Tämä tapahtuma koskettaa sellaista asiaa, kun mieheni oli ulkomailla pitkän aikaa vajaa vuosi sitten (reissasi kahden kuukauden ajan pitkin Eurooppaa töiden vuoksi), ja eräänä iltana, hän oli päättänyt lähteä työkavereidensa kanssa tässä vieraassa maassa baariin. Hän ei sinä iltana kertonut minulle edes menevänsä klubille miesporukalla, vaan toivotti illalla puhelimessa vain hyvät yöt, josta päättelin, että hän menee nukkumaan. Niin kuin olisi pitänytkin. Eli hän valehteli.
Sitten seuraavana aamuna en saanut häntä kiinni, vaikka yritin monta kertaa soittaa. Hän vasta myöhemmin päivällä oli minuun yhteydessä ja kertoi, että oli ollut aamuyöhön asti klubittamassa. Hänellä oli jokin verran krapulaa myös, eli ei mistään ihan pienestä biletyksestä ollut kyse. Tämä oli uusi tilanne minulle, koska hän ei ollut ikinä ennen tehnyt tuollaista!
Olin tähänkin mennessä jo pettynyt hänen toimintaansa, mutta sitten tuli se viimeinen niitti: hän myönsi pitkän keskustelumme LOPUKSI (eli vasta, kun kysyin häneltä suoraan asiasta), että oli tanssinut siellä klubilla jonkun _tietyn_ ulkomaalaisen naisen kanssa - ja myönsi sen olleen hyvin läheistä. Siis ilmeisesti hyvin läheistä.
Hän sanoi, etteivät suudelleet silti, vaan jotain hinkuttivat ja olivat kiinni toisissaan. En ole oikeastaan ikinä uskonut siihen etteivät muka suudelleet.. Luultavasti ovat suudelleet, vaikka mieheni toisin väittikin.
Tämä asia kiusaa siis minua edelleen. En sano sitä, koska hän on minulle tällä hetkellä todella hyvä - kiltti, huomaavainen ja hän tahtoisi kanssani kihloihin ja naimisiin. Myös lapsia hän tahtoisi kanssani - hän sanoi tuon mokan olleen tyhmä, känninen virhe joka ei tule enää ikinä toistumaan.
Niin tai näin..
Mites teillä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taidat olla melkoinen alistaja
Onko ongelma siis enemmän siinä, ettet usko voivasi luottaa häneen sanaansa vai siinä, että hän (kenties) on suudellut jotakin naista?
Juu tyttöystävä antoi kaverille. Jäi vähän kaivelemaan.
Höh ja pöh!
Siis...mitä et siis anna anteeksi...?
Kaverin kapakkakäyntiä ja kännissä jonkun eukona kanssa tanssimista?
Suudelmaa??
Voi kuule, minkä perähikiälän kylän kasvatteja olitkaan?
Siis mitä tapahtui..ei siis tapahtunut yhtään mitään!
Etkö itse käy missään ilman miestäsi, kun tuollainen ihme kuri on suhteessanne?
Jos kerran ei ole pettänyt sinua, niin so what?
Oletko niinkuin äiti miehelle, että pitää äitille ripittäytyä, kun kävi omenavarkaissa..?
Arvaas, miten tuossa käy?
Mies joko jättää sinut aikaa myöten sairaalloisen mustasukkaisuutesi takia tai alkaa valehtelemaan sujuvasti..
Meillä vaihdellaan kaveripusuja aina tavatessamme ystäviämme ja tanssimme tosiaan muidenkin kanssa, kuin keskenämme ja käymme jopa omien kavereidemme kanssa erikseen kapakoimassa.
Voit olla varma, että suhteenne tukehtuu, jos alat valvoa kaikkea miehen elämää ja yrität laittaa sen lyhyeen liekaan pihamaalle.
Toivottavasti olet vain onnettoman nuori ja siksi noin tyhmä. sorry vaan..
Mies petti minua työkaverinsa kanssa monta kuukautta selkäni takana ja meillä on kolme lastakin.
Ei halunnut kuitenkaan erota ja yhdessä siis ollaan ja se työkaveri joutui vaihtaan työpaikkaansa mieheni painostuksesta.
Kaikki pitäisi siis olla hyvin.
Mutta ei ole.
Aina se tulee mieleen, että ovat seksiä harrastaneet ja olleet hyvin lämpimissä väleissä ja kuukausi tolkulla ja vielä selvinpäin!!
Oliski nainu sitä harppua kännissä, niin olisi helpompi antaa anteeksi, mutta että suhde..
Seksiä on mies saanut aina kotonakin, joten sitäkään tarvetta ei ollut, mutta kun olivat kuulemma niin paljon yhdessä töissä...
Sinun huolesi vaikuttaa aika pieneltä minun päänkivistykseeni varrattuna, joten antaisin noin pikkujutun olla, mitäänhän ei tosiaankaan tapahtunut teillä ja sekin mitä oli, tehtiin kännissä. Ja sinähän kuvittelet sen suudelmankin..
Kun aloitin lukemaan viestiäsi niin tuli kyllä mieleen jotain paljon pahempaa.. Kyllä minusta aikuisena ihmisenä suhteessa pitää hyväksyä se että toisiin naisiin/miehiin on jonkinlaista kontaktia ja pitkien suhteiden aikana ihastutaankin toisiin. Vaikealtahan se tuntuu ajatella tuota iltaa mutta kyseessä oli joku random ulkomaalainen tyttö johon ei ole sen koommin missään yhteyksissä..? Ei tietenkään ulkopuolisena voi sanoa sulle, että just get over it.. mutta.. Niin se sinun nyt on vaan tehtävä. Jos olette jutelleet asiasta monta kertaa ja mies on pyydellyt anteeksi niin muuta ei hän voi tehdä.
Rakastan vaimoani syvästi, mutta kahta asiaa on vaikeaa sulattaa. Ensinnäkin hän urkki järjestelmällisesti tietokoneeltani, millä sivuilla olin käynyt. Toiseksi hän kävi näitä läpi sydänystäviensä kanssa.
Ei minulla ole varaa kiviä heitellä, mutta nämä asiat ovat minun kirjoissani raskaista rikoksia. Itse hän ei ajattele tehneensä mitään väärää.
Voi hyvä tavaton miten ehdottomia te nuoret olettekaan nykyään!!! Kyllä minä aikanaan 30 vuotiaana joskus suutelin juhlissa työkaveria ja niin teki moni muukin. Ei sitä siihen aikaan pettämiseksi luokiteltu ihan kaveripusuja vaan. Mutta se tehtiin ihan julkisesti eikä vetäydytty kahdenkesken pidemmälle....
Kaikkia törkypuheita vuosien varrelta, joita olen mieheltäni saanut kuulla.
Hohhoijaa.
On yksi asia, mustelma. Näitä saatuja 'laatulihaleimoja' on vaikea unohtaa.
No minulle on jäänyt unohtumattomasti mieleen eräs miehen vajaa kolmekymmentä vuotta sitten heittämä lause.
Olimme miehen siskon perheen luona viettämässä viikonloppua. Olin tuolloin 25- vuotias, mies 34 v. Olimme olleet yhdessä 9 vuotta ja naimisiin olimme menneet kolmisin vuotta aiemmin tultuani raskaaksi. Toinen lapsemme oli ihan pikkuinen.
Saatuamme lapset nukkumaan aloimme aikuiset istua iltaa lasillisten ääressä, ei mitään juopottelua vaan tosiaan ne lasilliset. Tunnelma oli rento, kunnes miehen sisar tuumasi miehelleni, että " eikös olekin mukavaa, kun tapasit tuon Liisan, olette naimisissa ja on lapsiakin?" Miehen vastaus tuli kuin pyssyn suusta: " En minä ton kanssa olisi halunnut naimisiin mennä, vaan sen toisen Liisan kanssa", viitaten yhteen entisistä tyttöystävistään, jonka kanssa suhde päättyi tytön jäädessä ns. rysän päältä kiinni.
Ai että osasi kirvellä silloin nuorena.